Miehen exä sekoilee. Kuinka paljon täytyy sietää?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:02"]

Sä huijasit miehen perheestä itsellesi ja varastit isän lapsilta? Olisikohan susta ollut mukavaa, jos itse olisit kokenut lapsuudessa saman, että isäsi olisi lähtenyt kaltaisesi matkaan? Mies katuu vielä.

[/quote]

Hohhoi. Joo tekee kyllä siinä väärin jos menee itseään tyrkyttämään varatulle, mutta ei ketään voi huijata tai varastaa mukaansa. Jos niin kuvittelette niin taidatte tuntea ihan hirveitä tossun alla asuvia miehiä tai sitten jotain munansa ohjailtavana olevia. Ei normaalit miehet lähde kelkkaan heti kun joku keksii ehdottaa eikä heitä voi vääryydellä toiselta 'varastaa'.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:02"]Sä huijasit miehen perheestä itsellesi ja varastit isän lapsilta? Olisikohan susta ollut mukavaa, jos itse olisit kokenut lapsuudessa saman, että isäsi olisi lähtenyt kaltaisesi matkaan?
Mies katuu vielä.
[/quote]

Mistä sinä sen tiedät? Jos samanlainen amisakka ja ruikuttaja kuin sinä, on myöski tuo eksä, niin tuskinpa katuu :)

Hylätyksi tuleminen ja tärkeän ihmissuhteen loppuminen on verrattavissa läheisen ihmisen kuolemaan. Menetys on menetys. Jättäminen tapahtuu kuitenkin toisen ihmisen vapaasta tahdosta. Hän valitsee katkaista olemassa olevan emotionaalisen siteen ja kiintymyksen. Hylätyksi tuleminen on torjutuksi tulemista ja jätettynä on helppo kyseenalaistaa oma arvonsa. Yhteiskunnassamme on paikka ja omat rituaalinsa ihmisille, jotka surevat läheistensä kuolemaa. Heitä ymmärretään ja tuetaan. Hylätyksi tulleilla ei ole samanlaista statusta. Ymmärrystä riittää vain tovi. Sen jälkeen on parempi nousta takaisin jaloilleen ja jatkaa entistä vahvempana eteenpäin. Kukaan ei jaksa katsoa erokriisissä rämpivää pitkään. Hylätyksi tulemisen trauma kärsitään yleensä yksin hiljaisuudessa, poissa muiden katseilta.

Hylätyksi tuleminen on pahimmillaan vakava emotionaalinen kriisi. Se on kaikessa karuudessaan uuden elämän mahdollisuus, joka voi johtaa syvään itseoivallukseen ja kasvuun. Ilman tukea ja apua kaikki eivät kuitenkaan toivu rakkauden ja kiintymyksen menetyksestä. Käsittelemättömät tunteet ja haavat mätänevät syvällä emotionaalisessa alitajunnassa ja estävät avautumasta tulevissa ihmissuhteissa. Kokemuksesta toipuminen vaatii erittäin epämukavien ja vaikeiden tunteiden kohtaamista, niiden ymmärtämistä ja käsittelyä.

Kriisi on ajanjakso jonka aikana ihminen kokee intensiivistä häpeää, pelkoa, epätoivoa ja itsetunnon romahtamista. Tunteiden voimakkuus tai ylitsevuotavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä että kriisissä oleva ihminen olisi heikko, riippuvainen tai arvoton. Epätoivon tunteet ovat väistämätön osa toipumista. Vakava emotionaalinen kriisi on parantumisprosessi, joka ei kosketa ainoastaan viimeisintä menetystä. Hylätyksi tuleminen repii auki syvän ruman haavan, jossa elää aikaisempien menetysten, pettymysten ja sydänsurujen kipu. Kriisi on elämän tarjoama kutsu eheytymiseen.

Kävin itse läpi tuskallisen erokriisin. Se oli yksi elämäni vaikeimmista ajanjaksoista. Kriisin aikana tutustuin eropsykologiaan jolloin Susan Andersonin The Journey from Abandonment to Healing teki minuun vaikutuksen. Anderson erottelee hylätyksi tulemisesta toipumisen viiteen psykobiologiseen vaiheeseen ja antaa jokaiselle vaiheelle toipumista tukevan harjoituksen. Kirjoitan näistä vaiheista ja harjoituksista tässä blogissa tulevien kuukausien aikana.

