Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä voisi auttaa tähän pattitilanteeseen kotona?
18.02.2015 |
Puolisoni on aina reagoinut ristiriitoihin vetäytymällä ja sulkeutumalla, vaikenemalla. Itse taas olen suunapäänä niitä selvittämässä ja puhumassa asiat ja tunteet halki. Ihanteenani on ollut avoimuus ja rehellisyys, kompromissien teko siltä pohjalta.
Liian usein vain koen jääväni ongelmien käsittelyssä yksin, kun joudun hoitamaan niistä puhumisen ja asioiden selvittämisen. Suurin ongelma on silloin, jos ongelma on ollut sen luonteinen, että puolisoni on loukannut minua jotenkin.
Hänellä on ollut aina tapana yrittää väistellä asioita olemalla puhumatta, kaunistelemalla, jättämällä kertomatta... Nyt tätä on jatkunut liian pitkään. Mitä oikein teen? Olen ollut niin kauan neuvoton. Hän loukkasi minua yli vuosi sitten todella ja asian käsittely jäi minulle. Olen ollut täysin rikki ja masentunut. Kuulemma hän ei tiedä mitä hänen pitäisi sanoa, koska on jo kertonut asioiden laidan. Miksi hän sitten panttasi totuutta ja valehteli niin pitkään? Miksi pallo heitetään aina minulle, minun pitäisi tietää mitä sanoa? Tuntuu niin väärältä. Hän vain odottaa, että asiat menevät ohi, mutta oma paha oloni vain kasvaa vuosi vuodelta. Aina tulee joku uusi juttu, joka suistaa elämän raiteiltaan. Itse selvittäisin asiat mahdollisimman pian, mutten ole kyennyt siihen yksin, kun toinen ei ole ollut yhteistyöhaluinen, omien sanojensa mukaan -kykyinen. Aina hän lupaa olla parempi. En vain kestä enää, kun oma motivaatio elämään on viety. On niin raskasta jäädä tunteiden kanssa yksin ja yrittää vain käsitellä asiat, kun tunne on niin musertava. En haluaisi olla katkera, mutta minua ahdistaa ja pelottaa koko ajan. Painajaisissa näen, etten kykene enää luottamaan, tai sitten oma oloni vain on niin musertava.
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:29"]
Ongelma on vain se, että omat elämänsuunnitelmani eivät eron jälkeen sopisi siihen, että meillä on lapsi. Minulla ei ole asuinpaikassamme mitään perheeni lisäksi. Muuttaisin muuten ulkomaille. Niin olisin luultavasti tehnyt jo vuosia sitten, jos olisin ollut sinkku. AP
[/quote]
Siis vaihtoehdot ovat: jäädä epätyydyttävään suhteeseen tai muuttaa ulkomaille? Ja koska ulkomaille muutto ei oikein käy (lapsen takia), jäät epätyydyttävään suhteeseen?
Mitä jos et tekisi kumpaakaan, vaan sinä ja lapsi muuttaisitte jonnekin Suomessa ja aloittaisitte uuden elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:28"]
Millainen mies on noin muuten luonteeltaan?
[/quote]
Olen itse mies ja hän on nainen. Valitettavasti päädyin tänne etsimään vastauksia, kun en niitä kykene löytämään yhdessä puolisoni kanssa. Se on kyllä totta, että yleensä tällainen tilanne on ilmeisesti toisin päin eikä tämä palsta ole varsinaisesti miehille. Sukupuoli ei ole kuitenkaan mielestäni tässä olennainen kysymys ja siksi en maininnut sitä aikaisemmin. Kyse on parisuhteen dynamiikasta ja siitä, miten tällaista kuviota voisi helpottaa tai muuttaa. Itse olen käyttänyt omat keinoni. AP
Ap, teissä on se eroavaisuus, että sinä haluat, että miehesi on kuten sinä tässä asiassa, hän haluaa olla sellainen kuin on. Muttei hän yritä tehdä sinusta samanlaista kuin itse on. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta siltä tuo näyttää. Se, että teillä on joku ratkaisematon riita/epäluottamus menneisyydessä on erillinen asia siitä, että te olette erilaisia luonteiltanne ja ongelmanratkaisutavoiltanne. Se, että miehesi tapa on erilainen, ei automaattisesti tee siitä väärää.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:37"]
Ap, teissä on se eroavaisuus, että sinä haluat, että miehesi on kuten sinä tässä asiassa, hän haluaa olla sellainen kuin on. Muttei hän yritä tehdä sinusta samanlaista kuin itse on. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta siltä tuo näyttää. Se, että teillä on joku ratkaisematon riita/epäluottamus menneisyydessä on erillinen asia siitä, että te olette erilaisia luonteiltanne ja ongelmanratkaisutavoiltanne. Se, että miehesi tapa on erilainen, ei automaattisesti tee siitä väärää.
