Lue keskustelun säännöt.
Helppo kysely kihloihin menemisestä
24.11.2021 |
Väännetäänpä rautalangasta, kun tuo toinen kihloja koskeva keskustelu on mennyt turhan kiharaiseksi. Kuten näkyy, vastausvaihtoehtoja on vain kaksi. Kommentoida tietysti myös voi, jos haluaa perustella näkemyksensä.
Kommentit (185)
Luvatahan voi mutta ei pakottaa.
Minun eräs ex alkoi uhkailla tekevänsä rikosilmoituksen "naimalupauksen rikkomisesta" kun puri kihlauksen! :D
Kyllä nauratti, olisivat poliisiasemalla saaneet päivän naurut oikein mahan pohjasta! :D
Kertoo paljon tyypistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viralliset seremoniat ja se miten ihmiset niitä tosiasiallisesti käyttävät ovat kaksi eri asiaa. Nykyään kihlausta käytetään eräänlaisena avoliittoa virallisempana mutta avioliittoa kevyempänä suhdemuotona.
Niin missä ja kuka käyttää, paitsi esim. teinit ja kehitysvammaiset? Näiltä ihmisryhmiltä tiedän tällaisia ”ja sit nää menis kihloihin”-tyyppisiä sormusten vaihtoja. En kuitenkaan yleistäisi näistä vielä mitään normaaleja aikuisia koskevia päätelmiä.
Teinit ja teinimieliset. Ja ne, joiden yleissivistys on jäänyt ohueksi.
"Se pyysi mua kihloihin" on paljonpuhuva esimerkki siitä, millaisista älyn jättiläisistä on kysymys. Heille myös sana "kosia" on tosi vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä. Avioliitto taas juridinen sopimus jonka toiset haluavat tehdä toiset eivät.
Ei vaan kihlaus on lupaus _avioliitosta_. Lupaus olla yhdessä on lupaus olla yhdessä, ja sen voi tehdä ilman kihlausta ja naimisiin menoakin.
Itse olen kyllä kihlautunut ilman lupausta solmia avioliiton. Käytännön syistä haluttiin seitsemän vuoden päästä myös avioliittosopimus. Sekin on ollut voimassa parisenkymmentä vuotta.
Kihlaus kuitenkin "sitoutti" meidät enemmän yhteen kuin avioliitosta sopiminen.Miten tuommoinen "kihlaus" käytännössä tehdään, siis mikä ei ole kihlaus vaan sopiminen siitä ettei mennä naimisiin?
"Rakkaani, haluaisitko olla menemättä kanssani naimisiin?"
"Kyllä, ihanaa!"
"Tässä kihlasormus sen merkiksi, että emme aio mennä naimisiin."
"Pus, pus, kultaseni."
^^ jotenkin noinko?
En ole se jolta kysyit, mutta itse sanoin että ostetaanko sormukset ja kihlaudutaan ilman naimisiinmenoa. Ei kovin monimutkaista.
Eli teillä on sormukset, mutta ette kuitenkaan ole kihloissa, koska ette aio mennä naimisiin. Ei tuo olekkaan monimutkaista.
Ei me sitä sulta kysytä millä nimellä tämä järjestely kulkee.
Etkä sinä voi vaatia että muu yhteiskunta mukautuu siihen, että sinä keksit sanoille uusia merkityksiä. Et ole kihloissa, hyväksy asia. Selvästi sinua hiertää ettei ole koskaan kosittu.
On kosittu, en halua naimisiin.
Ei yhteiskunnan tarvitse mukautua minun merkityksiini ollenkaan. En tiedä miksi ihmeessä sellaista vaatisinkaan. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu sen ihmisten mukana, ja kihlauksenkin merkitys on jo muuttunut ja edelleen muuttumassa.
Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
perinnetäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä. Avioliitto taas juridinen sopimus jonka toiset haluavat tehdä toiset eivät.
Ei vaan kihlaus on lupaus _avioliitosta_. Lupaus olla yhdessä on lupaus olla yhdessä, ja sen voi tehdä ilman kihlausta ja naimisiin menoakin.
Itse olen kyllä kihlautunut ilman lupausta solmia avioliiton. Käytännön syistä haluttiin seitsemän vuoden päästä myös avioliittosopimus. Sekin on ollut voimassa parisenkymmentä vuotta.
