Lue keskustelun säännöt.
Miksi liikunnan opettajat pihtailevat arvosanan 10 kanssa?
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Tietääkseni liikuntaa voi kyllä harjoitella. Esim. päättöarvioinnin kriteereissä arvosanaan 9 vaaditaan taitoa uida kahdella eri uintityylillä sujuvasti ja pelastautua vedestä eri tavoilla. En tunne ketään, joka saavuttaisi tuon harjoittelematta.
No totta hitossa voi harjoitella! Mutta jos olet luonnostasi mallia rautakanki, et tule ikinä taipumaan voimistelussa vaadittaviin liikkeisiin, vaikka kuinka harjoittelisit. Etkö oikeasti ymmärtänyt, että se uimataito ei ollut ainut ehto ysin saamiselle? :D
Voimistelussa ei vaadita enää mitään liikkeitä. Käy nyt katsomassa tuolta ylempää arvioinnin kriteerit. Liikuntaa arvioidaan ihan eri periaattein kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Liikunnasta saa ysin kun:
Oppilas valitsee tarkoituksenmukaisia havaintoja ratkaisunteon perustaksi, pystyy perustelemaan ratkaisunsa ja sopeuttaa liikkumistaan niiden mukaan.
Oppilas käyttää, yhdistää ja soveltaa välineenkäsittelytaitoja opetetuissa liikuntamuodoissa.
Oppilas tunnistaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja tunnistamisen perusteella osaa ylläpitää ja kehittää fyysisiä kunto-ominaisuuksiaan
Oppilas osaa uida sujuvasti kahdella uintitavalla sekä pelastautua ja pelastaa vedestä eri tavoilla
Oppilas työskentelee kaikkien kanssa ja edistää ryhmän toimintaa ja oppimista.
Oppilas työskentelee vastuullisesti ja itsenäisesti.
jne.
Pistäkää ne lapsenne työskentelemään paremmin, niin kiitettävä ei ole mitenkään mahdotonta!
Auttaa jo paljon, että laittaa sen lapsensa sinne koulun uimatunnille, vähintään sillä kertaa, mikä on järjestetty koulun jälkeen niille, jotka ovat olleet poissa kaikilta varsinaisilta uimatunneilta. Meidän lapsi saa paljolti kiittää numeroaan uintitunneista, toimi siellä uintitekniikan mallinakin ja oli kaikki uintitunnit paikalla, toisin kuin moni muu. Kävi aikoinaan enemmän uimassa ja on käynyt silloin tekniikkakurssit. Marisi muuten noista numerovaatimuksista siitä, että paremman numeron saadakseen hänen pitäisi saada muut innostumaan urheilusta, mikä on aivan toivoton tehtävä jossain yläkoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Aina tuli seiska liikunnasta, yritti sitten enemmän tai vähemmän. Loppujen lopuksi yritin vähemmän, kun ei parempaa tullut.
Samma här. Meni yllättäen motivaatio koko touhuun, kun teki niin tai näin niin arvosana ei muuttunut. Missään muussa aineessa ei ollut vastaavaa. Koululiikunta on heijastellut kiinnostukseeni liikuntaan koko ikäni. Käytännössä sitä ei ole, vaan liikunta on edelleen pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Liikunnasta saa ysin kun:
Oppilas valitsee tarkoituksenmukaisia havaintoja ratkaisunteon perustaksi, pystyy perustelemaan ratkaisunsa ja sopeuttaa liikkumistaan niiden mukaan.
Oppilas käyttää, yhdistää ja soveltaa välineenkäsittelytaitoja opetetuissa liikuntamuodoissa.
Oppilas tunnistaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja tunnistamisen perusteella osaa ylläpitää ja kehittää fyysisiä kunto-ominaisuuksiaan
Oppilas osaa uida sujuvasti kahdella uintitavalla sekä pelastautua ja pelastaa vedestä eri tavoilla
Oppilas työskentelee kaikkien kanssa ja edistää ryhmän toimintaa ja oppimista.
Oppilas työskentelee vastuullisesti ja itsenäisesti.
jne.
Pistäkää ne lapsenne työskentelemään paremmin, niin kiitettävä ei ole mitenkään mahdotonta!
Mistä opettaja tietää osaako joku uida tai pelastaa/pelastautua vedestä?
No ehkä koulun uimatunnilta. Tai toinen vaihtoehto on katsoa kristallipallosta.
Ei meillä vaan yläasteella mitään uimatunteja ollut ja vielä vähemmän mitään pelastautumisia. Ei ollut kyllä cooperin testiäkään, vaikka 90-luvulla sitä kuulemma koulussa teetettiin.
