Lue keskustelun säännöt.
Miksi liikunnan opettajat pihtailevat arvosanan 10 kanssa?
Kommentit (246)
Itse kävin yläastetta 90-luvun alussa, harrastin kilpaurheilua, liikunta aina 10. Nyt tyttäreni samanikäisenä taitaamonen lajin paremmin kuin minä, mutta hänen numeronsa 8. Lukiossa sai kyllä 9. Peruskoulun ope tykkäsi tehdä tiktok -videoita ja tyttäreni naureskeli niille, se oli kasin verran väärin naurettu 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.V'tut riittää. Jos riittäisi, melkein kaikilla olisi kuvis 10. Vai onko nykyisin niin?
Valitettavan harvat yläkouluikäiset viitsivät käyttää aikaa harjoitteluun. On olemassa tekniikoita, joilla jokaisesta saadaan hyvä piirtäjä. Tämä taito ei kuitenkaan tule itsestään.
Helppo sanoa, kun osaa piirtää. Harmi, että et ole oppinut vielä sitä taitoa, jonka avulla käsittäisit, että kaikki eivät osaa eikä mikään tekniikka auta, jos käden ja silmän yhteistyö ei vaan toimi yhtä hienosti kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Aika uskomaton skenaario, että kaksi lasta olisi piirtänyt ja havainnoinut täsmälleen yhtä paljon taaperoiästä saakka.
Nyt puhuttiin koulusta. Taaperot eivät käy koulua. Ja keskiverto taaperot nyt sohivat kynällä paperilla suurinpiirtein yhtä paljon, joten se ei nyt mitenkään päin selitä tuota arvosanaeroa, että kaveri piirsi 3-vuotiaana kaksi piirustusta enemmän kuin minä. Eli mikä on se todellinen selitys?
Minun kaverini, jolla oli painotettu kuvis kymppi, piirsi jo alle kouluikäisenä tuntikausia. Tunnen myös lapsen, joka väritti 3-vuotiaana melkein kuin aikuinen. Arvaapa montako tuntia hän oli sohinut siihen mennessä.
No me kaverini kanssa piirsimme suunnilleen yhtä paljon. Mikä siis selittää sen, että minä sain 7 ja kaveri 10? Yksinkertainen kysymys, mutta kaikki vaan jauhavat jotain muuta sen sijaan, että vastaisivat siihen.
Surkea arvosana kertoo siitä, että opettaja ei kyennyt opettamaan juuri mitään.
Keskinkertainen siitä, että opetus oli keskinkertaista.
Harvoin tulee hyviä numeroita, sekin kertoo jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on ihana ja kannustava ajatus, että lähes jokainen voi oppia piirtämään ja soittamaan. Miksi jankkaaja ei kestä sitä ajatusta?
Ei kyse ole siitä, etteikö kestä jotain satukirjamaailman "kaikista voi tulla Pavarotteja kun vaan tarpeeksi harjoittelee" ajatusta. Ikävä kyllä täällä reaalimaailmassa se ei onnistu, vaikka miten ihanaa olisi. Ei ole jankkaamista tiedostaa tosiasiat, joihin kuuluu mm. se, että kaikki vaan eivät opi kaikkia taitoja yhtä hyvin, koska geenit vaikuttavat taitojen omaksumiseen vähintään saman verran (monin paikoin enemmänkin) kuin harjoittelu.
Mistä sinä tempaiset aina tuon Pavarottin? Miksei sinua ollenkaan huolestuta, ettei hyvistä lukuaineiden oppilaista tule Jari Tervoja tai Einsteineja?
Miksi vain taideaineissa pitäisi päästä maailman huipulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Koska olit huonompi. Olisit harjoitelluy enemmän, vaikka 2-4 tuntia joka ilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Kyllä oppii harjoittelemalla. Ihan aluksi jäljennetään toista kaksiulotteista kuvaa. Siitä sitten hiljalleen siirrytään kolmiulotteisiin kohteisiin. Jos on terveet kädet ja pystyy oppimaan geometriaa, oppii piirtämäänkin.
