Lue keskustelun säännöt.
Ovatko sikiöseulonnat asiallinen juttu?
21.02.2015 |
Mitä järkeä on luoda terveydenhuollon toimesta jokin uhkakuva siitä, että vammainen sikiö on jotain, jota on seulottava ja ylipäätään asiaa on mietittävä? Minä ainakin AHDISTUIN kun tuli false positive eli yksi löydös, jonka vuoksi jännitin raskausviikot 19-27 lapseni satunnaislöydöstä mielettömästi ja lopulta löydös oli harmiton. Mitä järkeä?
Kommentit (23)
Hei camoon, jokainen perusäiti menee, kun sellainen mahdollisuus on. Mutta oikeasti, miksi helkkarissa sellaisia pitää olla? Eikö ne tuota ahdistusta ja jännitystä aivan turhaan? Ootteko ees aatelleet, miten nykyään kaikkien äitien elämä rytmittyy niiden ympärille. "Kerrotaan kaikille sen jälkeen kun ollaan käyty niskapoimu-ultrassa" "En usko, että siellä ees on elämää, ennenkuin ollaan käyty viikon 12 ultrassa" "Menikö ultrassa kaikki ok" jnejne. Ihmiset pelkäävät ja jännittävät terveydenhuollon luoman järjestelmän takia asioita, joita edes eivät aiemmin olisi osanneet ajatella tai pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kaksi kertaa istukkanäytteessä ja enpä jännitellyt. Sanoin vielä että eka näyte epäonnistui niin sano että ei , onneksi ei sanonut muuta koska jälkikäteen ajattelin kun lapsi oli jo syntynyt että oliko nähnyt jotain häikkää ekalla kerralla. Olin yli 40 v ja terve vauva tuli maailmaan vuosia sitten. En ajatellut yhtään mitä teen jos on vammanen vauva tulossa.
No onko se sitten toisaalta kiva saada vammainen lapsi tietämättään? Joka pahimmillaan kuolee synnytyksessä, koska ei ole kykenevä elämään? Mieluummin jännittää raskausaikana, kuin kokee sen pahimman järkytyksen synnytyksessä.
No alkuraskauden ultraäänihn ei edes ole lapsen seulomiseen tähtäävä, vaan sen tarkoitus on turvata äidin terveys. Jos raskaus on munanjohtimessa, voi tuo terveys olla mennyttä ihan hetkessä, kohdun ulkopuolisiin raskauksiin voi kuolla ja kuoleekin jatkuvasti äitejä ympäri maailman.
Lisäksi sikiöseulontojen ensisijainen tarkoitus ei ole mikään rotuhygienia, vaan lapsen hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien turvaaminen. Kun jotkut vakavat sairaudet voidaan diagnosoida jo raskausaikana, voidaan niitä hoitaa joko raskausaikana, tai valmistautua tuleviin ongelmiin jo etukäteen suunnittelemalla ja aikatauluttamalla synnytys ja sopivan hoitotiimin työvuoro yhteen. Toinen vaihtoehto on heitteillejättö ja luonnollinen kuolema.
Sikiöseulontojen poistaminen ei poista kenenkään huolta, sen sijaan äidin lobotomia olisi siihen oiva ratkaisu.
"Väärien" positiivisten mahdollisuus on tietysti olemassa ja kyllähän ne aiheuttavat turhaa huolta. Hyödyt ja riskit kallistuvat kuitenkin vahvasti hyötyjen puolele ja sikiöseulonnat ja muu raskauden seuranta on syy miksi lapsikuolleisuus on kehittyneissä maissa niin pieni.
Ilman seulontoja mulla ei olisi tuota ihanaa nelivuotiasta vaan olisi viisivuotias down.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sellaiseen pitäisi jokaisen äidin jotenkin valmistautua, kun se kohtaa vain murto-osaa äideistä? Eikö se ole sama kuin pitäisi käydä jokin luento aiheesta "mitä jos joudut auto-onnettomuuteen raskaana ja lapsesi kuolee". Miksi pitää valmistautua johonkin uhkakuvaan, joka koskee vain harvoja ja joka kuitenkin selviäisi itsestään ajan myötä
7, tosi kauhea viesti. Eli down-lapsesi ei olisi ollut ihana? Abortoit=tapoit hänet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 18:29"]No alkuraskauden ultraäänihn ei edes ole lapsen seulomiseen tähtäävä, vaan sen tarkoitus on turvata äidin terveys. Jos raskaus on munanjohtimessa, voi tuo terveys olla mennyttä ihan hetkessä, kohdun ulkopuolisiin raskauksiin voi kuolla ja kuoleekin jatkuvasti äitejä ympäri maailman.
