Mikä voisi auttaa tähän pattitilanteeseen kotona?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:33"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:27"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:20"]sinun ehkä kannattaisi puhua terapeutille. Voisi olla sinulle hyväksi puhua rehellisesti kaikki asiat jollekkin puolueettomalle ulkopuoliselle( täällä aika hankala neuvoa, koska et kerro MISTÄ tarkalleen syytit vaimoasi, mistä asioista hän valehteli yms..)
Parisuhdeterapiaan voi varmasti hakeutua yksikseen, tai sitten sillä tavalla että käytte vuorotellen saman henkilön juttusilla. Sitten kun oliaitte valmiita siihen, juttelisitte kolmestaan
[/quote] Niin, voisi olla hyvä ajatus. Kunhan löytyisi sopiva taho ensin, pitänee etsiä. AP
[/quote]

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/palvelut/etsi_parisuhdepalveluja/mita_on_pariterapia/

^ Tuolla olikin tuosta terapiasta puhe. Kannattaa tutustua :)
[/quote] Kiitti! AP

Ap on sitten hyvä ja kertoo mitä se vaimokulta on tehnyt? Ja myös vaimon selityksen tekosilleen? Ihan turhaahan me tässä spekuloidaan tilannetta kun ei edes tiedetä mikä se on... :)

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:38"]Ja tuolta sivulta löytyy myös hakupalvelu. Näköjään perheneuvolat tarjoavat tätä palvelua myös. Kannattaa vaan heti ottaa itseään niskasta kiinni ja varata aikaa, voithan aina myös yksiksesi purkaa tuntoja jos vaimosi ei halua osallistuakkaan..
Tsemppiä, vaikutat hyvältä tyypiltä joka olisi ilo tuntea, arvostan aina ihmisessä sitä ettei anna helposti periksi ja valmis antamaan toiselle mahdollisuuden! Toivottavasti vaimosi osaa myös arvostaa sinua, ainakin sitten jos kaikki kääntyy parhain päin!
[/quote] Kiitos, toivon niin. Kukaan ei ole täydellinen. AP

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:43"]Ap on sitten hyvä ja kertoo mitä se vaimokulta on tehnyt? Ja myös vaimon selityksen tekosilleen? Ihan turhaahan me tässä spekuloidaan tilannetta kun ei edes tiedetä mikä se on... :)
[/quote] Kyse on siis tässä ketjussa siitä, miten tällainen asetelma voidaan saada muutettua paremmin vuorovaikutteiseksi jne. Ei ainoastaan yhdestä asiasta. AP

Vastaus otsikkoon: hyvä kysymys. Mutta löytyykö vastausta av:lta?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 13:14"]Ap, lue omat kirjoituksesi niin näet vastauksen edessäsi. Tiedät sen varmasti ilman lukemistakin. Sinä et luota vaimoosi ja asia on ollut näin jo kauan ja tilanne tulee olemaan tämä varmasti tästä eteenpäinkin. Jos luottoa ja välittämistä toiseen ei ole (siis ihan täydellinen luotto ja välittäminen, koko sydämestä), niin aika huono siitä on lähteä enää mitään kovin pysyvää tulevaisuudelle rakentamaan. Suhteen pohja on rikki ja vaikka sitä nyt yrittäisitte miten korjata, jää jonnekin epäpuhtautta ja hometta, joka paljastuu myöhemmin ihan varmasti.

