Miksi liikunnan opettajat pihtailevat arvosanan 10 kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle riitti musiikissa 10 arvosanaan 15 sekunnin laulu laulukokeessa. Veikkaan ettei yhtä helpolla saanut kiitettävää arvosanaa missään muussa aineessa.

Tässä malliesimerkki siitä, että harjoittelu ei ratkaise taideaineissa. Riittää, että on lahjakas. 

Musiikin arvosana ei ole määräytynyt pelkällä laulukokeella ainakaan 35 vuoteen.

Eipä kukaan ole väittänytkään, että se PELKÄLLÄ laulutaidolla määrittyisi. Mutta laulukoe on ainakin vielä kymmenkunta vuotta sitten ollut osa musiikin arvosteluperusteita. Eli laulukokeen numero vaikutti siihen lopulliseen musiikin numeroon. Nykyisin vissiin riittää aineessa kuin aineessa, että on kiva kaveri ja tsemppaa muita. Näin olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt. 

Mutta juurihan tässä ketjussa eräs kertoi valmistuneensa peruskoulusta viime vuonna, ja kaveri sai kuviksessa kympin ja hän vain seiskan, vaikka tsemppasivat yhtä lailla vauvoista saakka...

Miten tuo liittyy laulukokeeseen?

Vierailija kirjoitti:

Me kyllä saatiin hyvä liikunnan numero yläasteella ihan vain siksi jos osallistuttiin ja yritettiin. Ehkä se vaikutti asiaan että porukassa oli mukana sellaisia, jotka ei suostuneet tekemään mitään

Minä sain aina kutosen, parhaimmillaan seiskan vaikka kuinka osallistuin ja yritin, en lintsannut yms. Olin ylipainoinen lapsi ja vapaa-ajalla en juuri liikuntaa harrastanut, joten taitoja ei ollut. Vasta nyt kolmekymppisenä olen ensimmäistä kertaa alkanut harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti, kun koululiikunnasta alkaa olla tarpeeksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.

Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla. 

Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.

Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.

No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon. 

Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.

No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista. 

Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.

-eri.

No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse. 

Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.

Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi. 

Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.

Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta. 

Kyllä oppii harjoittelemalla. Ihan aluksi jäljennetään toista kaksiulotteista kuvaa. Siitä sitten hiljalleen siirrytään kolmiulotteisiin kohteisiin. Jos on terveet kädet ja pystyy oppimaan geometriaa, oppii piirtämäänkin.

Oppii toki, jos on lahjoja. Kaikilla ei ole, vaikka kivaahan se olisi, jos tuosta vaan voisi oppia minkä tahansa taidon, kun vaan riittävän ahkerasti harjoittelisi. Olisin itsekin ihan muulla alalla, jos se olisi mahdollista. Vaan eipä geenit anna myöten, vaikka mammat kuinka toitottaa, että "tarpeeksi kun treenaa oppii mitä vaan". 

Mitenkäs tuo lukutaito, onko se mielestäsi ”tuosta vaan” kaikkien saavutettavissa?

Onko lukutaito mielestäsi taide- ja taitoaineisiin kuuluva asia? Nythän on puhe niistä, ei lukuaineista. 

Kyllä, luku- ja varsinkin kirjoitustaito on taide- ja taitoaineisiin rinnastettavissa oleva asia. Samoin matematiikka.

Juuei ole. Siihen on syynsä, miksi koulussakin on jaottelu lukuaineisiin ja taideaineisiin. Katsos, kun musiikkia tai kuvaamataitoa et opi kirjoista lukemalla, mutta esim. biologian ja maantiedon opit. Matematiikka on mielestäni ainut lukuaine, joka on oikeasti enemmän taitoaine kuin lukuaine. Sitä kun ei lukemalla opi. 

Lukuaineet oppii lukemalla. Mutta mitä jos ei ole saanut geenilotossa hyviä numeroita eikä opi lukemaan? Miten tämä tilanne eroaa siitä ettei opi laulamaan?