Lisäksi sikiöseulontojen ensisijainen tarkoitus ei ole mikään rotuhygienia, vaan lapsen hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien turvaaminen. Kun jotkut vakavat sairaudet voidaan diagnosoida jo raskausaikana, voidaan niitä hoitaa joko raskausaikana, tai valmistautua tuleviin ongelmiin jo etukäteen suunnittelemalla ja aikatauluttamalla synnytys ja sopivan hoitotiimin työvuoro yhteen. Toinen vaihtoehto on heitteillejättö ja luonnollinen kuolema.
Sikiöseulontojen poistaminen ei poista kenenkään huolta, sen sijaan äidin lobotomia olisi siihen oiva ratkaisu.
"Väärien" positiivisten mahdollisuus on tietysti olemassa ja kyllähän ne aiheuttavat turhaa huolta. Hyödyt ja riskit kallistuvat kuitenkin vahvasti hyötyjen puolele ja sikiöseulonnat ja muu raskauden seuranta on syy miksi lapsikuolleisuus on kehittyneissä maissa niin pieni.
[/quote]
Kiitos, kun sanoit sen paremmin kuin itse olisin osannut muotoilla!
Vain pieni osa vammoista noiden seulojen johdosta selviää. Joten eiväthän ne huolta poista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä vääriä positiivisia kun ajatellaan. Ovatko ne huolet, pelot ja ahdistukset oikeasti täysin merkityksetön asia? Mitä hyvää arvelette siitä seuraavan, kun puolet raskaudesta menee sen tiedon kanssa, että lapsella on laajentunut munaisallas tai pieni koko tms. Siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää.
6 vastasi todella hyvin ja kattavasti. Tuolla viikon 12 ultrassa voi käydä myös niin ettei anna lupaa niskaturvotuksen mittaamiseen. Pääasiallisesti siinä kuitenkin tarkastetaan raskauden kesto, sijainti ja katsotaan yleisesti onko sikiö rakenteellisesti kunnossa. Monessa paikassa kun ei ennen tuota ole minkään sortin ultrausta julkisella puolella. Jos tarvetta on niin tiedetään alkaa seuraamaan raskautta ja sikiön kasvua tarkemmin. Olen miettinyt, löytyykö Suomesta yhtäkään äitiä nykypäivänä joka skippaisi molemmat ultrat kokonaan. Aika jännä ja vähän pelottavakin ajatus, että synnyttämään mennessä ei sikiön terveydestä olisi mitään käsitystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 18:36"]Näitä vääriä positiivisia kun ajatellaan. Ovatko ne huolet, pelot ja ahdistukset oikeasti täysin merkityksetön asia? Mitä hyvää arvelette siitä seuraavan, kun puolet raskaudesta menee sen tiedon kanssa, että lapsella on laajentunut munaisallas tai pieni koko tms. Siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää.
[/quote]
No tiedätpä seuraavassa raskaudessasi jättää sitten kaikki tutkimukset väliin jos mielestäsi ne aiheuttavat vain turhaa huolta. Kukaan ei sinua niihin pakota. Itse olin vain todella tyytyväinen kun sikiön pientä kokoa seurattiin.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 18:36"]
Näitä vääriä positiivisia kun ajatellaan. Ovatko ne huolet, pelot ja ahdistukset oikeasti täysin merkityksetön asia? Mitä hyvää arvelette siitä seuraavan, kun puolet raskaudesta menee sen tiedon kanssa, että lapsella on laajentunut munaisallas tai pieni koko tms. Siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää.
[/quote]
Ei tietenkään ole merkityksetön asia. Mutta erityisesti se ei ole merkityksetön asia, että hoitohenkilökunta tietää onko lapsesi mahdollisesti sillä tavoin sairas, että vaatii erikoissairaanhoitoa heti syntymän jälkeen/ennen syntymää. Siihen verrattuna huolet ovat pieni asia. Kaikki kuitenkin tähtää siihen, että lapsen asiat olisivat mahdollisimman hyvin hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole siitä, haluanko minä vai enkö halua. Kyse on siitä, onko oikein, että tätä seulotaan terveydenhuollossa kalliilla rahalla? Kenelläkään ei ole vastuuta asiasta? Ei vääristä positiivisista, ei lieveilmiöistä asian ympärillä? Pidetään vain jollain verukkeella automaattisesti hyvänä asiana? Eikö olisi oikein käyttää nekin rahat vaikkapa raskauden psyykkiseen tukemiseen, perhevalmennukseen tms? EIkö tästä asiasta voi keskustella?
ONKO KENELLÄKÄÄN VASTUUTA SIITÄ HUOLESTA, JONKA VÄÄRÄT POSITIIVISET AIHEUTTAVAT?