Oppii toki, jos on lahjoja. Kaikilla ei ole, vaikka kivaahan se olisi, jos tuosta vaan voisi oppia minkä tahansa taidon, kun vaan riittävän ahkerasti harjoittelisi. Olisin itsekin ihan muulla alalla, jos se olisi mahdollista. Vaan eipä geenit anna myöten, vaikka mammat kuinka toitottaa, että "tarpeeksi kun treenaa oppii mitä vaan".
Mitenkäs tuo lukutaito, onko se mielestäsi ”tuosta vaan” kaikkien saavutettavissa?
Onko lukutaito mielestäsi taide- ja taitoaineisiin kuuluva asia? Nythän on puhe niistä, ei lukuaineista.
Kyllä, luku- ja varsinkin kirjoitustaito on taide- ja taitoaineisiin rinnastettavissa oleva asia. Samoin matematiikka.
Juuei ole. Siihen on syynsä, miksi koulussakin on jaottelu lukuaineisiin ja taideaineisiin. Katsos, kun musiikkia tai kuvaamataitoa et opi kirjoista lukemalla, mutta esim. biologian ja maantiedon opit. Matematiikka on mielestäni ainut lukuaine, joka on oikeasti enemmän taitoaine kuin lukuaine. Sitä kun ei lukemalla opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Aika uskomaton skenaario, että kaksi lasta olisi piirtänyt ja havainnoinut täsmälleen yhtä paljon taaperoiästä saakka.
Nyt puhuttiin koulusta. Taaperot eivät käy koulua. Ja keskiverto taaperot nyt sohivat kynällä paperilla suurinpiirtein yhtä paljon, joten se ei nyt mitenkään päin selitä tuota arvosanaeroa, että kaveri piirsi 3-vuotiaana kaksi piirustusta enemmän kuin minä. Eli mikä on se todellinen selitys?
Minun kaverini, jolla oli painotettu kuvis kymppi, piirsi jo alle kouluikäisenä tuntikausia. Tunnen myös lapsen, joka väritti 3-vuotiaana melkein kuin aikuinen. Arvaapa montako tuntia hän oli sohinut siihen mennessä.
No me kaverini kanssa piirsimme suunnilleen yhtä paljon. Mikä siis selittää sen, että minä sain 7 ja kaveri 10? Yksinkertainen kysymys, mutta kaikki vaan jauhavat jotain muuta sen sijaan, että vastaisivat siihen.
Varmaankin kaveri täytti kriteerit ja sinä et. Niin kauan kuin et kerro, mikä vuosi oli, emme voi tietää, mitä on arvioitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Koska olit huonompi. Olisit harjoitelluy enemmän, vaikka 2-4 tuntia joka ilta.
Tuo ei ole selitys. Juurihan kerroin, että harjoittelimme yhtä paljon. Vai myönnätkö viimein, että lahjakkuus on se, mikä viimekädessä ratkaisee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Kyllä oppii harjoittelemalla. Ihan aluksi jäljennetään toista kaksiulotteista kuvaa. Siitä sitten hiljalleen siirrytään kolmiulotteisiin kohteisiin. Jos on terveet kädet ja pystyy oppimaan geometriaa, oppii piirtämäänkin.
Oppii toki, jos on lahjoja. Kaikilla ei ole, vaikka kivaahan se olisi, jos tuosta vaan voisi oppia minkä tahansa taidon, kun vaan riittävän ahkerasti harjoittelisi. Olisin itsekin ihan muulla alalla, jos se olisi mahdollista. Vaan eipä geenit anna myöten, vaikka mammat kuinka toitottaa, että "tarpeeksi kun treenaa oppii mitä vaan".
Mitenkäs tuo lukutaito, onko se mielestäsi ”tuosta vaan” kaikkien saavutettavissa?
Onko lukutaito mielestäsi taide- ja taitoaineisiin kuuluva asia? Nythän on puhe niistä, ei lukuaineista.
