Yle: Joka kolmas nainen Suomessa kokee parisuhdeväkivaltaa

Mä luulen että todellinen tilanne on vielä pahempi kuin tilastot kertovat. Mun mieheni ei saanut koskaan tuomiota minun lyömisestäni. Poliisit kävivät pari kertaa mutta siitä ei seurannut mitään. Kaikki tiesivät: työkaverit, lähisuku, naapurit. Mutta häpesin enkä halunnut puhua asiasta. Mustelmat näkyivät ja mulla on pysyviä seurauksia hakkaamisesta, vasen leukaperä on pysyvästi turvoksissa, hampaita on jouduttu poistamaan ja vasemmasta korvasta on kuulo heikentynyt. Mutta kukaan ei kysynyt, hakataanko sinua. Minä en ole missään tilastoissa.

Nämä ns. kiltit miehet, ne vasta vaarallisia ovat. Eivät osaa kommunikoida ja patoavat kaiken sisälleen. Ristiriitatilanteessa heillä ei ole muita keinoja kuin lyödä.

Vierailija kirjoitti:

Miksei koskaan puhuta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta??? Onko aikuinen nainen enemmän suojelun tarpeessa kuin vanhemmistaan riippuvainen lapsi, vai mistä tämä johtuu?

Veikkaan, että selitys on tämä:

"Lapsi joutuu Suomessa henkirikoksen uhriksi suhteellisen harvoin, mutta tekoja paljastuu silti joka vuosi. Kun lapsi surmataan, tekijänä on useimmiten lapsen oma äiti. Toiseksi yleisin tekijä on lapsen oma isä."

"Vanhemman surmaamien lapsien joukossa on vuosina 2003–2019 ollut yhtä monta tyttöä ja poikaa.

Heistä 52 on joutunut äidin ja 28 isän surmaamaksi. Tilastossa on useita tekoja, joissa isä on surmannut useita lapsia kerrallaan. Vastaavissa teoissa äiti on harvinaisempi.

Jos tilastot tehtäisiin surmaajien määrän perusteella, äitien osuus kasvaisi entisestään."

Yle

Niin, tai koirien, hevosten ja kalojen kokemasta väkivallasta?

Ehkä voit avata oman ketjun aiheesta?

Olen itse kokenut väkivaltaa usean eri kumppanin kohdistamana, mutta vain yksi tapaus päätyi tilastoihin. Totuus voi siis olla vieläkin rumempi. Suomessa vaikuttaisi olevan hyvin väkivaltainen kulttuuri, ja mikä on aika erikoista niin se, että sitä peitellään ja vähätellään. Ongelma tulee siis tuskin poistumaan pitkään aikaan.

Ja jokainen minua satuttanut on perustellut sitä aina mitäs ärsytit/vittuilit- lauseella. On se kumma, että jos joku ärsyttää minua, niin eipä vaan tule tarvetta tai halua käydä kiinni. Aikuisen pitäisi osata hallita tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä väkivallasta puhuessa pitäisi erotella ainakin kaksi väkivallan tyyppiä:

-tuhoava & pro-aktiivinen väkivalta

-reaktiivinen ja vuorovaikutuksellinen väkivalta

Aina eroja ei välttämättä voi luontevasti hahmottaa, mutta noissa on eroa. Reaktiivinen väkivalta on jossain määrin ennustettavaa ja vuorovaikutuksellisuus tarkoittaa sitä, että väkivalta voi olla tapa kommunikoida tarpeita ja toiveita, joita ei muuten osata ilmaista tai viestiä ei muuten saada perille suhteessa. 

Tuhoava väkivalta taas tähtää puhtaasti vahingoittamiseen, ei ole ennustettavaa eikä edistä mitään mielekkäästi hahmotettavien tarpeiden täyttämistä. 

Noin teoriassa parisuhteessa väkivalta voi kehittyä yhdeksi viestintätavaksi, jota molemmat osaavat odottaa ja hyväksyvät sen osaksi suhdetta ja tarkoitan nyt siis fyysistä väkivaltaa. Joissakin maissa seksin pihtaaminenkin määritellään parisuhdeväkivallaksi ja listaa voi sitten jatkaa niin, että kaikki on väkivaltaa, jos laajennetaan määritelmää tarpeeksi. 

