Apuja kaipailen, millaisista olosuhteista huostaanotetaan?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:38"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:30"] Huostaanottoja tehdään myös aiheettomasti. http://huostaanotettu.blogspot.fi [/quote] Onhan tuolla aihe ollut... [/quote] Tarpeeksi riittävät huostaanottoon?

[/quote]

Joo hei ton blogin ylläpitäjä tässä ^^ Sijoitusperusteita ei ole ollut enää pitkään aikaan ja olen sitä mieltä, että mun huostaanotto oltaisiin voitu purkaa jo vuoden 2014 kesällä. Niitä sijoitussyitä, joiden vuoksi muutin ensimmäiseen laitokseen, ei ollut enää huostaanottoa tehdessä, mutta silti sossut järjesti huostaanoton ja nyt sit käydään jatkuvaa vääntöä aiheesta.

Mutta ap, en halua varastaa sun ketjua tms, joten jatkakaa.

t. huostaanotettu teini

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:34"]Ihmettelen vaan, kun työntekijät sanoivat mm. siskolleni, että on täällä paljon pahempiakin tapauksia, pitäisi ymmärtää vanhempia ja olla vain kiltisti (isäni oli hakannut siskoni silmän mustaksi, vyön soljella vartaloon, hakannut päätä seinään). Että millaisia ne paljon pahemmat tapaukset Suomessa on, jotka saa apua? Onko ne sitten narkkien, tai pedofiilien lapsia?
Ap
[/quote]
Ne eivät välttämättä uskoneet sitä, mitä siskosi oli joutunut kärsimään. Sen ajan sossut saattoivat itse olla oloista, joissa vain tuhma lapsi sai piiskaa tai oletettiin naapurin päästävän turvaan, jos tilanne kärjistyy. Mun 30-luvulla syntynyt mutsi kertoi aina naapureiden iseistä, jotka kännissä yrittivät ampua ikkunasta ohikulkijoita ja äideistä lapsineen, jotka pakenivat naapuriin. Sossut saattoivat vielä 30 ja 40v sitten ajatella, että niin kuuluu tehdä! Ja jos kotona on ruokaa = hyvä koti.
[/quote]
Jotain tällaista siinä on täytynyt olla. Kulissit meillä oli hyvin kunnossa, oltiin keskiluokkainen perhe. Ruokaa ei kyllä aina ollut, tai sen saantia rajoitettiin, koska se oli hyvä henkisen väkivallan apuväline. Osa lapsista ruokittiin, osa ei. Tätäkään ei uskottu.
Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:38"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:30"] Huostaanottoja tehdään myös aiheettomasti. http://huostaanotettu.blogspot.fi [/quote] Onhan tuolla aihe ollut... [/quote] Tarpeeksi riittävät huostaanottoon?

[/quote]

Joo hei ton blogin ylläpitäjä tässä ^^ Sijoitusperusteita ei ole ollut enää pitkään aikaan ja olen sitä mieltä, että mun huostaanotto oltaisiin voitu purkaa jo vuoden 2014 kesällä. Niitä sijoitussyitä, joiden vuoksi muutin ensimmäiseen laitokseen, ei ollut enää huostaanottoa tehdessä, mutta silti sossut järjesti huostaanoton ja nyt sit käydään jatkuvaa vääntöä aiheesta.

Mutta ap, en halua varastaa sun ketjua tms, joten jatkakaa.

t. huostaanotettu teini
[/quote]
Ei se mitään. Ymmärrän, että tilanteen on täytynyt olla sinulle todella ahdistava.