Älytöntä arvostella numeroin liikunnan harrastamista. Itse sain syystä jota en tiedä aina todistukseen seiskan tai kutosen. Parhaani aina yritin ja käyttäydyin hyvin. Tästä johtuen olin siinä käsityksessä ettei minun kuulu harrastaa mitään liikuntaa, koska olen siinä niin huono. Meni noin 20 vuotta ilman liikuntaa, kunnes tajusin että liikunnan harrastaminen kuuluu kaikille. Ihan jokaiselle! Kuinkakohan paljon terveydellisiä vahinkoja koululiikunnasta saadut traumat ovat aiheuttaneen yksilöille ja kansantaloudelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Tietääkseni liikuntaa voi kyllä harjoitella. Esim. päättöarvioinnin kriteereissä arvosanaan 9 vaaditaan taitoa uida kahdella eri uintityylillä sujuvasti ja pelastautua vedestä eri tavoilla. En tunne ketään, joka saavuttaisi tuon harjoittelematta.
No totta hitossa voi harjoitella! Mutta jos olet luonnostasi mallia rautakanki, et tule ikinä taipumaan voimistelussa vaadittaviin liikkeisiin, vaikka kuinka harjoittelisit. Etkö oikeasti ymmärtänyt, että se uimataito ei ollut ainut ehto ysin saamiselle? :D
Voimistelussa ei vaadita enää mitään liikkeitä. Käy nyt katsomassa tuolta ylempää arvioinnin kriteerit. Liikuntaa arvioidaan ihan eri periaattein kuin ennen.
Eli se ei edes enää ole liikuntaa, jos lajitaidoilla ei ole mitään vaikutusta, vaan kiitettävän saa mielistelemällä opettajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tosiaan sekoittaa urheilun ja liikunnan. Sitten kritisoidaan koululiikunnan pehmeämpiä tunteja, kuten kävelyä tms. Pitäisi revitellä samalla tavalla kuin joissain urheiluseuroissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Tietääkseni liikuntaa voi kyllä harjoitella. Esim. päättöarvioinnin kriteereissä arvosanaan 9 vaaditaan taitoa uida kahdella eri uintityylillä sujuvasti ja pelastautua vedestä eri tavoilla. En tunne ketään, joka saavuttaisi tuon harjoittelematta.
No totta hitossa voi harjoitella! Mutta jos olet luonnostasi mallia rautakanki, et tule ikinä taipumaan voimistelussa vaadittaviin liikkeisiin, vaikka kuinka harjoittelisit. Etkö oikeasti ymmärtänyt, että se uimataito ei ollut ainut ehto ysin saamiselle? :D
Uimataito on sikäli ainoa ”ehto”, että se on nykyään ainoa opsissa mainittu lajitaito.
Koululiikuntaan ei sisälly mitään sellaista ”liikkeisiin taipumista”, johon normaali terve ihminen ei kykenisi, ja jos ihminen ei ole terve, sitä suuremmalla syyllä häntä ei arvioinnissa rangaista taipumiskyvyn puutteesta.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Liikunnasta saa ysin kun:
Oppilas valitsee tarkoituksenmukaisia havaintoja ratkaisunteon perustaksi, pystyy perustelemaan ratkaisunsa ja sopeuttaa liikkumistaan niiden mukaan.
Oppilas käyttää, yhdistää ja soveltaa välineenkäsittelytaitoja opetetuissa liikuntamuodoissa.
Oppilas tunnistaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja tunnistamisen perusteella osaa ylläpitää ja kehittää fyysisiä kunto-ominaisuuksiaan
Oppilas osaa uida sujuvasti kahdella uintitavalla sekä pelastautua ja pelastaa vedestä eri tavoilla
Oppilas työskentelee kaikkien kanssa ja edistää ryhmän toimintaa ja oppimista.
Oppilas työskentelee vastuullisesti ja itsenäisesti.
jne.
Pistäkää ne lapsenne työskentelemään paremmin, niin kiitettävä ei ole mitenkään mahdotonta!
Mistä opettaja tietää osaako joku uida tai pelastaa/pelastautua vedestä?
No ehkä koulun uimatunnilta. Tai toinen vaihtoehto on katsoa kristallipallosta.
Ei meillä vaan yläasteella mitään uimatunteja ollut ja vielä vähemmän mitään pelastautumisia. Ei ollut kyllä cooperin testiäkään, vaikka 90-luvulla sitä kuulemma koulussa teetettiin.
Mikä koulu se sellainen on, jossa ei uimataitoa opetella? Muilta osin ajat muuttuu, siskosein. Ei meilläkään jumpattu tamburiinin tahdissa niin kuin äitini kouluaikoina 60-luvulla.
