Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exä sekoilee. Kuinka paljon täytyy sietää?
18.02.2015 |
Ovat eronneet puoli vuotta sitten. Mies muutti pois perheensä luota jo syksyllä. Nykyään asumme yhdessä. Heillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, jotka ovat luonamme joka toinen viikonloppu.
Miehen exä tekee kaikkensa, että meillä olisi mahdollisimman hankalaa. Aluksi soitteli usein ja laittoi tekstaria vaikka yölläkin, jos ahdisti ja kaipasi ex-miestään. Tämä oli vielä ihan ok, koska tuskinpa kenelläkään on aluksi helppoa jos jätetään. Mutta viestit eivät vähentyneet missään vaiheessa, vaikka mies sanoi, että ei voi auttaa enää asiassa.
Lasten kanssa kaikki oli aluksi ok, nyt exä ei voi tuoda lapsia meille jos minä olen kotona/näkyvissä. Viime viikonloppuna menin kävelylle siksi aikaa, sillä edellisellä kerralla tämä exä kirjaimellisesti romahti eteiseemme. Ja sitä pelästyivät jo lapsetkin kovasti.
Kävimme eilen ystäväpariskunnan kanssa syömässä. Toinen heistä päivitti tiedon facebookkiin. Exä pommitti aluksi miestä, sitten yritti soittaa minulle monta kertaa. Lopulta sain viestin, jossa minut haukuttiin hu*raksi ja ystävävarkaaksi... Me emme siis saisi nähdä hänen ja hänen EX-miehensä ystäviä. Minä en saisi olla mukana näissä tapaamisissa.
Kuulemma kuitenkin pärjää lasten kanssa, ei halua enempää omaa aikaa (ollaan ehdotettu, että lapset voi olla meillä pidempään, jos haluaisi vaikka lähteä lomamatkalle tms.)
Olen oikeasti ihan loppu näiden oikutteluiden kanssa. Mitä jos aika ei paranna tätä? Tiesin kyllä mitä tein, kun rakastuin mieheen jolla on jo yksi perhe - mutta en mitään tälläistä odottanut.
Kommentit (232)
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 07:52"]
Vanha totuus on, että jos edellisen eron syitä ei ole käsitelty, seuraavassa suhteessa tuppaa tekemään samat virheet. T. Se terapeutti
[/quote]
Melko ammattimaista tehdä oletuksia muutaman kolmannen osapuolen kirjoittaman viestin perustella, ja vieläpä perustella hatusta vedettyjä näkemyksiään sillä, että "on näitä nähty ennenkin". Sinun jos kenen kuuluisi tietää, että tilanteet ovat aina erilaisia ja ihmiset reagoivat yksilöllisesti. Kyllä säälittää ihmiset, jotka oikeasti luottavat tällaisen terapeutin asiantuntemukseen ja vieläpä maksavat tällaisista naistenlehtitasoisesta "terapoinnista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:46"]
Sitä saa mitä tilaa. Luulitko todellakin uudesta ihanasta elämästänne tulevan helppoa, kun jätetyltä on viety kaikki. Mies, ehjä perhe, itsetunto, kesties toimeentulokin. Ei ihme, jos mielenterveys järkkyy.
[/quote]
En ymmärrä tällaista hölynpölyn kommenttia; että naisen mielenterveys olisi miehen luotava siten että antaa/tekee vaimolle "Mies (eli itsensä), ehjä perhe, itsetunto, kesties toimeentulokin"....
Lopeta mariseminen. Ei sinulla tässä hätää ole.
Sanoit, että et ole aiemmin edes asunut kenenkään kanssa yhdessä. Sovitaanko, että et tuolla elämänkokemuksella laske aikarajoja aikuisten elämään eli sille, miltä tuntuu menettää rakastettu, kumppanil usean lapsen isä, asuintoveri, todennäköisesti yhteisen omaisuuden jakanut puoliso.
Kuten täällä on sanottu, sinä et ymmärrä. Etkä ehkä oikein haluakaan ymmärtää.
Ei ole sinun paikkasi arvioida exää tai tilannetta, sinulla ei ole siihen tarvittavaa osaamista, etäisyyttä eikä edes elämänkokemusta. Annan miehen ja vaimon hoitaa lastensa huoltajuusasiat ja -käytännöt, yritä pysyä kivana lapsille, pysyttele erossa exästä (se on kummallekin teistä helpointa) ja ennen kaikkea, lopeta turha marina tilanteen tukaluudesta. Ei tässä sinulla vaikeaa ole, sinulla on vain vähän tukalaa ja olet saanut sen asetelman itse valita.
et vielä ymmärrä näitä asioita. Se on se, mikä sinun nyt kannattaa yrittää ymmärtää. Jatka omaa arkeasi ja keskity siihen.
