Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vääntöä vauvan sukunimestä, mies loukkaantui
21.02.2015 |
Tilanne on se, että saamme nyt keväällä pojan, ainakin tämänhetken tiedon mukaan :) Ongelmaa on aiheuttanut tulevan lapsemme sukunimi. Minun sukunimeni on erittäin harvinainen, ja mieheni sukunimi taas Suomen top5 yleisemmän joukossa, josta en hirveämmin välitä. Oma sukunimeni saattaa olla vaarassa "kuolla", koska meidän sukuun on syntynyt vain tyttöjä viime vuodet. Tietenkään ei voi tietää, saisiko tuleva poikamme edes koskaan lapsia. Naimisissa siis emme ole.
Haluisinkin siis lapselle oman sukunimen juuri tämän takia, että haluisin sukunimemme jatkuvan ja koska miehen sukunimi on niin yleinen ja heitä on puoli Suomea. Mies tästä tietenkin on loukkaantunut ja haluaisi vauvan omalle nimelleen.
Mitä tekisitte? Tavallaan ymmärrän miestänikin ja harmittaa hänen puolestaan, sitten taas harmittaa jos meidän sukunimi katkeaa. Nyt eletään kuitenkin 2010-lukua ja mielestäni mieskin voisi tällaisessa tilanteessa koittaa joustaa, tuntuu, että näin naisena saan joustaa monessa asiassa miesten takia :)
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 15:39"]
Miehen nimellä kun tekee haun Facebookiin, niin tulee monta sivua tuloksia :D
[/quote]
Mielestäni tämä on ihan kiva. Nykyään, kun kaikki mahdollinen tieto laitetaan nettiin, olisi mukavaa, ettei nimensä googlettamalla löydy koko elämänkertaa. Yleinen nimi on paras yksityisyydensuoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 16:56"]
Äääh, meillä on täsmälleen sama ongelma! Miehellä on tylsä ja tavallinen sukunimi, omani on harvinaisempi. Haluaisin lapsemme saavan minun sukunimeni, mutta miehelleni on jotenkin sydämen asia, että lapsi saa hänen mitäänsanomattoman junttisukunimensä. Ehkä vaan jätän kertomatta, että sukunimi pitää erikseen ilmoittaa jos se ei ole sama kuin äidillä. Kjäh! :D
[/quote]
Oletpa kauhea ihminen, jos tuon toteutat.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 19:54"]
Laittaisin ehdottomasti oman sukunimeni, ellen olisi naimisissa.
[/quote]
"Laittaisit" vain. Toivottavasti lapsella ei sitten edes olisi toista vanhempaa jolla olisi eri sukunimi, olisi meinaan aika ikävää olla kanssasi vanhempana kun ei näemmä olisi mitään sananvaltaa asioihin.
Jos avopari saa lapsia ja oletus on että molemmat ovat jatkossa huoltajia ja asuvat yhdessä, laittaisin mieluummin miehen sukunimen lapselle. Jos yhteinen nimi on vain lapsella ja äidillä, tulee heti fiilis että tämä ei ole lapsen isä vaan joku hänen jälkeensä bongattu poikaystävä. Toki nimen kauneus ajaisi tämän ohi, kaunis nimi ennen vähemmän kaunista ihan joka tapauksessa. Harvinaisuudella ei ihan niin paljoa väliä.
Naimisiin mennessä minusta perheellä (myös lapsettomalla perheellä) on kiva olla yhteinen sukunimi ja jos kummallakaan ei ole sellaista joka kelpaisi molemmille, on parasta keksiä ihan itse oma uusi sukunimi.
Meillä oli vastaava tilanne,tosin mies ei loukkaantunut missään vaiheessa. Lapsi sai minun harvinaisen sukunimen sillä perusteella että se on kauniimpi ja harvinainen.
Mieheni vaihtaa vielä ehkä sukunimensä samaksi kuin minulla ja lapsella. Sekö ei teillä käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap ei pidä tyttöjä suvunjatkajina vaikka itsekin haluaa periyttää sukunimensä lapselleen? Miksei ne sukuun syntyneet tytöt voisi tehdä sitä myös?
Lapselle tulee aina isän sukunimi: täten isyys tavallaan vahvistetaan: ovat tämän miehen jälkeläisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitkähän on tulevan isän perustelut, että lapsen pitäisi saada hänen sukunimensä?
Ilman muuta äidin nimi.
Ei miehellä ole mitään oikeutta vaatia lapselle omaa nimeään, kun ei ole vaivautunut edes menemään naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eletään tosiaan 2010-lukua ja sinä höpiset josta helvetin suvun nimen jatkumisesta :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitsisin sen harvinaisemman sukunimen superyleisen sijaan riippumatta siitä, onko se äidin vai isän nimi (olettaen, ettei nimi ole ihan kamala).
Voiko siitä tehdä yhdistelmää? Kuitenki tuo tuppaa olemaan miehille aika tärkeää, varsinki jos vielä esikoinen on poika.
Isukki on vanhoillinen perussuomalainen mies joka nyt vaan haluaa että lapsi on hänen sukunimellään koska niin monella muullakin :)
Voi olla että minäkin olen vanhoillinen, kun haluan että meidän suvussa tuo oma nimi säilyisi, mutta en nyt tiedä tarviiko tää Suomi enää yhtään Virtasta lisää...;) Musta on vaan hienoa että vähän erikoisetkin sukunimet pysyisivät voimissaan.
t.AP
Äidin nimi tässä tapauksessa. Isän nimi ei ole mikään vakio ja jos se on tosi yleinen, niin ei sitä.
.
Itsellänikin on eräänlainen nimiongelma. Mihelläni on aika yleinen ihan kiva sukunimi. Ei mikään virtanen, mutta kuitenkin aika yleinen. Oma sukunimeni taas on huomattavasti harvinaisempi, ei erikoinen muttei kovin yleinenkään.
.
En vaan itse pidä omasta sukunimestäni, mutta jos vaihdan miehen nimeen, niin samannimisiä löytyy paljon muitakin.. Ongelma, muttei hankaloita elämääni.
Isukki on vanhoillinen persu, mutta ei sitten ole mennyt kanssasi naimisiin. Erikoista. Sanopa sille ettei voi olla rusinoita pullasta. Ja kerta ette ole naimisissa, lapsi saa luonnollisesti äitinsä sukunimen. Järkevää senkin kannalta, että ainakin ollaan 100% varmoja, että lapsi on äidin (toki nykypäivänä apuna on dna-testit).
Sinun nimesi lapselle. Harvinaisemmasta nimestä on vain hyötyä elämässä (työnhaku yms.), jää helpommin mieleen. Jos menette naimisiin, mies voi ottaa myös sinun nimesi :).
Alue: Aihe vapaa
Aika epälooginen aloitusviesti. Toisaalta ollaan niin moderneja eikä mennä naimisiin ja eletään 2010-lukua ja mieskin voisi joustaa, mutta toisaalta pojasta sitten kuitenkin odotetaan suvunjatkajaa. No mutta joka tapauksessa tietysti tykkäisin enemmän harvinaisemmasta nimestä.