Kihlaus kuitenkin "sitoutti" meidät enemmän yhteen kuin avioliitosta sopiminen.Miten tuommoinen "kihlaus" käytännössä tehdään, siis mikä ei ole kihlaus vaan sopiminen siitä ettei mennä naimisiin?
"Rakkaani, haluaisitko olla menemättä kanssani naimisiin?"
"Kyllä, ihanaa!"
"Tässä kihlasormus sen merkiksi, että emme aio mennä naimisiin."
"Pus, pus, kultaseni."
^^ jotenkin noinko?
En ole se jolta kysyit, mutta itse sanoin että ostetaanko sormukset ja kihlaudutaan ilman naimisiinmenoa. Ei kovin monimutkaista.
Outoa!
Eli siis "ostetaanko sormukset ja luvataan mennä naimisiin ilman naimisiinmenoa."
Kihlaus= avioliittolupaus
Miksi et sanonut, että "ostetaan sormukset ja luvataan olla yhdessä aina, tai kunnes toisin päätämme".Eikä sellaista kysymystä voi olla, että "mennäänkö kihloihin?"
Sehän on "Mennäänkö naimisiin?" ja kun siihen kysymykseen toinen vastaa myöntävästi, niin kihlaus on syntynyt, eli he ovat kihloissa. Sen merkiksi on Suomessa tapana ostaa kihlasormukset.Kummasti tuntuu nykynuorisolla menevän termit sekaisin.
Seurustellaan ja kihloissa olo kai tarkoittaa, että ei sitten enää tapailla muita. Eli ihan samaa höpötystä olisi sanoa, että "mennäänkö naimisiin" ja kuuluttaa kaikille, että "Nyt me ollaan naimisissa", kun todellisuudessa ovat tarkoittaneet, että muuttivat yhteen asumaan. (eivätkä edes aio koskaan virallisesti solmia avioliittoa.)
Miksi mun olisi pitänyt hoitaa asia kuten sinä olisit sen hoitanut?
Ei me olla kihlauksesta missään kuulutettu. Läheisimmille kerrottiin kun kysyivät sormuksista.
Aika rumaa valehdella läheisille kihlautuneensa. Mikä motiivi teillä oli siihen?
Ei olla valehdeltu missään kohtaa. Sanottiin heti että häitä ei kannata odottaa. Tämä on tietenkin normaaleille ihmisille täysin ok, av-mammat ovat joka asiassa oma lajinsa.
Onnittelivat ja keräsivät kimppalahjan, vaikkei sellaista tietenkään odotettukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kosia jos ei aijo naimisiin?
Jos haluaa olla vain yhdessä, miksi mennä kihloihin?Jos haluaa kosia mutta ei halua avioliittoa.
Yleensä kihloihin kai mennään koska molemmat sitä haluaa.Mutta kosinta on ehdotus naimisiin menosta. Miksi ihmeessä, joku kosisi, jos ei halua mennä naimisiin ja avioliittoa? Kuulostaa kusetukselta.
Minä en nyt ihan ymmärrä miten kosinta voisi olla muuta kuin kosinta, eli ”tuletko vaimokseni/aviomiehekseni”= ”haluatko kanssani naimisiin”. En siis käsitä miten joku edes voi kosia ilman että siinä kysytään avioliittohaluista, eihän se ole kosinta.
Voin kuvitella perinteisen suomalaisen kihlautumisen tuolla "kosinta, mutta ei halua avioliittoa"-ajatuksella menevän kutakuinkin näin:
Mies: "rakas, tuletko vaimokseni"
Nainen: "kyllä tulen, armaani!"
Mies: "ah, sydämeni pakahtuu onnesta! Vien sinut viikonloppuna ostamaan kihlat kanssani!"
Nainen: "ihanaa! En malta odottaa tulevaa avioliittoamme!"
Mies: "a-a-avioliittoa?! En minä halua naimisiin kanssasi. Miksi niin luulit?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kosia jos ei aijo naimisiin?
Jos haluaa olla vain yhdessä, miksi mennä kihloihin?Jos haluaa kosia mutta ei halua avioliittoa.
Yleensä kihloihin kai mennään koska molemmat sitä haluaa.Mutta kosinta on ehdotus naimisiin menosta. Miksi ihmeessä, joku kosisi, jos ei halua mennä naimisiin ja avioliittoa? Kuulostaa kusetukselta.