Mä olen eronnut vuosia sitten. Tein saman mokan, että "rakastuin" välittömästi uuteen mieheen. Alkoi ahdistamaan ja ero oli ihan kesken. En usko, että kukaan on oikeasti valmis rakastumaan syvästi heti eron jälkeen. Neljä vuotta sen jälkeen koin vielä kerran ihan oikean rakkauden ja jos ero tulisi, en kuuna päivänä lähtisi suoraan jonkun matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko nimesi Nanna? Ja mies Jere?
Sä huijasit miehen perheestä itsellesi ja varastit isän lapsilta? Olisikohan susta ollut mukavaa, jos itse olisit kokenut lapsuudessa saman, että isäsi olisi lähtenyt kaltaisesi matkaan?
Mies katuu vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, en jaksa lukea ketjua alusta asti. Onko se miehen kidnappaaja tuhonnut jollain emootiolamauttimella sen miehen oman tahdon ja ne lapsetkin? Eikö niiden lasten äiti voinut sanoi mitään, vaikka että ei mitään hätää, äiti ja isi rakastaa teitä aina vaikka äiti ja isi ei oo enää yhessä? Miksei ne voinut sanoo niin ja olla ystäviä vaikeuksista huolimatta? Oliko nekin yhtä pahoja? Surullista :(
Mikä sen eksän nimi on?! Nyt tää meni kiinnostavaksi? Kaupunki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, huijasin ja viettelin miehen mukaani nuoruuden seksilläällä viattomuudella... Apua.
Nyt tämä lunttu painuu peiton alle odottelemaan, että katala ja kamala petturimies saapuu työriennoistaan. Vai olikohan se sittekään töissä? Eiköhän se ole tapojensa orja, ehkä sillä on kierroksessa jo minuakin nuorempi ja nätimpi tyttörukka. Lupailee sillekin kuut taivaalta. Ja taas exälle yksi slaagi lisää. Voi voi.
Alkaa mennä jo ihan vitsiksi. Kiitos rakentavista ja vähemmän rakentavista kommenteista. Odotin hieman myötämielisempää vastaanottoa, mutta onhan se nähty, että täällä tupataan tarkastelemaan asioita vain yhdestä perspektiivistä. Eikä tuo lukemisenkaan ymmärtäminen ole jokaisen palstailijan vahvuuksia. Mutta en minä näistä mieltäni pahoittanut. Eri elämäntilanteet saavat katsomaan asioita vähän eri vinkkelistä... Eikä meistä kukaan pääse minun miehen, saati hänen exänsä pään sisään.
Hyvää yötä, hyvät ihmiset. Päivä se on huomennakin.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:03"]Anteeksi, en jaksa lukea ketjua alusta asti. Onko se miehen kidnappaaja tuhonnut jollain emootiolamauttimella sen miehen oman tahdon ja ne lapsetkin? Eikö niiden lasten äiti voinut sanoi mitään, vaikka että ei mitään hätää, äiti ja isi rakastaa teitä aina vaikka äiti ja isi ei oo enää yhessä? Miksei ne voinut sanoo niin ja olla ystäviä vaikeuksista huolimatta? Oliko nekin yhtä pahoja? Surullista :(
[/quote]
Sellaista henkistä väkivaltaa ja oman edun ajattelua on itsensä tyrkyttäminen.varatulle. Kieroilua ja valehtelua ja henkisesti nimenomaan juuri tuota. Kenellä ei pikkulapsien kanssa ole raskasta ? Normaali ihminen kykene ajattelemaan muita kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä nyt tälle ämmälaumalle mitään vastaa! Ne repii täällä kaiken riekaleiksi ja vääristelee ihan kaiken. Heille sinä olet uhka, nainen, johon mies ihastuu ja jonka kanssa mies eron jälkeen alkaa seurustella. Ovat totuuneet loisimaan miehestään, eivätkä tajua, että erohan voi olla ihan nurkan takana. Mieskullassahan ei vikaa ole, vaan siinä naisessa. Naisessa tietenkin. Eihän av-mamman mies itse toki mammaa jättäisi, aina se on jotenkin jonkun naisen syy. Kuinkahan moni näistäkin rääpijöistä vielä eroaa, lähemmäs puolet ainakin. Voitte sitä miettiä, kun siellä pisut housussa kimitättä, saattaa tulla ero vaikka ensi viikolla, kuka tietää.