Tällainen suhde ei ole lapsellekaan terve kasvuympäristö ja hän alkaa lähes varmasti toteuttamaan jomman kumman teidän vanhemmista aloittamaa linjaa omassa elämässäänkin - eihän hän muusta tiedä. Ajatelkaa siis nyt molemmat vähän omaa nenäänne kauemmaksi ja vaikka kymmenen vuoden päähän. Mitä siellä näkyy jos jatkatte nykyisellä linjalla? Miten selität huonon olosi ja epämääräisen alakulosi suhteenne takia lapsellesi? Vai ajatteletteko, että ei hän huomaa mitään jos olette hänen kanssaan teennäisen iloisia ja arki kulkee? Menneet puhumattomat ja selvittämättä jääneet asiat eivät unohdu, mutta varo, että ette jatka tulevaisuudessa samalla linjalla, vain siihen voit nyt vaikuttaa. T. Ekan sivun vastaaja, 17 vuotta epämääräisessä suhteessa ollut
[/quote] Niin, tiedän...aika pohjalla sitä tunteideni kanssa olenkin. Hukassa olisi ehkä hyvä sana, kun tilanne on jatkunut liian pitkään. En tiedä enää mikä auttaisi, tuskin muuten olisin tännekään tullut asiani kanssa. AP

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:09"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:03"]

Voi ap, minusta tuntuu, että olette liian erilaisia ihmisiä, että teistä olisi pitemmän päälle, tai enää nytkään, onnellisiksi yhdessä. Ei edes suht koht tyytyväisiksi. Meillä on tämä yksi elämä ja meillä on oma luonteemme, omat toiveemme, odotuksemme, tarpeemme. Emme voi loputtomasti joustaa niistä. Sinä koet jääneesi parisuhteessa yksin, mies käyttää mykkäkoulua aseena ja vallankäytön välineenä. Tilanteenne on jo nyt aika solmussa.

Terapiassa, jos sellaiseen menisitte, puhuisit sinä ja hän myötäilisi joo joo, että pääsisi pois sieltä. Minusta suurin ongelmanne on se, ettei häntä kiinnosta. Ei vain kiinnosta tarpeeksi, miten teille käy, miten voit suhteessa, tuleeko ero. Hän jää suhteeseen niin pitkäksi aikaa, kun kestät sitä tällaisena. Jos et kestä ja lähdet, hän sanoo no moi sitten ja pärjäile ja menee omaan suuntaansa.

Taidat sisimmässäsi tietää tämän. Surullista mutta totta.

[/quote]

Niin, meillä on vain kohta seitsemän yhteistä vuotta takana. On minussakin ollut vikaa vuosien varrella yhtä lailla. Olen aina ollut hyvään uskova ja odottanut asioiden muuttuvan paremmiksi, kun vain yrittää tarpeeksi ja hitaasti edistystä onkin tapahtunut. Yhteinen lapsikin meillä on. Olen vain niin surullinen. Tuo, ettei häntä kiinnosta ehkä tarpeeksi on kyllä ihan totta, on ainakin ollut. Hänellä on ollut vaikeuksia asettua tunteiden kohdalla asemaani. AP
[/quote]
Vanha kunnon marttyyrihuora. Puhdistahan hiekka pillusta ja koita hymyilla miehellesi edes välillä äläkä aina valita.

Ainiin. Tässä ohje joka pätee kaikkiin naisten ja miestenvälisiin ongelmiin: jätä se sika. Sen enempää ei tarvi miettiä omaa osuutta kun täältä saa kammettua henkisen tuen perseilylleen.

Kirjoitin jo aiemmin ketjuun mutta kun teidän juttu tuntuu niin "tutulta" niin yritin miettiä vielä mitkä asiat meillä ovat vieneet vähän paremmaksi asioita. Yhden viestin jo hukkasin mutta jotain hajanaisia ajatuksia yritän saada sulle aikaiseksi.

Terapiassa ollaan tosiaan käyty puolen vuoden ajan. Se ei ainakaan tee pahaa ja siellä on puhuttu kun on tavallaan "erotuomari" paikalla joka yrittää pitää huolta että kummankin ajatukset tulevat kuuluviin ja yrittää sanottaa tai kaivaa esiin niitä sanojen takana olevia asioita. Sitten itse olen yrittänyt puhua rauhallisemmin, vähemmän tunteella vaikka se onkin hankalaa. Yleinen kuvio meillä on ollut että minä aloitan kivasti keskustelemaan mutta puoliso on kuin "muuri", sitten minä turhaudun ja ahdistun ja alan vaatia niitä vastauksia, reaktiota ja selitystä. Sitten puoliso tuntee joutuneensa nurkkaan ja sanoo "ei ole pakko olla mun kanssa", toisin sanoen ota tai jätä. Välillä on myös sanonut "mitä sä tahdot mun sanovan" jne. Myös sanoo ettei kannata miettiä menneitä että se ei ainakaan paranna meidän parisuhdetta. Kun taas mulle ne asiat eivät ole menneitä vaan ne ovat selvittämättä jätettyjä asioita. 