Jokainen normaalit oppimisvalmiuden omaava oppii lukemaan, mutta jokainen normaalit oppimisvalmiudet omaava ei opi laulamaan. Siinä se olennaisin ero. Erityislapsissa taasen on tapauksia, jotka eivät osaa lukea, mutta osaavat laulaa nuotilleen. Kyseessä siis kaksi eri taitoa, jotka aivoissakin ovat eri kohdissa. Siinä toinen olennainen ero. 

Ei riitä mikään laulutaito. Kympin musiikista saa, kun...

Oppilas toimii rakentavasti musisoivan ryhmän ja musiikillisen yhteisön jäsenenä huolehtien osuudestaan sekä kannustaen ja auttaen toisia

Oppilas käyttää ääntään musiikillisen ilmaisun välineenä tehtävän ja tilanteen mukaisesti sekä ylläpitää ja kehittää äänenkäyttö- ja laulutaitoaan.

Oppilas soittaa keho-, rytmi-, melodia- ja sointusoittimia ja osallistuu yhteissoittoon sujuvasti.

Oppilas käyttää koko kehon liikettä monipuolisesti ja luovasti musiikin oppimisessa sekä musiikillisessa ilmaisussa ja vuorovaikutuksessa

Oppilas kuuntelee ääniympäristöä ja musiikkia keskustellen havainnoistaan sekä perustellen näkemyksiään.

Oppilas käyttää musiikillisia tai muita äänellisiä elementtejä kehittäen ja toteuttaen moninaisia sekä kekseliäitä musiikillisia ideoita yksin tai ryhmän jäsenenä.

Oppilas käyttää monipuolisesti musiikkiteknologian tarjoamia mahdollisuuksia omassa tai ryhmän ilmaisussa

Oppilas analysoi ja arvioi musiikin käyttötapoja ja kulttuurisia ilmenemismuotoja ja osaa keskustella niistä.

Oppilas käyttää ja soveltaa sujuvasti ja tarkoituksenmukaisesti musiikkikäsitteitä, musiikin merkintätapoja ja musiikkitermejä musiikillisessa toiminnassa.

Oppilas huolehtii vastuullisesti musisointi- ja ääniympäristön turvallisuudsta.

Oppilas asettaa musisointiin, musiikkiliikuntaan tai säveltämiseen ja muuhun luovaan tuottamiseen liittyviä tavoitteita ja työskentelee niiden mukaisesti. Oppilas arvioi toimintaansa ja mukauttaa työskentelyään tavoitteidensa pohjalta.

Onkohan tämä jokin kehitysvammaisten koulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle riitti musiikissa 10 arvosanaan 15 sekunnin laulu laulukokeessa. Veikkaan ettei yhtä helpolla saanut kiitettävää arvosanaa missään muussa aineessa.

Tässä malliesimerkki siitä, että harjoittelu ei ratkaise taideaineissa. Riittää, että on lahjakas. 

Musiikin arvosana ei ole määräytynyt pelkällä laulukokeella ainakaan 35 vuoteen.

Eipä kukaan ole väittänytkään, että se PELKÄLLÄ laulutaidolla määrittyisi. Mutta laulukoe on ainakin vielä kymmenkunta vuotta sitten ollut osa musiikin arvosteluperusteita. Eli laulukokeen numero vaikutti siihen lopulliseen musiikin numeroon. Nykyisin vissiin riittää aineessa kuin aineessa, että on kiva kaveri ja tsemppaa muita. Näin olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt. 

Mutta juurihan tässä ketjussa eräs kertoi valmistuneensa peruskoulusta viime vuonna, ja kaveri sai kuviksessa kympin ja hän vain seiskan, vaikka tsemppasivat yhtä lailla vauvoista saakka...

Ilmeisesti siellä sitten oli ihan oikea arvostelu ja lahjattomamman olisi pitänyt tsempata huomattavasti enemmän eikä vain yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.

Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla. 

Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.

Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.

No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon. 

Höpö höpö. Ne lapset ketkä on "luontaisesti" lahjakkaita piirtää ihan koko koko ajan johonkin paperinkulmaan. Siis aivan koko ajan. Tottakai siinä silmä ja käsi kehittyy. Jos netistä katsoo videoita miten nopeasti ihmiset kehittyy piirtämisestä kun tarkoituksenmukaisesti harjoittelee, niin tajuaa kuinka paljon kyse on tekniikasta eikö pelkästään mistään selittämättömästä luonnonlahjakkuudesta.