Minä mietin tässä itse 20 vuoden suhteesta eronneena, että pystyykö ei koskaan kenenkään kanssa asunut ymmärtämään, että sillä hetkellä kun parisuhteessa ollessaan ensimmäisen kerran ajattelee eroa, ei ero itsessään ole vielä tosiasia. Ja että suhde ja vastuu tapahtumista ei ala vasta siitä kun mies yhtyy uuteen naiseen. Ja että side puolisoiden välillä voi olla emotionaalisesti erittäin vahva, vaikka romanttista rakkautta ja seksiä ei enää olisi.
Mietin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaupunki on Helsinki, enkä ole Nanna. Ja aivan turha toivo, että täällä nimiä ruvetaan kertomaan.
Ap, mitä sinä näille ihmiselle mitään kommentoit? Et ole heille mitään velkaa, saati tilivelvollinen. Anna heidän kehitellä omiaan. Et voi voittaa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:49"]
Mies tunnusti minulle olevansa ihastanut. Kävi ilmi, että olin miettinyt samaa. Siitä se lähti. Ja sitä ennen olimme vain ystäviä. Piste.
En varmastikaan ole täydellinen vaimo, enkä oleta niin olevankaan. Totta kai mekin tullaan riitelemään ja tulee hetkiä, jolloin mies katuu sitä että on minun kanssa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin niin vahvasti plussan puolella, ettei näitä kannata etukäteen surra. Tulee jos on tullakseen.
En ole sellaista tyyppiä, joka rakentelee pilvilinnoja. Elän hetkessä. Kai se tekee minusta samalla myös hiukan itsekkään. Ennen tätä miestä en voinut edes kuvitella, että asun jonkun kanssa yhdessä. Ja tässä sitä ollaan.
[/quote]
kukaan ei ole idiootti ja täysin omassa kuplassaan. Toisen ihastumisen aistii ja vaistoaa. Sen toisen lähellä on hyvä olla, sille toiselle on hyvä puhua. Voihan sitä selittää "tunnustettiin ihastumisen vasta eron jälkeen, sitä ennen oltiin vain ystäviä", mutta ei se muuta mitään tosiasioita. Ystävyyttä kun on niin montaa eri lajia, niin monella eri vivahteella. Vain täysin tyhmä yrittäisi selittää, ettei yhtään ja ollenkaan tajunnut mitään ennen kuin asiat puettiin sanoiksi. Älä siis yritä. Itse olet soppasi keittänyt, nyt sinun täytyy kestää se. Suurella todennäköisyydella olet tulevaisuudessa itse samassa tilanteessa, siis sen nykyisen exän asemassa - miehillä kun on tapana toistaa samaa, vanhaa kuviota varsinkin silloin, jos edellinen suhde jää käsittelemättä ja hypätään lennosta seuraavaan suhteeseen. Te olette kuitenkin aikuisia, te kestätte sen.
Eniten tuossa kuviossa säälittävät ne lapset: ero, heti isin uusi, ei aikaa toipua ja käsitellä eroa. Ihan suoraan sanoen: en arvostaisi kovin korkealle miestä, joka laittaa lapsensa moiseen myllyyn, joka asettaa omat halunsa lastensa edun edelle. Mieti kaksi (tai ehkä kymmenen) kertaa, ennen kuin teet lapsia miehen kanssa: lapsesi kokevat aika suurella todennäköisyydellä saman kohtalon siinä vaiheessa, kun teidän suhteenne ei toimi ja mies ihastuu seuraavaan. Ja kyllä, et usko tätä nyt, mutta tämä kirjoitus tulee mieleesi vuosien jälkeen, siinä vaiheessa kun koet samat tapahtumat itse exänä.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:18"]Ei muuttanut suoraan. Lapset ovat meillä kaksi kertaa kuukaudessa, yhteensä alle viikon. Minun asunnossani on tilaa, toki jos lapset tulevat jatkossa useamman, tai me hankimme koskaan lapsia, ostamme yhdessä isomman asunnon. Huom. jos. Minä en tiedä mitä tulee tapahtumaan, se selviää ajan kanssa.
