Miehen exä sekoilee. Kuinka paljon täytyy sietää?

Ap sinä olet ihan itse saanut valita kenen kanssa alat kotileikkiäsi leikkiä. Lapset eivät ole valinneet. Eikä varmasti exäkään sitä että kesken erotuskan pitää sun pariutumisvimmaasi todistaa. Se et todellakaan ole sinä jolla on kestämistä. Oksettavaa että kutsut "oikeutteluksi" sitä helvettiä, tuskaa ja pelkoa mitä on tulla jätetyksi kahden pienen lapsen kanssa. Tosiaan, jos ei siinä vuoden, kahden päästä ole rauhoittunut niin tuota sun vinkumistasi ymmärtää. Jos olet yhtään viisas, KUNNIOITAT exän tuskaa ja hipsit vaivihihkaa pois hänen tieltään. "Sinä ja miehesi" olette yrittäneet kaikkenne? Ethän sinä kuuluu tuohon erokuvioon, se on iehen ja hänen exänsä asia. Toivottavasti saat joskus samalla mitalla. Kasvat vähän.

Silti liian nopea aikataulu miehelle, exälle ja nimenomaan lapsille.

Mies on kyllä yli erostaan ja exästään. Puhui minulle jo aikoja sitten, kuinka vaikeaa heillä on ja ettei tiedä kauanko enää jaksaa olla ko. ihmisen kanssa yhdessä. Näitä asioita käytiin siis läpi ystävinä.

Pidän miehen lapsista ja tulen heidän kanssaan hyvin juttuun. He viihtyvät seurassani. Miehen lapset eivät missään nimessä ole mikään ongelma tai este suhteellemme. Pitäisikö olla?

En tiedä hankimmeko lapsia. Itse en halua vielä äidiksi.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:06"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:47"]Minun moraalini ei ap:n toimintaa hyväksy. Mutta ihmettelen vain, että ne jotka puoltavat ap:n toimintaa, kirjoittavat ihmeellisen aggressiivisia viestejä. Miksi?

Jos teidän moraalinne hyväksyy suhteesta toiseen hyppäämisen pikkulapsiaikana (ja kyseessä ollut kolmas osapuoli), niin se on teidän näkemyksenne, mutta miksi haukutte korkeamman moraalin omaavat? Pitäisikö kaikkien olla kanssanne samaa mieltä? Että suhteita alkaa, suhteita loppuu, lapset sopeutukoon kulloiseenkin tilanteeseen, ja suhteiden osapuolet myös.
[/quote]
Ilmeisesti olet ohittanut nämä negatiiviset solvausviestit ap:ta kohtaan? Tarkoituksellako? Mulla kiehahtaa heti, kun näen ettei edes yritetä sisäistää mitä aloittaja kirjoittaa, vaan suuna päänä hyökätään haukkumaan, mutta siis näitähän sä et huomannut... Totta kai tulee puolustaneeksi sitä jota vastaan hyökätään tarpeettomasti. Mutta täytyy myöntää, että ap:n "pisteet" laski kuin lehmän häntä, kun avautui lasten i'istä ja että ei läheisyyttä ollut miehellä ja vaimolla mukamas pariin vuoteen, lapset kuitenkin saatu alulle. Ei noin pieniä sotketa suhteeseen mukaan ollenkaan, ei tee hyvää.
[/quote]

En ohittanut. Ap:ta moralisoitiin kyllä kodin rikkomisesta jne ja se mielestäni ok tällaisessa keskustelussa kun syytä eksän käytökselle haetaan. Kuin myös ap:ta puoltavat. Mutta nämä puoltavat alkoivat haukkumaan moralisoijia 'jätetyiksi harakoiksi' yms, ihan kuin eriävän mielipiteen esittävät olisivat jotenkin säälittäviä, jätettyjä, perässäroikkujia kaikki, vain siksi että sympatiat menee eksälle. On ok esittää mielipiteensä, varsinkin kun sitä erikseen kysytään, mutta ei ole ok haukkua niitä, jotka esittävät eriävän mielipiteen. Tällöin kuuluu perustella omaa kantaa, ei solvata muita.

