Lue keskustelun säännöt.
Ilkeät potilaat uuvuttavat
18.02.2015 |
Olen nuori lääkäri ja olen jo nyt väsynyt työhöni. Hoidan potilaitani todella tunnollisesti ja parhaan kykyni mukaan ja yritän aina suhtautua potilaisiin myös lämminhenkisesti ja hienotunteisesti. Osa potilaista on kuitenkin todella rasittavia. He kyseenalaistavat ammattitaitoani, väittävät minun rahastavan heitä turhasta, räyhäävät milloin mistäkin. Välillä tekisi mieli sanoa tiukasti takaisin, mutta luulenpa, että nämä häiriköt saisivat siitä vain lisää vettä myllyyn. Onko kokeneemmilla kollegoilla tai muilla alan ammattilaisilla vinkkejä vaikeiden potilaiden kanssa työskentelyyn? Tiedän, ettei tällaisia asioita saisi ottaa liian henkilökohtaisesti, mutta minä ainakin pahoitan mieleni helposti loppupäiväksi.
Kommentit (52)
Yksi mikä auttaa: ihmiset kuuntelevat paremmin eivätkä vittuile kun saavat olla jotenkin erikoisia, eli: "Tämä vaiva on tavallaan aika yleinen ja googlehan kertoo asiasta aika hyvin, mutta teille täytyy nyt lisäksi määrätä tätä (plasebo)lääkettä kun ootte erikoisempi kuin muut." Eli ihan tuubaa, mutta mitä näiden kanssa tappelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tätä aloitusta. Jos hän olisi lääkäri, hän ei mamma palstalle kirjoittelisi. Heillä on omat kanavat. Provo!
Hei ap. Minä ainakin arvostan lääkäreitä ja kunnioitan heitä. En ikinä kehtaisi ilkeillä lääkärille, koska se EI auta YHTÄÄN. Ajattele, että tommosilka ihmisillä on huono päivä ja ne kuvittelee voicansa purkaa sen vieraisiin kun eivät omiin tuttuihinsa uskalla. Tsemppiä työpäiviin :)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:50"]
Oletko ylpeydessäsi miettinyt että noissa jutuissa saattaa olla perää?
[/quote]
En voi avata tätä asiaa netissä enempää, mutta potilaan paperit on käyty useamman kollegan kanssa läpi, eikä mitään hoitovirhettä ole tapahtunut vaan potilas on vaatinut minulta korvauksia esim. siitä, että joutui myöhemmin aivan toisen vaivan takia käymään päivystyksessä (hampaat olivat lohjenneet ja oli jokin tulehdus). Minun olisi pitänyt potilaan ensikäynnillään mitenkään asiasta valittamatta yleislääkärinä ilmeisesti tutkia kaikki hampaatkin läpikotaisin. Tämä on vain yksi esimerkki potilaan tekemistä valituksista. On myös uhannut haastaa minut oikeuteen, jos joskus käy ilmi, että hänellä on joku vakava sairaus, koska en määrännyt häntä hänen vaatimiinsa tutkimuksiin, koska niille ei ollut mitään indikaatiota.
[/quote]
Näin ulkopuolisena sanoisin, että konsultoi kolleegaasi, että onko korrektia tehdä lähetettä mt-puolelle. Ei ole ihan tervettä, että sairaudet vainoaa ja ihmiset pimittävät tappotauteja.
Tuo on ihan vaan häiriköintiä, etkö voi pyytää hakeutumaan muualle hoitoon, jos sinun antamasi hoito on niin huonoa. Tuollaisia on osa ihmisistä, et voi asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että olen muissakin ihmissuhteissani aivan liian miellyttämisenhaluinen. Osaan kyllä laittaa potilaille rajat, mutta en sitten ehkä osaa tuoda näkemystäni tarpeeksi selkeästi esille. Ehkä potilaat kokevat sen sitten epävarmuutena ja osaamattomuutena? En tiedä. Haluaisin säilyttää työssäni kuitenkin lämpimän suhtautumisen potilaisiin, miksikään kusipäälääkäriksi en halua muuttua. Pitäisi kuitenkin pikaisesti kehittää joku suojamuuri ilkeilyltä, etten uuvu tähän työhön ennen aikojani. Olen huomannut, että joillakin vanhemmilla kollegoilla on sellainen olemus, etteivät potilaat heittäydy heidän kanssaan juuri koskaan hankaliksi.
