Miehen exä sekoilee. Kuinka paljon täytyy sietää?

Kyllä minä osaan olla empaattinen ja nähdä asiat myös toisten kantilta. Ymmärrän exän kurjuutta ja pahaa oloa, mutta kyllä aikuisen ihmisen käyttäytymisessä joku roti pitää olla. Kaikkea mitä sylki suuhun tuo, ei kannata sanoa. Lasten edessä pitää osata olla turvallinen aikuinen. Kenenkään muun kodissa ei aleta ladella omia sääntöjä. Epämääräiset tunnekuohut pidetään itsellä.

Jos minun ja miehen suhde päättyisi nyt eroon, toki olisin surullinen. Mutta vaikka minua on petetty elämäni aikana, minut on jätetty, olen aina osannut käyttäytyä. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Ja edelleen, meidän suhteemme alkoi kun heidän suhteensa OLI JO LOPPUNUT. Uskokaa pois vaan. Lapset tiesivät minut jo aiemmin, en ollut heille uusi vieras aikuinen. Mutta ensimmäistä kertaa he viettivät aikaa kanssani silloin kun kaikki asuimme jo saman katon alla. Nämä nyt vielä kertauksena, kun tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää.

Puoli vuotta on hyvin lyhyt aika toipua kokonaan pitkän suhteen erosta siinäkin tapauksessa, että toisella ei ole uutta suhdetta eikä ole lapsia. 

Tilanne ahdistaa varmasi enemmän exää, uuden kumppanin on se hyväksyttävä vaikka olisitte tavanneet viime viikolla. Kai hänestäkin olisi kivempaa, kun ei ahdistaisi.

Kuulostaa kamalan hölmöltä tuo "mies muutti kotoa jo syksyllä" ja nyt pitäisi kaiken sitten olla hyvin. Ehkä hei saippuasarjoissa, ei ihmisten elämässä. (On sata varma, ettei miehesikään ole kokonaan yli erosta, vaikka kuinka olisi sitä itse halunnut. Ihmisen psyyke ei vain vaihda lennosta uuteen kuvioon kokonaan. Siis terveen ihmisen. Elämä olisi niin kovin paljon kivempaa, jos muutokset eivöt tuntuisi missään, mutta kyllä kaikkeen sopeutumiseen tarvitaan aikaa.)

Onko mies jo käsitellyt eronsa? Onko hän aidosti ja syvästi valmis rakastumaan? Minkälainen äitipuoli sinä aiot olla? Hankitteko yhteisiä lapsia?

Mikset vastaa siihen että miksi isä ei hae lapsiaan? Miksi sinun pitää nähdä exää? Miksi et estä häntä facebookissa?

Sinä joka sanoit, että se ei ole minun kotini, niin itse asiassa se nimenomaan on minun kotini. Oikeastaan meidän, mutta varsinaisissa papereissa juuri minun. Ei ole varastettu, elä huoli.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:47"]Minun moraalini ei ap:n toimintaa hyväksy. Mutta ihmettelen vain, että ne jotka puoltavat ap:n toimintaa, kirjoittavat ihmeellisen aggressiivisia viestejä. Miksi?

Jos teidän moraalinne hyväksyy suhteesta toiseen hyppäämisen pikkulapsiaikana (ja kyseessä ollut kolmas osapuoli), niin se on teidän näkemyksenne, mutta miksi haukutte korkeamman moraalin omaavat? Pitäisikö kaikkien olla kanssanne samaa mieltä? Että suhteita alkaa, suhteita loppuu, lapset sopeutukoon kulloiseenkin tilanteeseen, ja suhteiden osapuolet myös.
[/quote]
Ilmeisesti olet ohittanut nämä negatiiviset solvausviestit ap:ta kohtaan? Tarkoituksellako? Mulla kiehahtaa heti, kun näen ettei edes yritetä sisäistää mitä aloittaja kirjoittaa, vaan suuna päänä hyökätään haukkumaan, mutta siis näitähän sä et huomannut... Totta kai tulee puolustaneeksi sitä jota vastaan hyökätään tarpeettomasti. Mutta täytyy myöntää, että ap:n "pisteet" laski kuin lehmän häntä, kun avautui lasten i'istä ja että ei läheisyyttä ollut miehellä ja vaimolla mukamas pariin vuoteen, lapset kuitenkin saatu alulle. Ei noin pieniä sotketa suhteeseen mukaan ollenkaan, ei tee hyvää.

Vaino ei välttämättä lopu ennen lähestymiskieltoa. Lopulta sen tein, kun ymmärsin suojella itseäni ja tiesin, ettei toivoa parempiin väleihin toiveista huolimatta ole. Älä unohda itseäsi.

