Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä voisi auttaa tähän pattitilanteeseen kotona?
18.02.2015 |
Puolisoni on aina reagoinut ristiriitoihin vetäytymällä ja sulkeutumalla, vaikenemalla. Itse taas olen suunapäänä niitä selvittämässä ja puhumassa asiat ja tunteet halki. Ihanteenani on ollut avoimuus ja rehellisyys, kompromissien teko siltä pohjalta.
Liian usein vain koen jääväni ongelmien käsittelyssä yksin, kun joudun hoitamaan niistä puhumisen ja asioiden selvittämisen. Suurin ongelma on silloin, jos ongelma on ollut sen luonteinen, että puolisoni on loukannut minua jotenkin.
Hänellä on ollut aina tapana yrittää väistellä asioita olemalla puhumatta, kaunistelemalla, jättämällä kertomatta... Nyt tätä on jatkunut liian pitkään. Mitä oikein teen? Olen ollut niin kauan neuvoton. Hän loukkasi minua yli vuosi sitten todella ja asian käsittely jäi minulle. Olen ollut täysin rikki ja masentunut. Kuulemma hän ei tiedä mitä hänen pitäisi sanoa, koska on jo kertonut asioiden laidan. Miksi hän sitten panttasi totuutta ja valehteli niin pitkään? Miksi pallo heitetään aina minulle, minun pitäisi tietää mitä sanoa? Tuntuu niin väärältä. Hän vain odottaa, että asiat menevät ohi, mutta oma paha oloni vain kasvaa vuosi vuodelta. Aina tulee joku uusi juttu, joka suistaa elämän raiteiltaan. Itse selvittäisin asiat mahdollisimman pian, mutten ole kyennyt siihen yksin, kun toinen ei ole ollut yhteistyöhaluinen, omien sanojensa mukaan -kykyinen. Aina hän lupaa olla parempi. En vain kestä enää, kun oma motivaatio elämään on viety. On niin raskasta jäädä tunteiden kanssa yksin ja yrittää vain käsitellä asiat, kun tunne on niin musertava. En haluaisi olla katkera, mutta minua ahdistaa ja pelottaa koko ajan. Painajaisissa näen, etten kykene enää luottamaan, tai sitten oma oloni vain on niin musertava.
Kommentit (94)
Mitä tapahtui vuosi sitten? Tarvitsetko terapiaa? Onko ajatuksena, että mies ratkaisisi sinun ongelmasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä meidän pattitilanne. Mies haluaa ja minä en. Voisin hyvin kuvitella elämäni ilman ja mies vertaa syömiseen? Eroko ainoa vaihtoehto?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 06:29"]
Mitä tapahtui vuosi sitten? Tarvitsetko terapiaa? Onko ajatuksena, että mies ratkaisisi sinun ongelmasi?
[/quote]
Ei ole sellaista ajatusta, että puoliso ratkaisisi ongelmani. Alun perin olisin vain halunnut saada selville, mitä tapahtui, että olisin voinut käsitellä asian. Tähän tarvittiin kuitenkin monta kuukautta täynnä valheita ja minua yrittämässä selvittää ja puhua. Nyt luottamus on mennyt ja olen täysin rikki. Tämä kuvaa vain muutenkin suhdettamme, koska yritän aina puhua asiat ja antaa anteeksi, mutta hän pitkittää niitä ja vaikenee mikä tekee elämästämme tällaista. Lopulta olen neuvottomana vain ilmaisemassa pahaa oloa mikä sekin saa hänet vetäytymään. AP
Pyydä miestä kustantamaan sulle terapeutti että saat puhuttua tunteesi läpi.
Suostuuko mies edes kuuntelemaan vai meneekö tilanteesta pois?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 06:35"]
Pyydä miestä kustantamaan sulle terapeutti että saat puhuttua tunteesi läpi. Suostuuko mies edes kuuntelemaan vai meneekö tilanteesta pois?
[/quote]
Yhdessä sinne terapiaan mitää ap:n tapauksessa mennä. Tarvitsette objektiivisen tulkin väliinne.