[/quote]Anteeksi, en ollut lukenut tuota edellistä vastaustasi ap, joten vaihdan "miehesi" "vaimoksesi".
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:33"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:29"]
Ongelma on vain se, että omat elämänsuunnitelmani eivät eron jälkeen sopisi siihen, että meillä on lapsi. Minulla ei ole asuinpaikassamme mitään perheeni lisäksi. Muuttaisin muuten ulkomaille. Niin olisin luultavasti tehnyt jo vuosia sitten, jos olisin ollut sinkku. AP
[/quote]
Siis vaihtoehdot ovat: jäädä epätyydyttävään suhteeseen tai muuttaa ulkomaille? Ja koska ulkomaille muutto ei oikein käy (lapsen takia), jäät epätyydyttävään suhteeseen?
Mitä jos et tekisi kumpaakaan, vaan sinä ja lapsi muuttaisitte jonnekin Suomessa ja aloittaisitte uuden elämän.
[/quote]
En haluaisi lapsellemme sellaista elämää, että toinen vanhemmista asuu toisella puolella Suomea. Mielummin yritän saada sitten vaikka asiat ja tunteet käsiteltyä yksin oman pääni sisällä. Tällä hetkellä taakka on liian suuri, pienikin helpotus voisi kuitenkin auttaa. Tähänkin asti olen kestänyt. Lapseni on minulle tärkeintä maailmassa ja puolisoanikin kyllä rakastan, kaikesta huolimatta. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:37"]
Ap, teissä on se eroavaisuus, että sinä haluat, että miehesi on kuten sinä tässä asiassa, hän haluaa olla sellainen kuin on. Muttei hän yritä tehdä sinusta samanlaista kuin itse on. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta siltä tuo näyttää. Se, että teillä on joku ratkaisematon riita/epäluottamus menneisyydessä on erillinen asia siitä, että te olette erilaisia luonteiltanne ja ongelmanratkaisutavoiltanne. Se, että miehesi tapa on erilainen, ei automaattisesti tee siitä väärää.
[/quote]
Ongelma on se, ettei hänellä ole ollut minkäänlaisia tapoja käsitellä asioita. Olen joutunut aina yrittää käsitellä asiat yksin tai väkisin (tarkoitan sitä, että minä puhun ja hän vaikenee), hänellä on periaatteena ollut ota tai jätä näin yleistäen. AP
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:37"]
Ap, teissä on se eroavaisuus, että sinä haluat, että miehesi on kuten sinä tässä asiassa, hän haluaa olla sellainen kuin on. Muttei hän yritä tehdä sinusta samanlaista kuin itse on. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta siltä tuo näyttää. Se, että teillä on joku ratkaisematon riita/epäluottamus menneisyydessä on erillinen asia siitä, että te olette erilaisia luonteiltanne ja ongelmanratkaisutavoiltanne. Se, että miehesi tapa on erilainen, ei automaattisesti tee siitä väärää.
[/quote]
Ongelma on se, ettei hänellä ole ollut minkäänlaisia tapoja käsitellä asioita. Olen joutunut aina yrittää käsitellä asiat yksin tai väkisin (tarkoitan sitä, että minä puhun ja hän vaikenee), hänellä on periaatteena ollut ota tai jätä näin yleistäen. AP
[/quote]Onhan sekin tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:37"]
Ap, teissä on se eroavaisuus, että sinä haluat, että miehesi on kuten sinä tässä asiassa, hän haluaa olla sellainen kuin on. Muttei hän yritä tehdä sinusta samanlaista kuin itse on. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta siltä tuo näyttää. Se, että teillä on joku ratkaisematon riita/epäluottamus menneisyydessä on erillinen asia siitä, että te olette erilaisia luonteiltanne ja ongelmanratkaisutavoiltanne. Se, että miehesi tapa on erilainen, ei automaattisesti tee siitä väärää.