En lukenut koko ketjua ja ehkä ap olet vastauksen jo saanutkin. Vastaan silti: eron tuoreus ja se, että perheessä on lapsia yhdistettynä siihen, että mies ei ole käsitellyt eroa lainkaan, vaan on hypännyt suoraan uuteen suhteeseen, viittaisi siihen, että saat kestää kaaostilannetta hyvinkin pitkään vielä. Elämä on tosin joskus yllättävää, mutta yleisesti ottaen on turha odottaa mitään nopeaa muutosta. Koko ihana rakastumisvaihe suhteessanne on monin tavoin pilalla. Lisäksi on suuri riski sille, että rakstumisvaiheen jälkeen mies alkaa oireilla nyt hoitamatta jäävää erotuskaa (siis jos on terve persoona). Mieti, mitä itse olet valmis uhraamaan. Olisiko viisainta päättää suhde ja palata asiaan parin vuoden päästä, jos molemmat vielä haluatte. Jos ja kun kaikki asettuu vuosien kuluessa uomiinsa saavat lapset tilaa oireilla kipeitä kokemuksiaan. Haluatko oikeasti sellaista elämää?

Anteeksi, minun pitää tarkentaa kun en jaksa lukea koko ketjua.. siis ap on kidnapannut miehen ja pitää tätä vankina kotonaan? Nainen käy itkemässä ap:n kotona vapautusta miehelle, mutta ap on sitonut miehen köysiin ja lukinnut kellariin, niinkö? Voi avutonta miesparkaa! Rakasti vaimonsa ja nyt on katalasti kaapattu ilman omaa tahtoaan :(

Ap, olet ilmeisesti kovin nuori ja et kauhean koulutettu, kokenut. Tai siltä ainakin vaikuttaa. Ei eron yli pääseminen ole sitä, että haluaa olla toisen kanssa. Että on tietoinen siitä. Tuo on juuri sekoiluvaihe. Suhteenne voi ihan hyvin kestää ikuisesti (epäilen, mutta voin olla täysin väärässä, ehkä tulette onnellisiksi yhdessä),mutta ero ei ole käsitelty puolessa vuodessa kenelläkään loppuun asti. Ei kenelläkään ole tuollainen hoppu yhteen, jos on yli ja sinut eron kanssa. On hoppu yhteen, kun ei kestä yksin omia surun, syyllisyyden ja hämmennyksen ja uuteen sopeutumiseen vaiheita. Surua on niilläkin, jotka itse jättävät. 

Ero on aina suuri muutos, oli mukana lapsia tai uusia siippoja tai ei. Ei se ole eron läpikäymistä, että muuttaa salamavauhtia toisen nurkkiin. 

Etkä sinä muutu empaattiseksi sanomalla, että olet sitä. Uskon, että et tarkoita pahaa ja pyrit hyvään, mutta tämä asetelma ja sen ihmetteleminen ei vain faktisesti ole sitä. 

Yleensä vastaeroneisiin ei kannata "sekaantua" totaalisesti juuri siksi, että jollakin siinä kuviossa on vielä vaikeaa. Jos menee täysillä mukaan, on siedettävä toisten kipua, kannettava se vastuu ja maksettava se hinta. 

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:11"]

Exä on sanonut, että hän tuo lapset meille ja mies puolestaan vie lapset äidilleen? Miksi? En minä tiedä? Hänen ei olisi pakko tunkea meille sisälle, mutta ehdottomasti tahtoo viettää aikaa myös eteisessämme. Ihan hyvin mies voisi hakea lapset pihalta.

Minun ei tarvitse nähdä exää, jollei nyt kadulla törmätä. Enkä ole nähnytkään. Olen ollut kotonani, nyt tiedämme mikä reaktio oli, joten en ole enää.