Minä en nyt ihan ymmärrä miten kosinta voisi olla muuta kuin kosinta, eli ”tuletko vaimokseni/aviomiehekseni”= ”haluatko kanssani naimisiin”. En siis käsitä miten joku edes voi kosia ilman että siinä kysytään avioliittohaluista, eihän se ole kosinta.
Voin kuvitella perinteisen suomalaisen kihlautumisen tuolla "kosinta, mutta ei halua avioliittoa"-ajatuksella menevän kutakuinkin näin:
Mies: "rakas, tuletko vaimokseni"
Nainen: "kyllä tulen, armaani!"
Mies: "ah, sydämeni pakahtuu onnesta! Vien sinut viikonloppuna ostamaan kihlat kanssani!"
Nainen: "ihanaa! En malta odottaa tulevaa avioliittoamme!"
Mies: "a-a-avioliittoa?! En minä halua naimisiin kanssasi. Miksi niin luulit?"
Jep :). Ja toisaalta nämä "mentiin naimisiin ilman kihloja" -tyypit. Tyyliin sohvalla saunan jälkeen tositeeveetä katsellessa nainen tokaisee: "Hei mä varaan kirkon kesälle 2024". Johon mies vastaa "ok". Me ollaan kato niin moderneja ettei me tarvita kosintaa, kihloja, sormuksia, kysymyksiä, mitään, uuh! (Eivätkä samalla tajua että ovat juuri kosineet ja kihlautuneet :D).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä.
Näin vanhempana ei enää viitsi mennä nalmisiin, mutta voidaan viettää läheisten kanssa sormusjuhlaa.
Onko nyt siis kysymys kihlauksesta vai sormusjuhlasta? Voitko antaa lähteitä sille tiedolle, että kihlaus on "lupa olla yhdessä"?
Ap
Ei tarvita mitään lähteitä omalle mielipiteelle. Vanhana tilanne on eri kuin nuorena perhettä perustettaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä. Avioliitto taas juridinen sopimus jonka toiset haluavat tehdä toiset eivät.
Ei vaan kihlaus on lupaus _avioliitosta_. Lupaus olla yhdessä on lupaus olla yhdessä, ja sen voi tehdä ilman kihlausta ja naimisiin menoakin.
Itse olen kyllä kihlautunut ilman lupausta solmia avioliiton. Käytännön syistä haluttiin seitsemän vuoden päästä myös avioliittosopimus. Sekin on ollut voimassa parisenkymmentä vuotta.
Kihlaus kuitenkin "sitoutti" meidät enemmän yhteen kuin avioliitosta sopiminen.Miten tuommoinen "kihlaus" käytännössä tehdään, siis mikä ei ole kihlaus vaan sopiminen siitä ettei mennä naimisiin?
"Rakkaani, haluaisitko olla menemättä kanssani naimisiin?"
"Kyllä, ihanaa!"
"Tässä kihlasormus sen merkiksi, että emme aio mennä naimisiin."
"Pus, pus, kultaseni."
^^ jotenkin noinko?
En ole se jolta kysyit, mutta itse sanoin että ostetaanko sormukset ja kihlaudutaan ilman naimisiinmenoa. Ei kovin monimutkaista.
Eli teillä on sormukset, mutta ette kuitenkaan ole kihloissa, koska ette aio mennä naimisiin. Ei tuo olekkaan monimutkaista.
Ei me sitä sulta kysytä millä nimellä tämä järjestely kulkee.
Etkä sinä voi vaatia että muu yhteiskunta mukautuu siihen, että sinä keksit sanoille uusia merkityksiä. Et ole kihloissa, hyväksy asia. Selvästi sinua hiertää ettei ole koskaan kosittu.
On kosittu, en halua naimisiin.
Ei yhteiskunnan tarvitse mukautua minun merkityksiini ollenkaan. En tiedä miksi ihmeessä sellaista vaatisinkaan. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu sen ihmisten mukana, ja kihlauksenkin merkitys on jo muuttunut ja edelleen muuttumassa.
Deal with it.
Laitappas joku faktatieto tuosta että kihlauksen merkitys on yhteiskunnassa muuttunut. Sun omassa päässäsi muotoutuneita mielipiteitä ei sitten lasketa, vaan ihan oikeaa tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä.