Kerran katsoin jotain jutteluohjelmaa, missä oli haastateltavana vähemmistötaustainen professori ja tämän vaimo ja mies kertoi olleensa parisuhdeleirillä vaimon kanssa ja hämmästeli sitä, että miten tyhmä ja ymmärtämätön hän oli naisten suhteen ennen tuota leiriä.

Kuitenkin miesten yleissivistys, kirjalliset ansiot ja panostaminen toisen sukupuolen houkuttelemiseen ovat ihan omassa luokassaan naisiin verrattuna...kuinka monesti naisen kuulee sanovan, että oli ihan idiootti, kun ei ymmärtänyt miesten tarpeita ja viestintää? Olen nähnyt tapauksia, joissa nainen huumorilla ulkoistaa oman ymmärtämättömyytensä miesten viaksi. 

Niin miesten kuin naistenkin pitää opetella vuorovaikutustaitoja; vuorovaikutuksessa on aina kaksi osapuolta. Kun mies mukiloidaan kaupungin torilla, poliisi voi lohkaista vitsin "suun soittamisesta", mutta parisuhdeväkivaltaan suhtaudutaan ihan eri tavalla, kun kohteena on (myös) nainen. 

Parisuhdeväkivallan tutkimus vaatii rohkeaa filosofiaa, sosiologiaa ja kaikkea muuta kuin ideologiaa (feminismiä tai muuta ideologiaa, joka pakottaa raamittamaan keskustelun jäykällä tavalla), joka on verhottu neutraalin tieteen kaapuun. 

Mikä puppugeneraattori tuota suoltaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut väkivaltaa usean eri kumppanin kohdistamana, mutta vain yksi tapaus päätyi tilastoihin. Totuus voi siis olla vieläkin rumempi. Suomessa vaikuttaisi olevan hyvin väkivaltainen kulttuuri, ja mikä on aika erikoista niin se, että sitä peitellään ja vähätellään. Ongelma tulee siis tuskin poistumaan pitkään aikaan.

Ja jokainen minua satuttanut on perustellut sitä aina mitäs ärsytit/vittuilit- lauseella. On se kumma, että jos joku ärsyttää minua, niin eipä vaan tule tarvetta tai halua käydä kiinni. Aikuisen pitäisi osata hallita tunteitaan.

Ja lisään vielä, että esim. poliisilla, lastensuojelussa, neuvolassa, psykologilla/perheterapeutilla jne. on joka paikassa ollut ihmisiä, jotka ovat tekijän lailla syyllistäneet minua tapahtuneesta. Ongelma on siis vahvasti rakenteellinen. Usein on tullut tunne, että elettäisi edelleen jossakin 50-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut väkivaltaa usean eri kumppanin kohdistamana, mutta vain yksi tapaus päätyi tilastoihin. Totuus voi siis olla vieläkin rumempi. Suomessa vaikuttaisi olevan hyvin väkivaltainen kulttuuri, ja mikä on aika erikoista niin se, että sitä peitellään ja vähätellään. Ongelma tulee siis tuskin poistumaan pitkään aikaan.

Ja jokainen minua satuttanut on perustellut sitä aina mitäs ärsytit/vittuilit- lauseella. On se kumma, että jos joku ärsyttää minua, niin eipä vaan tule tarvetta tai halua käydä kiinni. Aikuisen pitäisi osata hallita tunteitaan.

Uskon että oman kansan väkivaltaisuutta vähätellään joka kulttuurissa. Mikä näkyy hyvin tässäkin ketjussa. On vaikeaa myöntää, että ongelmia on. Niistä pitää puhua vuosikymmeniä ennen kuin asia tunnustetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voisivat tehdä kokemastaan väkivallasta julkista. Esim. eron jälkeen kertoa kaikille, että ero johtui siitä että mies lyö. Myös mustelmien peittely pitää lopettaa.