Pettäminen (eikö niin?) on vaikea pala päästä yli muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tajusinkin, kun huomasin toisen keskustelunaloituksen etusivulla. Kyse on mykkäkoulusta. Hän on harrastanut sitä aina tavalla tai toisella. Hän on aina torjunut minua kaikin tavoin. Itsetuntoni on murskana vuosien jälkeen ja niin on mielenterveyteni, jos se koskaan on hyvä ollutkaan. Aloitin lukemaan tätä, en lukenut vielä loppuun, ja löysin parisuhteemme. AP
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 06:35"]
Pyydä miestä kustantamaan sulle terapeutti että saat puhuttua tunteesi läpi. Suostuuko mies edes kuuntelemaan vai meneekö tilanteesta pois?
[/quote]
Joskus kuuntelee, joskus ei. Lopulta yleensä vaiettuaan vain lähtee pois ja on vetäytyvä pitkän aikaa. Vastaa suoriin kysymyksiin, muuten on hiljaa ja odottaa konkreettisia asioita ja kysymyksiä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 06:39"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 06:35"]
Pyydä miestä kustantamaan sulle terapeutti että saat puhuttua tunteesi läpi. Suostuuko mies edes kuuntelemaan vai meneekö tilanteesta pois?
[/quote]
Yhdessä sinne terapiaan mitää ap:n tapauksessa mennä. Tarvitsette objektiivisen tulkin väliinne.
Pettäminen (eikö niin?) on vaikea pala päästä yli muutenkin.
[/quote]
Lopullisen version mukaan kyseessä ei olisi ollutkaan pettäminen, vaikka olin siinä käsityksessä pitkään. On kuitenkin vaikea uskoa, en tiedä mitä ajatella. Miksi hän valehtelisi ja käyttäytyisi sillä tavoin, jos ei ole tapahtunutkaan mitään ihmeellisempää? Pettäminen ei kuitenkaan ole se iso juttu minulle, vaan tämä epäluottamus, puhumattomuus ja kyvyttömyys selvittä asioita mikä saa muurin väliimme ja suistaa elämämme eri asioiden seurauksena jatkuvasti raiteiltaan. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:00"]
Eroa
[/quote]
Tuo ei varsinaisesti auta, kun yritän löytää muita vaihtoehtoja helpottaa tilannetta. AP
Voi ap, minusta tuntuu, että olette liian erilaisia ihmisiä, että teistä olisi pitemmän päälle, tai enää nytkään, onnellisiksi yhdessä. Ei edes suht koht tyytyväisiksi. Meillä on tämä yksi elämä ja meillä on oma luonteemme, omat toiveemme, odotuksemme, tarpeemme. Emme voi loputtomasti joustaa niistä. Sinä koet jääneesi parisuhteessa yksin, mies käyttää mykkäkoulua aseena ja vallankäytön välineenä. Tilanteenne on jo nyt aika solmussa.
Terapiassa, jos sellaiseen menisitte, puhuisit sinä ja hän myötäilisi joo joo, että pääsisi pois sieltä. Minusta suurin ongelmanne on se, ettei häntä kiinnosta. Ei vain kiinnosta tarpeeksi, miten teille käy, miten voit suhteessa, tuleeko ero. Hän jää suhteeseen niin pitkäksi aikaa, kun kestät sitä tällaisena. Jos et kestä ja lähdet, hän sanoo no moi sitten ja pärjäile ja menee omaan suuntaansa.
Taidat sisimmässäsi tietää tämän. Surullista mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:03"]
Voi ap, minusta tuntuu, että olette liian erilaisia ihmisiä, että teistä olisi pitemmän päälle, tai enää nytkään, onnellisiksi yhdessä. Ei edes suht koht tyytyväisiksi. Meillä on tämä yksi elämä ja meillä on oma luonteemme, omat toiveemme, odotuksemme, tarpeemme. Emme voi loputtomasti joustaa niistä. Sinä koet jääneesi parisuhteessa yksin, mies käyttää mykkäkoulua aseena ja vallankäytön välineenä. Tilanteenne on jo nyt aika solmussa.