Ei se ihminen näe sieltä facebookista mitään, kun ei ole kaverini. Ei kavereitani, ei kuviani, ei mittään. Eihän se sitä ravintolapäivitystäkään minun seinältäni nähnyt, vaan ystävänsä. Voi apua.

[/quote]

Voi vittu. Ihan oikeesti ap. Ero on ihan hirveä kriisi. Ja lapset saattavat vaurioitua siinä pahastikin. Yleensä he alkavat oireilla vasta kun vanhemmat saavat elämänsä kuntoon. Olen itse eronnut, omasta halustani. Silti ero oli shokki, taloudellinen katastrofi, terveys meni pitkäksi aikaa, tunteiden kanssa keski tosi kauan. OIkeastaan kaksi ja puoli vuotta erosta kaikki oli asettunut. Ero on tä'ynnä aivan hirveitä pelkoja pärjäämisestä, hylätyksi tulemisesta jne. Jos vielä selviytymiskeinot ovat huonot, rosta ei selviä ilman kriisiapua. En selvinnyt minäkään. Kun erosta oli puoltoista vuotta, olimme lasten kanssa terveydenhoitajalla. isällä oli jo jonkin aikaa ollut uusi. Terveydenhoitaja oli todella hämmästynyt ja kysyi lapsilta miten he voivat, kun he niin nopeasti eron jälkeen ovat joutuneet tällaisen uuden ihmisen ottamaan elämäänsä. JOten ap, et kyllä näiden tekstien perusteella ole empaattinen ja ihana ihminen vaan ihan helvetin itsekäs ja lapsellinen.

No sen verran kyllä olen itsekäs, että en omasta onnestani luovu sen takia, että se on mieheni exästä väärin, "liian nopeaa toimintaa" tai hänen mielenterveyttään muulla tavoin horjuttavaa.

Jos mies sanoisi nyt, että tarvitsee lisäaikaa, antaisin sitä hänelle. Hän saisi vuokrata asunnon ja olla siellä rauhassa. Mutta kun hän ei halua,

Minun pitäisi erota nyt miehestä, odottaa kaksi vuotta ja sitten yrittää ehkä uudestaan? Sekä minun (että miehen mielestä) elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi moiseen. Jos meillä on hyvä nyt, nyt on juuri oikea hetki olla yhdessä. Se, että kestämme yhdessä tämän sotkun tarkoittaa vain, että kestämme jatkossa vielä enemmän.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:18"]Omassa tuttavapiirissä kodinrikkoja, jolla tuo iänikuinen selitys "heidän suhteensa oli jo ihan kuollut". Hyvä kun neljännen lapsen kanssa perheen äiti oli synnytystlaitokselta kotiin tullut, kun hänen täydeksi yllätyksekseen mies muutti tämän muijan luokse. Millainen ihminen tapailee viimeisillään raskaana olevan perheenäidin miestä?

No, mies jätti puolestaan tämän naisen vuosien kuluttua, kun heidän lapsensa oli aivan pieni. Silloin kodinrikkoja kiersi vollottamassa vuosia kaupungilla siitä, miten nainen saattoi tehdä näin ja miten häntä on kohdeltu. Lujaan ääneen vaati myös ekan vaimon lapsiin huoltajuutta ja tapaamisoikeutta, kun nyt kerran vauvasta asti oli toisen lapsia hoitanut. Vollotus jatkui vuosia, jatkuu varmaan edelleen, väsyin siihen itse vuosia sitten.

Koko kauounki tietysti puhui, että surullista, mutta no, sai maistaa omaa lääkettään. Olin ainoa, joka sanoi hänelle lopulta ääneen, että surullista, että voit noin pahoin, mutta tämänhän aivan saman teit itse alun perin, että ehkä ei nyt ole reilua huutaa tätä vääryyttä vuosikausia. Inhoaa minua sen takia, ihan hyvä niin. En ole vuosikn nähnyt, mutta tietääkseni edelleen katkera ja täysin kykenemätön ymmärtämään, että teki itse ensin samoin.
[/quote]

Mun ex ja hänen mun jälkeinen ex - heille kävi samoin.