Särkyminen (shattering) on kriisin ensimmäinen vaihe, jolloin matto on vedetty jalkojen alta ja elämä on yhtäkkiä menettänyt merkityksensä. Jätetty on shokissa ja kivussa ja kaikista yrityksistään huolimatta kokee kyvyttömyyttä pitää itsensä kasassa. Läheisen ja tärken emotionaalisen siteen katkaisu saa ihmisen väliaikaisesti tuntemaan ettei hän voi elää ilman menetettyä puolisoaan. Epätoivo on ylitsevuotavaa, ja riippuvuuden ja avuttomuuden tunteet ovat yleisiä.

Kriisin toinen vaihe, vieroittautuminen (withdrawal) muistuttaa huumeriippuvuudesta vieroittautumista. Tässä vaiheessa jätetty huutaa ja kaipaa menetetyn puolisonsa perään. Puolisosta ja suhteesta vieroittautuminen aikaansaa psyykkisiä ja aivokemiallisia prosesseja, jotka usein johtavat unettomuuteen, mentaaliseen yliaktiivisuuteen, painon menetykseen, ahdistukseen ja emotionaaliseen ja fyysiseen uupukseen.

Sisäistämisen (internalizing) vaihe on erityisen vaarallinen ihmisen itsetunnolle. On tyypillistä, että hylätyksi tullut idealisoi entisen puolisonsa omalla kustannuksellaan. Mieli täyttyy katumuksesta ja pettymys suuntautuu itseen.

Raivo (rage) on toipumisen neljäs vaihe. Kriisin alussa koettu viha on heikkoa uhrin vihaa. Vasta myöhemmin haavoitettu uhri on valmis seisomaan jaloillaan ja puolustautumaan. Viha auttaa asettamaan terveet rajat ja luopumaan uhrin asemasta. Raivo antaa tarpeellisen voiman puolustaa uudelleen syntynyttä itseä.

Kriisistä nouseminen (lifting) on parantumisen viimeinen vaihe. Vaihe alkaa hiljaa ja huomaamatta lyhyinä rauhan ja vapauden hetkinä, jotka sitten pitenevät tunneiksi ja myöhemmin päiviksi. Elämä kaikessa rikkaudessaan alkaa houkutella ja eron käsittely jää taka-alalle.

Hylätyksi tulemisen traumasta toipumisen vaiheet eivät seuraa toisiaan lineaarisesti vaan sulautuvat spiraalimaisesti yhteen. Vakavasta eron jälkeisestä kriisistä toipuminen on aikaa vaativa prosessi, jonka vaiheet ovat toistuvia ja limittäisiä. Yksi asia on kuitenkin varma. Ihminen joka kohtaa hylätyksi tulemisen trauman tukahduttamatta tunteitaan ja pakenematta kipua, eheytyy ja on kokemuksensa jälkeen viisaampi, emotionaalisesti itsenäisempi ja kykenevä rakastamaan syvästi.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:02"]

Sä huijasit miehen perheestä itsellesi ja varastit isän lapsilta? Olisikohan susta ollut mukavaa, jos itse olisit kokenut lapsuudessa saman, että isäsi olisi lähtenyt kaltaisesi matkaan? Mies katuu vielä.

[/quote]

Hohhoi. Joo tekee kyllä siinä väärin jos menee itseään tyrkyttämään varatulle, mutta ei ketään voi huijata tai varastaa mukaansa. Jos niin kuvittelette niin taidatte tuntea ihan hirveitä tossun alla asuvia miehiä tai sitten jotain munansa ohjailtavana olevia. Ei normaalit miehet lähde kelkkaan heti kun joku keksii ehdottaa eikä heitä voi vääryydellä toiselta 'varastaa'.
[/quote]

Täällä naisten täytyy perustella näin itselleen. Miehessä ei vikaa. Ei ihmekään, että täälläkin palstalla järjetön määrä naisia kieltämässä miestään näkemästä naispuolisia kavereitaan. Kun paha kaverinainenhan varmaan vokottelee sen avuttoman miesrukan. Voi voi...

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:02"]

Sä huijasit miehen perheestä itsellesi ja varastit isän lapsilta? Olisikohan susta ollut mukavaa, jos itse olisit kokenut lapsuudessa saman, että isäsi olisi lähtenyt kaltaisesi matkaan? Mies katuu vielä.