Meillä isä käytti fyysisinä kasvatuskeinoina lähinnä tukasta repimistä ja nahkaremmillä takapuolelle lyömistä. Vanhemmat ryyppäsi paljon, joka viikko oli vähintään viikonloppuisin alueen ryyppyjengi meidän keittiössä. Itse sain olla jo 11 v. tyttönä öitä poissa kotoa, kaikki selitykset poissaolosta kelpasi eikä mitään kyselty perään. Vaatteita ei ollut tarpeeksi, siitä kiusattiin. Ne vähät mitä oli, oli likaisia, yritin niitä itse lavuaarissa välillä pestä mutta haisi ne silti. :/ Siitäkin kiusattiin. Opettajani tiesi kotioloista, koska kävi välillä itsekin meillä ryyppäämässä. Sossussa vanhemmat asioivat joskus meidän rikkinäisten kenkien kanssa saadakseen rahaa meidän kenkiin. Viinaan ja tupakkaan riitti silti aina rahaa. Välillä oli häätö tulossa, piti pakata kaikki tavarat vaikkei ollut mitään tietoa mihin muutetaan. Sitten sossu tms. auttoi viimeisenä päivänä ja voitiin purkaa tavarat takaisin. Sisko oireili voimakkaasti mm. lintsaamalla koulusta ja karkailemalla. Silti kukaan ei kiinnostunut kotioloista, vaan sisko oli hankala ongelmateini. Olihan perheessä toinenkin lapsi (=minä), joka käy koulunsa kiltisti (olin ylitunnollinen, ylikiltti ja arka kiusattu). 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:39"]Meillä isä käytti fyysisinä kasvatuskeinoina lähinnä tukasta repimistä ja nahkaremmillä takapuolelle lyömistä. Vanhemmat ryyppäsi paljon, joka viikko oli vähintään viikonloppuisin alueen ryyppyjengi meidän keittiössä. Itse sain olla jo 11 v. tyttönä öitä poissa kotoa, kaikki selitykset poissaolosta kelpasi eikä mitään kyselty perään. Vaatteita ei ollut tarpeeksi, siitä kiusattiin. Ne vähät mitä oli, oli likaisia, yritin niitä itse lavuaarissa välillä pestä mutta haisi ne silti. :/ Siitäkin kiusattiin. Opettajani tiesi kotioloista, koska kävi välillä itsekin meillä ryyppäämässä. Sossussa vanhemmat asioivat joskus meidän rikkinäisten kenkien kanssa saadakseen rahaa meidän kenkiin. Viinaan ja tupakkaan riitti silti aina rahaa. Välillä oli häätö tulossa, piti pakata kaikki tavarat vaikkei ollut mitään tietoa mihin muutetaan. Sitten sossu tms. auttoi viimeisenä päivänä ja voitiin purkaa tavarat takaisin. Sisko oireili voimakkaasti mm. lintsaamalla koulusta ja karkailemalla. Silti kukaan ei kiinnostunut kotioloista, vaan sisko oli hankala ongelmateini. Olihan perheessä toinenkin lapsi (=minä), joka käy koulunsa kiltisti (olin ylitunnollinen, ylikiltti ja arka kiusattu). 

 
[/quote]

Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui?
Ap

Ap, kannattaa lopettaa lastensuojelun syytteleminen ja selvittää faktat. Tilaa sieltä paperisi ja tutustu asiaan. Syytä sitten, jos sieltä nousee aihetta syyttää. Ymmärrä kokonaisvaltaisesti ajankuva ja selvitä se, mitä kaikkea on tapahtunut. 

Näin saat itsekin asiassa nopeammin mielenrauhan kuin sossusta vihollisen itsellesi tekemällä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:39"]Meillä isä käytti fyysisinä kasvatuskeinoina lähinnä tukasta repimistä ja nahkaremmillä takapuolelle lyömistä. Vanhemmat ryyppäsi paljon, joka viikko oli vähintään viikonloppuisin alueen ryyppyjengi meidän keittiössä. Itse sain olla jo 11 v. tyttönä öitä poissa kotoa, kaikki selitykset poissaolosta kelpasi eikä mitään kyselty perään. Vaatteita ei ollut tarpeeksi, siitä kiusattiin. Ne vähät mitä oli, oli likaisia, yritin niitä itse lavuaarissa välillä pestä mutta haisi ne silti. :/ Siitäkin kiusattiin. Opettajani tiesi kotioloista, koska kävi välillä itsekin meillä ryyppäämässä. Sossussa vanhemmat asioivat joskus meidän rikkinäisten kenkien kanssa saadakseen rahaa meidän kenkiin. Viinaan ja tupakkaan riitti silti aina rahaa. Välillä oli häätö tulossa, piti pakata kaikki tavarat vaikkei ollut mitään tietoa mihin muutetaan. Sitten sossu tms. auttoi viimeisenä päivänä ja voitiin purkaa tavarat takaisin. Sisko oireili voimakkaasti mm. lintsaamalla koulusta ja karkailemalla. Silti kukaan ei kiinnostunut kotioloista, vaan sisko oli hankala ongelmateini. Olihan perheessä toinenkin lapsi (=minä), joka käy koulunsa kiltisti (olin ylitunnollinen, ylikiltti ja arka kiusattu).    [/quote] Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui? Ap