Näin väkivaltaisen miehet eivät pääsisi enää uudestaan parisuhteeseen.

Ja miesten olisi syytä joko videoida tai vähintään nauhoittaa "keskustelut", joiden kuuntelevana osapuolena joutuu kotona olemaan. Näin väkivaltaiset naiset tulisivat kaikkien tietoon.

Silti ei saa lyödä ketään, vaikka kuinka harmittaa. Pitää tunnekasvattaa itseään.

Naisten olisi siis syytä tunnekasvattaa itsejään. Jos joku asia harmittaa, siitä pitää kyetä keskustelemaan kuin aikuiset, eikä alkaa mäkättämään ja paiskomaan esineitä.

Mäkättämään ja paiskomaan esineitä?

Kyllä mä ainakin pyrin puhumaan ja keskustelemaan jos jokin asia häiritsee. Mua ei haittaa tiskit altaassa tai lattialle jääneet sukat. Musta on kiva tehdä pieniä yllätyksiä ja huomioida kumppania, pyrin olemaan ystävällinen ja kiltti, annan tilaa mutta tykkään myös olla lähellä.

Silti olen ottanut turpaani useammassa suhteessa. Ja ne iskut on tulleet siinä vaiheessa kun mies raivoaa yksinään ihan ilman mitään "mäkättämistä".

Ehkä jos paiskoisin esineitä ja huutaisin, niin mua ei olis lyöty kun osaan puolustautua? Ehkä jotenkin

osaisinkin ajatella väkivallan johtuvan musta jos olisin raivonnut ja hajottanut paikkoja ja mut olis "tarvinnut rauhoittaa", nuo tilanteet on iskenyt täysin yllättäen.

Heikomman päälle on helppo käydä.

Oletko koskaan tutkiskellut itseäsi, koska sama kuvio näyttää toistuvan suhteesta toiseen. Joku sinussa selvästi ärsyttää miehiä. Suosittelen terapiaa.

Ja sama jatkuu, yllättävää.

Kyllä olen. Ja minulla on myös suhteita, joissa väkivaltaa ei ole ollut, ja ihan sama ihminen olin silloinkin, miehet vain väkivaltaa käyttämättömiä ja rauhallisia, keskustelutaitoisia. En siis usko, että syy on minussa. Ja edelleen, miksi minä, tai monet muutkaan eivät käy päälle vaikka toinen ärsyttää? Eikö sinun kannattaisi mielummin kehottaa näitä väkivaltaisia miettimään, mistä tulee tarve käydä riehumaan ja kehoittaa heitä terapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut väkivaltaa usean eri kumppanin kohdistamana, mutta vain yksi tapaus päätyi tilastoihin. Totuus voi siis olla vieläkin rumempi. Suomessa vaikuttaisi olevan hyvin väkivaltainen kulttuuri, ja mikä on aika erikoista niin se, että sitä peitellään ja vähätellään. Ongelma tulee siis tuskin poistumaan pitkään aikaan.

Ja jokainen minua satuttanut on perustellut sitä aina mitäs ärsytit/vittuilit- lauseella. On se kumma, että jos joku ärsyttää minua, niin eipä vaan tule tarvetta tai halua käydä kiinni. Aikuisen pitäisi osata hallita tunteitaan.

Mustasukkaisen läheisriippuvaisen miehen kanssa ollessani riitti vain se, että olisin lähtenyt (tyttö)kavereiden kanssa iltaa viettämään, niin sitä alettiin joka asiasta riitaa haastamaan samana päivänä/iltana. Lähdön hetkellä mies sitten päättääkin etten saa lähteä. Kaataa maahan, pitää kiinni niin kauan, että lupaan ilmoittaa kavereille etten pääse tulemaan. Joskus kun pääsin lähtemään, niin varmasti mies tuli paikalle jossain vaiheessa iltaa. Koskaan en ollut muiden miesten kanssa tekemisissä. Olisin halunnut vaan viettää iltaa kavereiden kanssa.

Onneksi pääsin eroon miehestä.