Onko muilla ongelmia muslimimamujen kanssa. Mikä niitä vaivaa? Edes kelloa ei osata. Todella kuormittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:14"]
Olen huomannut, että olen muissakin ihmissuhteissani aivan liian miellyttämisenhaluinen. Osaan kyllä laittaa potilaille rajat, mutta en sitten ehkä osaa tuoda näkemystäni tarpeeksi selkeästi esille. Ehkä potilaat kokevat sen sitten epävarmuutena ja osaamattomuutena? En tiedä. Haluaisin säilyttää työssäni kuitenkin lämpimän suhtautumisen potilaisiin, miksikään kusipäälääkäriksi en halua muuttua. Pitäisi kuitenkin pikaisesti kehittää joku suojamuuri ilkeilyltä, etten uuvu tähän työhön ennen aikojani. Olen huomannut, että joillakin vanhemmilla kollegoilla on sellainen olemus, etteivät potilaat heittäydy heidän kanssaan juuri koskaan hankaliksi.
[/quote]
Oletpa elämää kokematon. EI siinä olemus paina, kun sattuu hankala potilas, taitava ihminen pystyy kävelemään lääkärin yli. Minulla on suvussa lääkäreitä, ja hoito on aina hyvää, vaikka osaan olla tosi itsepäinen halutessani. Sinulla on vielä pitkä tie edessäsi.
Hakeudu ap työnohjaukseen pikaisesti. Jos työnantajasi ei sitä järjestä, etsi netistä paikka itse ja mene omakustanteisesti. Työkykysi ylläpitämiseksi se kannattaa. Ensimmäiset kolme vuotta lääkärin työssä ovat tutkitusti ne raskaimmat. Vähitellen alkaa siis helpottaa :) Joskus auttaa työpaikan vaihtaminen, etenkin, jos sinulla ei nykyisellä työpaikallasi ole kollegoita, joiden kanssa keskustella ja hyvää esimiestä tukemassa jaksamistasi. Jos koet työuupumuksen oireita, ota se vakavasti. Itse menisin työnohjaukseen mieluiten toiselle kollegalle. Tietoa saat halutessasi lisää esim. Lääkäriliitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:15"]
Onko muilla ongelmia muslimimamujen kanssa. Mikä niitä vaivaa? Edes kelloa ei osata. Todella kuormittavia.
[/quote]
Kyllä kantaväestössäkin löytyy näitä kroonisia myöhästelijöitä. Todella turhauttavaa, kun itse on kyllä tullut ajoissa töihin, mutta sitten joku vähän "boheemimpi" tapaus on vartin myöhässä ja loppupäivän aikataulu menee sekaisin... Ja tuolle viimeisimmälle kommentoijalle: Mitä taitavaa on ihmisten yli kävelemisessä ja oman tahtonsa läpi jyräämisessä? Ei ole minusta mitenkään ihailtavaa käytöstä. Sen myönnän, että minulla on vielä paljon opittavaa sekä lääkärinä että ihmisenä, mutta ei se silti tarkoita sitä, että olin nyt ammattitaidoton lääkäri. Taitavimmat ja kokeneimmatkin lääkärit ovat joskus olleet epävarmoja vastavalmistuneita. Epävarmuuden täydellinen puute kertoo minusta liiallisesta itseluottamuksesta.
Työskentelen päihde- ja psykiatristen potilaiden hoitajana. Kaikennäköistä sitä saa kuulla: uhkauksia ja fyysistä väkivaltaa olen kokenut. Siinä olen pitänyt tiukan rajan että ilmoitan kylmästi soittavani poliisin paikalle. Yleensä tilanne rauhoittuu ja asiat saadaan selvitettyä.
Poliisit ovat niin monta kertaa hakeneet asiakkaitani että uskovat kyllä että en puhu lämpimikseni.
Kun on itse rauhallinen eikä anna asian rönsyillä, vaan palauttaa asiakkaan aiheeseen minkä vuoksi tuli luokseni, niin joten kuten selviää.
Kotiin ei juuri tule asioita vietyä. Tosin olen jo lähellä eläkeikää, niin kokemus tuo sitä varmuutta.
Muista, että ei ole sinun ongelmasi kun joku haukkuu ja uhkailee. Ei haukku haavaa tee. Potilaallasi on vaan niin vaikea olla itsensä kanssa, että se purkaus tulisi vaikka hänen edessään istuisi talonmies.