[/quote]

80-luvun lopussa - 90-luvun alussa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:39"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:39"]Meillä isä käytti fyysisinä kasvatuskeinoina lähinnä tukasta repimistä ja nahkaremmillä takapuolelle lyömistä. Vanhemmat ryyppäsi paljon, joka viikko oli vähintään viikonloppuisin alueen ryyppyjengi meidän keittiössä. Itse sain olla jo 11 v. tyttönä öitä poissa kotoa, kaikki selitykset poissaolosta kelpasi eikä mitään kyselty perään. Vaatteita ei ollut tarpeeksi, siitä kiusattiin. Ne vähät mitä oli, oli likaisia, yritin niitä itse lavuaarissa välillä pestä mutta haisi ne silti. :/ Siitäkin kiusattiin. Opettajani tiesi kotioloista, koska kävi välillä itsekin meillä ryyppäämässä. Sossussa vanhemmat asioivat joskus meidän rikkinäisten kenkien kanssa saadakseen rahaa meidän kenkiin. Viinaan ja tupakkaan riitti silti aina rahaa. Välillä oli häätö tulossa, piti pakata kaikki tavarat vaikkei ollut mitään tietoa mihin muutetaan. Sitten sossu tms. auttoi viimeisenä päivänä ja voitiin purkaa tavarat takaisin. Sisko oireili voimakkaasti mm. lintsaamalla koulusta ja karkailemalla. Silti kukaan ei kiinnostunut kotioloista, vaan sisko oli hankala ongelmateini. Olihan perheessä toinenkin lapsi (=minä), joka käy koulunsa kiltisti (olin ylitunnollinen, ylikiltti ja arka kiusattu).    [/quote] Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui? Ap

[/quote]

80-luvun lopussa - 90-luvun alussa.
[/quote]
Eli noin 10-vuotta aiemmin, mitä oma tilanteeni. Toivon todella, että tänä päivänä tilanne on toinen. Pitää tilata ne paperit tänään, jännittää jo valmiiksi ihan älyttömästi...
Ap

Minkä ikäinen olet? Joskus voi saada tutustua papereihin yhdessä työntekijän kanssa ja se voi olla palon "helpompi" kokemus. Todennäköisesti työntekijä, joka tällaista tarjoaa, on jo lähtökohtaisesti empaattisella asenteella liikenteessä.

Minä vuonna olet syntynyt? Ei tarvitse tarkkaa vuotta kertoa, jos pelkäät yksityisyytesi puolesta, mutta parin tarkkuudella. Kuulostaa, että vanhempasi ovat syyllistyneet rikoksiin. Ovatko he vielä elossa? Toivottavasti saat helpotusta tilanteeseesi. Se, että jollain on ollut aasiat vielä huonommin, ei kyllä kokemuksiasi muuksi muuta eikä vähennä oikeutaisi kokea asiat traumaattisina. Sellainen vaatimus on väkivaltainen sinua kohtaan.

Alkuperäiseen kysymykseesi, kyllä nykyään lapsi joka haluaa pois kotoa, pääsee pois kotioloista ainakin arviointijaksolle. Vaikka äkkiseltään vaikuttaisikin siltä, että kertomukset ovat satuilua, on tilanne tutkittava ja varmistettava myös emotionaalisesti riittävän turvallitset kasvuolosuhteet.

Tsemppiä AP, Kerrohan miten kävi!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:29"]Minä vuonna olet syntynyt? Ei tarvitse tarkkaa vuotta kertoa, jos pelkäät yksityisyytesi puolesta, mutta parin tarkkuudella. Kuulostaa, että vanhempasi ovat syyllistyneet rikoksiin. Ovatko he vielä elossa? Toivottavasti saat helpotusta tilanteeseesi. Se, että jollain on ollut aasiat vielä huonommin, ei kyllä kokemuksiasi muuksi muuta eikä vähennä oikeutaisi kokea asiat traumaattisina. Sellainen vaatimus on väkivaltainen sinua kohtaan.

Alkuperäiseen kysymykseesi, kyllä nykyään lapsi joka haluaa pois kotoa, pääsee pois kotioloista ainakin arviointijaksolle. Vaikka äkkiseltään vaikuttaisikin siltä, että kertomukset ovat satuilua, on tilanne tutkittava ja varmistettava myös emotionaalisesti riittävän turvallitset kasvuolosuhteet.