Näin vanhempana ei enää viitsi mennä nalmisiin, mutta voidaan viettää läheisten kanssa sormusjuhlaa.
Onko nyt siis kysymys kihlauksesta vai sormusjuhlasta? Voitko antaa lähteitä sille tiedolle, että kihlaus on "lupa olla yhdessä"?
Ap
Ei tarvita mitään lähteitä omalle mielipiteelle. Vanhana tilanne on eri kuin nuorena perhettä perustettaessa.
Jatkan: juhlien takia ei mennä kihloihin, mutta juhlat on kiva järjestää vanhojen ihmisten suhteen juhlistamiseksi, jos he päättävät mennä kihloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää aihe voi olla aapeelle niin tunteita herättävä että piti omasta jankkauksesta tehdä erillinen aloitus samaa asiaa koskien? :D Onko liitto tai kihlaus onneton, vai mikä saa ihmisen tällä tavoin pakkomielteen valtaan toisten suhdeluvioista?
Ei se ollut minun aloittamani keskustelu. Joku muuten yritti saada käyntiin vielä yhtä keskustelua, muttei se oikein lähtenyt liikkeelle.
Minä en ole ollut koskaan kihloissa, leikkikihloissa tai naimisissa, joten tässä ei ole mitään henkilökohtaista. Kielten ammattilaisena olen kiinnostunut siitä, miten kieltä hahmotetaan, kun näinkin vastakkaisia mielipiteitä on olemassa. Tiedän, miten hirveän vaikeaa maallikoiden onn keskustella pelkästään kielen kannalta, mutta yritinpä silti. Ja huomattavasti maltillisempi tämä ketju onkin kuin tuo kiharaiseksi kutsumani.
Ap
Millätavalla sinua huojentaa se tieto miten ihmiset yleisesti asiaan suhtautuvat? Pelottaisiko sinua jos mielipiteesi olisi enemmistön kanssa erilainen. Minusta jotenkin outo ajatus.
Niin onkin outo ajatus. Huomaa, että se on sinun ajatuksesi.
Minua kiinnostaa se, miten ihmiset hahmottavat maailmaa kielensä kautta, ja olen huojentunut siitä, että juuri tämän kihlaus-termin väärinymmärtäminen ei olekaan niin laajaa kuin toisessa ketjussa näytti. Se, miten hanakasti tuo pieni vähemmistö pitää kiinni järjenvastaisesta mielipiteestään, on synnyiltään hyvin kiinnostava juttu.
Kolmenkymmenen vuoden opetuskokemuksella.
Ap
Se ymmärtääkö oman parisuhteessa oikein vai väärin on kokonaan toinen kysymys mitä kihlaus parisuhteelle merkitsee.
Onneksi sentään sinun kohdallasi on kyse parisuhteesta eikä esimerkiksi raskaudesta! Kihlauksen ymmärtäminen poikkeavalla tavalla on harmitonta etenkin mikäli kihlakumppanit molemmat ymmärtävät samoin. Se vaan mietityttää, että jos ostatte vihkisormuksetkin, niin koetteko olevanne aviopari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä.
Näin vanhempana ei enää viitsi mennä nalmisiin, mutta voidaan viettää läheisten kanssa sormusjuhlaa.
Onko nyt siis kysymys kihlauksesta vai sormusjuhlasta? Voitko antaa lähteitä sille tiedolle, että kihlaus on "lupa olla yhdessä"?
Ap
Ei tarvita mitään lähteitä omalle mielipiteelle. Vanhana tilanne on eri kuin nuorena perhettä perustettaessa.
Omaa mielipidettä ei kuitenkaan pidä esittää yleisenä käytäntönä saatikka totuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä. Avioliitto taas juridinen sopimus jonka toiset haluavat tehdä toiset eivät.
Ei vaan kihlaus on lupaus _avioliitosta_. Lupaus olla yhdessä on lupaus olla yhdessä, ja sen voi tehdä ilman kihlausta ja naimisiin menoakin.
Itse olen kyllä kihlautunut ilman lupausta solmia avioliiton. Käytännön syistä haluttiin seitsemän vuoden päästä myös avioliittosopimus. Sekin on ollut voimassa parisenkymmentä vuotta.