[/quote]

Hohhoi. Joo tekee kyllä siinä väärin jos menee itseään tyrkyttämään varatulle, mutta ei ketään voi huijata tai varastaa mukaansa. Jos niin kuvittelette niin taidatte tuntea ihan hirveitä tossun alla asuvia miehiä tai sitten jotain munansa ohjailtavana olevia. Ei normaalit miehet lähde kelkkaan heti kun joku keksii ehdottaa eikä heitä voi vääryydellä toiselta 'varastaa'.
[/quote]

Voi esittää parempaa kuin on, antaa vihjeitä tulevasta... ketään ei voi omistaa, mutta miksi perhettä ei voisi kunnioittaa ?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:02"]Sä huijasit miehen perheestä itsellesi ja varastit isän lapsilta? Olisikohan susta ollut mukavaa, jos itse olisit kokenut lapsuudessa saman, että isäsi olisi lähtenyt kaltaisesi matkaan?
Mies katuu vielä.
[/quote]

Mistä sinä sen tiedät? Jos samanlainen amisakka ja ruikuttaja kuin sinä, on myöski tuo eksä, niin tuskinpa katuu :)
[/quote]
En ole kumpaakaan noista. Et sitten keksinyt mitään fiksua argumenttia joten nimittelet...?
Tott kai jokainen katuu eroaan joskus.

Etkä edes kyennyt vastaamaan kysymykseen...

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:52"]

Ja valitettavasti en voi vain lakata olemasta. Jos siis olemassaolo satuttaa.

[/quote]

Voi sun näpsäkkää sanailua. Toiset on vereslihalla, mutta sinä tyttö se vaan sanailet. Tämän ketjun perusteella olet todella kylmä ja epäempaattinen ihminen. Ihan pihalla siitä mitä ihmisille ympärilläsi tapahtuu.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:49"]Mies tunnusti minulle olevansa ihastanut. Kävi ilmi, että olin miettinyt samaa. Siitä se lähti. Ja sitä ennen olimme vain ystäviä. Piste.

En varmastikaan ole täydellinen vaimo, enkä oleta niin olevankaan. Totta kai mekin tullaan riitelemään ja tulee hetkiä, jolloin mies katuu sitä että on minun kanssa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin niin vahvasti plussan puolella, ettei näitä kannata etukäteen surra. Tulee jos on tullakseen.

En ole sellaista tyyppiä, joka rakentelee pilvilinnoja. Elän hetkessä. Kai se tekee minusta samalla myös hiukan itsekkään. Ennen tätä miestä en voinut edes kuvitella, että asun jonkun kanssa yhdessä. Ja tässä sitä ollaan.
[/quote]

O-ou, olet siis myös melko nuori jos et ollut ajatellut että asuisit jonkun kanssa? Onko mies ja exänsä paljonko sinua vanhempia? Sekin voi vaikuttaa eksän suhtautumiseen.

kamala juttu, mutta mä luulen tietäväni ku AP on... :/ entinen vaimo on tosiaan aivan paskana, mutta kaikkialla on kyllä puhuttu että suhde on alkanut ennen eroa... jos on sama tapaus... jos on niin AP on ehkä 25v, mies ja vaimo yli 30v.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:53"]kamala juttu, mutta mä luulen tietäväni ku AP on... :/ entinen vaimo on tosiaan aivan paskana, mutta kaikkialla on kyllä puhuttu että suhde on alkanut ennen eroa... jos on sama tapaus... jos on niin AP on ehkä 25v, mies ja vaimo yli 30v.
[/quote]
Ai kauhee, no ei taida ap n pisteet miehensä tai eksän silmissä ainakaan hirveästi nousta, kun heille selviää että yksityisasioitaan ruoditaan TUNNISTETTAVASTI vauvapalstalla... Huoh.

Up

Minun mieheni aloitti suhteen työkaverinsa kanssa kun ei saanut tarpeeksi huomiota minulta, vietin paljon aikaa, noin puoli vuotta kuolemansairaan äitini kanssa. Erohan siitä tuli kun rakkaus loppui tai huomasin sen loppuneen. Uskottomuus ei ollut niin paha kuin se, että jouduin kestämään sekä eron että äitini kuoleman samaan aikaan, mieheni syytti minua pahasta olostaan eikä voinut olla yhtään empaattinen. Kamalaa aikaa, olin ihan tyhjä tunteista.

Mutta en hetkeäkään syyttänyt sitä toista naista, ei hän ollut syy meidän eroomme vaan minä ja mieheni päätimme erota ja meidän rakkaus oli lopussa. Toinen nainen oli naimisissa ja hänellä oli pienet lapset. Hänellä oli oma kriisinsä ja "jätti" sitten minun mieheni.

