Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihminen olla mielestänne itse syyllinen ystävättömyyteensä, jos ei ole tehnyt mitään pahaa muille?
26.11.2021 |
Siis jos on periaatteessa ihan harmiton ja hyväsydäminen ihminen, mutta ei osaa keskustella vastavuoroisesti, vaan esim. jauhaa aina samoista asioista, eikä osaa nähdä asioita muiden kuin itsensä kannalta? Onko mielestänne ok, etteivät muut välttämättä jaksa tuollaista kovin kauaa?
Kommentit (31)
Jos on sen ajan lapsi, jolloin oli muodissa ideologia, jonka mukaan vauvoja ei saa pitää sylissä, etteivät opi tarvitsemaan läheisyyttä, ja muutenkin kohdeltu kylmästi, sitten vielä aikuisena naisetkin hyljeksivät ja tylyttävät, onko ihme jos mielenterveysongelmat rehottavat, maailma on kova, kylmä ja paha paikka muutenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole välttämättä mitään vikaa ihmisessä jolla ei ole ystäviä. voi olla että ympäristössä ei ole samanhenkisiä ihmisiä. esim. voi olla et maalla asuessa, ei löydä kaveeita mutta kaupungissa löytää.esim saman asian harrastajia kaupungissa enemmän, niin sieltä löytää jne.itselle kävi näin.
oma käytös, jos ei puhu mitään, niin toinen ei saa käsitystä persoonasta ja mielenkiinnoista.
jos on vaativa tai liian utelias juoruilija, niin sellaset karkottaa ihmisiä-
en itse halua olla ihmisten seuras, joiden ajatuksia,moraalia tai tekoja en hyväksy esim.päihdetyypit.
toisaaalta, joskus vältän ihmisiä jotka muuten ok, mut puhuvat vain aiheista tyyliin tarjousmakkara, tylsistyn helposti ,jos keskustelu ei ole mielenkiintoista.
Ei sellaaisessa asiassa ole syyllisiä. Mutta jos kaipaat ystäviä, ja niitä onvaikea löytää, mene harrastuksiin, kursseille, ja puhumihmisten kanssa niin paljon kuin onnistuu, ja jos tulee ristiriitoja, kysy suoraan, miksi, vaikka se tuntuisi hassultakin. Tsemppiä!
Tietenkin kaikille, myös sosiaalisesti kyvyttömille, tulee olla ystävällinen ja asiallinen. Ystävyyteen ja sen mukanaan tuomaan vapaalla vietettyyn aikaan sen sijaan vaaditaan sitä, että molemmat saavat suhteesta jotakin. On minulla muutama ei niin sosiaalisesti taitava kaveri, mutta ei ystävänä. Toki jonain hyväntekeväisyysprojektina voi olla "ystävä", esim. vanhukselle tai miksi ei jollekin kehitysvammaiselle. Sitäkään ei tule väheksyä, vaikka ei ihan lunnollisesti syntynyt ystävyys olekaan. Avarakatseiset ihmiset voivat sisällyttää ystäväjoukkoonsa kaikenlaista väkeä, mitä kyllä ihailen.
Ystävyys ei ainakaan aikuisiällä ole mitään hyväntekeväisyyttä.
Eiköhän kaikki karsi ystäväpiiristään ne rasittavat tyypit, oli se syy siihen rasittavuuteen mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on sen ajan lapsi, jolloin oli muodissa ideologia, jonka mukaan vauvoja ei saa pitää sylissä, etteivät opi tarvitsemaan läheisyyttä, ja muutenkin kohdeltu kylmästi, sitten vielä aikuisena naisetkin hyljeksivät ja tylyttävät, onko ihme jos mielenterveysongelmat rehottavat, maailma on kova, kylmä ja paha paikka muutenkin...
Jos on vielä jäänyt siihen koukkuun, että muut kuin h-miehet ei halaile toisiaan, niin on mahikset vähissä. Muutto latinomaahan?
Voihan sitä miettiä vähän niinkin päin, että onko tehnyt jotain hyvää muille ja kiinnostaako sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa löytää samasta aiheesta tai jostain vastaavasta jauhavia ystäviä. Kyllä vakkoja ja kansia riittää.
No mä en ole ikinä analysoinut kenenkään ystävättömyyttä eikä ole pyydetty, joten enpä osaa sanoa. Enkä kyllä oikein näe syytä, miksi tekisin niin, ellei joku jopa itse pyydä apua. Esim. monelle perheelliselle ystävättömyys ei ehkä ole ongelma ja kannattaa kysyä ihan henkilöltä itseltään miten kokee sen ja mitä haluaisi muuttuvan, jos alkaa hääriä asian ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävättömyys ei ehkä ongelma, paitsi jos on vaikka shakaali lauma ympärillä.
Voi. Omista oudoista asioista jauhaminen ei haittaa, koska ystävät kuuntelevat vastavuoroisesti toistensa tylsiä juttuja. Mutta jos ei kiinnosta ikinä itse kuunnella, ei osoita mitään kiinnostusta ystäväänsä niin eipä kiinnosta sellainen.