Kihlaus kuitenkin "sitoutti" meidät enemmän yhteen kuin avioliitosta sopiminen.Miten tuommoinen "kihlaus" käytännössä tehdään, siis mikä ei ole kihlaus vaan sopiminen siitä ettei mennä naimisiin?
"Rakkaani, haluaisitko olla menemättä kanssani naimisiin?"
"Kyllä, ihanaa!"
"Tässä kihlasormus sen merkiksi, että emme aio mennä naimisiin."
"Pus, pus, kultaseni."
^^ jotenkin noinko?
En ole se jolta kysyit, mutta itse sanoin että ostetaanko sormukset ja kihlaudutaan ilman naimisiinmenoa. Ei kovin monimutkaista.
Eli teillä on sormukset, mutta ette kuitenkaan ole kihloissa, koska ette aio mennä naimisiin. Ei tuo olekkaan monimutkaista.
Ei me sitä sulta kysytä millä nimellä tämä järjestely kulkee.
Etkä sinä voi vaatia että muu yhteiskunta mukautuu siihen, että sinä keksit sanoille uusia merkityksiä. Et ole kihloissa, hyväksy asia. Selvästi sinua hiertää ettei ole koskaan kosittu.
On kosittu, en halua naimisiin.
Ei yhteiskunnan tarvitse mukautua minun merkityksiini ollenkaan. En tiedä miksi ihmeessä sellaista vaatisinkaan. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu sen ihmisten mukana, ja kihlauksenkin merkitys on jo muuttunut ja edelleen muuttumassa.
Deal with it.
Laitappas joku faktatieto tuosta että kihlauksen merkitys on yhteiskunnassa muuttunut. Sun omassa päässäsi muotoutuneita mielipiteitä ei sitten lasketa, vaan ihan oikeaa tietoa.
Mistä sellaista tietoa voisi saada? Kerro niin etsin.
Älyllisesti normaalit ihmiset huomaavat näitä muutoksia ympärillään tapahtuvissa asioissa ja niiden muutoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä. Avioliitto taas juridinen sopimus jonka toiset haluavat tehdä toiset eivät.
Ei vaan kihlaus on lupaus _avioliitosta_. Lupaus olla yhdessä on lupaus olla yhdessä, ja sen voi tehdä ilman kihlausta ja naimisiin menoakin.
Itse olen kyllä kihlautunut ilman lupausta solmia avioliiton. Käytännön syistä haluttiin seitsemän vuoden päästä myös avioliittosopimus. Sekin on ollut voimassa parisenkymmentä vuotta.
Kihlaus kuitenkin "sitoutti" meidät enemmän yhteen kuin avioliitosta sopiminen.Miten tuommoinen "kihlaus" käytännössä tehdään, siis mikä ei ole kihlaus vaan sopiminen siitä ettei mennä naimisiin?
"Rakkaani, haluaisitko olla menemättä kanssani naimisiin?"
"Kyllä, ihanaa!"
"Tässä kihlasormus sen merkiksi, että emme aio mennä naimisiin."
"Pus, pus, kultaseni."
^^ jotenkin noinko?
En ole se jolta kysyit, mutta itse sanoin että ostetaanko sormukset ja kihlaudutaan ilman naimisiinmenoa. Ei kovin monimutkaista.
Eli teillä on sormukset, mutta ette kuitenkaan ole kihloissa, koska ette aio mennä naimisiin. Ei tuo olekkaan monimutkaista.
Ei me sitä sulta kysytä millä nimellä tämä järjestely kulkee.
Etkä sinä voi vaatia että muu yhteiskunta mukautuu siihen, että sinä keksit sanoille uusia merkityksiä. Et ole kihloissa, hyväksy asia. Selvästi sinua hiertää ettei ole koskaan kosittu.
On kosittu, en halua naimisiin.
Ei yhteiskunnan tarvitse mukautua minun merkityksiini ollenkaan. En tiedä miksi ihmeessä sellaista vaatisinkaan. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu sen ihmisten mukana, ja kihlauksenkin merkitys on jo muuttunut ja edelleen muuttumassa.
Deal with it.
Laitappas joku faktatieto tuosta että kihlauksen merkitys on yhteiskunnassa muuttunut. Sun omassa päässäsi muotoutuneita mielipiteitä ei sitten lasketa, vaan ihan oikeaa tietoa.