Olen liikunnallinen ihminen ja sain ala-asteella liikunnasta aina joko ysin tai kympin. 6. luokan keväällä tuli vielä arvosanaksi 10, mutta koko yläasteen ajan sain ysiä. Luulen, että suurin syy siihen oli kettumainen asenteeni joukkuelajien kohdalla. Kerrankin kun meillä oli pesäpalloa ja joukkuejaot oli tehty, niin huusin enne pelin alkua: - Ei v*ttu, me hävitään satavarmasti nyt tää peli, kun noi 2 tyyppiä on meidän joukkueessa!" P.S. Käyttäytyminen oli yläasteaikoina useimmiten 8. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä arvostella numeroin liikunnan harrastamista. Itse sain syystä jota en tiedä aina todistukseen seiskan tai kutosen. Parhaani aina yritin ja käyttäydyin hyvin. Tästä johtuen olin siinä käsityksessä ettei minun kuulu harrastaa mitään liikuntaa, koska olen siinä niin huono. Meni noin 20 vuotta ilman liikuntaa, kunnes tajusin että liikunnan harrastaminen kuuluu kaikille. Ihan jokaiselle! Kuinkakohan paljon terveydellisiä vahinkoja koululiikunnasta saadut traumat ovat aiheuttaneen yksilöille ja kansantaloudelle?
Käy katsomassa kriteerit. Koulun ulkopuolinen toiminta ei vaikuta mitenkään arviointiin. Ei edes mitalit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Liikunnasta saa ysin kun:
Oppilas valitsee tarkoituksenmukaisia havaintoja ratkaisunteon perustaksi, pystyy perustelemaan ratkaisunsa ja sopeuttaa liikkumistaan niiden mukaan.
Oppilas käyttää, yhdistää ja soveltaa välineenkäsittelytaitoja opetetuissa liikuntamuodoissa.
Oppilas tunnistaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja tunnistamisen perusteella osaa ylläpitää ja kehittää fyysisiä kunto-ominaisuuksiaan
Oppilas osaa uida sujuvasti kahdella uintitavalla sekä pelastautua ja pelastaa vedestä eri tavoilla
Oppilas työskentelee kaikkien kanssa ja edistää ryhmän toimintaa ja oppimista.
Oppilas työskentelee vastuullisesti ja itsenäisesti.
jne.
Pistäkää ne lapsenne työskentelemään paremmin, niin kiitettävä ei ole mitenkään mahdotonta!
Mistä opettaja tietää osaako joku uida tai pelastaa/pelastautua vedestä?
Se testataan koulun uimatunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.
No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Liikunnasta saa ysin kun:
Oppilas valitsee tarkoituksenmukaisia havaintoja ratkaisunteon perustaksi, pystyy perustelemaan ratkaisunsa ja sopeuttaa liikkumistaan niiden mukaan.
Oppilas käyttää, yhdistää ja soveltaa välineenkäsittelytaitoja opetetuissa liikuntamuodoissa.
Oppilas tunnistaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja tunnistamisen perusteella osaa ylläpitää ja kehittää fyysisiä kunto-ominaisuuksiaan
Oppilas osaa uida sujuvasti kahdella uintitavalla sekä pelastautua ja pelastaa vedestä eri tavoilla
Oppilas työskentelee kaikkien kanssa ja edistää ryhmän toimintaa ja oppimista.
Oppilas työskentelee vastuullisesti ja itsenäisesti.
jne.
Pistäkää ne lapsenne työskentelemään paremmin, niin kiitettävä ei ole mitenkään mahdotonta!
Mistä opettaja tietää osaako joku uida tai pelastaa/pelastautua vedestä?
No ehkä koulun uimatunnilta. Tai toinen vaihtoehto on katsoa kristallipallosta.
Ei meillä vaan yläasteella mitään uimatunteja ollut ja vielä vähemmän mitään pelastautumisia. Ei ollut kyllä cooperin testiäkään, vaikka 90-luvulla sitä kuulemma koulussa teetettiin.
Mikä koulu se sellainen on, jossa ei uimataitoa opetella? Muilta osin ajat muuttuu, siskosein. Ei meilläkään jumpattu tamburiinin tahdissa niin kuin äitini kouluaikoina 60-luvulla.
On tietty mahdollista että olin vain pois ko. tunneilta, mutta en muista kenenkään sellaisesta puhuneen. Ala-asteella kyllä käytiin uimahallissa, jossa sai uida tai olla uimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Olisit harjoitellut enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään aineita ei pitäisi numeroin arvostella. Kaikista aineista numerot pois.