Kyllä, luku- ja varsinkin kirjoitustaito on taide- ja taitoaineisiin rinnastettavissa oleva asia. Samoin matematiikka.
Juuei ole. Siihen on syynsä, miksi koulussakin on jaottelu lukuaineisiin ja taideaineisiin. Katsos, kun musiikkia tai kuvaamataitoa et opi kirjoista lukemalla, mutta esim. biologian ja maantiedon opit. Matematiikka on mielestäni ainut lukuaine, joka on oikeasti enemmän taitoaine kuin lukuaine. Sitä kun ei lukemalla opi.
Lukuaineet oppii lukemalla. Mutta mitä jos ei ole saanut geenilotossa hyviä numeroita eikä opi lukemaan? Miten tämä tilanne eroaa siitä ettei opi laulamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Koska olit huonompi. Olisit harjoitelluy enemmän, vaikka 2-4 tuntia joka ilta.
No, aina voi lohduttautua sillä, että monen kympin tytön uran huipennus on yo-kirjoitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Aika uskomaton skenaario, että kaksi lasta olisi piirtänyt ja havainnoinut täsmälleen yhtä paljon taaperoiästä saakka.
Nyt puhuttiin koulusta. Taaperot eivät käy koulua. Ja keskiverto taaperot nyt sohivat kynällä paperilla suurinpiirtein yhtä paljon, joten se ei nyt mitenkään päin selitä tuota arvosanaeroa, että kaveri piirsi 3-vuotiaana kaksi piirustusta enemmän kuin minä. Eli mikä on se todellinen selitys?
Minun kaverini, jolla oli painotettu kuvis kymppi, piirsi jo alle kouluikäisenä tuntikausia. Tunnen myös lapsen, joka väritti 3-vuotiaana melkein kuin aikuinen. Arvaapa montako tuntia hän oli sohinut siihen mennessä.
No me kaverini kanssa piirsimme suunnilleen yhtä paljon. Mikä siis selittää sen, että minä sain 7 ja kaveri 10? Yksinkertainen kysymys, mutta kaikki vaan jauhavat jotain muuta sen sijaan, että vastaisivat siihen.
Varmaankin kaveri täytti kriteerit ja sinä et. Niin kauan kuin et kerro, mikä vuosi oli, emme voi tietää, mitä on arvioitu.
Oletetaan, että kyseessä oli viime vuosi. Ja nyt sitten kunnollinen vastaus ilman yritystä kääntää puhetta pois itse kysymyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Koska olit huonompi. Olisit harjoitelluy enemmän, vaikka 2-4 tuntia joka ilta.
Tuo ei ole selitys. Juurihan kerroin, että harjoittelimme yhtä paljon. Vai myönnätkö viimein, että lahjakkuus on se, mikä viimekädessä ratkaisee?
Totta kai lahjattomat harjoittelee, ikivanha sanonta. Lahjattomasta ei tule michenangeloa, mutta eipä sitä kiitettävään kuvaamataidon arvosanaan vaaditakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nykyopsin nykykriteerein seiskan saa jos kiukuttelee liksatunneilla ja kieltäytyy osallistumasta. Jos pelailet mukana ja teet täysillä saat aina, joka kerta vähintään kasin.
Kuviksessa seiskan saa saa kun saa vartissa valmiiksi työn johon muut käyttävät kaksoistunnin ja kieltäydyt vastaanottamasta apua ja opetusta.
Näitä löytyy joka ryhmästä.
Sen sijaan iloisia kaseja ja ysejä (tai vastaavia hymynaamoja/rakseja) saa antaa oppilaille, jotka ottavat opetusta vastaan kuviksessa ja tekevät parhaansa ja he usein iloitsevat onnistumisesta. Aika usein nämä on poikia.
Eri kriteereillä arvioidaan nykyään kuin joskus aiemmassa opsissa.