Mies on kuudessa kuukaudessa toipunut erostaan? Joko se on mäkkäiveri itse tai sitten se ei osaa puhua tunteistaan tai edes tunnista niitä!

Ja vielä lisään, että ne miehet joilla on eron jälkeen heti uusi, ovat pahimman luokan surkimuksia. Eivät ota vastuuta, eivät kykene vanhemmuuteen ja ajattelemaan lapsiaan, eivät kykene kohtaamaan tunteitaan. He pakenevat velvollisuuksiaan ja lohduttautuvat jollain säälisuhteella. Edestäsi löydät.

Ap rakas, nyt olisi ihan vain parasta, että katsot vähemän telkkaria ja olet ihan hiljaa omassa liemessäsi. Itsepä läksit. Telkkarissa ja elokuvissa asiat etenevät nopeasti, koska ne eivät voi kestää vaikkapa vuotta. Oikeassa elämässä on tällaista. On ihan surkuhupaisaa, että sinun mielestäsi tässä on jo kauan aikaa mennyt ja asioiden pitäisi olla kaikilla osapuolilla aivan normiarkea jo. 

Nyt siis se suu suppuun. Hiljaa. Jokainen selittelevä vastaus vain kertoo, ettet oikein tajua. Hiljaa nyt ihan vain, niin sotku selviää joskus, jos selviää. Kaikki eivät toivu näistä kuvioista. Lapset käsittelevät sitten aikuisina terapiassa aikanaan juttuja.

Maailmassa on sinkkujakin. Ihania, hyviä tyyppejä! Mikä siinä on, että pitää ehdointahdoin vaikeuksia valita...

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:14"]Voi ap! Älä kuuntele näitä hulluja, jätettyjä, petettyjä ja katkeroituneita akkoja täällä! Mä niiiiiiiiiiin symppaan sua, oon ollu melkein samanlaisessa tilanteessa ku sä oot nyt (vaikkakin sillä erotuksella, ettei ollu lapsia kuvioissa. Myöhemmin kyllä saatiin miehen kanssa lapsia ja siitäkös ex riemastui).
-
Miehen ex raivosi/soitteli/tekstaili/puhu paskaa/käännytti ystäviä/keksi valheita/sekoili ihan huolella n. 6kk todella intensiivisesti. Mä jaksoin sitä sekoilua tosi hyvin aikani (aattelin, et hänellä nyt on vaan vähän vaikeeta) mut eihän tollasta kenenkään tarvii sietää loputtomiin...
-
Koita vaan jaksaa jotenkin.. Ei sun tartte lähtee sun omasta himasta mihinkään, tietenkään. Ei sun tartte sietää h******** , tietenkään. Sun miehen ex käyttäytyy täysin ala-arvosesti. Piste.
-
Meidät aikanaan pelasti se, et hullu ex löysi itselleen miehen. Sit se sekoilu väheni ja loppukin sit ajan myötä kokonaan (en kyl haluu tavata kyseistä daamia siltikään).
-
Pure hammasta ap ja koita sietää. Mitätahansa paskaa ei tietenkään tartte alkaa nielemään, keneltäkään (kuten vaik näiltä pyryharakoilta täällä). Ehkä se joskus helpottaa, mä toivon niin! Tsemppiä!
[/quote]

Ja tässä taas! Tämä ei voi olla aikuisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä, eihän?