[/quote]
Ongelma on se, ettei hänellä ole ollut minkäänlaisia tapoja käsitellä asioita. Olen joutunut aina yrittää käsitellä asiat yksin tai väkisin (tarkoitan sitä, että minä puhun ja hän vaikenee), hänellä on periaatteena ollut ota tai jätä näin yleistäen. AP
[/quote]Onhan sekin tapa.
[/quote]
Niin, tai hän siis yrittää käsitellä asiat olemalla käsittelemättä niitä, väistellä tai odottaa niiden menevän ohi. Välillä tämä väisteleminen on pitänyt sisällään myös valehtelemista ja manipulointia (aikaisemmin enemmän). Mutta miten tällaista tapaa sitten voisi tulla oikein vastaan? Kun se jättää käytännössä vain toisen osapuolen yksin asioiden käsittelemisessä. AP
Mitäs jos kuitenkin menisit vaikka yksin terapeutille selvittämään omat ajatuksesi. Kuulostaa ettei sinultakaan löydy ymmärrystä puolisoasi kohtaan. Luulen että puolisosi on aika aseeton sinun verbaalisen taitavuutesi edessä ja käyttäytyy siksi niin kuin käyttäytyy. Monet muutkin miehet ovat samanlaisia, täysin aseettomia ja ehkä sisimmissään hädissään, mutta kun ei ole sosiaalisia taitoja niin niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:37"]
Ap, teissä on se eroavaisuus, että sinä haluat, että miehesi on kuten sinä tässä asiassa, hän haluaa olla sellainen kuin on. Muttei hän yritä tehdä sinusta samanlaista kuin itse on. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta siltä tuo näyttää. Se, että teillä on joku ratkaisematon riita/epäluottamus menneisyydessä on erillinen asia siitä, että te olette erilaisia luonteiltanne ja ongelmanratkaisutavoiltanne. Se, että miehesi tapa on erilainen, ei automaattisesti tee siitä väärää.
[/quote]
Ongelma on se, ettei hänellä ole ollut minkäänlaisia tapoja käsitellä asioita. Olen joutunut aina yrittää käsitellä asiat yksin tai väkisin (tarkoitan sitä, että minä puhun ja hän vaikenee), hänellä on periaatteena ollut ota tai jätä näin yleistäen. AP
[/quote]
Ota tai jätä -asenne on paras ja ainoa oikea tapa toimia suhteessa. Jos puolisollasi on periaatteita, joista ei aio luopua, niin miksi luopumaan. Pidemmän päälle periaatteistaan luopunut puoliso katkeroituu, ja liitto hajoaa joka tapauksessa. Ei se auta asiaa mitenkään, vaikka kuinka haluaisit keskustella tunteista ja ratkoa ongelmia. Kuten joku aiemmin kirjoittikin; vaikuttaa siltä, että sinä AP yrität väkisin muuttaa puolisoasi, mutta ei se onnistu. Ihmiset eivät muutu. Ja mitä enemmän painostat, sitä huonommaksi keskusteluyhteys muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:37"]
Ap, teissä on se eroavaisuus, että sinä haluat, että miehesi on kuten sinä tässä asiassa, hän haluaa olla sellainen kuin on. Muttei hän yritä tehdä sinusta samanlaista kuin itse on. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta siltä tuo näyttää. Se, että teillä on joku ratkaisematon riita/epäluottamus menneisyydessä on erillinen asia siitä, että te olette erilaisia luonteiltanne ja ongelmanratkaisutavoiltanne. Se, että miehesi tapa on erilainen, ei automaattisesti tee siitä väärää.
[/quote]
Ongelma on se, ettei hänellä ole ollut minkäänlaisia tapoja käsitellä asioita. Olen joutunut aina yrittää käsitellä asiat yksin tai väkisin (tarkoitan sitä, että minä puhun ja hän vaikenee), hänellä on periaatteena ollut ota tai jätä näin yleistäen. AP
[/quote]Onhan sekin tapa.
