Miehen exä sekoilee. Kuinka paljon täytyy sietää?

Käsittääkseni eronnutkin mies on sinkku. Vai pitäisikö ehdottomasti etsiä joku, jolla ei ole ex-vaimoa, saati lapsia?

Siis ihmisethän eivät myös missään tilanteissa voi olla eronneita ennen papereiden jättämistä, saati poismuuttoa? Ei ole semmoista mahdollisuutta, että ollaan oltu saman katon alla vailla mitään henkistä tahi fyysistä yhteyttä?

Teille ero näyttää olevan hyvinkin yksiselitteinen asia. Siinä on harkinta-aika ja vielä lopullisenkin eron astuessa voimaan, on olemassa toipumisaika, joka käsittää vähintään kaksi vuotta. Ei oo helppoa erota ei.

Voi ihmiset... Me ollaan kaikki erilaisia, eikö? Ainut mitä minä odotan, on alkeelliset käytöstavat. Ettei tarvi kenenkään suuta pestä saippualla. Aikuinen ihminen osaa käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Vaikka kuinka korpeais.

eli olet "ystävänä" kuunnellut miehen parisuhdetilityksiä ja sitten hups, eron jälkeen heti yhteen.. Ei ihme, että exä on sekaisin, samaa kohtaloa ennustan myös lapsille

Oletko miettinyt, että mieskin voi alkaa vaikeina aikoina syyttää sinua elämänsä sotkemisesta, kun tuskin sinäkään täydellinen vaimo olet...

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:32"]

No sen verran kyllä olen itsekäs, että en omasta onnestani luovu sen takia, että se on mieheni exästä väärin, "liian nopeaa toimintaa" tai hänen mielenterveyttään muulla tavoin horjuttavaa.

Jos mies sanoisi nyt, että tarvitsee lisäaikaa, antaisin sitä hänelle. Hän saisi vuokrata asunnon ja olla siellä rauhassa. Mutta kun hän ei halua,

Minun pitäisi erota nyt miehestä, odottaa kaksi vuotta ja sitten yrittää ehkä uudestaan? Sekä minun (että miehen mielestä) elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi moiseen. Jos meillä on hyvä nyt, nyt on juuri oikea hetki olla yhdessä. Se, että kestämme yhdessä tämän sotkun tarkoittaa vain, että kestämme jatkossa vielä enemmän.

[/quote]

No kukapa sitä haluaisi mennä yksin kohtaamaan surujaan kun on täyden palvelun kämppä tarjolla. Mutta koska miehellä on lapsia, hänen prioriteettinsa pitäisi olla tehdä kaikki asiat huomioonottaen ensisijaisesti lastensa hyvinvointi. ja siihen kuuluu myös se, että kunnioittaa exän toiveita ja tunteita. Että tuo elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi on aika karua tekstiä suhteessa siihen mitä miehen lapsille on tapahtunut. Ne lapset ovat- ja heidän pitäisi olla tuossa vaiheessa eroa paljon tärkeämpiä kuin sinä. Kun se exä on osa tuota kuviota, se että hänen prosenssinsa on pahasti kesken, on tosiasia, sille pitäisi antaa aikaa ja ottaa huomioon. Ethän sinä lapsettomana ihmisenä siitä näytä mitään tajuavan. Kun ihminen saa lapsia, hänen oma etunsa lakkaa olemasta se tärkein ja hänestä tulee osa monen ihmisen kokonaisuutta. Jossa vaikuttaa monen ihmisen hyvinvointi. Miehesi on ja tulee aina olemaan exän kanssa lastensa vanhempia, ja siksi ero pitää hoitaa rauhassa, lasten ehdoilla. Aika uusille suhteille tulee sitten kun lapset ovat toipuneet, kokevat olonsa turvalliseksi ja vanhemmat osaavat hoitaa yhteistä vanhemmuutta, vaikka eri osoitteissa. Sinun olemassaolosi ja noin vähäinen toipumisaika rikkovat pahasti yhteisen vanhemmuuden rakentamista vastaan. On surullista että lasten isä on tuollainen surkimus.