Aika karu tarina, eikö totta. Mutta en minä lähtisi ulkopuolisia syyttelemään, kyllä ne ongelmat löytyy lähempää.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 02:58"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:39"]

Viesti numero 62 oli nyt niin täynnä soopaa, että pakko puuttua.

Me olemme ehdottaneet, että lapset olisivat meillä enemmän, ei käy. Exä tuo lapset meille, sillä eivät ole missään päivähoidossa. Mies puolestaan vie lapset sunnuntaina äidilleen. Minulla on oikeus olla perjantaisin kotona, vaan voin siitä joustaa. Voin käydä lenkillä tai lähikaupassa.

Exä ei ole minun, eikä miehen facebook-kaveri. Se, että ystäväpariskunnan toinen osapuoli päivitti naamakirjaan jotain, ei ole meidän syymme. Lisäksi päivitys oli siis "Ravintolassa X, henkilöiden A, B, C ja D kanssa. Että ei mitään pusnusmus -meininkiä.

Exä tietää, ettei häntä ole petetty. Kun hän heittäytyi polvilleen eteisen lattialla itkemään, lapset pelästyivät. Ja varmasti kärsivätkin näkemästään. 

Avioeropaperit on jätetty elokuussa.

Kiitos.

[/quote]

Eikö sinulla liikkunut mitään muuta sillä hetkellä mielessä kuin "iyyh" kun näit eksän romahtavat eteisessä itkemään polvilleen? Tuossa kohtaa olisin taatusti tuntenut jonkinalisen piston sydämessäni tai edes sääliä, mutta en syyllistäisi eksää tunteistaan. 

[/quote]

No johan tästä ketjusta on selvinnyt että ap on kokematon typerys ja sen lisäksi varsin tunnevammainen ja empatiakyvytön. Eikä tajua ollenkaan millaisessa tilanteessa on mukana.

Ap kuvittelee olevansa parempi kuin exä. Hänellä on huono itsetunto ja hän kuvittelee että miehen huomio tarkoittaa sitä että hän on jotenkin ihmeellisempi kuin miehen lasten äiti. Et voi ap tietää mikä on totta ja mitä on tapahtunut. Sulla on vain miehen puheet, eivätkä ne ole välttämättä ollenkaan totta. Tai ainakaan lähellekään koko totuus. Naurettavaa uskoa niitä. Toinen asia on tämä sun "Me" ja "MInä ja mieheni". Onko sulla joku läheisriippuvuussyndrooma? MIehellä on henkilökohtainen suhde vaimoonsa ja henkkoht suhde sinuun. Sun kirjoituksissa korostettusti tulee ilmi kuinka sä ajattelet että on vaimo ja me. Ikäänkuin sä olisit osa miehen suhdetta hänen vaimoonsa. Varsin pimeää. Miehellä on yksityisyytensä ja muut ihmissuhteensa, jotka ovat vain hänen hoidettaviaan, ja sinä olet niistä ulkopuolinen. Sulta puuttuu kunnioitus toisten ihmisten erillisyyttä kohtaan. VOisit aloittaa siitä, että kunnioitat miehen ja hänen vaimonsa suhdetta, heidän yhteistä eroprosessiaan ja myös heidän yhteistä vanhemmuuttaan. Ne eivät ole sun asioitasi. Tästä tulee mieleen eräs puolituttuni joka vamppasi varatun miehen. Ja samaan syssyyn alkoi mehkata mustasukkaisena kuinka joku ei kunnioita heidän suhdettaan ja rakkauttaan. Maanisella energialla rakentaa parisuhdettaan, syyttää muita kaikesta mahdollisesta, myös suhteen ongelmista. Mies nauttii täydestä ylöspidosta niinkuin edellisessäkin suhteessa. Ja pettää ihan niinkuin aina ennenkin, jos on vähän paha mieli tms. Jos ap se sun mies ei millään lailla ryhdy käsittelemään eroaan, sulla on 100% edessäsi hetki, kun joku toinen, vielä tyhmempi ja lapsellisempi nyxä häntä lohduttelee.