Siis ymmärtäisin tämän paskamyrskyn, jos olisin iskenyt kiinni ukkomieheen. Mutta kun en ole. Minä ja mies emme tienneet toistemme tunteista, vasta miehen poismuutettua tunnustimme toisillemme mitä ajattelemme. Me emme deittailleet, emme tehneet mitään ennen sitä. Olemme pitäneet toisistamme aina, ystävinä. Se, että siitä tuli jotakin enemmän ei alunperin ollut suunnitelmissa. Siinä vain joskus käy niin.
[/quote]
Seli seli
Jos kaksi alle kouluikäistä lasta ja iskä vaihtaa perheen uuden naisen kanssa se on surullista. Vaikka ap sanoit ettet ole kodinrikkoja niin kyllä vain jätetyn mielestä olet.
Nyt ja aina.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:49"]
Mies tunnusti minulle olevansa ihastanut. Kävi ilmi, että olin miettinyt samaa. Siitä se lähti. Ja sitä ennen olimme vain ystäviä. Piste.
En varmastikaan ole täydellinen vaimo, enkä oleta niin olevankaan. Totta kai mekin tullaan riitelemään ja tulee hetkiä, jolloin mies katuu sitä että on minun kanssa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin niin vahvasti plussan puolella, ettei näitä kannata etukäteen surra. Tulee jos on tullakseen.
En ole sellaista tyyppiä, joka rakentelee pilvilinnoja. Elän hetkessä. Kai se tekee minusta samalla myös hiukan itsekkään. Ennen tätä miestä en voinut edes kuvitella, että asun jonkun kanssa yhdessä. Ja tässä sitä ollaan.
[/quote]
kukaan ei ole idiootti ja täysin omassa kuplassaan. Toisen ihastumisen aistii ja vaistoaa. Sen toisen lähellä on hyvä olla, sille toiselle on hyvä puhua. Voihan sitä selittää "tunnustettiin ihastumisen vasta eron jälkeen, sitä ennen oltiin vain ystäviä", mutta ei se muuta mitään tosiasioita. Ystävyyttä kun on niin montaa eri lajia, niin monella eri vivahteella. Vain täysin tyhmä yrittäisi selittää, ettei yhtään ja ollenkaan tajunnut mitään ennen kuin asiat puettiin sanoiksi. Älä siis yritä. Itse olet soppasi keittänyt, nyt sinun täytyy kestää se. Suurella todennäköisyydella olet tulevaisuudessa itse samassa tilanteessa, siis sen nykyisen exän asemassa - miehillä kun on tapana toistaa samaa, vanhaa kuviota varsinkin silloin, jos edellinen suhde jää käsittelemättä ja hypätään lennosta seuraavaan suhteeseen. Te olette kuitenkin aikuisia, te kestätte sen.
Eniten tuossa kuviossa säälittävät ne lapset: ero, heti isin uusi, ei aikaa toipua ja käsitellä eroa. Ihan suoraan sanoen: en arvostaisi kovin korkealle miestä, joka laittaa lapsensa moiseen myllyyn, joka asettaa omat halunsa lastensa edun edelle. Mieti kaksi (tai ehkä kymmenen) kertaa, ennen kuin teet lapsia miehen kanssa: lapsesi kokevat aika suurella todennäköisyydellä saman kohtalon siinä vaiheessa, kun teidän suhteenne ei toimi ja mies ihastuu seuraavaan. Ja kyllä, et usko tätä nyt, mutta tämä kirjoitus tulee mieleesi vuosien jälkeen, siinä vaiheessa kun koet samat tapahtumat itse exänä.
[/quote]
Oou, missäs sinun miehesi on? Mistä tiedät, ettei hän ole juuri nyt ihastunut vakavasti toiseen?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:49"]Mies tunnusti minulle olevansa ihastanut. Kävi ilmi, että olin miettinyt samaa. Siitä se lähti. Ja sitä ennen olimme vain ystäviä. Piste.
En varmastikaan ole täydellinen vaimo, enkä oleta niin olevankaan. Totta kai mekin tullaan riitelemään ja tulee hetkiä, jolloin mies katuu sitä että on minun kanssa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin niin vahvasti plussan puolella, ettei näitä kannata etukäteen surra. Tulee jos on tullakseen.
En ole sellaista tyyppiä, joka rakentelee pilvilinnoja. Elän hetkessä. Kai se tekee minusta samalla myös hiukan itsekkään. Ennen tätä miestä en voinut edes kuvitella, että asun jonkun kanssa yhdessä. Ja tässä sitä ollaan.
[/quote]
Ymmärrätkö, että on kysymys siitä miltä miehestä voi tuntua? Hän voi kokea tulleensa huijatuksi sinun osalta, kun et parempaa tule tarjoamaan..