No ap: täällä on yritetty sulle ohjeita antaa, mutta et ota mitään vastaan. Varmaan sitten tiedät itse paremmin. Ihmettelen vain, miksi alunperin tulit tänne kyselemään. Tuntuu, että syvällä sisimmässäsi olet vähän koukussa tähän tilanteeseen ja haluat sitä palstallakin vatvoa. Voittaja olo sulla varmaan? Mitä enemmän exä romahtelee, sitä paremmaksi itsesi tunnet? Olet aika kypsymätön vielä. Siksi et tunnu oikein uskovan, että samassa tilanteessa ns. laastarina on ollut moni muukin. Kukaan ei tietenkään ymmärrä sitä ainakaan suhteen alussa, kun kaikki on ihanaa. Aivan jokainen suhde on ihana aluksi.

Helikopterperspektiivistä katsottuna on murtunut exä kahden pienen lapsen kanssa, mies joka on lähtenyt liitostaan suoraan uuteen suhteeseen ajattelematta eksää tai lapsiaan tai käsittelemättä eroaan ja ap, jonka mielestä kaikki olisi taivaallista, jos exä ei olisi vaikea. Onnea valitsemallanne tiellä. Ei jatkoon.

Ap, sä et oikesti TAJUA. Sun vastaukset on uskomattomia. Ihan sama, milloin ja missä aloitte olla yhdessä. Pointti on se, että ilmankin sinua exällä olisi vaikeaa ja sinä nyt vain satut häntä koko olemassaolollasi. Sille ei juuri nyt kukaan teistä voi yhtään mitään ja tämä ketju ei asiaa ainakaan helpota. 

Lähdit tuohon, joten sinnittele sen läpi. Ei elämä tarjoa mitään vapaalippuja sinulle. Tilanne ei ole yksinkertainen ja on hyvö, että yrität jotenkin tsempata. Mutta sinä et ole nyt se kärsijä tässä, joten lopeta lapsellinen marina ja puolustelu. 

Mies tunnusti minulle olevansa ihastanut. Kävi ilmi, että olin miettinyt samaa. Siitä se lähti. Ja sitä ennen olimme vain ystäviä. Piste.

En varmastikaan ole täydellinen vaimo, enkä oleta niin olevankaan. Totta kai mekin tullaan riitelemään ja tulee hetkiä, jolloin mies katuu sitä että on minun kanssa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin niin vahvasti plussan puolella, ettei näitä kannata etukäteen surra. Tulee jos on tullakseen.

En ole sellaista tyyppiä, joka rakentelee pilvilinnoja. Elän hetkessä. Kai se tekee minusta samalla myös hiukan itsekkään. Ennen tätä miestä en voinut edes kuvitella, että asun jonkun kanssa yhdessä. Ja tässä sitä ollaan.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:24"]Mies on kyllä yli erostaan ja exästään. Puhui minulle jo aikoja sitten, kuinka vaikeaa heillä on ja ettei tiedä kauanko enää jaksaa olla ko. ihmisen kanssa yhdessä. Näitä asioita käytiin siis läpi ystävinä.[/quote]

Noi on asioita, joita hänen olisi pitänyt käydä läpi vaimonsa, ei sinun, kanssa. Parisuhde ei ole kuollut, ennen kuin toinen laittaa sille pisteen ja lähtee. Parisuhde voi olla huono ja päättymisen partaalla, mutta siinä vaiheessa kun lopullista päätöstä ei vielä ole tehty, on mahdollista ryhtyä "parisuhteen pelastustoimiin", jos kumpikin haluaa vielä jatkaa.