Tsemppiä AP, Kerrohan miten kävi!
[/quote]
Kyllähän niitä rikossyytteitä olisi tullut muustakin, kuin henkisestä ja fyysisestä väkivallasta (lapsityövoiman käyttö, lasten omien varojen kavaltaminen ja muu omaisuusrikos). Sitä vaan oppi viranomaistenkin taholta, että minun pitää ymmärtää ja väkivallan ja muun välttäisi sillä, kun olisi vain tarpeeksi kiltti (olin yksi helpoimmista nuorista perhetukikeskuksessa ja muutin sieltä alaikäisenä pois). Olen syntynyt 80-luvun loppupuoliskolla. En soittanut vielä tänään tuonne vaihteeseen, kun puhelinaika oli tunnin kestoinen, enkä juuri sillä hetkellä voinut soittaa. Pitää soittaa huomenna ja kertoa täällä sitten, miten tässä oikein käy :). Todella hyviä vinkkejä olen saanut, kiitos kaikille!
Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:21"]Minkä ikäinen olet? Joskus voi saada tutustua papereihin yhdessä työntekijän kanssa ja se voi olla palon "helpompi" kokemus. Todennäköisesti työntekijä, joka tällaista tarjoaa, on jo lähtökohtaisesti empaattisella asenteella liikenteessä.
[/quote]
Lähentelen kolmea kymmentä. Kehtaako työntekijöitä häiritä tuollaisella asialla? Olisihan se hyvä, jos joku selittäisi juttuja auki, mutta en haluaisi olla liikaa vaivaksi. Sosiaalihuollossa on tunnetusti kova kiire.
Ap

Ap, olen todella pahoillani puolestasi! Kuulostaa aivan kamalalta mitä olet joutunut kokemaan! Älä välitä tänne tulleista ilkeistä viesteistä. On ihan normaalia, että tunnet ahdistusta noista asioista.

Hyvä, että tilasit paperit ja että käyt terapiassa! Kaikkea hyvää elämääsi!

Tässä ketjussa ei monenkaan ihmisen kirjoituksia ole,kuten varmaan näkyy

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:59"]Tässä ketjussa ei monenkaan ihmisen kirjoituksia ole,kuten varmaan näkyy
[/quote]
En ihan ymmärtänyt tätä pointtia tässä?
*
Sitä ei moni uskoisi, millaisia tarinoita tästä lintukodosta löytyy. Ja Suomessa ymmärretään vähän liikaakin väärintekijöitä, säälitään väärässä paikassa. Toisaalta taas asennoituminen voi olla hyvinkin kylmää ja ehdotonta. Esim. tuntuu että töitä on hankala saada mistään muualta, kuin omasta vakipaikastani. Vaikka olen ahkera ja opin nopeasti. Mutta kun nuo taustat eivät ole perinteiset ja olen hakenut alaani ja paikkaani muutamia kertoja. Hämmentävää, kun itsestäni tuntuu, että olen kaikista huolimatta voittaja ja selviytyjä, kun en ole antanut periksi, mutta monet pitävät jotenkin epäilyttävänä, tai luuserina, kun ei ole sitä uraputkea ja omaa taloa. Tämmöistä se joillakin on, selviydytään päivästä toiseen :).
*
Olen pahoillani 38 kokemuksistasi :(.
Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:13"]

Kiitos näistä vastauksista! Yritän selvittää menneisyyttäni ja sitä, mitä on tapahtunut. Meillä oli moniongelmainen perhe, jossa päivittäistä henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa ja alkoholismia. Yritimme nuorina saada sosiaalihuollosta apua, minä oireilin jo lapsena, mutta sosiaalitoimisto ei jostain syystä uskonut meitä, tai sääli isääni ja mm. minä jouduin olemaan niissä oloissa aivan liian pitkään. Oireilen vieläkin enkä meinaa saada kunnollisesta elämästä kiinni. Käyn terapiassa ja nyt pikkuhiljaa olen ruennut pohtimaan, miksi meitä ei huostaanotettu, miksi meitä ei uskottu? Voinko tilata omat paperini lastensuojelusta selvittääkseni asiaa itselleni, aikaa on näistä noin 15-vuotta. Ap

[/quote]

Joskus vanhemmat ovat tosi hyviä feikkaamaan olot paremmiksi. Minulla oli ihan helvettiä kotona, mutta äitini oli sellainen lirkuttelija valehtelija ja kaikki uskoivat häntä ja meitä ei huostattu. Isäpuoli oli paska, juntti, luuseri lastenhakkaaja.