Koska minun moraalini ei em. toimintaa hyväksy, olen "hullu, jätetty, petetty, katkeroitunut akka ja pyryharakka" :D Ihan vain sen takia, että moraalini on mitä on ja olen x asiasta jotain mieltä?
Tämä keskustelu alkaa saamaan jo tragikoomisia piirteitä, sainpahan illan naurut.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:24"]

Mies on kyllä yli erostaan ja exästään. Puhui minulle jo aikoja sitten, kuinka vaikeaa heillä on ja ettei tiedä kauanko enää jaksaa olla ko. ihmisen kanssa yhdessä. Näitä asioita käytiin siis läpi ystävinä.

Pidän miehen lapsista ja tulen heidän kanssaan hyvin juttuun. He viihtyvät seurassani. Miehen lapset eivät missään nimessä ole mikään ongelma tai este suhteellemme. Pitäisikö olla?

En tiedä hankimmeko lapsia. Itse en halua vielä äidiksi.

[/quote]

Urpo. Kukaan ei ole puolessa vuodessa yli erostaan. Jos mies niin sanoo, jotain on pielessä ja pahasti.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:32"]No sen verran kyllä olen itsekäs, että en omasta onnestani luovu sen takia, että se on mieheni exästä väärin, "liian nopeaa toimintaa" tai hänen mielenterveyttään muulla tavoin horjuttavaa.

Jos mies sanoisi nyt, että tarvitsee lisäaikaa, antaisin sitä hänelle. Hän saisi vuokrata asunnon ja olla siellä rauhassa. Mutta kun hän ei halua,

Minun pitäisi erota nyt miehestä, odottaa kaksi vuotta ja sitten yrittää ehkä uudestaan? Sekä minun (että miehen mielestä) elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi moiseen. Jos meillä on hyvä nyt, nyt on juuri oikea hetki olla yhdessä. Se, että kestämme yhdessä tämän sotkun tarkoittaa vain, että kestämme jatkossa vielä enemmän.
[/quote]

Teistä ei tule ikinä mitään ja kun totuus sinusta valkeaa miehelle hän itkee takaisin vaimonsa luo. Loppujen lopuksi hänkin syyttää sua erosta ja että sotkeutui sinuun, saattaa katua sitä ikänsä. Siinähän kannat vastuuta lasten perheen rikkomisesta. En haluaisi tuota edes osittain niskoilleni

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:34"]En ole kodinrikkoja. Minä ja mies olimme ihastuneita toisiimme jo ennen miehen avioeroa, mutta suhde alkoi tosiaan vasta miehen muutettua omilleen. Sitä ennen emme edes hipaisseet toisiamme. Eihän sitä tunteilleen mitään voi.

Ja kun aika ei tunnu auttavan. Tämä pahenee ja pahenee koko ajan. Kohta luultavasti kieltäytyy tuomasta lapsiakaan enää meille, koska minä asun siellä.

Olemme olleet ystävällisiä, kohteliaita ja auttavaisia (tarjonneet tosin apua, joka ei kelpaa.) Mies ei kuitenkaan enää vastaa kaikkiin exän viesteihin ja soittoihinkin harvenevissa määrin. Eilisen haukkumisen jälkeen ei olla kumpikaan vastattu yhtään mitään. Ja exä riehuu yhä.
[/quote]
Kyllähän sä silti annoit ihastumisen edetä koska et tehnyt mitään. Oisit estänyt tekemällä selväksi että miehellä on perhe jne

Jättäjä on useimmiten vahvoilla, sillä hän on harkinnut ja valmistellut eroa pitkään. Jätetylle tilanne saattaa tulla yllätyksenä. Jättäjä tuntee usein syyllisyyttä ja jätetty tuntee tulleensa hylätyksi, jonka hän kokee todella loukkaavana.

Ihan kuin meidänkin erossamme.

Sitten Fisher jakaa vielä roolit hyviin ja huonoihin jättäjiin sekä hyviin ja huonoihin jätettyihin.

Hyvä jättäjä on halukas tekemään muutoksia suhteen eteen, mutta lopulta tajuaa että se ei auta. Hyvällä jättäjällä on rohkeutta ja voimaa päättää suhde.