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 18:27"]
No onko se sitten toisaalta kiva saada vammainen lapsi tietämättään? Joka pahimmillaan kuolee synnytyksessä, koska ei ole kykenevä elämään? Mieluummin jännittää raskausaikana, kuin kokee sen pahimman järkytyksen synnytyksessä.
[/quote]
Puhutko kokemuksesta? :)
Minusta noita vaihtoehtoja ei voi mitenkään rinnastaa. Oman lapseni henki ja terveys vaarantuivat raskausaikana ja loppuodotus oli hermojaraastavaa kun ei tiennyt jääkö pieni henkiin ja miten vaikeita vaurioita mahdollisesti kärsii. Päälle vielä syyllisyys siitä kun en pystynyt olemaan onnellinen viilipytty, kun se olisi kuulemma niin tärkeää sikiölle että äiti ei olisi huolissaan.
Silloin kun minä olin raskaana oli oikeasti niin, että sikiön tilaa seurattiin vain aiheesta. Neuvolassa heräsi epäilys sikiön koosta ja silloin ohjattiin ultraan tilannetta seuraamaan. Ei ollut mitään seuloja tarkoituksena löytää down sikiöt. Kyllä vaan, juuri downeja varten seulat on kehitelty. Ihan siksi, että downit ovat suurin yksittäinen kromosomipoikkeavuusryhmä. Ja kiusallinen ryhmä siksi, että he ovat useimmiten pitkäikäisiä ja ovat täydellisyyttä vaativassa yhteiskunnassa näkyvissä. Kyllähän siinä samalla muutkin trisomiat ja osa muistakin kromosomimuutoksista selviää. Suuri osa vaikeista vammoista on edelleen yllätyksiä. Tutkimukset ovat vapaaehtosia, mutta eiköhän vaan lääkäri ja/tai hoitaja isoon ääneen ihmettele, jos et mene. Jos mene ja tuloksena on tieto sikiön vammaisuudesta, on ihan oma valinta hankkiiko abortin. Mutta jos et hanki sinulta kysellään, että aiotko tosiaan synnyttää tämän lapsen. Ja vauvafoorumeilla kiljutaan, että miten joku voi synnyttää vammaisen lapsen ihan tietoisesti.
Lisäksi monet niistä sairauksista tai vammoista joita esim. ultrallakin seulotaan on niin graaveja ettei lapsella ole kohdun ulkopuolella mitään mahdollisuutta selviytyä hengissä. Kuten anenkefalia, eli aivottomuus. Todellakin itse haluaisin tämän tietää sellaisessa raskauden vaiheessa että abortti olisi vielä helpohkosti tehtävissä (helppoahan se ei ole missään tilanteessa). Tai se, että lapsen vatsapuoli ei ole sulkeutunut ja vatsaontelon elimet ovat siis osittain ulkopuolella. Tällaisessa tilanteessa voidaan tehdä sektio ja leikata lapsi välittömästi kunhan kohdusta on päässyt, alatiesynnytyksessä mahdollisuudet selvitä olisivat lähellä nollaa.
Kaikkeahan ei voi seuloa ja suurin osa sairauksista tulee joka tapauksessa yllätyksenä. Tuntuisi mkuitenkin turhalta olla käyttämättä esim. noita kuvantamismahdollisuuksia kun niin monen vakavan asian hoito on nykyään mahdollista jos se on suunniteltua ja mahdollistaa jopa täysin normaalin elämän lapselle, joka ilman seulontaa olisi tuomittu kuolemaan.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 18:43"]
Kyse ei ole siitä, haluanko minä vai enkö halua. Kyse on siitä, onko oikein, että tätä seulotaan terveydenhuollossa kalliilla rahalla? Kenelläkään ei ole vastuuta asiasta? Ei vääristä positiivisista, ei lieveilmiöistä asian ympärillä? Pidetään vain jollain verukkeella automaattisesti hyvänä asiana? Eikö olisi oikein käyttää nekin rahat vaikkapa raskauden psyykkiseen tukemiseen, perhevalmennukseen tms? EIkö tästä asiasta voi keskustella?
[/quote]
No jos pitää valita perhevalmennuksen ja psyykkisen tuen sekä vauvan lääketieteellisen hoidon välillä, niin eiköhän jokaisella meistä vaaka kallistu lapsen hoidon puoleen. Koska sitten vasta sitä psyykkistä tukea tarvitaankin kun lapsi on menehtynyt vaivaan joka olisi voitu hoitaa jos siitä olisi tiedetty ajoissa. Koska tästähän tässä on kyse.
Ei sinne ole pakko mennä.