Pahalta se tuntuu tietysti, mutta se nyt vaan kuuluu työhön epämiellyttävänä lisänä
Kannattaa tosiaan harkita terveyskeskustyöskentelyä. Siellä on vanhemmat kollegat apuna ja nykyään vartijatkin isoimmissa paikoissa.
työpäivän jälkeen on jotenkin tyhjennetävä pää päivän asioista. Se on hankalaa tällä alalla kun ei voi kotona purkaa tilanteita. Kannattaa siksi jauhaa asioita siellä työpaikalla palavereissa. Ruoka- ja kahvitauot kannattaa pitää mukavina hetkinä eikä siellä vatsahaavan saamisen uhalla puhua työasioita.
Kokemus tuo varmuutta, luota itseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:03"]
En usko tätä aloitusta. Jos hän olisi lääkäri, hän ei mamma palstalle kirjoittelisi. Heillä on omat kanavat. Provo!
[/quote]
Lääkäritkin ovat vain ihmisiä! Lääkäreilläkin on tunteet, vaikka osa väittäisi mitä.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:19"]
Hakeudu ap työnohjaukseen pikaisesti. Jos työnantajasi ei sitä järjestä, etsi netistä paikka itse ja mene omakustanteisesti. Työkykysi ylläpitämiseksi se kannattaa. Ensimmäiset kolme vuotta lääkärin työssä ovat tutkitusti ne raskaimmat. Vähitellen alkaa siis helpottaa :) Joskus auttaa työpaikan vaihtaminen, etenkin, jos sinulla ei nykyisellä työpaikallasi ole kollegoita, joiden kanssa keskustella ja hyvää esimiestä tukemassa jaksamistasi. Jos koet työuupumuksen oireita, ota se vakavasti. Itse menisin työnohjaukseen mieluiten toiselle kollegalle. Tietoa saat halutessasi lisää esim. Lääkäriliitosta.
[/quote]
Olen harkinnutkin terapiaa. Kävin muutaman kerran opiskeluaikana juttelemassa (samat ongelmat silloinkin) ja auttoihan se vähän. Lähinnä haluaisin oppia jättämään työasiat töihin, jotta voisin vapaa-ajalla vain rentoutua. Pelkään, että parisuhteenikin kärsii siitä, että olen työpäivien jälkeen aina ihan poikki ja kiukkuinen. Ystäviäni en hirveästi jaksa tavata. Kotona vaahtoan rasittavista potilaista (kertomatta tietenkään mitään tietoja, mistä heidät voisi tunnistaa)... Heräilen useita kertoja yössä painajaisiin siitä, että olen unohtanut tai mokannut jotain. Rankan päivän jälkeen iltaisin nousee lievä kuume ja päätä särkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä vanhustenhoidossa Ruotsissa. Kun aloitin, oli tosi vaikea jättää ilkeilyt omaan arvoonsa. Saatoin alkaa puolustelemaan tai järkeilemään kaikenlaisa älyttömyyksiä. Sitten vain yksi päivä olin ihan ajatuksissani kun tuli taas jotain kommenttia. Vastasin vain jotain ihan välinpitämätöntä, että "joo niin kai se on", ja "eihän tuo ruotsi kyllä suju". Ääni muuttui kellossa heti ja hän alkoi korjailemaan puhettaan. Olen muuten huomannut, että jotenkin ihmiset ovat aika raadollisia - kun huomaavat, että joku yrittää kovasti ja on ehkä epävarma/perfektionisti, niin iskevät sellaiseen kiinni. Tuo kehoitus omien rajojen pitämisestä, mikä monissa viesteissä on ollu, on minusta hyvä.
Olin pitkään työssä terveydenhuollossa ja meidän porukassa aina kahvitunnit naurettiin ja purettiin ongelmatapaukset. Potilaat siis hoidettiin asianmukaisesti vaikka heidän kustannuksellaan naurettiin makeasti tauoilla.
Sinä olet mielensäpahoittajalääkäri. Ei se mitään. Onhan mielensäpahoittajasta tehty elokuvakin :D
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:48"]
Erityisen uuvuttavaa työstäni on tehnyt yksi tietty häirikköpotilas, joka on tehtaillut valituksia mm. hoitovirheistä ja väärästä laskutuksest, vaikka kollegani kanssa kävin vielä tiedon saatuani kaiken läpi, eikä mitään virhettä ole tapahtunut. Potilas on siirretty jo ihan muualle hoitoon, mutta saan jatkuvasti soittopyyntöjä kyseiseltä potilaalta ja kun yritän selittää rauhallisesti tilanteen, potilas toistaa sanomisiani suoraan sanottuna vittumaisella äänensävyllä, haukkuu minua osaamattomaksi, vaatii korvauksia huonosta hoidosta...