Mistä sellaista tietoa voisi saada? Kerro niin etsin.
Älyllisesti normaalit ihmiset huomaavat näitä muutoksia ympärillään tapahtuvissa asioissa ja niiden muutoksissa.
Vaikutat yksinkertaiselta etkä ymmärrä lukemaasi. Minä pyysin sun laittamaan faktatietoa kihlauksen tarkoituksen muuttamisesta koska itse en sellaista löydä, nyt sä käsket mun laittamaan sen sulle? Älyllisesti normaali ihminen olisi tajunnut mitä pyydän eikä heittänyt jotain älyllisesti vajavaista vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä. Avioliitto taas juridinen sopimus jonka toiset haluavat tehdä toiset eivät.
Ei vaan kihlaus on lupaus _avioliitosta_. Lupaus olla yhdessä on lupaus olla yhdessä, ja sen voi tehdä ilman kihlausta ja naimisiin menoakin.
Itse olen kyllä kihlautunut ilman lupausta solmia avioliiton. Käytännön syistä haluttiin seitsemän vuoden päästä myös avioliittosopimus. Sekin on ollut voimassa parisenkymmentä vuotta.
Kihlaus kuitenkin "sitoutti" meidät enemmän yhteen kuin avioliitosta sopiminen.Miten tuommoinen "kihlaus" käytännössä tehdään, siis mikä ei ole kihlaus vaan sopiminen siitä ettei mennä naimisiin?
"Rakkaani, haluaisitko olla menemättä kanssani naimisiin?"
"Kyllä, ihanaa!"
"Tässä kihlasormus sen merkiksi, että emme aio mennä naimisiin."
"Pus, pus, kultaseni."
^^ jotenkin noinko?
En ole se jolta kysyit, mutta itse sanoin että ostetaanko sormukset ja kihlaudutaan ilman naimisiinmenoa. Ei kovin monimutkaista.
Eli teillä on sormukset, mutta ette kuitenkaan ole kihloissa, koska ette aio mennä naimisiin. Ei tuo olekkaan monimutkaista.
Ei me sitä sulta kysytä millä nimellä tämä järjestely kulkee.
Etkä sinä voi vaatia että muu yhteiskunta mukautuu siihen, että sinä keksit sanoille uusia merkityksiä. Et ole kihloissa, hyväksy asia. Selvästi sinua hiertää ettei ole koskaan kosittu.
On kosittu, en halua naimisiin.
Ei yhteiskunnan tarvitse mukautua minun merkityksiini ollenkaan. En tiedä miksi ihmeessä sellaista vaatisinkaan. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu sen ihmisten mukana, ja kihlauksenkin merkitys on jo muuttunut ja edelleen muuttumassa.
Deal with it.
Laitappas joku faktatieto tuosta että kihlauksen merkitys on yhteiskunnassa muuttunut. Sun omassa päässäsi muotoutuneita mielipiteitä ei sitten lasketa, vaan ihan oikeaa tietoa.
Mistä sellaista tietoa voisi saada? Kerro niin etsin.
Älyllisesti normaalit ihmiset huomaavat näitä muutoksia ympärillään tapahtuvissa asioissa ja niiden muutoksissa.
Vaikutat yksinkertaiselta etkä ymmärrä lukemaasi. Minä pyysin sun laittamaan faktatietoa kihlauksen tarkoituksen muuttamisesta koska itse en sellaista löydä, nyt sä käsket mun laittamaan sen sulle? Älyllisesti normaali ihminen olisi tajunnut mitä pyydän eikä heittänyt jotain älyllisesti vajavaista vastausta.
Et siis osaa lukeakaan. En pyytänyt sinulta sitä tietoa, vaan vinkkaamaan paikan josta tällaisen tiedon voisi löytää. Itselläni ei ole hajuakaan. Kaipaatko jonkun kihlajaisministerin julistusta vai mitä? :D Ehkä sun kannattaa olla yhteydessä vaikka johonkin kulttuurintutkijaan tms, heillä saattaa olla kaipaamaasi tietoa.
