G: Mitä ajattelet ensimmäisenä jos kuulet jonkun syövän mielialalääkkeitä? Rehellisesti.

Minusta on normaalimpaa olla syömättä niitä.

Eihän niitä mielialalääkkeitä ole edes kunnolla tutkittu.

vaan elää aika tasapaksua lääkehuuruista elämää.

Olen itse lopettanut n. kuukausi sitten Efexorin käytön. Enkä tunne mitään eroa! Oikeasti nykyaikaisilla lääkkeillä ei ole tällaista vaikutusta. Tunteet tuntuu ihan niin kuin normaalistikin, paitsi että minä sain lääkkeillä takaisin ilon tunteen. Sitä minulla ei ollut moneen vuoteen ennen lääkityksen aloittamista.

Ja alkuperäinen kysymys: ajattelen että jaa. Siinä kaikki.

aloin syömään mielialalääkkeitä pitkittyneeseen ahdistukseen, joka lamasi toimintakykyni. Tapahtui kerralla paljon stressaavia asioita ja siitä jäi jatkuva ahdistuksen tunne. Räjähtelin syyttä suotta perheelleni ja olo oli koko ajan tärisevä ja pelokas ilman mitään erityistä syytä.

Paras kaverini syö mielialalääkkeitä ja käy psykiatrilla. Ei ole ollenkaan luuseri, vaan vastuullisessa työssä eikä kukaan varmasti uskoisi moista hänestä. Toinen hyvä ystäväni syö myös mielialalääkkeitä. Hän on todella fiksu ja ihana ihminen ja samoin alallaan kova ammattilainen. Kovin monet muutkin tuttuni ovat jossain vaiheessa syöneet mielialalääkkeitä ja on niitä määrätty minullekin. Olin nimittäin stressaantunut ja samaan aikaan kokeilin käyttää ehkäisynä nuvaringiä, ja se sai minut ihan ahdistuneeksi. Lääkäri piti minua masentuneena, mutta tajusin hyvin nopeasti, että en ole masentunut ja lopetin lääkkeiden syönnin lyhyeen.

itse söin mielialalääkkeitä juuri siksi, etten enää tuntenut mitään. lääkkeiden avulla sain tunteet takaisin.

Säälin. Ei saa kokea enää aitoja tunteita

vaan elää aika tasapaksua lääkehuuruista elämää

lääkkeeni ei ole mitään kolmio-lääkkeitä, mutta ilman niitä olen tosi ahdistunut ilman mitään syytä. Ja olen erikoistunut sairaanhoitaja!

,,,



ps. nro 2- käytös ja tapatieto-kursseja on olemassa....

Rehellinen vastaus ensi ajatuksesta.

olette varmaan aika nuoria

Miksi elämässä kuuluu nykyisin olla aina iloa. Mielestäni ei todella ole ihan normaalia syödä mielialalääkkeitä. Mielestäni on todella outoa että tk-lääkäri määrää pahaan oloon lääkkeitä.

Mielialalääkkeet eivät aiheuta mitään huuruista oloa eivätkä latista tunteita.

ahdistuneisuuhäiriöön, niin alkaa varmasta tajuta miksi syödään lääkettä. Ja aivan varmasti muuttaa myös suhtautumistaan mielen sairauksiin ja häiriöihin.

että toivottavasti hoitoa vaativia ongelmia ei hoideta taloudellisista syistä pelkillä lääkkeillä. Tällainen inhorealistinen kuva mulla on mielenterveyshoidoista tämän päivän Suomessa.

Jos joudut odottamaan kenties vuosia, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin lääkitys. Ja kyllä lähes aina se lääkitys kuitenkin alussa on paikallaan, että saa ne pahimmat oireet nopeasti hallintaan. Ei kukaan kestää jatkuvaa ahdistusta kovin pitkään eikä terapiakaan auta heti.

mielialalääkkeet ovat todellakin erittäin yleisesti käytettyjä Suomessa

kun vastoinkäymiset kuuluvat elämäään...jopa ne kaikkein kovimmat...

10, ai on ihan normaalia syödä mielialalääkkeitä? Minusta on normaalimpaa olla syömättä niitä.

Onko normaalia vai epänormaalia hoitaa sairauksia? Em. logiikan mukaan on normaalimpaa kulkea katkenneen jalan kanssa kuin hoitaa sitä kipsillä.

Se harmittaa, että terapiat ovat niin kiven alla ja moni, joka hyötyisi niistä joutuu pärjäämään pelkän lääkityksen avulla.

Pitkäaikainen masennus ja ahdistus ovat niin hukkaan heitettyä elämää ja kiinni ihmisessä kuin takiainen. Usein em. oireista kärsivät ovat itse tunnollisia ja ylikilttejä tai toisten pahuudesta tai heikkouksista rikkoutuneita. Voisipa sen masennuksen tai ahdistuksen sinkauttaa sinne tai sille, minne se kuuluu!

Että onkohan lääkkeet tarpeellisia, kun niitä sairauksia kuitenkin tulee? Ei mielialalääkkeitä mihinkään pieneen V..tutukseen syödä. Kyseessä on elämistä hankaloittava, joskus invalidisoiva sairaus joka täytyy hoitaa.

Puolison kuolema, joku onnettomuus, vanhempien kuolema, avioero jne. Tiedän tapauksen, jossa 5v lapselle lääkäri kirjoitti mielialalääkkeitä kun 5v kotona hoidettu lapsi joutui hoitoon ja ahdistui tästä.