Itse olisin kaivannut tunnetta että kun itse teen kaikkeni parisuhteen parantamiseksi niin haluaisin että puolisokin yrittää parhaansa. Että mullekin tulee sellainen olo että oikeasti rakastaa ja haluaa olla mun ja lasten kanssa. Puolisolla pitkä sivusuhde jota jatkoi pitkään vielä kiinni jäämisen jälkeenkin vaikka väitti muuta. Lopulta tämä sivusuhde loppui miehestä riippumattomista syistä. Tämän takia olisin etenkin kaivannut tunnetta siitä että puoliso haluaa olla kanssani oikeasti eikä vaan jäänyt koska ei saanut lähdettyä. Että tavallaan tekemällä parisuhdetyötä puhumalla ja antamalla jotain itsestään todistaa että nyt on tosissaan ja vilpitön tämän parisuhteemme kanssa. Että myös selittäisi, antaisi tukea, myötätuntoa, kertoisi omista tunteistaan ja ajatuksistaan jne. Mulla oli vaan se muuri. Jossain vaiheessa sanoin että tarvitsen lohdutusta ja myötätuntoa kun mulla on paha olo, en sitä että heittää hanskat tiskiin"ota tai jätä". Lopulta mielestäni tuli joku käänne ja puoliso pyysi hiljattain anteeksi ja on yrittänyt myös parantaa siinä keskustelun saralla. Tosin ollaan ihan alussa joten vaikea sanoa mihin päästään.

Sitten olen yrittänyt huolehtia omasta hyvästä olostani tekemällä asioita jotka tuntuvat hyviltä esim. harrastukset. Ottanut omaa ja yhteistäkin aikaa puolison kanssa ilman lapsia. Tekstiviestien kirjoittaminen on myös hyvä kommuniointitapa, siinä molemmat saavat miettiä mitä haluavat sanoa eikä tunteet vie. 

Onhan tällaiset perustavanlaatuiset ongelmat kuten kommunikointi parisuhteessa ja luottamus tosi haastavia ja pitkiä prosesseja käsitellä joten mitään ihmettä on turha varmaan odottaa tapahtuvaksi. Hiljalleen ja toivottavasti aika osoittaa että tilanne paranee ja kumppani on myös luottamuksen arvoinen jolloin luottamuskin voi parantua. Pahin skenaario on kuitenkin itselleni että jatketaan niin kun ei mitään olisi tapahtunut. Asiat jäävät selvittämättä, ahdistavat ja vaivaavat. Parempi jos tiedostaa ja myöntää ongelmat ja pyrkii parhaansa mukaan niitä ratkomaan(siis molemmat osapuolet pyrkivät). 

89, kiitos, tuo kuulostaa juuri minulta ja vaimoltani aina kivasti lähteneestä keskustelunaloituksesta turhautumiseen sen muurin edessä ja muihin tunteisiin saakka. Aika jännä juttu, miten paljon. AP

89 täällä taas. Mietin saisitko puolisosi ymmärtämään että haluat hyvää parisuhteellenne etkä syyllistää, syyttää, hallita tms häntä. Että sinun on oikeasti vaikea olla mutta haluaisit jatkaa parisuhdetta hänen kanssaan kuitenkin. Itse kyllä joskus epätoivon hetkellä olen sanonut etten ole enää vuoden päästä naimisissa jos asioita ei saada paremmaksi. Lisäksi mulle tuli fyysisiä stressioireita johtuen ahdistavasta tilanteesta parisuhteessa. Mutta nyt on muutamia viikkoja ollut kevyempi olo, tunnen että olemme jotenkin liikahtaneet eteenpäin.

