G: Mitä ajattelet ensimmäisenä jos kuulet jonkun syövän mielialalääkkeitä? Rehellisesti.

mitä lääkäri on määrännyt ja vanhemmat jättivät lääkkeet apteekkiin, eivätkä syöttäneet lapselle.

vaan ihmisen sisäisistä prosesseista. Jostain syystä edelleen monet kuvittelee, että masennuksen tai ahdistuksen laukaisemiseen tarvitaan aina vastoinkäyminen. Ja että mitä kovempi vastoinkäyminen, sitä todennäköisemmin sairastuu. Usein niin onkin, mutta ei ollenkaan välttämättä.

kun vastoinkäymiset kuuluvat elämäään...jopa ne kaikkein kovimmat...

Jos lääkettä määrätään lyhyeksi aikaa, ei siitä mitään haittaa ole. Ei tosin ole haittaa pitkässäkään käytössä, jos sillä voidaan sairaus pitää hallinnassa. Ethän itse ota särkylääkettä tilapäiseenkään päänsärkyyn?

masennuslääkitys. Mielialalääkkeitä ei helposti nuorille tai lapsille anneta. Täytyy olla tosi vakavat oireet. Pelkän hoitoon menon vaikeuden takia en kenellekkään mielialalääkitystä anneta. Se on ihan varma asia.

Isän kaapista lääkeputkilon. Olin huolestunut isästä jonka mielentila oli ollu huono. Ryyppäsi itseltään työkyvyn.

Veljeni asui isän luona, olin huolissani myös hänen puolestaan. Kirjotin lääkkeen nimen paperille ja kysyin kouluterkalta mitä lääke on. Hän ei meinannut ensin kertoa mitä se on koska asia on luottamuksellinen ja kerroin mummon kuolleen ja isän ryyppäämisestä hän sanoi että se on masennuslääkettä.



Pidän lääkkeen ottamista vastuullisena asiana. Isäni on nyt palannut takasin töihin vuosien työkyvyttömyyden jälkeen. Isä on minun sankarini.



Äitini taas eron aikana söi masennuslääkettä. Tämän olen saanut tietää vasta aikuisena.



Molemmat vanhemmistani on käynyt juttelemassa terapeutin kanssa ja kumpikin on onnellinen tahollaan kun on hoitanut asiansa kuntoon.



Vaikka ihminen nopeesti sanoo että masentaa, niin ei se ole masennusta jos tulee yksi tiukka paikka, tunteen on hyvä olla, mutta aina niistä ei pääse eroon!

Silloin ei puhuta EDES alakulosta jos on joku onneton hetki.



Mutta lääkkeet on hyvästä jos ihmisestä tuntuu että olo ei vaan kanna.

kä ole milloinkaan ollut edes tilannetta että masentaisi niin paljon. Loppujen lopuksi kaikki on itsellä erittäin hyvin.

t. nelikymppinen joka työskentelee kuntoutettavien parissa

Itselläni vasta vuosien vastoinkäymiset laukaisivat masennuksen, moni olisi paljon hullumpikin varmasti tilanteessani. Lääkkeiden avulla pystyn toistaiseksi elämään normaalia elämää, toki niistä eroon haluan joskus. Ja ehkä tuosta narsistisesta miehestäni myös...

Tunnen monia fiksuja ja pärjääviä ihmisiä, jotka tarvitsevat ajoittain tuekseen mielialalääkkeitä. Itsekin kuulun heihin.

T. itsekin ennen niitä syönyt

voi voi...

En pääsääntöisesti pidä jaottelua mielenterveyden ja muihin tauteihin kovin järkevänä. On oireyhtymiä, häiriöitä ja jotkut häiriöt muuttuvat vakaviksi sairauksiksi ja hoitamattomina kroonistuvat. Toisilla on fysiikka heikompaa, toisilla mieli ja ensimmäinen voi hoitamattomana vaikuttaa jälkimmäisen ongelmiin ja toisin päin.



Mutta rehellisesti, kun luin ketjun jotain vastauksia, niin ensimmäinen ajatus oli, miten tietämättömiä elämän tosiasioista ja monimutkaisuudesta monet näyttävät olevan. Tarkoitan vastauksia, joissa mielialalääkkeet rinnastetaan pummina elämiseen ja "luuseriuteen".

Enkä sen enempää.

tällä ihmisellä on mielialahäiriö, ja sillä kenen kanssa aikaisemmin puhuin oli lääkitys verenpaineeseen. Yhdellä mun toisella tutulla on 1-tyypin diabetes ja se käyttää insuliinia. Ai niin, sittenhän mä tunnen yhden, joka syö tyroksiiinia kilpirauhasongelmiin.



Niin, mitä tästä nyt pitikään ajatella?

ole täysin aito oma itsensä, eikä kykene tuntemaan enää niin voimakkaita ja aitoja tunteita (niin positiivisia kuin negatiivisiakaan) kuten muut ihmiset.

Olen myös hiukan varovaisempi mielenterveyden ongelmista kärsivien seurassa. En halua rasittaa heitä ongelmillani. En uskalla yhtä aidosti kertoa ilon aiheista ym.



Eli yhteenvetona: Koen mielialapotilaat hiukan rasittavina tuttavuuksina. Mieluummin hulluja kiihkopäitä kuin apaattisia toljottajia!!!