Itse löysin vain yhden yleisönosastokirjoituksen jossa joku oli pannut merkille kihlauksen merkityksen muuttumisen. Mutta sekin on tosiaan vain mielipide. Kyllä sinäkin silti tiedät etten ole ainoa ihminen joka ilmiön tunnistaa ja tietää. Itseasiassa tätä keskustelua ei olisi olemassakaan ellei muutosta olisi tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä. Avioliitto taas juridinen sopimus jonka toiset haluavat tehdä toiset eivät.
Ei vaan kihlaus on lupaus _avioliitosta_. Lupaus olla yhdessä on lupaus olla yhdessä, ja sen voi tehdä ilman kihlausta ja naimisiin menoakin.
Itse olen kyllä kihlautunut ilman lupausta solmia avioliiton. Käytännön syistä haluttiin seitsemän vuoden päästä myös avioliittosopimus. Sekin on ollut voimassa parisenkymmentä vuotta.
Kihlaus kuitenkin "sitoutti" meidät enemmän yhteen kuin avioliitosta sopiminen.Miten tuommoinen "kihlaus" käytännössä tehdään, siis mikä ei ole kihlaus vaan sopiminen siitä ettei mennä naimisiin?
"Rakkaani, haluaisitko olla menemättä kanssani naimisiin?"
"Kyllä, ihanaa!"
"Tässä kihlasormus sen merkiksi, että emme aio mennä naimisiin."
"Pus, pus, kultaseni."
^^ jotenkin noinko?
En ole se jolta kysyit, mutta itse sanoin että ostetaanko sormukset ja kihlaudutaan ilman naimisiinmenoa. Ei kovin monimutkaista.
Eli teillä on sormukset, mutta ette kuitenkaan ole kihloissa, koska ette aio mennä naimisiin. Ei tuo olekkaan monimutkaista.
Ei me sitä sulta kysytä millä nimellä tämä järjestely kulkee.
Etkä sinä voi vaatia että muu yhteiskunta mukautuu siihen, että sinä keksit sanoille uusia merkityksiä. Et ole kihloissa, hyväksy asia. Selvästi sinua hiertää ettei ole koskaan kosittu.
On kosittu, en halua naimisiin.
Ei yhteiskunnan tarvitse mukautua minun merkityksiini ollenkaan. En tiedä miksi ihmeessä sellaista vaatisinkaan. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu sen ihmisten mukana, ja kihlauksenkin merkitys on jo muuttunut ja edelleen muuttumassa.
Deal with it.
Laitappas joku faktatieto tuosta että kihlauksen merkitys on yhteiskunnassa muuttunut. Sun omassa päässäsi muotoutuneita mielipiteitä ei sitten lasketa, vaan ihan oikeaa tietoa.
Mistä sellaista tietoa voisi saada? Kerro niin etsin.
Älyllisesti normaalit ihmiset huomaavat näitä muutoksia ympärillään tapahtuvissa asioissa ja niiden muutoksissa.
Olen huomannut mielenkiintoisia muutoksia kyllä. Kuten että sukupuoli on mutua, ihonväri on mutua, oman ikäkauden tiedostaminen on jo pitkään ollut mutua jne. Ei se mitään, jatkakaa niin nähdään mihin päädymme.
J a täällä vastaus rautalangasta:
1) Kihlaus ON perinteisesti avioliittolupaus, mutta sillä ei ole eräpäivää. Kihlattu saattaa pitää option voimassa käyttämättä sitä ikinä.
2) Tavat muuttuvat. Kihlausta käytetään nykyään vakisuhteen ilmauksena, kuten avioliittoakin. Se on luonteeltaan vähemmän suurellinen, vähemmän julkinen. Se ei maksa sataatuhatta niinkuin vähän joka häät nykyään. Hääkarkkeineen ja confetteineen.
Varsinainen avioliitto solmitaan usein silloin kun ruvetaan hankkimaan tai ollaan saatu lapsia, koska silloin tulee mieleen myös avioliittoon sisältyvät perintö- ja sopimusasiat sekä lapsen yhteishuoltajuus.
M I T E N vaikea asia tämä voi olla? Kysy vaan jos haluat lisätarkennusta.
Ap, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Mutta nämä kihlautujat ovat elämämmkoululaisia, joille mitään järkipuhetta ei saa taottua kaaliin. Heidän kanssaan kiistely on kuin juttelisi suhteellisuusteoriasta marakatin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus olla yhdessä. Avioliitto taas juridinen sopimus jonka toiset haluavat tehdä toiset eivät.