Minäkin olen käynyt terapiassa ja varmasti tulen käymään vielä. Se on vain sillä tavalla surullista, että välttämättä huostakaan ei auta. Lapsi saattaa olla jo ihan riekaleina sielustaan, että häntä ei pysty ehjäämään. Eli karkeasti voi sanoa, että jos perheessä on jotain lastensuojelullisia ongelmia, niin ne ongelmat kyllä säilyy lapsessa, näkyy sitten aikuisena, kun eväät on heikot.

Tietääkseni kaikki itseä koskevat dokumentit saa pyytää vaikka miten olisi vuosia välissä.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:13"]

Kiitos näistä vastauksista! Yritän selvittää menneisyyttäni ja sitä, mitä on tapahtunut. Meillä oli moniongelmainen perhe, jossa päivittäistä henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa ja alkoholismia. Yritimme nuorina saada sosiaalihuollosta apua, minä oireilin jo lapsena, mutta sosiaalitoimisto ei jostain syystä uskonut meitä, tai sääli isääni ja mm. minä jouduin olemaan niissä oloissa aivan liian pitkään. Oireilen vieläkin enkä meinaa saada kunnollisesta elämästä kiinni. Käyn terapiassa ja nyt pikkuhiljaa olen ruennut pohtimaan, miksi meitä ei huostaanotettu, miksi meitä ei uskottu? Voinko tilata omat paperini lastensuojelusta selvittääkseni asiaa itselleni, aikaa on näistä noin 15-vuotta. Ap

[/quote]

Joskus vanhemmat ovat tosi hyviä feikkaamaan olot paremmiksi. Minulla oli ihan helvettiä kotona, mutta äitini oli sellainen lirkuttelija valehtelija ja kaikki uskoivat häntä ja meitä ei huostattu. Isäpuoli oli paska, juntti, luuseri lastenhakkaaja.

Minäkin olen käynyt terapiassa ja varmasti tulen käymään vielä. Se on vain sillä tavalla surullista, että välttämättä huostakaan ei auta. Lapsi saattaa olla jo ihan riekaleina sielustaan, että häntä ei pysty ehjäämään. Eli karkeasti voi sanoa, että jos perheessä on jotain lastensuojelullisia ongelmia, niin ne ongelmat kyllä säilyy lapsessa, näkyy sitten aikuisena, kun eväät on heikot.

Tietääkseni kaikki itseä koskevat dokumentit saa pyytää vaikka miten olisi vuosia välissä.
[/quote]
Kuulostaa tutulta. Minulla tuo puolivanhemmuus vain meni toisin päin. Kyllähän nuo olot jälkensä jätti ja tulee vaikuttamaan varmaan koko loppuelämän, mutta yritän minimoida vahinkoja. Ja haluan pysäyttää kierteen itseeni (sukupolvia jatkunut väkivaltaisuus ja riippuvuudet).
*
Jätin soittopyynnön puhelinpalvelun vastaajaan, jospa ne soittaisi tänään. En halua syytellä ketään, yritän vain ymmärtää, miksi kaikki meni niinkuin meni.
Ap

Sain nuo paperit tänään ja yllätyksenä tuli se, että asiakkuus on alkanut jo ihan vauva-aikana. En tiennyt tuosta asiasta mitään eikä minulla tietenkään ole mitään muistikuvia. En aio lukea nuita vielä, käyn terapeutin kanssa läpi nuo paperit, tai annan jonkun muun lukea nuo ensin. En halua mitään pahoja yllätyksiä eteeni nyt. On kuulemma mahdollista käydä nuita asioita läpi niiden työntekijöiden kanssa, jos tulee mitä kysymyksiä yms. Todella ihanaa ja avuliasta apua sain!
Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:30"]Huostaanottoja tehdään myös aiheettomasti. http://huostaanotettu.blogspot.fi [/quote] Tiedän että niitä joissakin erittäin harvinaisissa tilanteissa on tehty aiheettomasti, mutta samalla tuntuu, että liian moni lapsi joutuu katsomaan ja kärsimään vanhempiensa sekoilua ja esim. minun tapauksessani isäni itki tapaamisissa, joten hän sai sympatiat puolelleen ja meidän lasten olisi pitänyt vain ymmärtää väkivaltaista juoppoa. Kai tämä sitten on normaalia Suomessa... Ap

[/quote]