Mies muutti käytännössä suoraan nurkkiisi asumaan? Käsittelemätön ero mukanaan. Hullu ex ja pikkulapset. Onnea ap :)

Ap pieni, et taida oikein tajuta, että exän luhistuminen ei ole tietoista aikuisen käytöstä, koska hän on juuri nyt sen verran huonossa jamassa, ettei pysty itseään täysin kontrolloimaan. Joku roti -tyyppiset kommentit ivat kokemattoman ihmisen toiveajattelua, jos exä saisi valita, hän olisi onellinen ja tasapainoinen ja muussa kuviossa. Hän ei juuri nyt pysty valitsemaan, tokenee kyllö aikanaan. Puoli vuotta on hyvin lyhyt aika.

Hän oli investoinut koko elämänsä ja lastensa tulevaisuuden suhteeseen ja sietänyt munapää-mieheltään kuka tietää mitä. Nyt hän meenetti kaiken ja joku bimbo, joka kirjoittelee, että kyllä kyllä minä olen empaattinen, ihmettelee asiaa. Erhän ole empaattinen. Luulet olevasi, et selvästikään ole.

Ole hiljaa, ap. Niele ylpeytesi, se on viety muiltakin tässä paketissa. Ole hiljaa ja pikkuhiljaa asiat rauhoittuvat. Ei ole sinun asiasi ihmetellä. Miehen ja alkuperäisen vaimon suhde ovat heidän asioitaan, eivät sinun.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:26"]

Ovat eronneet puoli vuotta sitten. Mies muutti pois perheensä luota jo syksyllä. Nykyään asumme yhdessä. Heillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, jotka ovat luonamme joka toinen viikonloppu.

Miehen exä tekee kaikkensa, että meillä olisi mahdollisimman hankalaa. Aluksi soitteli usein ja laittoi tekstaria vaikka yölläkin, jos ahdisti ja kaipasi ex-miestään. Tämä oli vielä ihan ok, koska tuskinpa kenelläkään on aluksi helppoa jos jätetään. Mutta viestit eivät vähentyneet missään vaiheessa, vaikka mies sanoi, että ei voi auttaa enää asiassa.

Lasten kanssa kaikki oli aluksi ok, nyt exä ei voi tuoda lapsia meille jos minä olen kotona/näkyvissä. Viime viikonloppuna menin kävelylle siksi aikaa, sillä edellisellä kerralla tämä exä kirjaimellisesti romahti eteiseemme. Ja sitä pelästyivät jo lapsetkin kovasti.

Kävimme eilen ystäväpariskunnan kanssa syömässä. Toinen heistä päivitti tiedon facebookkiin. Exä pommitti aluksi miestä, sitten yritti soittaa minulle monta kertaa. Lopulta sain viestin, jossa minut haukuttiin hu*raksi ja ystävävarkaaksi... Me emme siis saisi nähdä hänen ja hänen EX-miehensä ystäviä. Minä en saisi olla mukana näissä tapaamisissa.

Kuulemma kuitenkin pärjää lasten kanssa, ei halua enempää omaa aikaa (ollaan ehdotettu, että lapset voi olla meillä pidempään, jos haluaisi vaikka lähteä lomamatkalle tms.)

Olen oikeasti ihan loppu näiden oikutteluiden kanssa. Mitä jos aika ei paranna tätä? Tiesin kyllä mitä tein, kun rakastuin mieheen jolla on jo yksi perhe - mutta en mitään tälläistä odottanut.

[/quote]

Oot varmaan provo. Ei noin hölmöä voi olla. Eron käsittelemisessä menee ainakin se vuosi, kaksi. Sitten vasta on uusien suhteiden aika. Se että erosta puoli vuotta asuu toisen kanssa on lasten- ja myös heidän äitinsä rääkkäämistä. Todella törkeää mieheltä. Tiesitkö että on olemassa ihmisiä jotka hoitavat eronsa? Jos mies olisi sellainen, hänellä olisi vielä exänsä kanssa kaikenlaista erotyötä tekemättä. Pitäisi olla. Ja se että exää ahdistaa on enemmänkin normaalia kuin epänormaalia. Täältä ei tipu pärkääkään empatiaa. Surullista että niin pienet lapset kokivat eron, heidän isänsä on idiootti joka ei välitä kuin itsestään. ja kaiken lisäksi lapset saavat tuollaisen ääliön elämäänsä. Jos sä olet ääksiiksnyyh ihan loppu niin itäpä luulet exän olevan tuollaisesta kohtelusta? Tai niiden lasten? Kysyppä keneltä vaan ammattilaiselta niin miehen ratkaisut sekä sun asenteesi ovat ala-arvoisia ja itsekkäitä.

