Ei tulevan isän tilitys

Vähän outo kirjoitella tänne, mutta olen tilanteen kanssa yksin eikä kukaan ole ainakaan koskaan kertonut olleensa vastaavanlaisessa tilanteessa.. Toivon mukaan sais jotain vinkkejä mitä voisi tehdä paremmin ja menetellä vastaisuudessa.

Taustatietoa olen 25 vuotias mies joka on viimeiset 5 vuotta rakentanut määrätietoisesti ja itsevarmasti elämäänsä. Haaveenani on ollut aina perhe.

Yritimme edellisen tyttöystäväni  kanssa lasta, mutta mitään ei vain tapahtunut. Hänet todettiin hedelmättömäksi ja oma tavaranikaan ei ollut parasta mahdollista. Lääkäri kuitenkin vakuutti ettei minulla olisi syytä huoleen. 

Hän sanoi mene ja  erosimme koska emme tapahtuman jälkeen nähneet yhteistä tulevaisuutta.

Aloin seurustelemaan nykyisen tyttöystäväni kanssa pian sen jälkeen ikää hänellä oli 22.

Olemme olleet noin vuoden yhdessä. Heti alkuaikoina kysyin mitä mieltä hän on lapsista ja perheestä yms. Hän sanoi että haluaa sellaisen kunhan valmistuu koulustaan.

Nyt hän on kuitenkin raskaana jota pidin kaiken kokemani jälkeen pienenä ihmeenä ja hän tiesi tästä, olimme olleet kyllä ehkäisyn suhteen epätarkkoja pelasimme varmoilla päivillä ja keskeytytetyllä yhdynnällä  sun muuta, se oli hänelle ok. Mutta nyt hän haluaakin tehdä abortin jota minun on vaikea sulattaa ja että miksi??

Meillä oli 3 kuukautta sitten suhteemme isoin kriisi ja olimme varmoja että eroamme. Hän kuitenkin tuli takaisin ja tunnusti  todella rakastavansa minua ja että tämä avasi hänen silmänsä. Puhuimme yhteenmuutosta kesällä yms. Meillä meni hyvin.

Hän opiskelee eri paikkakunnalla joten suhteemme on aina ollut tietylainen kaukosuhde vaikka matka ei kovin pitkä olekkaan ollut.

Kun hän kertoi päätöksestään olin sokissa. Olin kertonut hänelle että hän voi muuttaa omistusasuntooni. sanoin että voin keskeyttää oman kouluni  ja palata vakityöhöni josta olen virkavapaalla. Jatkaisin opiskelua kunhan aika on sopiva. Halusin jakaa elämäni.

Hän haluaa tehdä abortin koska: 

1.       Olemme muka olleet niin vähän aikaan yhdessä, emmekä asuneet yhdessä. (Joo tajuan pointin mutta ei se ole syy vetäytyä.)

2.       Meillä oli tuo kriisi. (Saimme sovittua)

3.       Hänellä on koulu kesken. Sanoin hänelle että tottakai tuen häntä, jotta hän pystyisi opiskelemaan myöhemmin tutkinnon loppuun. (ymmärrettävää mutta järjestettävissä)

4.       Hän ei ole valmis äidiksi, vaikka yritin rohkaista häntä parhaani mukaan.  (Ajatteleeko kaikki noin?)

5.       Hän sanoo että vanhemmilla ei ole mitään vaikutusta, mutta hänen äitinsä on myös tullut hyvin nuorena äidiksi ja häntä on koko ikänsä varoiteltu asiasta. (En ole ikinä antanut vanhempien vaikuttaa elämän valintoihini siksi tuo on minulle outoa) Lisäksi hänen vanhempansa vihaavat minua kuin pistin heidän tyttärensä paksuksi.

6.       Hän haluaa kihlat ja häät, kauhean romanttinen käsitys elämästä. Sanoin että jos tähän ruvetaan kyllä sitten naimisiinkin mennään. Hän uskoo että tekisin sen vain vauvan takia, vaikka se ei pidä paikkaansa. (Tekisin mitä vain että hän olisi onnellinen)

7.       Hän sanoo että hänen elämänsä on kesken ja että hän ei halua ruveta elätettäväksi kun hänellä ei ole ammattia. Sanoin että ei ole siitä kysymys. (Mikä kumma teitä naisia vaivaa kun kuvittelette että joku väliaikainen elättäminen käy ylpeyden päälle, tekisin sen enemmän kun mielelläni.)

Minulla on aina ollut hyvä itsetunto, mutta nyt  hän sanoo etten riitä ja se katkeroittaa minua, tunnen oloni riittämättömäksi ja petetyksi.  Hän sanoo että on epävarma tästä suhteesta tämän kiistan takia, koska olemme hyvin paljon joutuneet keskustelemaan arvoistamme ja haluistamme. Mennäänkö naimisiin ennen vai lapsien jälkeen, hänelle ei riitä vastaus että asiaa ei voi tuolla tavalla päättää. Minulle on sitä paitsi ihan sama oltaisko avo vai avioliitossa. eikä sekään ole mikaan varmistus että kaikki silti toimisi. Hän tuntee että suhde ei onnistu ja että painostaisin häntä vain tulevaisuudessa lapsentekoon, vaikka olen vain sanonut että toivon lapsia. Suhtaudun asiaan itse positivsesti. Vaikka hän on jo ihan jättämässä minua. Johtuuko hormooneista tai jostakin? Hyväksyn kyllä hänen arvonsa, mutta hän ei yhtäkkiä teekkään niin. Tämä on mielestäni ihan ristiriidassa kaiken kanssa.

Ihan kun hän odottaisi vain jotain parempaa, jota ei tietenkään tule!

Facebookkini on muutenkin täynnä yh- äitejä jonka joku huumehörhö on pistänyt paksuksi kostean illan päätteeksi ja itse joudun väittelemään tälläisestä asiasta. Se on väärin.

Rakastan häntä ja hän sanoo samaa. En kuitenkaan tiedä mitä tehdä, onko hän ikinä valmis? Ja mitä hän haluaa Hän sanoo että asia olisi ajankohtaisempi parin vuoden päästä, mutta eihän siinäkään järkeä ole pistää asiaa viereille silloin kun ’’ pulla on jo uunissa’’. Iso asia. Tiedän kyllä toki ettei tämä ole helppoa hänellekkään….. Olisiko vain viisasta lähteä ja ottaa joku joka on valmis, se ei olisi kovin vaikeaa ulkonäölläni. Vai jaadä odottamaan? Mennä naimisiin hommata omakotitalo ja kaksi koiraa. En tiedä miten tämä sitten loppuen lopuksi tulee vaikuttamaan suhteeseemme.  Vahvistuuko vai meneekö ojasta allikkoon. Hänen mielestään meillä onkin nyt yhtäkkiä kovin erillainen näkemys elämästä ja tulevaisuudesta. Koska edes haluan keskustella tästä ennen naimisiin menoa.  Epäilyttää.

Haluaisin mielipiteitä ovatko nuo oikeasti hyviä syitä, pelottaako häntä vai mitä hän ajaa takaa, miten voin tukea häntä?  Miehenä  en ymmärrä. Osa on ihan järkeen käypiä  ja osa tuntuu vaikeilta mutta ollaan sitä ennenkin hypätty tuntemattomaan.

Hän haluaa tehdä abortin ja olen ihan voimaton. En tiedä mitä tehdä....