Järkyttävää. Kenenkään ei pitäisi kokea minkäänlaista väkivaltaa ja on surullista kuinka vaikeaa joillekin on lähteä väkivaltaisesta suhteesta. Toinen pitää niin otteessaan.

Itse en ole koskaan kokenut minkäänlaista fyysistä väkivaltaa. Luultavasti tämä johtuu täysin siitä, että olen pysynyt miehistä kaukana ja aion jatkossakin pysyä.

Kerran kyllä tutustuin yhteen mieheen. Hän oli luultavasti tällainen "kilttimies". Hänen oikea luonne tuli kuitenkin esille, kun kerroin, etten ole hänestä kiinnostunut, kuin kaverina. Hän oli niin silmittömän vihainen, että olisi varmasti käyny käsiksi jos olisin hänet vielä tavannut. Tai mitä pahinta, olisi ehkä yrittänyt päättää henkeni. Oli todella aggressiivinen viesteissään ja vainosi minua vuoden päivät sekä keksi päästään kaikkea minua halventavaa, jota levitti totuutena. Oli kyllä viimeinen mies johon minä tutustun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut väkivaltaa usean eri kumppanin kohdistamana, mutta vain yksi tapaus päätyi tilastoihin. Totuus voi siis olla vieläkin rumempi. Suomessa vaikuttaisi olevan hyvin väkivaltainen kulttuuri, ja mikä on aika erikoista niin se, että sitä peitellään ja vähätellään. Ongelma tulee siis tuskin poistumaan pitkään aikaan.

Ja jokainen minua satuttanut on perustellut sitä aina mitäs ärsytit/vittuilit- lauseella. On se kumma, että jos joku ärsyttää minua, niin eipä vaan tule tarvetta tai halua käydä kiinni. Aikuisen pitäisi osata hallita tunteitaan.

Mustasukkaisen läheisriippuvaisen miehen kanssa ollessani riitti vain se, että olisin lähtenyt (tyttö)kavereiden kanssa iltaa viettämään, niin sitä alettiin joka asiasta riitaa haastamaan samana päivänä/iltana. Lähdön hetkellä mies sitten päättääkin etten saa lähteä. Kaataa maahan, pitää kiinni niin kauan, että lupaan ilmoittaa kavereille etten pääse tulemaan. Joskus kun pääsin lähtemään, niin varmasti mies tuli paikalle jossain vaiheessa iltaa. Koskaan en ollut muiden miesten kanssa tekemisissä. Olisin halunnut vaan viettää iltaa kavereiden kanssa.

Onneksi pääsin eroon miehestä.

Siis vastasin sen takia tähän, että ei aina tarvi olla ärsyttävä/vittumainen, että kuspää keksii aihetta väkivaltaan. Ei siis ollut ap:n laittama.

En voisi ikinä tehdä mitään pahaa naisille.. enkä ole koskaan tehnyt.. olen 37 vuotias fiksu ja komea mies..

Tämä voidaan myös kumota, että nainen jotenkin aina ärsyttää ensin. Mut on tultu pari kertaa repimään sängystä kun olen ollut nukkumassa ja hakattu. Kerran mies tuli baarista, sanoi että nyt selvitetään asiat ja alkoi hakata. En ollut sanonut sanaakaan ja oltiin oltu ihan sovussa ennen hänen baarin lähtöään.

Puolella suomalaisista miehistä on räyhägeeni joka aiheuttaa aggressiivisuutta humalassa. Tosin minun mieheni -jos voi sanoa mieheksi- löi myös selvin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset!! Tehkää nollatoleranssi, heti ekasta väkivallan teosta ero! Alkavat oppimaan olemaan.

Entä jos miehet tekisivät nollatoleranssin: En lyö edes sitä ensimmäistä kertaa.

Entä jos naiset tekisivät nollatoleranssin: En natkuta, moiti, ärsytä edes sitä ensimmäistä kertaa.

