Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihminen olla mielestänne itse syyllinen ystävättömyyteensä, jos ei ole tehnyt mitään pahaa muille?
26.11.2021 |
Siis jos on periaatteessa ihan harmiton ja hyväsydäminen ihminen, mutta ei osaa keskustella vastavuoroisesti, vaan esim. jauhaa aina samoista asioista, eikä osaa nähdä asioita muiden kuin itsensä kannalta? Onko mielestänne ok, etteivät muut välttämättä jaksa tuollaista kovin kauaa?
Kommentit (31)
Joskus elämäntilanne voi ajaa siihen, mutta yleensä se on väliaikaista. Jos ei saa ystäviä, vaikka haluaisi, on peiliin katsomisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mielestäni aikuiselta ihmiseltä voisi edellyttää muiden huomioimista, jos hän haluaa tasavertaisia ja vastavuoroisia ystävyyssuhteita. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu.
Kyllä hyviin käytöstapoihin nyt vain kuuluu se, että ottaa muut huomioon. Myönnän, että tuollaiset vain omista asioistaan ja kiinnostuksenkohteistaan puhuvat ihmiset ovat rasittavaa seuraa, enkä jaksa olla heidän kanssaan tekemisissä yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä.
Eikö tasavertaiseen ystävyyteen kuulu aika olennaisena osana se, että keskustellaan vastavuoroisesti, ja ymmärretään toista osapuolta?
En nyt sanoisi syyllinen, mutta kannattaisi muuttaa käytöstään, jos kaipaa ystäviä. Ihmiset nyt vain yleensä kaipaavat ystävyyssuhteilta vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ahdistun ja menen lukkoon "sosiaalisissa peleissä".
Mun puolesta voi suksia lutakkoon jos on ongelma tutustumisessa tms.
Mikä vaan voi vaikuttaa, mutta siinähän pohdiskelette.
Onko kaikki pakko ottaa henkilökohtaisesti?
Ja kiitos samoin, te jotka vaaditte tulemaan kaikkien kanssa toimeen.
Itse olette jääneet lapsimoodiin. "Kyllä kaikilla pitää olla kivaa."
Varsinkin sillä kiusatulla ja sorretulla. Tai ihmisellä joka ei ala väkisin vääntää pikku puhetta.
Itse kerron mieluusti ihan esimerkkejä, vitsejä tms, ja anteeksi vaan, mutta koska hukkaan menee, niin parasta kun kierretään vaan toisemme.
Kyllä ihmisillä on oikeus valita ystävänsä. Ketään ei voi pakottaa olemaan kenenkään ystävä. Tärkeintä on se, että kohtelee muita asiallisesti, ja pystyy hoitamaan välttämättömät asiat myös sellaisten kanssa, joista ei niin pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai on itsessäkin silloin vikaa, ei riitä se, että "ei ole tehnyt kenellekään pahaa".
Miksi jaksaisin olla ihmisen kanssa, joka vaan jauhaa samoja asioita? Mitä saisin tästä ihmissuhteista?
No ei minua ainakaan kiinnosta viettää aikaa ihmisen kanssa joka jankkaa vaan samoja asioita ja puhuu vain itsestään. Enhän minä saisi sellaisesta "ystävyydestä" mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä minun pitäisi väkisin ystävystyä ihmisen kanssa, joka jankkaa samoja asioita, eikä osaa puhua kuin itsestään? En halua ystävyydeltä sellaista. Haluan, että myös minun asioistani ollaan kiinnostuneita, ja että myös minä saan sanoa sanottavani.
Ei kai siitä tarvi ajatella että on "syyllinen". Itse tai kukaan muukaan.
Se vaan nyt on mennyt niin.
Ihminen yksinkertaisuudessaan haluaa ajatella kaikesta kausaliteetteja. Että mikä on mihinkin syy. Mutta kun tässä maailmassa on paljon asioita, joissa ei ole syyllisiä eikä ehkä edes syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä? En edes kaipaa ystäviä. Niistä on loppujen lopuksi kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, puhuvat pahaa selän takana, ja tulevat ennemmin tai myöhemmin kateellisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse ahdistun ja menen lukkoon "sosiaalisissa peleissä".
Mun puolesta voi suksia lutakkoon jos on ongelma tutustumisessa tms.
Mikä vaan voi vaikuttaa, mutta siinähän pohdiskelette.
Onko kaikki pakko ottaa henkilökohtaisesti?