[/quote]
Niin, tai hän siis yrittää käsitellä asiat olemalla käsittelemättä niitä, väistellä tai odottaa niiden menevän ohi. Välillä tämä väisteleminen on pitänyt sisällään myös valehtelemista ja manipulointia (aikaisemmin enemmän). Mutta miten tällaista tapaa sitten voisi tulla oikein vastaan? Kun se jättää käytännössä vain toisen osapuolen yksin asioiden käsittelemisessä. AP
[/quote]Saattaa olla, että olen puolisosi kaltainen ihminen, sillä minun korvaani kuulostaa siltä (tietysti vain tämän ketjun perusteella, en tunne todellista tilannetta välillänne, enkä teitä tunne), että minä vastaavassa tilanteessa tuntisin tulevani ahdistelluksi. Tuntisin, että samaa asiaa vatvotaan, vaikka se oli jo omasta näkökulmastani käsitelty, sovittukin kenties. Se, että se vastapuolesta ei ole vielä käsitelty, on ymmärrettävää ja kummallakin on omat tapansa käsitellä vaikeuksia, mutta ei se, että toinen tahtoo puhua puhumasta päästyäänkin, tee minusta halukasta puhumaan samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Ymmärrän sen, että se toisesta, erilaisesta ihmisestä, tuntuu väärältä tavalta, muttei se silti saa minun sanaista arkkuani avautumaan, kun ei minulle ole eikä tule enää uutta puhuttavaa aiheesta. Joten siinä mielessä se on kyllä ota tai jätä- tyyppinen tilanne. Se on kyllä eri asia, jos kyseessä on jatkuvasti valehteleminen, ei sellainen tietenkään ole oikein, mutta joku menneisyyden juttu, selvitetty asia pitäisi mielestäni jättää taakse, jos niin on päätetty tehdä, eikä vain aina palata siihen toistuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä 31:n kanssa. Terapeutille voi mennä selvittämään omia ajatuksiaan tilanteesta.
Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, ettet ole valmis luopumaan tuosta yrittämisestä. Haluat kovasti, etkä ole valmis luopumaan, mutta parisuhteesi on epätyydyttävä. Sinun on jossain vaiheessa pakko valita, mutta ehkä et ole valmis siihen vielä.
Vaimosi joka tapauksessa on varsin tietoinen siitä asemasta, joka hänellä suhteessanne on. Suhteenne ei ole lainkaan tasapainossa, kun toisesta tulee vastuunkantaja ja toinen voi väistellä ilman, että hänen tarvitsee kantaa huolta mistään. Se on aina huono asetelma.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:37"]
Ap, teissä on se eroavaisuus, että sinä haluat, että miehesi on kuten sinä tässä asiassa, hän haluaa olla sellainen kuin on. Muttei hän yritä tehdä sinusta samanlaista kuin itse on. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta siltä tuo näyttää. Se, että teillä on joku ratkaisematon riita/epäluottamus menneisyydessä on erillinen asia siitä, että te olette erilaisia luonteiltanne ja ongelmanratkaisutavoiltanne. Se, että miehesi tapa on erilainen, ei automaattisesti tee siitä väärää.
[/quote]
Ongelma on se, ettei hänellä ole ollut minkäänlaisia tapoja käsitellä asioita. Olen joutunut aina yrittää käsitellä asiat yksin tai väkisin (tarkoitan sitä, että minä puhun ja hän vaikenee), hänellä on periaatteena ollut ota tai jätä näin yleistäen. AP
[/quote]
Ota tai jätä -asenne on paras ja ainoa oikea tapa toimia suhteessa. Jos puolisollasi on periaatteita, joista ei aio luopua, niin miksi luopumaan. Pidemmän päälle periaatteistaan luopunut puoliso katkeroituu, ja liitto hajoaa joka tapauksessa. Ei se auta asiaa mitenkään, vaikka kuinka haluaisit keskustella tunteista ja ratkoa ongelmia. Kuten joku aiemmin kirjoittikin; vaikuttaa siltä, että sinä AP yrität väkisin muuttaa puolisoasi, mutta ei se onnistu. Ihmiset eivät muutu. Ja mitä enemmän painostat, sitä huonommaksi keskusteluyhteys muuttuu.
[/quote]
Niin, ehkä itse olen se empaattisempi, joka puhuu tunteistaan ja pyrkii kompromisseihin, kun toinen on hyvin erilainen luonteeltaan. Sikäli kun ymmärsin, mitä tarkoitit sanoa, tosin en ehkä täysin ymmärtänyt mitä tarkoitit periaatteilla. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollainen nainen ja aina, aina pelkään että jään niin yksin, koska en vaan osaa puhua. En vaan osaa. Tuntuu että olen nurkkaan ahdistettu, suunniltaan oleva eläin eikä ole muita vaihtoehtoja kuin sulkeutua täysin. On sellainen olo, että multa odotetaan jotain ratkaisua kaikkeen enkä minä tiedä, mitä tehdä. Säälittää puolisoni ja etenkin lapset, koska en haluaisi tätä eteenpäin siirtää.