Jokainen saa lähteä suhteesta jos itse haluaa, ja jokainen saa aloittaa parisuhteen kenen kanssa haluaa. En haukkuisi aloittajaa avionrikkojaksi saati "lortoksi", mieshän on itse päättänyt lähteä. Ehkä ihastuminen aloittajaan antoi siihen kimmokkeen, ehkä ei, sitä ei saada koskaan tietää. Sen sijaan ap voisi miettiä, miltä tilanne näyttää vaimon silmin, niin olisi "sietäminen" ehkä asteen verran helpompaa. Jätetyksi tuleminen on vaimolle shokki, se yleensä tulee puun takaa vaikka parisuhde olisi voinut huonosti. Hän on ehkä elätellyt toiveita, että sieltä suosta vielä noustaan. Jätetyn elämältä menee hetkeksi pohja ja hän on aivan rikki, sen sijaan mies ei näytä olevan moksiskaan vaan muuttaa lähes samantien avoliittoon, onhan hän pedannut eroa mielessään jo ties kuinka kauan. Avoliittoon "ystävän" kanssa, jonka kanssa hän on jo vaimon kanssa ollessaan käynyt henkilökohtaisia keskusteluja ja vaihtanut ihastuneita katseita. Jätetty joutuu viemään lapset rakastuneen parin onnea hehkuvaan yhteiseen kotiin, kun itse vasta käsittelee eroa.

Eroja ja uusia suhteita sattuu, mutta mielestäni voisi lastensa äitiä ja lapsiaan kunnioittaa sen verran, että ei heti perusteta uutta perhettä, vaikka seuraava emäntä olisi jo valmiiksi katsottuna, vaan antaisi kaikille osapuolille vähän sopeutumisaikaa.

Aloittaja ei ole vastuussa jätetyn mielenterveyden horjumisesta tai mistään muustakaan, eikä kukaan voi vaatia, että pitäisi muuttaa erilleen ja pitää taukoa (ellei ap tai mies itse sitä halua), niin kuin ei aloittajakaan voi käskeä jätettyä exää "ryhdistäytymään ja olemaan normaali". Ne kivut vaan on käytävä läpi, ja tekin saatte siitä osanne. "Sitä saa mitä tilaa". Jos mies olisi vähän odotellut aja antanut pölyn laskeutua, se olisi ollut rakkaudellista myös tätä uutta kumppania kohtaan, kun ei tarvitsisi olla siellä pahimmassa myrskyssä, mutta ehkä miestä ei sitten haittaa.

Nämä merkit viittaavat siihen, että olet valitettavasti vain laastari hänelle.

1. Hän puhuu jatkuvasti exästä. Jos ex-kumppani vilahtelee jatkuvasti puheissa joko hyvässä tai pahassa, tämä ihminen ei ole vielä valmis aloittamaan uutta, vakavaa suhdetta.

2. Hän tuntee yhä voimakkaita tunteita puhuessaan päättyneestä suhteesta: surua, vihaa - tai lämpöä ja haikeutta. Varoitusmerkki on myös se, jos hän vertailee sinua exään - silloinkin, kun hän tekee sen kehuakseen sinua.

3. Hän on yltiöromanttinen. Tiedät, että hänen edellisen suhteensa päättymisestä on vain vähän aikaa. Siksi hän saattaa hukuttaa tunteitaan heittäytymällä yliromanttiseksi ja yli-innokkaaksi. Ihastuksen huuma menee nopeasti ohi - ja hän vetäytyy omiin ahdistuneisiin mietteisiinsä.

4. Hän on hyvin läheinen exänsä kanssa. Siinä ei ole mitään pahaa, että on hyvissä väleissä exän kanssa. Jos kuitenkin yhteydenpito tuntuu erikoisen läheiseltä ja lämpimältä, luota vaistoosi - heidän suhteensa ei ole loppuunkäsitelty.