Terapiassa, jos sellaiseen menisitte, puhuisit sinä ja hän myötäilisi joo joo, että pääsisi pois sieltä. Minusta suurin ongelmanne on se, ettei häntä kiinnosta. Ei vain kiinnosta tarpeeksi, miten teille käy, miten voit suhteessa, tuleeko ero. Hän jää suhteeseen niin pitkäksi aikaa, kun kestät sitä tällaisena. Jos et kestä ja lähdet, hän sanoo no moi sitten ja pärjäile ja menee omaan suuntaansa.
Taidat sisimmässäsi tietää tämän. Surullista mutta totta.
[/quote]
Niin, meillä on vain kohta seitsemän yhteistä vuotta takana. On minussakin ollut vikaa vuosien varrella yhtä lailla. Olen aina ollut hyvään uskova ja odottanut asioiden muuttuvan paremmiksi, kun vain yrittää tarpeeksi ja hitaasti edistystä onkin tapahtunut. Yhteinen lapsikin meillä on. Olen vain niin surullinen. Tuo, ettei häntä kiinnosta ehkä tarpeeksi on kyllä ihan totta, on ainakin ollut. Hänellä on ollut vaikeuksia asettua tunteiden kohdalla asemaani. AP
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:09"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:03"]
Voi ap, minusta tuntuu, että olette liian erilaisia ihmisiä, että teistä olisi pitemmän päälle, tai enää nytkään, onnellisiksi yhdessä. Ei edes suht koht tyytyväisiksi. Meillä on tämä yksi elämä ja meillä on oma luonteemme, omat toiveemme, odotuksemme, tarpeemme. Emme voi loputtomasti joustaa niistä. Sinä koet jääneesi parisuhteessa yksin, mies käyttää mykkäkoulua aseena ja vallankäytön välineenä. Tilanteenne on jo nyt aika solmussa.
Terapiassa, jos sellaiseen menisitte, puhuisit sinä ja hän myötäilisi joo joo, että pääsisi pois sieltä. Minusta suurin ongelmanne on se, ettei häntä kiinnosta. Ei vain kiinnosta tarpeeksi, miten teille käy, miten voit suhteessa, tuleeko ero. Hän jää suhteeseen niin pitkäksi aikaa, kun kestät sitä tällaisena. Jos et kestä ja lähdet, hän sanoo no moi sitten ja pärjäile ja menee omaan suuntaansa.
Taidat sisimmässäsi tietää tämän. Surullista mutta totta.
[/quote]
Niin, meillä on vain kohta seitsemän yhteistä vuotta takana. On minussakin ollut vikaa vuosien varrella yhtä lailla. Olen aina ollut hyvään uskova ja odottanut asioiden muuttuvan paremmiksi, kun vain yrittää tarpeeksi ja hitaasti edistystä onkin tapahtunut. Yhteinen lapsikin meillä on. Olen vain niin surullinen. Tuo, ettei häntä kiinnosta ehkä tarpeeksi on kyllä ihan totta, on ainakin ollut. Hänellä on ollut vaikeuksia asettua tunteiden kohdalla asemaani. AP
[/quote]
Vaikeuksia asettua vai kiinnostusta edes yrittää?
Minusta avainasemassa on se, että sinä taidat olla paljon kiinnostuneempi saada suhteenne toimimaan. Et voi saada sitä yksin toimimaan vaika kuinka taistelisit parisuhteenne pelastamiseksi. Hän on kyllä jo huomannut, että sinä taistelet, yrität, koetat selvittää, puhua jne. ja hänelle riittää jokin murahtelu tai vaikeneminen. Onpa helppoa. Ei tarvitse tehdä mitään kuin olla möllöttää vaan!