Siksi, että jumppamaikat ovat pääsääntöisesti diktaattorimaisia mulkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Kyllä oppii harjoittelemalla. Ihan aluksi jäljennetään toista kaksiulotteista kuvaa. Siitä sitten hiljalleen siirrytään kolmiulotteisiin kohteisiin. Jos on terveet kädet ja pystyy oppimaan geometriaa, oppii piirtämäänkin.
Oppii toki, jos on lahjoja. Kaikilla ei ole, vaikka kivaahan se olisi, jos tuosta vaan voisi oppia minkä tahansa taidon, kun vaan riittävän ahkerasti harjoittelisi. Olisin itsekin ihan muulla alalla, jos se olisi mahdollista. Vaan eipä geenit anna myöten, vaikka mammat kuinka toitottaa, että "tarpeeksi kun treenaa oppii mitä vaan".
Mitenkäs tuo lukutaito, onko se mielestäsi ”tuosta vaan” kaikkien saavutettavissa?
Onko lukutaito mielestäsi taide- ja taitoaineisiin kuuluva asia? Nythän on puhe niistä, ei lukuaineista.
Kyllä, luku- ja varsinkin kirjoitustaito on taide- ja taitoaineisiin rinnastettavissa oleva asia. Samoin matematiikka.
Juuei ole. Siihen on syynsä, miksi koulussakin on jaottelu lukuaineisiin ja taideaineisiin. Katsos, kun musiikkia tai kuvaamataitoa et opi kirjoista lukemalla, mutta esim. biologian ja maantiedon opit. Matematiikka on mielestäni ainut lukuaine, joka on oikeasti enemmän taitoaine kuin lukuaine. Sitä kun ei lukemalla opi.
Lukuaineet oppii lukemalla. Mutta mitä jos ei ole saanut geenilotossa hyviä numeroita eikä opi lukemaan? Miten tämä tilanne eroaa siitä ettei opi laulamaan?
Jokainen normaalit oppimisvalmiuden omaava oppii lukemaan, mutta jokainen normaalit oppimisvalmiudet omaava ei opi laulamaan. Siinä se olennaisin ero. Erityislapsissa taasen on tapauksia, jotka eivät osaa lukea, mutta osaavat laulaa nuotilleen. Kyseessä siis kaksi eri taitoa, jotka aivoissakin ovat eri kohdissa. Siinä toinen olennainen ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Aika uskomaton skenaario, että kaksi lasta olisi piirtänyt ja havainnoinut täsmälleen yhtä paljon taaperoiästä saakka.
Nyt puhuttiin koulusta. Taaperot eivät käy koulua. Ja keskiverto taaperot nyt sohivat kynällä paperilla suurinpiirtein yhtä paljon, joten se ei nyt mitenkään päin selitä tuota arvosanaeroa, että kaveri piirsi 3-vuotiaana kaksi piirustusta enemmän kuin minä. Eli mikä on se todellinen selitys?
Minun kaverini, jolla oli painotettu kuvis kymppi, piirsi jo alle kouluikäisenä tuntikausia. Tunnen myös lapsen, joka väritti 3-vuotiaana melkein kuin aikuinen. Arvaapa montako tuntia hän oli sohinut siihen mennessä.
No me kaverini kanssa piirsimme suunnilleen yhtä paljon. Mikä siis selittää sen, että minä sain 7 ja kaveri 10? Yksinkertainen kysymys, mutta kaikki vaan jauhavat jotain muuta sen sijaan, että vastaisivat siihen.
Varmaankin kaveri täytti kriteerit ja sinä et. Niin kauan kuin et kerro, mikä vuosi oli, emme voi tietää, mitä on arvioitu.
Oletetaan, että kyseessä oli viime vuosi. Ja nyt sitten kunnollinen vastaus ilman yritystä kääntää puhetta pois itse kysymyksestä.
Kuten sinulle on tässä ketjussa jo kerrottu, nykyisessä opsissa piirustustaidon merkitys on vain pieni osa arvioinnista. Joten kaverisi on ratkaisevasti parempi kuin sinä aivan muissa asioissa kuin piirtämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Koska olit huonompi. Olisit harjoitelluy enemmän, vaikka 2-4 tuntia joka ilta.