5. Hän haluaa vain seksiä. Hänellä ei ole aikaa lähteä kanssasi konserttiin, teatteriin tai ystäväsi illanistujaisiin. Tapaamiset hoidetaan hänen ehdoillaan ja valtaosa yhdessä vietetystä ajasta on seksiä. Myönnä totuus: Hän ei aio sitoutua sinuun.

Ja valitettavasti en voi vain lakata olemasta. Jos siis olemassaolo satuttaa.

Älä kysele mielipiteitä, kun et pysty vastaanottamaan mitään omista ajatuksistasi poikkeavia, aika maltillisestikin tässä esitettyjä pointteja. Odotikto oikeasti, että kaikki taputtaisivat sinua päähän ja itkisivät puolestasi kovaa kohtaloasi. Herätys nyt, höppänä. Mene nukkumaan. Hyviä unia.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:24"]Mies on kyllä yli erostaan ja exästään. Puhui minulle jo aikoja sitten, kuinka vaikeaa heillä on ja ettei tiedä kauanko enää jaksaa olla ko. ihmisen kanssa yhdessä. Näitä asioita käytiin siis läpi ystävinä.

Pidän miehen lapsista ja tulen heidän kanssaan hyvin juttuun. He viihtyvät seurassani. Miehen lapset eivät missään nimessä ole mikään ongelma tai este suhteellemme. Pitäisikö olla?

En tiedä hankimmeko lapsia. Itse en halua vielä äidiksi.
[/quote]

ap, kerro minkä ikäisiä te olette? Sinä ja mies, exällä ei niin väliä.

Nyt. Oikeasti. Vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan. Miten lapset pärjäävät eri elämäntilanteista on kiinni vanhemmista. Jokainen, joka alkaa etsiä syyllisiä muualta kuin omasta suhteestaan on niin väärässä kuin parisuhteessa vaan voi olla. Ota vastuu omasta elämästäsi ja omista teoistasi. Myös tunteista. Toinen osapuoli ei voi vaikuttaa miten toinen käsittelee parisuhdeasiat, voi vain keskustella ja hakea ratkaisua. Jos ei sitä löydy niin sitten erotaan. Se on parempi ratkaisu kuin olla "löysässä hirressä".

Jos toinen löytää uuden suhteen niin mihin siitä voi valittaa muualle kuin vauvapalstalle, ystäville, terveydenhoitajalle, terapeutille, vanhemmille, sisaruksille.. jätin ihmisoikeusistuimen ja omat lapset pois listasta. Naiset varmaan mielellään liimaisivat exiensä otsiin lappuja "Rauhoitettu, mies kärsii eron jälkitilasta!" Mutta se ei toimi. Ihmisillä on vapaa tahto, se on tahtoa rakastaa, lakata rakastamasta, jäädä tai lähteä. Ja joka ikinen päivä mitä teet tai sanot tai jätät sanomatta, tekemättä vaikuttaa siihen. Ap, elä elämääsi ilman syyllisyyttä asioihin, mihin et voi oikeasti vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:44"]

eli olet "ystävänä" kuunnellut miehen parisuhdetilityksiä ja sitten hups, eron jälkeen heti yhteen.. Ei ihme, että exä on sekaisin, samaa kohtaloa ennustan myös lapsille

[/quote]

Argh. Just tämä, yhdistettynä "no se liitto ei edes ollut hyvä"- valkopesuun. Jepjep. 

Miksi muutitte noin nopeasti yhteen? Jos sinulla olisi kaksi lasta rakastamasi elämäsi miehen kanssa, yksi kaunis päivä tulisi ero ja mies heti uuden naisen kanssa uudessa kodissa, olisit itsekin sokissa. Siihen vielä päälle että lapsesi olisivat uuden perheensä kanssa joka toinen vloppu ja uusi nainen viettäisi aikaa sinun ystäviesi kanssa. Et itsekään olisi ok pitkään aikaan.