Exä on sanonut, että hän tuo lapset meille ja mies puolestaan vie lapset äidilleen? Miksi? En minä tiedä? Hänen ei olisi pakko tunkea meille sisälle, mutta ehdottomasti tahtoo viettää aikaa myös eteisessämme. Ihan hyvin mies voisi hakea lapset pihalta.

Minun ei tarvitse nähdä exää, jollei nyt kadulla törmätä. Enkä ole nähnytkään. Olen ollut kotonani, nyt tiedämme mikä reaktio oli, joten en ole enää.

Ei se ihminen näe sieltä facebookista mitään, kun ei ole kaverini. Ei kavereitani, ei kuviani, ei mittään. Eihän se sitä ravintolapäivitystäkään minun seinältäni nähnyt, vaan ystävänsä. Voi apua.

Eron viisi vaihetta

avioero

Tutustu Bruce Fisherin määrittelemään viiteen vaiheeseen, jolla ero tyypillisesti etenee.

1. Miksi näin kävi?

Ensimmäisenä eropäätöstä seuraa sokki, jossa tapahtuma tuntuu epätodelliselta, kuin unelta. Kun asia saavuttaa tietoisuuden tason, kysymykset ”Miksi näin kävi?” ja ”Miksi minulle/meille?” nostavat päätään. Etenkin eron syyt pohdituttavat tässä vaiheessa.

2. Viha

Rakkaussuhteen päättymisen tajuaminen henkisellä tasolla synnyttää aina vihan tunteita. Vihan läpikäyminen on eroon sopeutumisen myötä välttämätön vaihe. Eronneen on hyväksyttävä nämä vihan tunteet itsessään ja opittava ilmaisemaan niitä rakentavasti. Jos viha jää käsittelemättä, se rajoittaa usein henkilön omaa elämää ja mahdollisuuksia onnellisen elämän rakentamiseen.

Vihan purkamisen tarkoitus on lopulta löytää anteeksianto, joka on eronneen itsensä kannalta tärkeää. Vaikka anteeksi antaminen veisi vuosia tai jopa vuosikymmeniä, se kannattaa, sillä vasta sen jälkeen voi menneisyydestä ja pettymyksestä laskea täysin irti.

Vihan purkamisen tarkoitus on lopulta löytää anteeksianto

3. Kaupankäynti

Ero nostaa esiin ahdistavia pelon tunteita yksin jäämisestä ja pärjäämättömyydestä. Tämä voi ajaa yksilön maanittelemaan kumppaniaan tulemaan takaisin. Väärin syin yhteenpalaaminen ei johda kuitenkaan hyvään. Riidat
ja loukkaantumisen tunteet eivät katoa ja ratkea kuitenkaan itsestään.

Tässä vaiheessa olisi tärkeää kyetä käsittelemään omia tunteitaan. Hyvä apu on puhua ystävälle tai terapeutille.

4. Sopeutuminen

Tässä vaiheessa rakkaussuhteesta päästetään lopulta irti. Se on vaihe ”pimeyttä ennen sarastusta”. Masennus on tässä vaiheessa yleistä, mutta ajan kuluessa eronnut huomaa löytäneensä selviytymiskeinoja ja kasvaneensa entistä vahvemmaksi.

Sopeutuminen muuttuneeseen tilanteeseen tapahtuu sitä paremmin, mitä rehellisemmin yksilö hyväksyy eron tapahtuneen. Sopeutumisvaihe on täynnä kirjavia tunteita, mutta pikkuhiljaa tunnekuohut alkavat lievittyä. Kun ikävä muisto vihlaisee rinnasta, on hyvä muistaa, että ensi kerralla tilanne ei ehkä aiheuta enää yhtä voimakasta reaktiota. Se on jo kerran koettu, työstetty ja taakse jätetty.

5. Irrottautuminen vanhasta ja suuntautuminen uuteen

Irrottautumisvaiheessa eronnut tuntee itsensä vapaaksi surun synnyttämästä tuskasta. Eronnut on rakentanut ympärilleen uuden ihmissuhdeverkoston ja arkitoimet, jotka tukevat uutta elämäntapaa. Elämä ei ole enää kaoottista, vaan hetkittäin se tuottaa yksilölle jopa mielihyvää ja iloa.