No ei piirrä. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että lahjakkuus vaikuttaa taideaineissa paljon enemmän kuin harjoittelu? Luuletko oikeasti, että huono piirtäjä, kuten minä, oli huono vain harjoittelun puutteen vuoksi? Jos luulet, et kyllä tiedä yhtään mitään taideaineista. 

Harjoittelitko piirtämistä 10 000 tuntia? Jos et, niin huonous saattoi liittyä harjoituksen puutteeseen.

-eri.

No enpä v'ttu tullut kellottaneeksi! Mutta kaiketi sitten olen vain laiska paska, kun sinä olet niin päättänyt. Sinähän se minut ja taitoni tiedät näköjään paremmin kuin minä itse. 

Mua vähän ärsyttää tollanen asenne, että lukuaineiden eteen tehdään töitä ja taito- ja taideaineet ovat jotain epämääräisiä, jotka annetaan tuurilla ja ilmaiseksi tai ovat mahdottomia osata. Ihan samalla luontainen kiinnostus ja "geenit" vaikuttaa matikkaan ja lukemiseen. Enemmän lahjakkuus erottelee lukuaineissa, mutta tietty niihin saa eri tavalla tukea ja opetusta.

Mua ärsyttää todella paljon tuollainen jankkaus, joka ei edes perustu tosiasioihin. Jokainen normaaliälyinen tietää, että tietyt taidot, kuten piirtäminen, ovat lahjakkuudesta kiinni. Harjoittelemalla ei tule huippupiirtäjäksi, jos ei ole aiheeseen luontaisia taipumuksia. Ihan samoin kuin huippumuusikoksi ei pysty tulemaan pelkästään harjoittelemalla, pitää olla myös musikaalisuutta. Lukuaineissa taasen riittää, että on normaalit oppimisvalmiudet ja tekee töitä oppimisen eteen. Käsittämättömän vaikeaa sinulle hahmottaa, että siihen on oikeasti perustellut syyt, miksi oppiaineet on jaoteltu LUKUaineisiin ja TAITOaineisiin. Ensimmäisissä pärjää lukemalla tarpeeksi, jälkimmäisissä taasen ei lukeminen auta, vaan pitää olla taitoa. Harjoittelemalla voi vähän kehittää itseään, mutta ei muuttaa 5 piirtäjää 10 piirtäjäksi. 

Jokaisella normaalin hahmotuskyvyn omaavalla on aivoissaan ne palikat, joita tarvitaan hyväksi piirtäjäksi tulemiseen. Ne saadaan oikeilla tekniikoilla sieltä käyttöön. Piirtäminen on lähes täysin harjoiteltava taito. Taipumukset vaikuttavat vain vähän.

Oletpa tietämätön. Tietenkään kaikki eivät opi hyväksi piirtäjäksi. Jokainen normaaliälyinen kykenee käsittämään, että piirustustaito ei ole kuin tiettyyn rajaan saakka opeteltavissa. Esim. näköiskuvaa ihmisestä ei opi piirtämään, jos ei ole lahjoja piirustukseen. Ei, vaikka harjoittelisi 24/7 58 vuotta. 

Kyllä oppii harjoittelemalla. Ihan aluksi jäljennetään toista kaksiulotteista kuvaa. Siitä sitten hiljalleen siirrytään kolmiulotteisiin kohteisiin. Jos on terveet kädet ja pystyy oppimaan geometriaa, oppii piirtämäänkin.

Oppii toki, jos on lahjoja. Kaikilla ei ole, vaikka kivaahan se olisi, jos tuosta vaan voisi oppia minkä tahansa taidon, kun vaan riittävän ahkerasti harjoittelisi. Olisin itsekin ihan muulla alalla, jos se olisi mahdollista. Vaan eipä geenit anna myöten, vaikka mammat kuinka toitottaa, että "tarpeeksi kun treenaa oppii mitä vaan". 