Sä olet ap nyt 7 sivun verran sivuuttanut sen ainoan syyn miksi tästä tuli paskamyrsky. Miten narsistinen olet vai sittenkin vasta parikymppinen kun et ymmärrä, että kyse on lapsista. Ketään ei kiinnosta tarinasi exän tunteet vaan se miten tunnekylmästi päätitte miehen kans sivuuttaa lapset ja sen tuhon mitä heille emotionaalisesti teette. Sinä ja lasten isä.

Mitä ihmeen naisenkuvatuksia täällä on ollut rääpimässä? Neuvoja ei ole annettu, haukkuja senkin edestä. Ap eikä mies ole pettänyt, suhde alkanut eron jälkeen. Ihastumiselle ei voi mitään, huonoon suhteeseen se saattaa olla se viimeinen naula. Onko täällä vaimoilla pelko perseessä? Vaikka kuinka haukkuisitte, faktahan on, että teillekin saattaa tulla ero ja mies rakastuu ystäväänsä. Yhteenkin saatetaan muuttaa kopeasti ja tämäkään ei tosiasiassa kuulu eksälle millään tavalla. Taitaa se kuuluisa totuus satuttaa ja pelottaa miesten palkasta eläviä av-mammoja?

Heikko mies ei pääse omin jaloin huonosta suhteesta, vaan tarvitsee toisen naisen apua. En kunnioita yhtään varsinkin jos lapsille esitellään uusi äitipuoli alle puolen vuoden.

Okei. Miten ihmiset pystyy vääntämään noin ihmeellisiä kuvitelmia tapahtuman kulusta ap:n kertomuksesta. Te, jotka mietitte, että mies on hypännyt heti uuteen suhteeseen. Kenties, siis kenties mies on käsitellyt "erotuskansa" ennen eron vaatimista, hänhän se aloitteen tekijä oli. Siksi niin "nopeasti" uuteen suhteeseen.

 Ap ei ole yhäkään seksuaalisesti tai edes romanttisesti lähestynyt miestä tämän ollessa aviossa. Lähentyminen tapahtui vasta avioliiton jälkeen. Suhteen nopea eteneminen taas voidaan laittaa sen piikkiin, että ovat olleet ystäviä vuosia. Eri asia olisi, jos ap ja mies olisivat tunteneet vasta lyhyen aikaa. 

Ex ei ole kuitenkaan erotuskaansa käynyt läpi, mikä on ymmärrettävää. Tuollaista suoraa hyökkäävyyttä ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä, vaikka sen ymmärtäisi. Hänen pitäisi keksiä rakentavampi tapa purkaa tuskaansa, tuolla tavalla käsiteltynä muut ihmiset ja hän itse vain kärsivät. Ap:n kannattaa suosiolla asettua itse taka-alalle ja poistua paikalta, jos tilanne sitä vaatii. Jos meno alkaa käydä mahdottomaksi, kannattaa mies laittaa puhumaan exälleen tai jollekin tämän läheiselle, joka saattaisi saada puhuttua järkeä exän päähän. Tämä tosiaan myös sen vuoksi, että tuollainen tunteiden käsittely ei ole exälle terveellinen, saatikka lapsille ja muille.   

Yritä ap kestää ja ymmärtää, muista kuitenkin, että jossain menee raja. Jos alkaa mennä ihan pelleilyksi tuon exän touhu, niin sinulla on oikeus reagoida siihen sen mukaisesti, olipa exän katkeruus miten oikeutettua. Katkeruuden vuoksi aiheutetut teot eivät kaikki ole hyväksyttävissä.

Te, jotka haukutte ap:ta aviorikkuriksi, niin parantakaa lukemisen ymmärtämistä. Ap ei miehensä tekemistä päätöksistä vastuussa, saatikka siitä, miten ex käyttäytyy. Tilanne on tosiaan exän ja miehen välinen, jota exä ei ole selvästi tajunnut, vaan kohdistaa katkeruutensa ns. ulkopuoliseen tekijään, eli aphen.