Vääntöä vauvan sukunimestä, mies loukkaantui
Tilanne on se, että saamme nyt keväällä pojan, ainakin tämänhetken tiedon mukaan :) Ongelmaa on aiheuttanut tulevan lapsemme sukunimi. Minun sukunimeni on erittäin harvinainen, ja mieheni sukunimi taas Suomen top5 yleisemmän joukossa, josta en hirveämmin välitä. Oma sukunimeni saattaa olla vaarassa "kuolla", koska meidän sukuun on syntynyt vain tyttöjä viime vuodet. Tietenkään ei voi tietää, saisiko tuleva poikamme edes koskaan lapsia. Naimisissa siis emme ole.
Haluisinkin siis lapselle oman sukunimen juuri tämän takia, että haluisin sukunimemme jatkuvan ja koska miehen sukunimi on niin yleinen ja heitä on puoli Suomea. Mies tästä tietenkin on loukkaantunut ja haluaisi vauvan omalle nimelleen.
Mitä tekisitte? Tavallaan ymmärrän miestänikin ja harmittaa hänen puolestaan, sitten taas harmittaa jos meidän sukunimi katkeaa. Nyt eletään kuitenkin 2010-lukua ja mielestäni mieskin voisi tällaisessa tilanteessa koittaa joustaa, tuntuu, että näin naisena saan joustaa monessa asiassa miesten takia :)
Kommentit (74)
Laitoimme samoista syistä minun mukaani, vaikka mies olisi myös alunperin halunnut hänen sukunimen. Hormonihuuruissa suutuin myös miehen suvulle, koska he alkoivat painostamaan minua, että se Täytyy olla miehen mukaan, koska mies on suvunjatkaja. Kuulosti niin typerältä tuo jatkaja-juttukin silloin. Noh,ei näköjään tavatonta riitaantua tästä aiheesta.
Itse miehenä ottaisin puolisoni nimen vähintään yhdistelmänimenä ittelleni naimisiin mentäessä, jos hänen nimensä olisi harvinainen ja se olisi hänelle tärkeä juttu. Toki meidänkin sukuhaara on kuolemassa, koska en usko veljeni lisääntyvän. Nimi sen sijaan jäisi elämään muualla, sillä onhan meitä muutama tuhat joilla tämä nimi.
Miksi vanhoillinen persumies ei ole tehnyt sinusta rouva "Virtasta" jos perinteet kiinnostavat noin paljon? Jos hänen perustelunsa on vanha tapa, niin kyllä se valitettavasti on kautta aikain ollut niin, että aviottomalle lapselle tulee äidin nimi :D
Minun mieheni on myös "Virtnanen" ja minulla on kaunis ja harvinainen nimi ja vauvamme tulee todellakin minun nimelle. En yhtään ymmärrä miehiä, jotka väkisin haluavat lapselleen tavallisen ja tylsän sukunimen kun lapsi voisi saada kauniin ja harvinaisen nimen? Miestäni ei haittaa, että vauva saa minun nimen, ei eri sukunimet meidän avioliitoakaan mitenkään haittaa :) Kyllä poikannekin on varmasti myös aikuisena tyytyväinen kun hänellä on harvinaisempi nimi.
Minuakin hämmentää tuo ap:n logiikka sukunimen jatkumisesta kun sukuun on syntynyt "vain" tyttöjä viime vuosina. Niin, että ne sinun sukuusi syntyneet tytöt eivät jostain syystä sinun mielestäsi voi antaa sitä sukunimeä tuleville lapsilleen (täytyy olla poika, jotta sukunimi voi siirtyä lapsille), mutta sinä kuitenkin sitten haluaisit antaa oman sukunimesi lapsellesi.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 15:01"]
Isukki on vanhoillinen persu, mutta ei sitten ole mennyt kanssasi naimisiin. Erikoista. Sanopa sille ettei voi olla rusinoita pullasta. Ja kerta ette ole naimisissa, lapsi saa luonnollisesti äitinsä sukunimen. Järkevää senkin kannalta, että ainakin ollaan 100% varmoja, että lapsi on äidin (toki nykypäivänä apuna on dna-testit).
[/quote]
Mieskö yksin tekee päätöksen naimisiin menemisestä tai menemättömyydestä?
Kaikki näköjään olettavat heti, että ap ei ole naimisissa siksi että mies ei suostu. Voihan näin tietysti ollakin, mutta huvittavia olette.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 15:31"]
Kaikki näköjään olettavat heti, että ap ei ole naimisissa siksi että mies ei suostu. Voihan näin tietysti ollakin, mutta huvittavia olette.
[/quote]
Ei minun ajatukseni ainakaan ollut se, että ap haluaa mutta mies ei suostu, vaan ihmettelin miehen rusinat pullasta-konservatiivisuutta. Jos on hyväksynyt ettei mennä naimisiin ennen lasta, ei pitäisi olla kovin vaikea pala antaa lapselle äidin sukunimi. En käyttäisi fraaasia "tehdä naisesta rouva X" muuten kuin ironisesti, sehän on ihan kuvaamaton termi nykyavioliitolle, joka perustuu tasa-arvoon.
t. 19
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 15:17"]14.
Ei ala :)lmeisesti jollain muillakin samoja ongelmia :)
[/quote]
Okei! Miehen kuvaus, avoliitto, keväällä syntyvä vauva ja tietysti sukunimen harvinaisuus sopivat kaveriini :D
Tosin en tiedä onko heillä ristiriitaa sukunimen antamisesta. En tiedä kumman aikovat antaa. Lisäksi ovat sanoneet etteivät halua tietää vauvan sukupuolta, mutta voihan se olla että haluavat pitää omana tietonaan syntymään asti, ettei kaikille uteliaille tarvi kertoa ;)
Ymmärrän ongelman! Itselläni on TODELLA harvinainen sukunimi, vain muutama kymmenen Suomessa. Enpä tiedä antaisinko sitä kuitenkaan mahdollisille lapsilleni, jotka tulisivat luultavasti elämään toisessa maassa, jossa ihmiset eivät osaa lausua sukunimeäni. Aina saisivat olla tavaamassa ja selittämässä miten lausutaan... Miehellä tuolla kielialueella tosi yleinen sukunimi. Minunnimistäni tuskin on olemassa toista. Miehen nimellä kun tekee haun Facebookiin, niin tulee monta sivua tuloksia :D
Kyllä minä miehenä ainakin vaatisin että lapsi tulee mun nimelle koska suvussani ei ole sukunimen jatkajaa muuten kun kaikkien muiden miespuolisten sukulaisten kakarat on vaadittu naisen nimelle!
Ootkohan mun kaveri? Asutteko Tampereella? Alkaako sukunimesi M:llä?