Ei rakkautta voi lykätä vuosien päähän. Carpe diem, tartu hetkeen. Olemme täällä vain kerran, eikä elämättömästä elämä jää mitään säästöön. Siis elä tämä päivä kuin se olisi ainoasi, rakasta ja iloitse, kaipaa ja sure, kunhan muistat, että ei se ikuisuuksiin kestä kuitenkaan. Anna rakkauden tulla elämään, jos se on mahdollista.

Ei se ole mitään lasten suojelemista, jos heidän takiaan pitää aidot tunteet kieltää. Lapset kuitenkin joutuvat jossain vaiheessa pettymään vanhempiin, joten suojella ei heitä voi kuulkaa maailmalta.

Jos hakemus on jätetty elokuussa, niin  siitä menee vielä puoli vuotta että voi lopullista eroa hakea. Ja sen ajan on tarkoitus olla harkinta-aika. Että erotaanko vai ei.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:24"]

Mies on kyllä yli erostaan ja exästään. Puhui minulle jo aikoja sitten, kuinka vaikeaa heillä on ja ettei tiedä kauanko enää jaksaa olla ko. ihmisen kanssa yhdessä. Näitä asioita käytiin siis läpi ystävinä.

Pidän miehen lapsista ja tulen heidän kanssaan hyvin juttuun. He viihtyvät seurassani. Miehen lapset eivät missään nimessä ole mikään ongelma tai este suhteellemme. Pitäisikö olla?

En tiedä hankimmeko lapsia. Itse en halua vielä äidiksi.

[/quote]

Tuossa varatun perheenisän "lohduttajaksi" alkamisessa on se aviorikos tapahtunut. Se ei ole seksuaalinen, vaan paljon vaarallisempi ja pahempi, jossa tunneyhteys muodostuu noiden lohduttajan ja "lohdutettavan" välille. Usein mies kertoo toiselle naiselle valheita omasta parisuhteestaan ja toinen nainen tyhmyyttään uskoo ja alkaa lohduttaa miestä ja pitää tätä ystävänään, koska "mies uskoutui hänelle", vaikka moni mies kertoo vaimostaan ja parisuhteestaan valheita vain tarkoituksenaan päästä jossain vaiheessa seksikontaktiin tuon niin hyväuskoisen ja häntä niin "ymmärtävän", mutta oikeasti todella tyhmän naisen kanssa.

Kun mies on alkanut puhua vaimostaan vieraalle naiselle kahden kesken vaimon selän takana negatiivisia asioita, usein valheita ja usein liioiteltuja ja miehen itsensä eduksi kerrottuja, vieras nainen kuvittelee, että heidän parisuhteensa on oikeasti jo lopussa ja voi alkaa haaveilemaan tuosta varatusta miehestä, ja jutut luistavat sitten siihen suuntaan. Mies voi silti tuona aikana olla vaimoaan kohtaan kuin aina ennenkin, eikä pahaa aavistamaton vaimo tajua, että miehellä on jo uusi seurustelusuhde pitkällä! Muka ystävyyden merkeissä, mutta sitäkään vaimo ei saata tietää. Mies ja vieras nainen ovat vastuussa tuon parisuhteen rikkomisesta antautumalla vääränlaiseen ystävyyteen, sillä suurimmala todennäköisyydellä juuri tuo edellä kerrottu kuvio johtaa pettämiseen ja miehen perheensä hylkäämiseen ja tulee useimmiten vaimolle koko elämää järkyttävänä yllätyksenä.
Kakkosnainen on tuossa kuviossa vaimosta (ja lapsista!) tietävänä täysin yhtä rikollinen parisuhteen ja perheen rikkomiseen kuin vaimonsa selän takana toiselle naiselle heidän parisuhteensa intiimiasioita ja vain heidän parisuhteeseensa kuuluvia asioita selvittelevä mies! Tuollainen kakkosnainen ansaitseekin - ja hyvin usein saakin! - saman (ja ehkä astetta pahemman) kohtalon kuin tuo hylätty OIKEA miehen vaimo, joka kuuluisi yhteen miehen kanssa, ilman miehen sekoilua vieraaseen naiseen.

Moni tässäkin ketjussa puolustelee ap:tä ja haukkuu niitä, jotka ymmärtävät vähän syvällisemmin, mistä on kyse. Avioliiton rikkominen on AINA väärin, teki sen osapuolista kuka hyvänsä! Ulkopuolinen on AINA se liika, jonka tulisi väistyä heti, kun tajuaa, että tapaamansa mies tai nainen onkin varattu.

"Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa"

on yksi käskyistä, joita jo rippikoulussa ihmisille opetetaan, ja sen käskyn tarkoitus on SUOJELLA PERHEITÄ!

Joka rikkoo tuon käskyn, on Raamatun mukaan nimeltään huora ja teko on huorinteko, ja oman puolisonsa hylännyt elää huoruudessa asettuessaan asumaan oman avioliittonsa ulkopuolisen miehen tai naisen kanssa. Ja myös se "kakkonen" elää silloin huoruudessa. Nämä ovat selkeitä Jumalan Sanan opetuksia ja jo vihkikaavassa nähtävissä, kun siinä sanotaan, että "kunnes kuolema meidät erottaa". Se tarkoittaa toisen puolison fyysistä kuolemaa, kaikki muut sen aviosuhteen ulkopuoliset suhteet toisen puolison vielä eläessä ovat huoruudessa elämistä. Tämä on todella kovaa puhetta, mutta Raamatun Sanaa tuntevat tietävät, että näin on, eikä muuksi muutu.

Koska avioliitto on ihmisen syvimpiä tuntoja koskettava sitoutuminen, myös puolisoiden väkivalloin toisistaan irti repiminen satuttaa syvimpiä tuntoja ja rikkoo koko sitä avioliitostaan irti revittävää ihmistä, eli sitä, joka pakotetaan repeytymään irti OMASTA aviopuolisostaan, joka kuuluu hänelle koko hänen elinajakseen. Vain aviopuolison kuolema vapauttaa sen yksin jääneen puolison etsimään itselleen uuden kumppanin. Muutoin uuden kumppanin etsiminen on aviorikos ja se rikoksen tekijä on itse vastuussa Jumalalle oman puolisonsa hylkäämisestä. Samoin on se vastuussa Jumalalle avionrikkomisesta, joka antautuu aviossa olevan kanssa suhteeseen, koska avioliitto on koko elämän kestävä liitto! Tätä Jumalan säädöstä vastaan hyökkäävät kaikki ne, jotka pitävät "toiselta varastamista" ihan ok:na, eli eivät ainoastaan hyväksy, vaan vieläpä itse tekevät aviorikoksia omiaan tai toisten puolisoita kohtaan. 

Ap:n tapauksessa toivoisin, että mies tajuaisi, mitä on tehnyt, ja palaisi OMAN PERHEENSÄ LUO, jos vaimo kykenisi enää ottamaan hänet, huorintekijän ja hylkääjän, vastaan. Tuossa kuviossa tuo hylätty vaimo on eniten Jumalan tahdossa elävä.

Olen vanha nainen ja elänyt yhden ja saman aviomieheni kanssa monia vuosikymmeniä yhdessä uskovaisina, ja edelleen elämme yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa. Näin lupasimme Jumalan kasvojen edessä suuren todistajaväen todistaessa, ja siitä lupauksesta TOISILLEMME me pidämme yhdessä kiinni.

"Avioliitto pidettäköön KAIKKIEN kesken KUNNIASSA, ja aviovuode saastuttamattomana!" 

"Haureelliset ja avionrikkojat JUMALA tuomitsee." (Ja nuo ovat ihan Hänen omia sanojaan!)

Viestin nro 213 kirjoittaja vois laittaa viestiensä alkuun tämän: 'VAROITUS!!! Ikävystyttävän pitkä ja naurettavan typerä jeesustelu alkaa!!!'

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 07:52"]

Vanha totuus on, että jos edellisen eron syitä ei ole käsitelty, seuraavassa suhteessa tuppaa tekemään samat virheet. T. Se terapeutti

[/quote]

Melko ammattimaista tehdä oletuksia muutaman kolmannen osapuolen kirjoittaman viestin perustella, ja vieläpä perustella hatusta vedettyjä näkemyksiään sillä, että "on näitä nähty ennenkin". Sinun jos kenen kuuluisi tietää, että tilanteet ovat aina erilaisia ja ihmiset reagoivat yksilöllisesti. Kyllä säälittää ihmiset, jotka oikeasti luottavat tällaisen terapeutin asiantuntemukseen ja vieläpä maksavat tällaisista naistenlehtitasoisesta "terapoinnista".

[/quote]

Jepajee. taitaa olla sh, joka käynyt täydennyskoulutusta ja on nyt ''terapeutti''. Onhan näitäkin nähty, ammattitaidottomia surkimuksia, jotka huijaavat rahat niiltä, jotka eivät paremmasta tiedä