Yritän oikeasti puhua mutta tuntuu, ettei siitä ole mitään hyötyä, koska vastaan tulee taas vaan älytön puhetulva, joka minulle kuulostaa taas konekivääriltä, syyttelyltä. Vaikka toki minussa on syytä paljonkin, mutta jos saisin ihan vähän vapaammin hengittää, niin voisin miettiä rauhassa ja yrittää puhua.
Voisiko puolisosi vaikka kirjoittaa jos puhuminen on vaikeaa? Meillä se toimii, mutta vaatii siis aidon halun avata tilannetta ja kommunikoida. Meillä minun puhumattomuus ei ole (ainakaan ihan täysin) vallankäyttöä vaan oikeaa osaamattomuutta ja kyvyttömyyttä. Ihan totta, näin käy kun lapsuudenkodissa ei puhuta edes arkisista asioista saati tunteista.
Meillä ei ole kylläkään taustalla mitään tuollaista isoa loukkausta kummankaan puolelta, mutta lasten kautta ollaan kyllä riidelty, mikä on ollut ihan hirveää. Älkää teilatko :( Mutta meillä tuo kirjoittaminen on vähän auttanut tilanteeseen, kun minä saan siten rauhassa miettiä ja ilmaista ja tunnen tulevani kuulluksi. Lasten kanssa tosin haastavaa, mutta iltaisin ollaan löydetty tähän aikaa.
Olen tosi pahoillani sun puolesta AP, toivottavasti tilanne ratkeaisi jotenkin.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:53"]
Niin, ehkä itse olen se empaattisempi, joka puhuu tunteistaan ja pyrkii kompromisseihin, kun toinen on hyvin erilainen luonteeltaan. Sikäli kun ymmärsin, mitä tarkoitit sanoa, tosin en ehkä täysin ymmärtänyt mitä tarkoitit periaatteilla. AP
[/quote]Ainakin näet omat hyvät puolesi hyvin selvästi ;)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:37"]
Ap, teissä on se eroavaisuus, että sinä haluat, että miehesi on kuten sinä tässä asiassa, hän haluaa olla sellainen kuin on. Muttei hän yritä tehdä sinusta samanlaista kuin itse on. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta siltä tuo näyttää. Se, että teillä on joku ratkaisematon riita/epäluottamus menneisyydessä on erillinen asia siitä, että te olette erilaisia luonteiltanne ja ongelmanratkaisutavoiltanne. Se, että miehesi tapa on erilainen, ei automaattisesti tee siitä väärää.
[/quote]
Ongelma on se, ettei hänellä ole ollut minkäänlaisia tapoja käsitellä asioita. Olen joutunut aina yrittää käsitellä asiat yksin tai väkisin (tarkoitan sitä, että minä puhun ja hän vaikenee), hänellä on periaatteena ollut ota tai jätä näin yleistäen. AP
[/quote]Onhan sekin tapa.
[/quote]
Niin, tai hän siis yrittää käsitellä asiat olemalla käsittelemättä niitä, väistellä tai odottaa niiden menevän ohi. Välillä tämä väisteleminen on pitänyt sisällään myös valehtelemista ja manipulointia (aikaisemmin enemmän). Mutta miten tällaista tapaa sitten voisi tulla oikein vastaan? Kun se jättää käytännössä vain toisen osapuolen yksin asioiden käsittelemisessä. AP
[/quote]Saattaa olla, että olen puolisosi kaltainen ihminen, sillä minun korvaani kuulostaa siltä (tietysti vain tämän ketjun perusteella, en tunne todellista tilannetta välillänne, enkä teitä tunne), että minä vastaavassa tilanteessa tuntisin tulevani ahdistelluksi. Tuntisin, että samaa asiaa vatvotaan, vaikka se oli jo omasta näkökulmastani käsitelty, sovittukin kenties. Se, että se vastapuolesta ei ole vielä käsitelty, on ymmärrettävää ja kummallakin on omat tapansa käsitellä vaikeuksia, mutta ei se, että toinen tahtoo puhua puhumasta päästyäänkin, tee minusta halukasta puhumaan samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Ymmärrän sen, että se toisesta, erilaisesta ihmisestä, tuntuu väärältä tavalta, muttei se silti saa minun sanaista arkkuani avautumaan, kun ei minulle ole eikä tule enää uutta puhuttavaa aiheesta. Joten siinä mielessä se on kyllä ota tai jätä- tyyppinen tilanne. Se on kyllä eri asia, jos kyseessä on jatkuvasti valehteleminen, ei sellainen tietenkään ole oikein, mutta joku menneisyyden juttu, selvitetty asia pitäisi mielestäni jättää taakse, jos niin on päätetty tehdä, eikä vain aina palata siihen toistuvasti.