Jos lapsi haluaa itse kotiin niin mikähän peruste voi olla ettei käy?? Raha, se on sossujen peruste.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:52"]Ap, en ota mitään kantaa niihin oloihin, joisa kasvoit, koska en tiedä, millaiset ne oikeasti olivat. Sinä sen oikesi tiedät, emme me. En myöskään tiedä, milloin tämä tapahtu. Huodtanotto ja kodin ulkopuolle sijoittaminen on aina viimeinen toimenpide, sitä ennen yritetään kaikenlaista. Sitä, miten sinä ymmärrä sosiaaltyöntekijöiä ja omaakohtloasi, voidi kuitnkin auttaa tietoisuus siitä, että hidtorian kuluessa huostaanotetuillakaan ei usein ole ollut kovin kivaa. Lastensuojelulaistokset ovat pitkään 1980-luvull asti olleet aika vankilamaisia paikkoja, ja asenteellinen syrjintä ja jopa (henkinen, fyysinen ja seksuaalinen) väkivalta niissä olleita lapsia vastaan alkoi vasta 1970-luvulla paljastua ja paikoitellen sen häviämiseen meni kauan vielä tuon jälkeenkin.

Tämä on voinut olla mielessä sosiaaitöntekijöllä, jotka ovat miettineet, tarjoaako laitos vai koti teille paremmat mahdollisuudet. Aina kun ei voi valita hyvästä ja huonosta, vaan vain huonosta ja vielä huonommasta. 

Nykyään sijotuspaikst ovt parempia, ja kehittyät vielä paremmiksi, ellei sitten joku rodunjalostususko pääse taas vallilleen.
[/quote][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:52"]Ap, en ota mitään kantaa niihin oloihin, joisa kasvoit, koska en tiedä, millaiset ne oikeasti olivat. Sinä sen oikesi tiedät, emme me. En myöskään tiedä, milloin tämä tapahtu. Huodtanotto ja kodin ulkopuolle sijoittaminen on aina viimeinen toimenpide, sitä ennen yritetään kaikenlaista. Sitä, miten sinä ymmärrä sosiaaltyöntekijöiä ja omaakohtloasi, voidi kuitnkin auttaa tietoisuus siitä, että hidtorian kuluessa huostaanotetuillakaan ei usein ole ollut kovin kivaa. Lastensuojelulaistokset ovat pitkään 1980-luvull asti olleet aika vankilamaisia paikkoja, ja asenteellinen syrjintä ja jopa (henkinen, fyysinen ja seksuaalinen) väkivalta niissä olleita lapsia vastaan alkoi vasta 1970-luvulla paljastua ja paikoitellen sen häviämiseen meni kauan vielä tuon jälkeenkin.

Tämä on voinut olla mielessä sosiaaitöntekijöllä, jotka ovat miettineet, tarjoaako laitos vai koti teille paremmat mahdollisuudet. Aina kun ei voi valita hyvästä ja huonosta, vaan vain huonosta ja vielä huonommasta. 

Nykyään sijotuspaikst ovt parempia, ja kehittyät vielä paremmiksi, ellei sitten joku rodunjalostususko pääse taas vallilleen.
[/quote]

Olen ollut yksityis yrittäjän lastenkodissa 2000- luvulla ja säännöt, kuri ja työnteko oli paljon pahempaa, kuin nyky vankilassa(monen vangin kanssa olen tähän tulokseen tullut) Henkinen väkivalta oli läsnä, eikä pienistäkään 0-3+vuotiasta sillälailla välitetty, he eivät saa kokea rakkautta eikä kodin lämpöä. :( Siellä riistettiin paljon lakiin kirjattuja oikeuksia, en saanut opiskella vaikka oli opiskelupaikka olemassa, vaan piti tehdä töitä talossa, en saanut pitää kuukausiin puhelintani enkä soittaa vanhemmille, en saanut kuunnella musiikkia , katsoa tv tä, käyttää nettiä, nähdä ketään muuta, kuin ohjaajia kuukausiin ja näiden kuukausien aikana tein kaikki ison talon työt silläaikaa, kun muut oli koulussa. Eli hoidin karja eläimet, kissat ja koirat. Tein muille nuorille ruua, siivosin talon jossa viisi eri "puolta" pesin ikkunoita ja tein ulkotöitä ja järjestelin milloin kellaria vinttiä yms. joka päivä nuo työt plus sitten omat eläintenhoitovuorot/keittiövuorot loppupäivän.