Mitenkäs tuo lukutaito, onko se mielestäsi ”tuosta vaan” kaikkien saavutettavissa?

Onko lukutaito mielestäsi taide- ja taitoaineisiin kuuluva asia? Nythän on puhe niistä, ei lukuaineista. 

Kyllä, luku- ja varsinkin kirjoitustaito on taide- ja taitoaineisiin rinnastettavissa oleva asia. Samoin matematiikka.

Juuei ole. Siihen on syynsä, miksi koulussakin on jaottelu lukuaineisiin ja taideaineisiin. Katsos, kun musiikkia tai kuvaamataitoa et opi kirjoista lukemalla, mutta esim. biologian ja maantiedon opit. Matematiikka on mielestäni ainut lukuaine, joka on oikeasti enemmän taitoaine kuin lukuaine. Sitä kun ei lukemalla opi. 

Lukuaineet oppii lukemalla. Mutta mitä jos ei ole saanut geenilotossa hyviä numeroita eikä opi lukemaan? Miten tämä tilanne eroaa siitä ettei opi laulamaan?

Jokainen normaalit oppimisvalmiuden omaava oppii lukemaan, mutta jokainen normaalit oppimisvalmiudet omaava ei opi laulamaan. Siinä se olennaisin ero. Erityislapsissa taasen on tapauksia, jotka eivät osaa lukea, mutta osaavat laulaa nuotilleen. Kyseessä siis kaksi eri taitoa, jotka aivoissakin ovat eri kohdissa. Siinä toinen olennainen ero. 

Ei riitä mikään laulutaito. Kympin musiikista saa, kun...

Oppilas toimii rakentavasti musisoivan ryhmän ja musiikillisen yhteisön jäsenenä huolehtien osuudestaan sekä kannustaen ja auttaen toisia

Oppilas käyttää ääntään musiikillisen ilmaisun välineenä tehtävän ja tilanteen mukaisesti sekä ylläpitää ja kehittää äänenkäyttö- ja laulutaitoaan.

Oppilas soittaa keho-, rytmi-, melodia- ja sointusoittimia ja osallistuu yhteissoittoon sujuvasti.

Oppilas käyttää koko kehon liikettä monipuolisesti ja luovasti musiikin oppimisessa sekä musiikillisessa ilmaisussa ja vuorovaikutuksessa

Oppilas kuuntelee ääniympäristöä ja musiikkia keskustellen havainnoistaan sekä perustellen näkemyksiään.

Oppilas käyttää musiikillisia tai muita äänellisiä elementtejä kehittäen ja toteuttaen moninaisia sekä kekseliäitä musiikillisia ideoita yksin tai ryhmän jäsenenä.

Oppilas käyttää monipuolisesti musiikkiteknologian tarjoamia mahdollisuuksia omassa tai ryhmän ilmaisussa

Oppilas analysoi ja arvioi musiikin käyttötapoja ja kulttuurisia ilmenemismuotoja ja osaa keskustella niistä.

Oppilas käyttää ja soveltaa sujuvasti ja tarkoituksenmukaisesti musiikkikäsitteitä, musiikin merkintätapoja ja musiikkitermejä musiikillisessa toiminnassa.

Oppilas huolehtii vastuullisesti musisointi- ja ääniympäristön turvallisuudsta.

Oppilas asettaa musisointiin, musiikkiliikuntaan tai säveltämiseen ja muuhun luovaan tuottamiseen liittyviä tavoitteita ja työskentelee niiden mukaisesti. Oppilas arvioi toimintaansa ja mukauttaa työskentelyään tavoitteidensa pohjalta.

Onkohan tämä jokin kehitysvammaisten koulu?

Musiikin analysointi, musiikkiteoksien luominen ja musiikkiteknologian käyttö ovat sinusta kehitysvammaisten juttuja?

Enemmän minusta kuulostaisi erityislasten koululta sellainen entisajan kansakoulu, jossa laulaa luikautettaisiin Vesivehmaan jenkka ja annettaisiin numero ja siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.

Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla. 

Harjoittelemalla voi vaikuttaa osaamiseen ihan missä tahansa asiassa. Mitä tarkoitat?