[/quote]
Usein vain asioita ei ole saatu puhuttua syystä tai toisesta ajallaan ja ne ovat mutkistuneet sitten matkalla ja ongelmia on sillä välin tullut lisääkin. Olen yrittänyt puhua asiat itse pois alta mahdollisimman nopeasti, minkä vuoksi tuntuu pahalta, että kaiken lisäksi vielä joudun hänenkin taholtaan syyllistetyksi siitä, että otan sitten niitä vanhoja juttuja puheeksi. Sen lisäksi minun vielä pitäisi osata vastata hänelle, mitä odotan hänen sanovan asioihin, kun hän on jo niistä sanottavansa sanonut. Pahaa oloa on vain kertynyt niin paljon. AP
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:56"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:53"]
Niin, ehkä itse olen se empaattisempi, joka puhuu tunteistaan ja pyrkii kompromisseihin, kun toinen on hyvin erilainen luonteeltaan. Sikäli kun ymmärsin, mitä tarkoitit sanoa, tosin en ehkä täysin ymmärtänyt mitä tarkoitit periaatteilla. AP
[/quote]Ainakin näet omat hyvät puolesi hyvin selvästi ;)
[/quote]
Eikö se ole ihan hyväkin asia? On sitä paitsi mielipidekysymys, onko se hyvä asia, tässä tapauksessa minulla ei välttämättä ole. Totesin vain näin olevan, olen nimittäin vähän liiankin herkkä ja hyväuskoinen ihminen pohjimmiltani. Siksi suhdeongelmatkin tuntuvat musertavilta. AP
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:58"]
Usein vain asioita ei ole saatu puhuttua syystä tai toisesta ajallaan ja ne ovat mutkistuneet sitten matkalla ja ongelmia on sillä välin tullut lisääkin. Olen yrittänyt puhua asiat itse pois alta mahdollisimman nopeasti, minkä vuoksi tuntuu pahalta, että kaiken lisäksi vielä joudun hänenkin taholtaan syyllistetyksi siitä, että otan sitten niitä vanhoja juttuja puheeksi. Sen lisäksi minun vielä pitäisi osata vastata hänelle, mitä odotan hänen sanovan asioihin, kun hän on jo niistä sanottavansa sanonut. Pahaa oloa on vain kertynyt niin paljon. AP
[/quote]Ei hän oikeasti haluakaan, että sainoisit mitä haluat hänen sanovan. Se on tapa ilmaista, ettei hänellä ole tästä asiasta uutta sanottavaa. Se on turhautumisen ilmaus, kun palaat vanhoihin asioihin. Minun korvaani kuulostaa siltä, ettet sinäkään osaa asettua puolisosi asemaan yhtään sen enempää, kuin hänkään sinun. Mitä jos pysyisitte kumpikin niissä omissa nahkoissanne (kuten puolisosi tekeekin)?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:53"]
Minä olen tuollainen nainen ja aina, aina pelkään että jään niin yksin, koska en vaan osaa puhua. En vaan osaa. Tuntuu että olen nurkkaan ahdistettu, suunniltaan oleva eläin eikä ole muita vaihtoehtoja kuin sulkeutua täysin. On sellainen olo, että multa odotetaan jotain ratkaisua kaikkeen enkä minä tiedä, mitä tehdä. Säälittää puolisoni ja etenkin lapset, koska en haluaisi tätä eteenpäin siirtää.
Yritän oikeasti puhua mutta tuntuu, ettei siitä ole mitään hyötyä, koska vastaan tulee taas vaan älytön puhetulva, joka minulle kuulostaa taas konekivääriltä, syyttelyltä. Vaikka toki minussa on syytä paljonkin, mutta jos saisin ihan vähän vapaammin hengittää, niin voisin miettiä rauhassa ja yrittää puhua.