Huonot jättäjät uskovat, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja että suhteen lopettaminen on tarpeen onnen saavuttamiseksi. Heillä on jo valmiina uusi rakkaussuhde odottamassa.

Hyvät jätetyt ovat rehellisiä ja valmiita työskentelemään suhteen puolesta. Heillä on harvoin ulkopuolisia suhteita, mutta eivät myöskään ole viattomia uhreja, sillä hekin ovat tehneet loukkaavia asioita.

Huonot jätetyt haluavat suhteesta ulos, mutta eivät ole tarpeeksi rohkeita siihen. He tekevät toisen surulliseksi, koska hänen on näin ollen pakko olla jättäjä.

Et ymmärrä, mistä "paskamyrsky" johtuu. Se on se koko pointti, että sinä et ystävä kallis ymmärrä nyt oikein kovinkaan paljoa. 

Kaikki yrittää selittää sulle, että voivoi, noin se nyt on, ei kukaan puolessa vuodessa ole aivan yli noin suuresta elämänmuutoksesta. Ja sinä vain toistelet, että hei olen empaattinen, kyllä pitäis olla. 

Maailma ei etene sen mukaan, miten sinusta pitäisi olla. Ei vaikka kaikki me toivottaisi, että exällä olisi hyvä olla eikä kellään paha olla. 

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:49"]Eron taakka pysyy harteilla monta vuotta, joskin kevenee hitaasti koko ajan. Silti vielä monen vuoden jälkeen uudessa suhteessa ero saattaa koskettaa. Jonkinlaisena unohduksen rajana pidetään kahta vuotta. Sen jälkeen on valmis uuteen vakavaan suhteeseen.
[/quote]
Höpö höpö, ei päde kaikkiin. Sairasta sakkia täällä taas tänään. Tämänkin ketjun suurimman osan vastauksien kirjoittajat voisi hakeutua hoitoon, jotain jätettyjä harakoita, jotka kiukkuaa täällä katkerina.

Ap, älkää noteeratko exän viestejä, eläkää omaa elämäänne ja ei sun tarvitse kotoa lähteä pois, kun lapsia tuodaan. Mies ja exä voi tehdä vaihdon pihalla, rapussa, mikä nyt lienee asumismuoto. Sisälle ei tarvitse päästää. Tai mies voi hakea lapset exän luota. Mies hoitaa kommunikoinnin exän kanssa asiallisesti, välttää arkoja aiheita, keskustelee vain lapsia koskevista asioista. Tämänkin voisi tehdä sähköpostin kautta. Kaikki haukkumaviestit säästätte, todistuksena, jos joskus on tarvetta. Lasten kanssa toimitte normaalisti, ette puhu exästä, ellei lapset kysy, mutta vastaatte harkiten ja välttäen näyttämästä mielipiteitänne exästä. Tsemppiä, kyllä exä siitä rauhoittuu, kun ette välitä ja ette anna valtaa.
[/quote]

Oot sä sitten joku varattuja paneva hutsahtava moraalisesti ala -arvoinen tunnekylmä suttura?
[/quote]
En. Minä olen ollut samassa tilanteessa kuin tuo exä ja siksi osaan kertoa miten kannattaa toimia. Minun kanssa ei toimittu noin, vaan täysin päinvastoin ja se vasta satutti. Lasta haettiin yhdessä, vaikka toivoin, että ukko tulisi yksin, ei olisi tarvinnut nähdä nyxää. Lapselle puhuttiin paskaa minusta, yritettiin saada lapsi inhoamaan minua. Nyxä lähetteli viestejä ja lappusia, vaikka toivoin yhteyttä miehen kanssa. Tosin en sekoillut kuin ko. exä, mutta uskon, että rauhoittuu, kun ei heitetä bensaa liekkeihin. Itse en enää ole ollut missään suhteessa exäni jälkeen, jotta kukaan ukko ei pääse enää satuttamaan.