Tässä vaiheessa eronneella alkaa olla voimia miettiä tulevaisuutta

Tässä vaiheessa eronneella alkaa olla voimia ja kykyä miettiä tulevaisuutta ja haaveitaan. Tämä on myös otollisin vaihe uuden parisuhteen solmimiselle. Kesken erokriisin uusi suhde voi sekoittaa ajatuksia vain entisestään. Tässä vaiheessa oma itse ja elämä on jo saatu tasapainoon, vaikka myös epävarmuuden tunteet ovat tässäkin vaiheessa tyypillisiä. Tapahtunut ero on jäänyt osaksi minäkuvaa ja vaikuttaa näin edelleen elämään, mutta ei kahlitsevasti ja hallitsevasti. Mahdollisuus uuteen ja onnellisempaan elämään on alkanut.

Lähde: Pia Kaulio & Mia Ylitalo (2007). Elämän viemää. Näin selviät muutoksista. Edita.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:39"]

Viesti numero 62 oli nyt niin täynnä soopaa, että pakko puuttua.

Me olemme ehdottaneet, että lapset olisivat meillä enemmän, ei käy. Exä tuo lapset meille, sillä eivät ole missään päivähoidossa. Mies puolestaan vie lapset sunnuntaina äidilleen. Minulla on oikeus olla perjantaisin kotona, vaan voin siitä joustaa. Voin käydä lenkillä tai lähikaupassa.

Exä ei ole minun, eikä miehen facebook-kaveri. Se, että ystäväpariskunnan toinen osapuoli päivitti naamakirjaan jotain, ei ole meidän syymme. Lisäksi päivitys oli siis "Ravintolassa X, henkilöiden A, B, C ja D kanssa. Että ei mitään pusnusmus -meininkiä.

Exä tietää, ettei häntä ole petetty. Kun hän heittäytyi polvilleen eteisen lattialla itkemään, lapset pelästyivät. Ja varmasti kärsivätkin näkemästään. 

Avioeropaperit on jätetty elokuussa.

Kiitos.

[/quote]

eron ensimmäinen vaihe siis elokuussa? Toisin sanoen olette muuttaneet yhteen jo ennen miehen lopullista eroa, harkintavaiheen aikana.. Kuten joku jo sanoikin, mies hyppäsi suhteesta toiseen, tuskin olisi edes perhettään jättänyt, ellei olisi ollut uusi nainen odottamassa.

Kannattaa myös muistaa, ettei se paneminen ole ainoa pettämisen muoto, ihastuminen ja sen jakaminen on usein monin verroin pahempaa. Se, että sen panemisen kanssa odottaa siihen eroon, ei ole suuri juttu, paljon suurempi on se, että olette puhuneet ihastuksesta (ja mahdollisesti paljosta muustakin) heidän suhteensa aikana. Tehneet kenties suunnitelmia jne. Ei sinun syyllisyyttäsi vähennä se, että koskitte toisiinne vasta eron jälkeen.

Tuo on järkyttävä aikataulu sekä sille exälle että ennen kaikkea lapsille. Millainen mies ja isä raahaa erosta toipuvat lapsensa heti uuteen suhteeseen? Hurjaa teidän suhteenne kannalta on se, että mies ryntää suoraan suhteesta toiseen, se ei ennakoi kauhean suurta onnistumisprosenttia teidän suhteellenne.

Eli mies muutti suoraan sinun asuntoosi entisestä kodistaan? Ja lapset tapasivat sinut kunnolla niin, että asuitte jo kaikki saman katon alla? Siis että "hei, tässä on teidän uusi äitipuoli ja me nyt asutaan kaikki kimpassa"? Lapset muuttivat tuntemattoman ihmisen kanssa asumaan? Oikeastiko?

Voi ap! Älä kuuntele näitä hulluja, jätettyjä, petettyjä ja katkeroituneita akkoja täällä! Mä niiiiiiiiiiin symppaan sua, oon ollu melkein samanlaisessa tilanteessa ku sä oot nyt (vaikkakin sillä erotuksella, ettei ollu lapsia kuvioissa. Myöhemmin kyllä saatiin miehen kanssa lapsia ja siitäkös ex riemastui).
-
Miehen ex raivosi/soitteli/tekstaili/puhu paskaa/käännytti ystäviä/keksi valheita/sekoili ihan huolella n. 6kk todella intensiivisesti. Mä jaksoin sitä sekoilua tosi hyvin aikani (aattelin, et hänellä nyt on vaan vähän vaikeeta) mut eihän tollasta kenenkään tarvii sietää loputtomiin...
-
Koita vaan jaksaa jotenkin.. Ei sun tartte lähtee sun omasta himasta mihinkään, tietenkään. Ei sun tartte sietää h******** , tietenkään. Sun miehen ex käyttäytyy täysin ala-arvosesti. Piste.
-
Meidät aikanaan pelasti se, et hullu ex löysi itselleen miehen. Sit se sekoilu väheni ja loppukin sit ajan myötä kokonaan (en kyl haluu tavata kyseistä daamia siltikään).
-
Pure hammasta ap ja koita sietää. Mitätahansa paskaa ei tietenkään tartte alkaa nielemään, keneltäkään (kuten vaik näiltä pyryharakoilta täällä). Ehkä se joskus helpottaa, mä toivon niin! Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:11"]Exä on sanonut, että hän tuo lapset meille ja mies puolestaan vie lapset äidilleen? Miksi? En minä tiedä? Hänen ei olisi pakko tunkea meille sisälle, mutta ehdottomasti tahtoo viettää aikaa myös eteisessämme. Ihan hyvin mies voisi hakea lapset pihalta.