Ei vaan kihlaus on lupaus _avioliitosta_. Lupaus olla yhdessä on lupaus olla yhdessä, ja sen voi tehdä ilman kihlausta ja naimisiin menoakin.
Itse olen kyllä kihlautunut ilman lupausta solmia avioliiton. Käytännön syistä haluttiin seitsemän vuoden päästä myös avioliittosopimus. Sekin on ollut voimassa parisenkymmentä vuotta.
Kihlaus kuitenkin "sitoutti" meidät enemmän yhteen kuin avioliitosta sopiminen.Miten tuommoinen "kihlaus" käytännössä tehdään, siis mikä ei ole kihlaus vaan sopiminen siitä ettei mennä naimisiin?
"Rakkaani, haluaisitko olla menemättä kanssani naimisiin?"
"Kyllä, ihanaa!"
"Tässä kihlasormus sen merkiksi, että emme aio mennä naimisiin."
"Pus, pus, kultaseni."
^^ jotenkin noinko?
En ole se jolta kysyit, mutta itse sanoin että ostetaanko sormukset ja kihlaudutaan ilman naimisiinmenoa. Ei kovin monimutkaista.
Eli teillä on sormukset, mutta ette kuitenkaan ole kihloissa, koska ette aio mennä naimisiin. Ei tuo olekkaan monimutkaista.
Ei me sitä sulta kysytä millä nimellä tämä järjestely kulkee.
Etkä sinä voi vaatia että muu yhteiskunta mukautuu siihen, että sinä keksit sanoille uusia merkityksiä. Et ole kihloissa, hyväksy asia. Selvästi sinua hiertää ettei ole koskaan kosittu.
On kosittu, en halua naimisiin.
Ei yhteiskunnan tarvitse mukautua minun merkityksiini ollenkaan. En tiedä miksi ihmeessä sellaista vaatisinkaan. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu sen ihmisten mukana, ja kihlauksenkin merkitys on jo muuttunut ja edelleen muuttumassa.
Deal with it.
Laitappas joku faktatieto tuosta että kihlauksen merkitys on yhteiskunnassa muuttunut. Sun omassa päässäsi muotoutuneita mielipiteitä ei sitten lasketa, vaan ihan oikeaa tietoa.
Mistä sellaista tietoa voisi saada? Kerro niin etsin.
Älyllisesti normaalit ihmiset huomaavat näitä muutoksia ympärillään tapahtuvissa asioissa ja niiden muutoksissa.
Olen huomannut mielenkiintoisia muutoksia kyllä. Kuten että sukupuoli on mutua, ihonväri on mutua, oman ikäkauden tiedostaminen on jo pitkään ollut mutua jne. Ei se mitään, jatkakaa niin nähdään mihin päädymme.
Tätähän se on: kyllä kaikkien pitää saada olla, mitä itse haluaa. Musta, vaikka onkin valkoinen. Akateeminen, vaikka onkin amiskassa. Tyttö, vaikka onkin housuissa penis. Ja avioliittolupauksen tehnyt, vaikkei aiokaan naimisiin.
Ennen pitkää näemme sellaisenkin höperön, joka esittelee ylpeänä vihkisormusta, joka ei ole avioliiton symboli.
Miksi mennä kihloihin, jos ei ole aikomusta mennä naimisiin?
No siis todella monethan nykyään kysyy "mennäänkö kihloihin" ja sitten ajattelevat ettei se vielä liity naimisiinmenoon mitenkään. On myös pareja joilla on hääpäiväkin jo sovittu ja nainen odottelee edelleen kosintaa mieheltä :D. Tai sitten ollaan oltu "kihloissa" se 10 vuotta ja nainen odottaa kosintaa, jotta voitaisiin mennä naimisiin. Järjetöntä.
Näitä ketjuja on ollut täällä useita... En voi ymmärtää miten joku voi kutsua appelsiinia omenaksi ja sitten ihmetellä kun 98% muiden ihmisten mielestä appelsiini on appelsiini. Ja vieläpä loukkaantuvat jos heille sanoo että eikö tuo ole appelsiini. "Ihan sama miksi sinä sitä sanot, meidän suhteessa me on määritelty tämä omenaksi!". Ookke... :)