Miten olisi asumusero? Eroaistte ja katsoisit, mitä tapahtuu? Mies ehkä heräisi huomaamaan, mitä on menettämässä. Tai sitten ei heräisi ollenkaan, vaan jatkaisi elämäänsä ilman sinua. Mutta sinä ainakin tietäisit, mitä hänelle merkitset ja miten suunnittelet oman loppuelämääsi, joka on äärettömän tärkeä asia, ei vain yrittää yksin saada suhdetta toimimaan ihmisen kanssa, jota se ei nähtävästi kiinnosta pennin vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa oikein auttaa mutta voin sanoa että kirjoituksesi voisi olla minun kirjoittamani. Me olemme käyneet puoli vuotta terapiassa ja nyt tilanne on saattanut vähän helpottaa. Olennaista kai olisi että pystyisitte keskustelemaan ilman että mies kokisi joutuvansa nurkkaan mutta kyllä sillä miehelläkin pitää olla halua yrittää selvittää asioita sinun kanssasi.
..
Niin, ehkä minun pitäisi kerätä voimani ja lähteä. En vain tiedä onko niitä voimia enää. Paljon on ollut voimia vievää muutenkin. Toisaalta nyt tilanne on ollut parempi, mutta en osaa enää tässä vaiheessa saada omalta osaltani pahaa oloa pois ja möykkyä väliltämme. Haluaisin kyllä. AP
Millainen mies on noin muuten luonteeltaan?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:03"]
Voi ap, minusta tuntuu, että olette liian erilaisia ihmisiä, että teistä olisi pitemmän päälle, tai enää nytkään, onnellisiksi yhdessä. Ei edes suht koht tyytyväisiksi. Meillä on tämä yksi elämä ja meillä on oma luonteemme, omat toiveemme, odotuksemme, tarpeemme. Emme voi loputtomasti joustaa niistä. Sinä koet jääneesi parisuhteessa yksin, mies käyttää mykkäkoulua aseena ja vallankäytön välineenä. Tilanteenne on jo nyt aika solmussa.
Terapiassa, jos sellaiseen menisitte, puhuisit sinä ja hän myötäilisi joo joo, että pääsisi pois sieltä. Minusta suurin ongelmanne on se, ettei häntä kiinnosta. Ei vain kiinnosta tarpeeksi, miten teille käy, miten voit suhteessa, tuleeko ero. Hän jää suhteeseen niin pitkäksi aikaa, kun kestät sitä tällaisena. Jos et kestä ja lähdet, hän sanoo no moi sitten ja pärjäile ja menee omaan suuntaansa.
Taidat sisimmässäsi tietää tämän. Surullista mutta totta.
[/quote]Tämän allekirjoittaisin minäkin sanasta sanaan. Olkoot suhdetta takana sitten seitsemän vuotta tai seitsemäntoista vuotta niin silti. Meillä on mieheni kanssa myös suhteessamme isoja ongelmia ja kun aiheesta yritän puhua, mies kyllä juttelee ja kuuntelee, myötäilee ja lupaa tulla vastaan ja ehkä hieman tuleekin, mutta vain sen verran, että luulen asioiden alkavan järjestyä. Sitten palataan taas normaaliin kaavaan. Asiat jäävät siis aina epäselviksi ja korjausta ei tule. Suhdetta on takana 17 vuotta.
Teillä on pattitilanne ja kun vain toinen yrittää korjata sitä, ei se siitä valitettavasti ikinä parane. Miehesi ei opi varmasti asioitaan koskaan puhumaan jos ei ole oppinut tähänkään mennessä. Sinä et saa koskaan asioitanne selviksi ja voin sanoa, että asioista ei tule jatkamalla ainakaan selvempiä ja helpompia. Me kävimme juttelemassa ulkopuolisen neutraalin henkilön kanssa ja aluksi tuntui, että asiat järjestyvät, mutta siitä on nyt kolme kuukautta ja nyt näen, että mikään ei muuttunut, ei mikään.
Asukaa vaikka eriksenne jonkun aikaa ja miettikää, kumpi on parempi vaihtoehto.