Minun ei tarvitse nähdä exää, jollei nyt kadulla törmätä. Enkä ole nähnytkään. Olen ollut kotonani, nyt tiedämme mikä reaktio oli, joten en ole enää.

Ei se ihminen näe sieltä facebookista mitään, kun ei ole kaverini. Ei kavereitani, ei kuviani, ei mittään. Eihän se sitä ravintolapäivitystäkään minun seinältäni nähnyt, vaan ystävänsä. Voi apua.
[/quote]

Minkä ikäinen olet? Vaikutat kovin lapselliselta? Ja empaattinen et ole.

Siis exän pitäisi olla tapaamatta sitä ihmistä, jonka kanssa lapset viettävät viikonloppunsa? En suostuisi. En suostuisi diihenkään, että pari kuukautta eron jälkeen heidän pitäisi viettää viikonloppua iskän uuden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:05"]Onko mies jo käsitellyt eronsa? Onko hän aidosti ja syvästi valmis rakastumaan? Minkälainen äitipuoli sinä aiot olla? Hankitteko yhteisiä lapsia?
[/quote] vastaisitko ap?

Omassa tuttavapiirissä kodinrikkoja, jolla tuo iänikuinen selitys "heidän suhteensa oli jo ihan kuollut". Hyvä kun neljännen lapsen kanssa perheen äiti oli synnytystlaitokselta kotiin tullut, kun hänen täydeksi yllätyksekseen mies muutti tämän muijan luokse. Millainen ihminen tapailee viimeisillään raskaana olevan perheenäidin miestä?

No, mies jätti puolestaan tämän naisen vuosien kuluttua, kun heidän lapsensa oli aivan pieni. Silloin kodinrikkoja kiersi vollottamassa vuosia kaupungilla siitä, miten nainen saattoi tehdä näin ja miten häntä on kohdeltu. Lujaan ääneen vaati myös ekan vaimon lapsiin huoltajuutta ja tapaamisoikeutta, kun nyt kerran vauvasta asti oli toisen lapsia hoitanut. Vollotus jatkui vuosia, jatkuu varmaan edelleen, väsyin siihen itse vuosia sitten.

Koko kauounki tietysti puhui, että surullista, mutta no, sai maistaa omaa lääkettään. Olin ainoa, joka sanoi hänelle lopulta ääneen, että surullista, että voit noin pahoin, mutta tämänhän aivan saman teit itse alun perin, että ehkä ei nyt ole reilua huutaa tätä vääryyttä vuosikausia. Inhoaa minua sen takia, ihan hyvä niin. En ole vuosikn nähnyt, mutta tietääkseni edelleen katkera ja täysin kykenemätön ymmärtämään, että teki itse ensin samoin.

Ei muuttanut suoraan. Lapset ovat meillä kaksi kertaa kuukaudessa, yhteensä alle viikon. Minun asunnossani on tilaa, toki jos lapset tulevat jatkossa useamman, tai me hankimme koskaan lapsia, ostamme yhdessä isomman asunnon. Huom. jos. Minä en tiedä mitä tulee tapahtumaan, se selviää ajan kanssa.

Siis ymmärtäisin tämän paskamyrskyn, jos olisin iskenyt kiinni ukkomieheen. Mutta kun en ole. Minä ja mies emme tienneet toistemme tunteista, vasta miehen poismuutettua tunnustimme toisillemme mitä ajattelemme. Me emme deittailleet, emme tehneet mitään ennen sitä. Olemme pitäneet toisistamme aina, ystävinä. Se, että siitä tuli jotakin enemmän ei alunperin ollut suunnitelmissa. Siinä vain joskus käy niin.