Voisiko puolisosi vaikka kirjoittaa jos puhuminen on vaikeaa? Meillä se toimii, mutta vaatii siis aidon halun avata tilannetta ja kommunikoida. Meillä minun puhumattomuus ei ole (ainakaan ihan täysin) vallankäyttöä vaan oikeaa osaamattomuutta ja kyvyttömyyttä. Ihan totta, näin käy kun lapsuudenkodissa ei puhuta edes arkisista asioista saati tunteista.
Meillä ei ole kylläkään taustalla mitään tuollaista isoa loukkausta kummankaan puolelta, mutta lasten kautta ollaan kyllä riidelty, mikä on ollut ihan hirveää. Älkää teilatko :( Mutta meillä tuo kirjoittaminen on vähän auttanut tilanteeseen, kun minä saan siten rauhassa miettiä ja ilmaista ja tunnen tulevani kuulluksi. Lasten kanssa tosin haastavaa, mutta iltaisin ollaan löydetty tähän aikaa.
Olen tosi pahoillani sun puolesta AP, toivottavasti tilanne ratkeaisi jotenkin.
[/quote]
Kiitos paljon. Kuulostat aika paljon vaimoltani. Hänen kanssaan olenkin yrittänyt viestiä toisinaan kirjoittamalla. Nyt vain lapsen saamisen jälkeen vähän vähemmän. Monesti tilanne onkin juuri sellainen, että kumpikin tuntuu olevan neuvoton, kun puhuminen on niin vaikeaa. AP
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:28"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:03"]
Voi ap, minusta tuntuu, että olette liian erilaisia ihmisiä, että teistä olisi pitemmän päälle, tai enää nytkään, onnellisiksi yhdessä. Ei edes suht koht tyytyväisiksi. Meillä on tämä yksi elämä ja meillä on oma luonteemme, omat toiveemme, odotuksemme, tarpeemme. Emme voi loputtomasti joustaa niistä. Sinä koet jääneesi parisuhteessa yksin, mies käyttää mykkäkoulua aseena ja vallankäytön välineenä. Tilanteenne on jo nyt aika solmussa.
Terapiassa, jos sellaiseen menisitte, puhuisit sinä ja hän myötäilisi joo joo, että pääsisi pois sieltä. Minusta suurin ongelmanne on se, ettei häntä kiinnosta. Ei vain kiinnosta tarpeeksi, miten teille käy, miten voit suhteessa, tuleeko ero. Hän jää suhteeseen niin pitkäksi aikaa, kun kestät sitä tällaisena. Jos et kestä ja lähdet, hän sanoo no moi sitten ja pärjäile ja menee omaan suuntaansa.
Taidat sisimmässäsi tietää tämän. Surullista mutta totta.
[/quote]Tämän allekirjoittaisin minäkin sanasta sanaan. Olkoot suhdetta takana sitten seitsemän vuotta tai seitsemäntoista vuotta niin silti. Meillä on mieheni kanssa myös suhteessamme isoja ongelmia ja kun aiheesta yritän puhua, mies kyllä juttelee ja kuuntelee, myötäilee ja lupaa tulla vastaan ja ehkä hieman tuleekin, mutta vain sen verran, että luulen asioiden alkavan järjestyä. Sitten palataan taas normaaliin kaavaan. Asiat jäävät siis aina epäselviksi ja korjausta ei tule. Suhdetta on takana 17 vuotta.
Teillä on pattitilanne ja kun vain toinen yrittää korjata sitä, ei se siitä valitettavasti ikinä parane. Miehesi ei opi varmasti asioitaan koskaan puhumaan jos ei ole oppinut tähänkään mennessä. Sinä et saa koskaan asioitanne selviksi ja voin sanoa, että asioista ei tule jatkamalla ainakaan selvempiä ja helpompia. Me kävimme juttelemassa ulkopuolisen neutraalin henkilön kanssa ja aluksi tuntui, että asiat järjestyvät, mutta siitä on nyt kolme kuukautta ja nyt näen, että mikään ei muuttunut, ei mikään.
Asukaa vaikka eriksenne jonkun aikaa ja miettikää, kumpi on parempi vaihtoehto.
[/quote]
Mietin vain tästä, että miten voisin oikein rautalangasta vääntää, että mitä hän voisi tehdä selvittääkseen asioita välillämme muuten, kuin kertomalla jotain konkreettista? Minusta on niin epäreilua, että joudun kaiken lisäksi sanomaan hänelle, mitä hänen pitäisi sanoa, kun koko asia on hänestä johtuva muutenkin, koska hän on jättänyt minut yksin asioiden kanssa. AP