Ongelma on vain se, että omat elämänsuunnitelmani eivät eron jälkeen sopisi siihen, että meillä on lapsi. Minulla ei ole asuinpaikassamme mitään perheeni lisäksi. Muuttaisin muuten ulkomaille. Niin olisin luultavasti tehnyt jo vuosia sitten, jos olisin ollut sinkku. AP
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:09"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:03"]
Voi ap, minusta tuntuu, että olette liian erilaisia ihmisiä, että teistä olisi pitemmän päälle, tai enää nytkään, onnellisiksi yhdessä. Ei edes suht koht tyytyväisiksi. Meillä on tämä yksi elämä ja meillä on oma luonteemme, omat toiveemme, odotuksemme, tarpeemme. Emme voi loputtomasti joustaa niistä. Sinä koet jääneesi parisuhteessa yksin, mies käyttää mykkäkoulua aseena ja vallankäytön välineenä. Tilanteenne on jo nyt aika solmussa.
Terapiassa, jos sellaiseen menisitte, puhuisit sinä ja hän myötäilisi joo joo, että pääsisi pois sieltä. Minusta suurin ongelmanne on se, ettei häntä kiinnosta. Ei vain kiinnosta tarpeeksi, miten teille käy, miten voit suhteessa, tuleeko ero. Hän jää suhteeseen niin pitkäksi aikaa, kun kestät sitä tällaisena. Jos et kestä ja lähdet, hän sanoo no moi sitten ja pärjäile ja menee omaan suuntaansa.
Taidat sisimmässäsi tietää tämän. Surullista mutta totta.
[/quote]
Niin, meillä on vain kohta seitsemän yhteistä vuotta takana. On minussakin ollut vikaa vuosien varrella yhtä lailla. Olen aina ollut hyvään uskova ja odottanut asioiden muuttuvan paremmiksi, kun vain yrittää tarpeeksi ja hitaasti edistystä onkin tapahtunut. Yhteinen lapsikin meillä on. Olen vain niin surullinen. Tuo, ettei häntä kiinnosta ehkä tarpeeksi on kyllä ihan totta, on ainakin ollut. Hänellä on ollut vaikeuksia asettua tunteiden kohdalla asemaani. AP
[/quote]
Vaikeuksia asettua vai kiinnostusta edes yrittää?
Minusta avainasemassa on se, että sinä taidat olla paljon kiinnostuneempi saada suhteenne toimimaan. Et voi saada sitä yksin toimimaan vaika kuinka taistelisit parisuhteenne pelastamiseksi. Hän on kyllä jo huomannut, että sinä taistelet, yrität, koetat selvittää, puhua jne. ja hänelle riittää jokin murahtelu tai vaikeneminen. Onpa helppoa. Ei tarvitse tehdä mitään kuin olla möllöttää vaan!
Miten olisi asumusero? Eroaistte ja katsoisit, mitä tapahtuu? Mies ehkä heräisi huomaamaan, mitä on menettämässä. Tai sitten ei heräisi ollenkaan, vaan jatkaisi elämäänsä ilman sinua. Mutta sinä ainakin tietäisit, mitä hänelle merkitset ja miten suunnittelet oman loppuelämääsi, joka on äärettömän tärkeä asia, ei vain yrittää yksin saada suhdetta toimimaan ihmisen kanssa, jota se ei nähtävästi kiinnosta pennin vertaa.
[/quote]Tämänkin kirjoituksen allekirjoittaisin. T. 19
Alue: Aihe vapaa
...Lopulta sitten vain raivoan hänelle omaa pahaa oloani ja vihaan itseäni sen vuoksi. En koskaan halunnut asioiden menevän näin. Yritin kyllä selvittää asiat ja antaa anteeksi. Miksi löydän itseni umpikujasta vuosi toisensa jälkeen? Kuinka voisin päästä tästä tilanteesta, kun olen tähän joutunut? Miten voisin sanoa toiselle, mitä hänen pitäisi tehdä ja sanoa, kun alun perin hän ei siihen suostunut jättäen minut yksin tähän pimeään niin, etten enää itsekään tiedä mikä voisi auttaa? AP