Ap, lue omat kirjoituksesi niin näet vastauksen edessäsi. Tiedät sen varmasti ilman lukemistakin. Sinä et luota vaimoosi ja asia on ollut näin jo kauan ja tilanne tulee olemaan tämä varmasti tästä eteenpäinkin. Jos luottoa ja välittämistä toiseen ei ole (siis ihan täydellinen luotto ja välittäminen, koko sydämestä), niin aika huono siitä on lähteä enää mitään kovin pysyvää tulevaisuudelle rakentamaan. Suhteen pohja on rikki ja vaikka sitä nyt yrittäisitte miten korjata, jää jonnekin epäpuhtautta ja hometta, joka paljastuu myöhemmin ihan varmasti.

Tällainen suhde ei ole lapsellekaan terve kasvuympäristö ja hän alkaa lähes varmasti toteuttamaan jomman kumman teidän vanhemmista aloittamaa linjaa omassa elämässäänkin - eihän hän muusta tiedä. Ajatelkaa siis nyt molemmat vähän omaa nenäänne kauemmaksi ja vaikka kymmenen vuoden päähän. Mitä siellä näkyy jos jatkatte nykyisellä linjalla? Miten selität huonon olosi ja epämääräisen alakulosi suhteenne takia lapsellesi? Vai ajatteletteko, että ei hän huomaa mitään jos olette hänen kanssaan teennäisen iloisia ja arki kulkee? Menneet puhumattomat ja selvittämättä jääneet asiat eivät unohdu, mutta varo, että ette jatka tulevaisuudessa samalla linjalla, vain siihen voit nyt vaikuttaa. T. Ekan sivun vastaaja, 17 vuotta epämääräisessä suhteessa ollut

Oletko ap saanut vastauksista mitään uutta mietintään?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:09"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:03"] Voi ap, minusta tuntuu, että olette liian erilaisia ihmisiä, että teistä olisi pitemmän päälle, tai enää nytkään, onnellisiksi yhdessä. Ei edes suht koht tyytyväisiksi. Meillä on tämä yksi elämä ja meillä on oma luonteemme, omat toiveemme, odotuksemme, tarpeemme. Emme voi loputtomasti joustaa niistä. Sinä koet jääneesi parisuhteessa yksin, mies käyttää mykkäkoulua aseena ja vallankäytön välineenä. Tilanteenne on jo nyt aika solmussa. Terapiassa, jos sellaiseen menisitte, puhuisit sinä ja hän myötäilisi joo joo, että pääsisi pois sieltä. Minusta suurin ongelmanne on se, ettei häntä kiinnosta. Ei vain kiinnosta tarpeeksi, miten teille käy, miten voit suhteessa, tuleeko ero. Hän jää suhteeseen niin pitkäksi aikaa, kun kestät sitä tällaisena. Jos et kestä ja lähdet, hän sanoo no moi sitten ja pärjäile ja menee omaan suuntaansa. Taidat sisimmässäsi tietää tämän. Surullista mutta totta.   [/quote] Niin, meillä on vain kohta seitsemän yhteistä vuotta takana. On minussakin ollut vikaa vuosien varrella yhtä lailla. Olen aina ollut hyvään uskova ja odottanut asioiden muuttuvan paremmiksi, kun vain yrittää tarpeeksi ja hitaasti edistystä onkin tapahtunut. Yhteinen lapsikin meillä on. Olen vain niin surullinen. Tuo, ettei häntä kiinnosta ehkä tarpeeksi on kyllä ihan totta, on ainakin ollut. Hänellä on ollut vaikeuksia asettua tunteiden kohdalla asemaani. AP [/quote] Vanha kunnon marttyyrihuora. Puhdistahan hiekka pillusta ja koita hymyilla miehellesi edes välillä äläkä aina valita.

[/quote]

Vanha kunnon kusipäähuora joka on kaikkitietävä eikä tiedä mistään mitään.
AP on mies..