Kyllä numeroarvostelu on paikallaan niissä aineissa, joissa itse voi vaikuttaa arvosanaan ahkeruudella. Käytännössä lukuaineet ovat tällaisia. Sen sijaan musiikki, kuvaamataito ja liikunta ovat aineita, joiden arvosanaan ei voi juurikaan itse vaikuttaa eli se pitäisi olla vain hyväksytty/hylätty-asteikolla.
Todellakin ahkeruudella voi vaikuttaa kuvataiteen osaamiseen. Esim. piirtäminen on pelkästään kiinni harjoittelusta.
Sen sijaan lukivaikeus vaikeuttaa merkittävästi jokaisen lukuaineen oppimista, vaikka olisikin keskivertovälkky muuten. Kaikissa oppiainessa pystyy vaikuttamaan omaan arvosanaan. Joko kaikista numero tai ei mistään. Liikunnassakin nykyään korostuu arvioinnissa osallistuminen, joten arvioinnin ei pitäisi olla lannistavaa.No ei todellakaan ole :D:D:D Kuulostat ihan inhoamaltani kuvisopettajalta, joka lässytti tuota samaa koko kouluaikani. Piirustustaito on luontainen taipumus, jota voi korkeintaan kehittää harjoittelemalla. Mutta jos ei ole yhtään luontaista taipumusta, ei opi piirtämään vaikka miten harjoittelisi. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että toiset vaan osaa piirtää paremmin kuin toiset, vaikka harjoitusta olisi yhtä paljon.
Olisit harjoitellut enemmän.
Jankkaaja-jonnelta ei nyt kysytty mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Liikunnasta saa ysin kun:
Oppilas valitsee tarkoituksenmukaisia havaintoja ratkaisunteon perustaksi, pystyy perustelemaan ratkaisunsa ja sopeuttaa liikkumistaan niiden mukaan.
Oppilas käyttää, yhdistää ja soveltaa välineenkäsittelytaitoja opetetuissa liikuntamuodoissa.
Oppilas tunnistaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja tunnistamisen perusteella osaa ylläpitää ja kehittää fyysisiä kunto-ominaisuuksiaan
Oppilas osaa uida sujuvasti kahdella uintitavalla sekä pelastautua ja pelastaa vedestä eri tavoilla
Oppilas työskentelee kaikkien kanssa ja edistää ryhmän toimintaa ja oppimista.
Oppilas työskentelee vastuullisesti ja itsenäisesti.
jne.
Pistäkää ne lapsenne työskentelemään paremmin, niin kiitettävä ei ole mitenkään mahdotonta!
Eihän nuo asiat kerro mitään liikunnan osaamisesta. Ryhmätyötaidoista ennemminkin.
Liikunta oppiaineena ei ole urheilua, eikä varsinkaan kilpaurheilua. Liikunnan tavoitteena on oppia ylläpitämään omaa kuntoa ja kehittämään omia taitoja sekä liikkumaan ryhmässä. Niin, ja tietysti uimaan, koska se on kansalaistaito.
-eri.
Jaa, että koripallo, pesäpallo, jalkapallo jne. eivät enää nykyisin ole urheilua. Tämä selvä.
Koulussa nuo eivät ole urheilua, vaan liikuntaa.
Minun mieheni, jolla oli koulussa aina liikunnassa kymppi, tykkää pelata korista, sählyä ja jalkapalloa. Hän pelaa paljon erilaisissa porukoissa, pystyy aina sopeuttamaan pelinsä toisten taitotasoon ja järjestämään maalipaikkoja myös niille kaikkein vähiten osaaville. Sellainen on kympin liikkuja.
Kympin urheilija sitten varmaankin saa tehtyä pelin kaikki maalit yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä arvostella numeroin liikunnan harrastamista. Itse sain syystä jota en tiedä aina todistukseen seiskan tai kutosen. Parhaani aina yritin ja käyttäydyin hyvin. Tästä johtuen olin siinä käsityksessä ettei minun kuulu harrastaa mitään liikuntaa, koska olen siinä niin huono. Meni noin 20 vuotta ilman liikuntaa, kunnes tajusin että liikunnan harrastaminen kuuluu kaikille. Ihan jokaiselle! Kuinkakohan paljon terveydellisiä vahinkoja koululiikunnasta saadut traumat ovat aiheuttaneen yksilöille ja kansantaloudelle?
Käy katsomassa kriteerit. Koulun ulkopuolinen toiminta ei vaikuta mitenkään arviointiin. Ei edes mitalit.
Voihan sitä kaikenlaista itselleen uskotella.
No ei laiska ja asenneongelmainen tietty opikaan, sitähän minä jo yritin sanoa.