[/quote]Älä ota sitä häirikköä enään vastaan, kai sinulla sen verran on päätäntävaltaa? Vai kärsiikö rahantulo tuollaisesta liikaa?
Ns vaativa ja kaikkeen tyytymätön potilas saa kenen tahansa pasmat hieman sekaisin. Ajan kanssa sitä oppii suhtautumaan rauhallisesti ja nollaamaan tilanne vastaanoton jälkeen. Itse vastaanoton aikana varmasti kenelle tahansa tulee ahdistavia tunteita. Ne pitää vain pitää kurissa. Potilaiden kanssa ei kannata alkaa riitelemään. Teet sen mikä on medisiinisesti perusteltua, pahoittelet ettet voi auttaa muussa (flunssapotilas vaatii antibioottia tai rokotevastainen alkaa pauhata salaliitoista). Inttämiseen ja väittelyyn on turha lähteä mukaan. Provosoituminen ei auta mitään. Sanot suoraan, että aika on rajoitettu ja pyrit ohjaamaan asian raiteilleen. Jos ei onnistu ja keskustelu menee paskanjauhamiseksi, ohjaat vain ulos. Kyllä ne lähtee, ei ole vartijoita tarvinnut koskaan kutsua eikä ääntä korottaa. Haukkumisia en silti ole montaa minuuttia ottanut vastaan.
Terveyskeskuksissa saattasi tilannetta auttaa, jos potilaita informoitaisiin minkälaisissa asioissa kyseisestä paikasta saa apua. Tiedottaminen kuuluisi kai varsinaisesti kunnille, mutta harvemmin missään kai asukkaita valistetaan heikkojen resurssien aiheuttamista seurauksista paikalliseen terveydenhuoltoon. Moni terveyskeskuksessa asioiva saattaa olla siinä luulossa, että vaivoihin löytyisi lääkärikäynnillä selitys ja ellei löydy niin sitten kirjoitettaisiin lähete tarkempiin tutkimuksiin. Aikaisemmin tuppukylienkin terveyskeskuksissa on työskennellyt kokenut lääkärikaarti siinä missä nykyisin opiskelijoita tai vastavalmistuneita vaihtuvia lääkäreitä. Potilaat lähetetään lähinnä kotiin odottelemaan (vaivojen pahentumista?) kerta toisensa jälkeen, vaikka samojen oireiden perusteella yksityislääkäri tekee ihan toisenlaisen diagnoosin ja suosittaa jatkotutkimuksia. Mikäli terveyskeskuksen tarkoitus on toimia lähinnä ensiapuasemana ja opiskelevien/vastavalmistuneiden lääkärien harjoittelupaikkana tulisi tästä potilaille tarkemmin tiedottaa. Niiden vähäisten resurssien tuhlaamiselta vältyttäisiin, karsittaisiin turhia käyntejä ja monelta mielipahalta vältyttäisiin puolin ja toisin.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:58"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:50"]
Oletko ylpeydessäsi miettinyt että noissa jutuissa saattaa olla perää?
[/quote]
En voi avata tätä asiaa netissä enempää, mutta potilaan paperit on käyty useamman kollegan kanssa läpi, eikä mitään hoitovirhettä ole tapahtunut vaan potilas on vaatinut minulta korvauksia esim. siitä, että joutui myöhemmin aivan toisen vaivan takia käymään päivystyksessä (hampaat olivat lohjenneet ja oli jokin tulehdus). Minun olisi pitänyt potilaan ensikäynnillään mitenkään asiasta valittamatta yleislääkärinä ilmeisesti tutkia kaikki hampaatkin läpikotaisin. Tämä on vain yksi esimerkki potilaan tekemistä valituksista. On myös uhannut haastaa minut oikeuteen, jos joskus käy ilmi, että hänellä on joku vakava sairaus, koska en määrännyt häntä hänen vaatimiinsa tutkimuksiin, koska niille ei ollut mitään indikaatiota.
[/quote]
Turha stressata, jos potilaan väitteissä ei ole perää. Voihan tällä ihmisellä olla jotenkin hankalat taustat ja siksi oireilee. Kallonkutistajaa ehkä tarvitsisi paremminkin?