Tuo ei ole selitys. Juurihan kerroin, että harjoittelimme yhtä paljon. Vai myönnätkö viimein, että lahjakkuus on se, mikä viimekädessä ratkaisee?
Totta kai lahjattomat harjoittelee, ikivanha sanonta. Lahjattomasta ei tule michenangeloa, mutta eipä sitä kiitettävään kuvaamataidon arvosanaan vaaditakaan.
Missä kohtaa puhuin jotain Michelangelosta? Aivan, en missään. Puhuin nimenomaan siitä kiitettävästä arvosanasta. Kuten itsekin jo myönsit, sitä ei saavuta, jos ei ole tarpeeksi lahjakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.
No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista.
Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.
-eri.No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse.
Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.
Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi.
Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.
Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta.
Koulun kuviksessa siihen kymppiin riittää oikein oivallisesti harjoittelemalla saatava taito.
Näköiskuva ihmisestä ei ole kenellekään normaalilla hahmotuskyvyllä varustetulle mitenkään mahdoton harjoiteltava. Yläkoulun aikana siihen eivät pysty juuri ketkään. Eivät edes ne koulun parhaat piirtäjät.Et vielä vastannut tähän: Miten selität sen, että minä sain kuviksesta 7 ja kaverini 10? Harjoittelimme yhtä paljon ja olimme tunneilla yhtä ahkeria.
Aika uskomaton skenaario, että kaksi lasta olisi piirtänyt ja havainnoinut täsmälleen yhtä paljon taaperoiästä saakka.
Nyt puhuttiin koulusta. Taaperot eivät käy koulua. Ja keskiverto taaperot nyt sohivat kynällä paperilla suurinpiirtein yhtä paljon, joten se ei nyt mitenkään päin selitä tuota arvosanaeroa, että kaveri piirsi 3-vuotiaana kaksi piirustusta enemmän kuin minä. Eli mikä on se todellinen selitys?
Minun kaverini, jolla oli painotettu kuvis kymppi, piirsi jo alle kouluikäisenä tuntikausia. Tunnen myös lapsen, joka väritti 3-vuotiaana melkein kuin aikuinen. Arvaapa montako tuntia hän oli sohinut siihen mennessä.
No me kaverini kanssa piirsimme suunnilleen yhtä paljon. Mikä siis selittää sen, että minä sain 7 ja kaveri 10? Yksinkertainen kysymys, mutta kaikki vaan jauhavat jotain muuta sen sijaan, että vastaisivat siihen.
Varmaankin kaveri täytti kriteerit ja sinä et. Niin kauan kuin et kerro, mikä vuosi oli, emme voi tietää, mitä on arvioitu.
Oletetaan, että kyseessä oli viime vuosi. Ja nyt sitten kunnollinen vastaus ilman yritystä kääntää puhetta pois itse kysymyksestä.
Kuten sinulle on tässä ketjussa jo kerrottu, nykyisessä opsissa piirustustaidon merkitys on vain pieni osa arvioinnista. Joten kaverisi on ratkaisevasti parempi kuin sinä aivan muissa asioissa kuin piirtämisessä.
Eli sinäkin jo tajusit, että lahjakkuus on se, mikä ratkaisee, ei se montako tuntia harjoittelee. Hienoa, että alkaa mennä perille tämä totuus. Kauan saikin takoa ennen kuin meni perille.
Ei kyse ole siitä, etteikö kestä jotain satukirjamaailman "kaikista voi tulla Pavarotteja kun vaan tarpeeksi harjoittelee" ajatusta. Ikävä kyllä täällä reaalimaailmassa se ei onnistu, vaikka miten ihanaa olisi. Ei ole jankkaamista tiedostaa tosiasiat, joihin kuuluu mm. se, että kaikki vaan eivät opi kaikkia taitoja yhtä hyvin, koska geenit vaikuttavat taitojen omaksumiseen vähintään saman verran (monin paikoin enemmänkin) kuin harjoittelu.