Ja kiitos samoin, te jotka vaaditte tulemaan kaikkien kanssa toimeen.
Itse olette jääneet lapsimoodiin. "Kyllä kaikilla pitää olla kivaa."
Varsinkin sillä kiusatulla ja sorretulla. Tai ihmisellä joka ei ala väkisin vääntää pikku puhetta.
Itse kerron mieluusti ihan esimerkkejä, vitsejä tms, ja anteeksi vaan, mutta koska hukkaan menee, niin parasta kun kierretään vaan toisemme.
Vuorovaikutus ei ole peliä. Kun olet noin aggressiivinen, on varmaan hyvä että haluatkin pysyä etäällä. Win-win.
Oletko yrittänyt saada apua ilmeiseen ahdistukseesi? Ihan ystävällisesti kysyn. Mulle auttoi Ketipinor, jonka avulla myös nukun. Suvussa on huonounisuutta ja ahdistuneisuutta ja ne kivasti buustaa toisiaan. Joten lääkekin voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ok. Ei ole mitään velvoitetta jaksaa.
Ei siihen tarvita paljon.
Ei tee koskaan aloitteita ystävyyteen.
Antaa omituisen, ylimielisen tai muun väärän vaikutelman itsestään.
Vaikuttaa liian itseriittoisalta.
Aika usein kaikki on kiinni vaikutelmista, mitkä eivät välttämättä pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ahdistun ja menen lukkoon "sosiaalisissa peleissä".
Mun puolesta voi suksia lutakkoon jos on ongelma tutustumisessa tms.
Mikä vaan voi vaikuttaa, mutta siinähän pohdiskelette.
Onko kaikki pakko ottaa henkilökohtaisesti?
Ja kiitos samoin, te jotka vaaditte tulemaan kaikkien kanssa toimeen.
Itse olette jääneet lapsimoodiin. "Kyllä kaikilla pitää olla kivaa."
Varsinkin sillä kiusatulla ja sorretulla. Tai ihmisellä joka ei ala väkisin vääntää pikku puhetta.
Itse kerron mieluusti ihan esimerkkejä, vitsejä tms, ja anteeksi vaan, mutta koska hukkaan menee, niin parasta kun kierretään vaan toisemme.
Vuorovaikutus ei ole peliä. Kun olet noin aggressiivinen, on varmaan hyvä että haluatkin pysyä etäällä. Win-win.
Oletko yrittänyt saada apua ilmeiseen ahdistukseesi? Ihan ystävällisesti kysyn. Mulle auttoi Ketipinor, jonka avulla myös nukun. Suvussa on huonounisuutta ja ahdistuneisuutta ja ne kivasti buustaa toisiaan. Joten lääkekin voi auttaa.
En kysynyt neuvoa, mutta silti niitä tungetaan.
Minusta sinä olet aggressiivinen ja vähättelevä. Tietämättä toisen tilannetta tmv alat ns jeesustella.
Ota ihmeessä ketipinor jos helpottaa.
Toinen vaihtoehto on kiillottaa lisää sädekehäpäätelmääsi.
Aina sanon kuule, jos tiedät lempivärini, allekirjoitan välittömästi ihan kaiken sanomasi.
👍
Sitten on näitä monologeja. Väliin sanot juu, niin, aivan...
Ihmisviha eli sietää ihmisiä nippanappa tai vaan harvoja ihmisiä joita rakastaa tai välittää. Usein ovat hyväsydämisiä ihmisiä joilla on ollut kova elämä ja pettymyksiä.
Joku on heti markkinoimassa suuren luokan myrkkyjä ns ratkaisuna elämän väliaikaisiin haasteisiin.
Yksi haaste on opettaa ihmisille että hei, ei mun iholle tulla.
Onko ihmiset ihan ääliöitä?
Voi olla kuormituksia, ja ihmettelen miten joku hermomyrkky ratkaisee ongelmat?
Vielä pitäs kuunnella jotain turhaa jauhantaa joltain energiasyöpöltä odotuksineen?
Ihminen antaa mitä voi ja joskus se on HUUTISTA!!!
No jos toisella on esim. Asperger, niin silloin ymmärtäisin paremmin, koska tiedän ettei hän voi sille itse mitään. Jos käytös puolestaan johtuu ihan vain itsekeskeisestä luonteesta, niin silloin en välttämättä jaksaisi olla hänen kanssaan tekemisissä enempää kuin on pakko.