Eli kun naiset lopettavat olemasta puhuvia ja toimivia ihmisiä niin kaikki on hyvin? Miksi hakeudut suhteeseen naisen kanssa kun et osaa olla ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei pakota olemaan miehen kanssa. Ja sanon tämän itse entisenä uhrina. Elämä rauhoittuu kummasti kun jättää häiriintyneen sukupuolen edustajat elämästään, koskee myös ystävyyssuhteita.

Usein väkivaltaa on kun nainen on päättänyt lähteä, mutta mies ei usko vaan vainoaa ja pärjää fyysisen voiman ansiosta.

On muutakin väkivaltaa. Vanhuksia joiden lapset pahoinpitelee, jos ei näkyvän fyysisesti niin taloudellisesti, tulee eläkepäivänä käymään. On suht yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset voisivat tehdä kokemastaan väkivallasta julkista. Esim. eron jälkeen kertoa kaikille, että ero johtui siitä että mies lyö. Myös mustelmien peittely pitää lopettaa.

Näin väkivaltaisen miehet eivät pääsisi enää uudestaan parisuhteeseen.

Kun se olisikin näin helppoa.

Entinen puolisoni sai lopulta vainoamisesta tuomion, mutta asia ei ole julkinen tuttavapiirisäs. Nekin osa, jotka tietävät, ovat sitä mieltä, että uhrina ansaitsin vainoamisen. Monesti miesten tekemää väkivaltaa selitellään sillä, että nainen ansaitsi lyönnit ja provosoi miestä. Kuka haluaa julkisesti tällaisen roolin? 

Asia on uhrille muutenkin vaikea ja kuormittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset!! Tehkää nollatoleranssi, heti ekasta väkivallan teosta ero! Alkavat oppimaan olemaan.

Entä jos miehet tekisivät nollatoleranssin: En lyö edes sitä ensimmäistä kertaa.

Entä jos naiset tekisivät nollatoleranssin: En natkuta, moiti, ärsytä edes sitä ensimmäistä kertaa.

Naisethan tekevät nollatoleranssia yhä enemmän: eivät ala enää parisuhteisiin miesten kanssa.

Parisuhteiden määrä siis vähenee, mutta miesten tekemä lähisuhdeväkivalta lisääntyy? 

"Väkivaltaa kokeneet tai tehneet harvoin itse ilmoittavat teoista. Hyvin usein tieto niistä tulee muiden kanavien kautta, kuten naapurin, sukulaisen tai kenen tahansa tilanteessa lähellä olevan kautta. On tärkeää ymmärtää se häpeä tai salailun tarve, ja että uhri on usein kyvytön pyytämään apua, Teemu Huttunen sanoo."

Tässä pätkä Ylen jutusta. Häpeä ja salailu. Minä en ollut itse nalkuttava, raivoava tavaroiden heittelijä. Minä yritin parhaani kaikin tavoin. Oli hirveä häpeä että mies, jonka kanssa olin valinnut perustaa kodin ja tehdä lapsia, vihasikin minua niin paljon että halusi satuttaa.

Välillä kuulee väitteitä, että tilastot ovat vääristyneitä, koska naisetkin lyövät miehiä, mutta miehiä hävettää ilmoittaa siitä. No niin hävettää naisiakin. Tuossa yllä on sama poliisin kertomana.

Vähättelemättä asiaa lainkaan, yhtälailla voisi väittää, että 90 % koululaisista kokee väkivaltaa tai vähintään väkivallan uhkaa samoilla kriteereillä. Asiasta halutaan kuitenkin mieluiten vaieta.

Vierailija kirjoitti:

Vähättelemättä asiaa lainkaan, yhtälailla voisi väittää, että 90 % koululaisista kokee väkivaltaa tai vähintään väkivallan uhkaa samoilla kriteereillä. Asiasta halutaan kuitenkin mieluiten vaieta.

Kyllä minäkin olen kokenut koulussa ja harrastuksessa väkivaltaa. Koskaan en aikuisena.

Tutkittua tietoa, että lesbojen suhteet ovat väkivaltaisempia kuin heterosuhteet eli Ylen juttu pitää siltä osin varmasti paikkansa.