Kuinka vanha olit kun sait esikoisen?

21 v. olin kun esikoinen syntyi.

Hyvä ikä fyysisesti ja periaatteessa muutenkin, mutta itselleni raskaus oli eräänlainen katastrofi, henkilökohtaisesti raskaus ja äitiyden alkutaival oli todella rankkaa kypsymistä ja äidiksi opettelu ei tapahtunut kivuttomasti eikä auvoisesti, tosin tähän vaikutti lähinnä se, että olin aina ollut sitä mieltä että en halua lapsia ollenkaan (tulin vahingossa raskaaksi), suhde lapsen isään oli katkolla (palasimme yhteen raskauden vuoksi, mutta erosimme kun lapsi oli 1-vuotias) ja itselläni oli kaikenlaisia haaveita, jotka romuttuivat (tuntuivat romuttuvan!) raskauden myötä.

Aborttiin en pystynyt, ja onneksi niin (en usko, että olisin koskaan selvinnyt sen taakan kanssa). Kadun sitä, etten ollut valmis äidiksi, ja sitä että olin niin kypsymätön ja koen olleeni ekat vuodet huonohko äiti. En kuitenkaan kadu sitä, että lapsen pidin. Olen äärettömän kiitollinen hänestä, olen kiitollinen että minusta tuli äiti, olen kiitollinen, että kasvoin äidiksi ja epäitsekkyyteen. Lapseni on minulle erittäin rakas, nyt jo teini-ikäinen :)

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 16:34"]

Olen 23, esikoisen la tänään ja toivon tosissani että tämä on hyvä ikä :)

[/quote]

Sulla on sitten jännät hetket edessä, onnea ja tsemppiä koitokseen! Tiedätkö kumpi on tulossa?

[/quote]

Ei tiedetä kumpi tulee, mulla on vahva tyttöolo kyllä. Kiitos tsempistä, sitä varmasti tarvitaan :)

20v, ehkä olisi voinut odottaa mutta kun tuli niin oli tullakseen :) Aborttia harkitsin, mutta en sitä pystynyt tekemään. Hienosti ollaan pärjätty :) Ammatti on ja palaan työelämään kohtapuoliin :)

Olin 28v ja tällä tiedolla ja kokemuksella olisi kannattanut aiemmin.

Olin 19. Nyt oma tyttö täyttää 21. Oli hyvä ikä minulle, tosin itse muutin kotoa pois jo 14-vuotiaana. Eli olin aikuistunut jo ennen lapsen saamista.

25 olin kun sain lapsen. Hyvä ikä mulle, nyt on aikaa pohtia haluanko toisen. 

24. Ihan ok ikä oli. Olisi voinut tehdä nuorempanakin - siinä sitä vasta aikuistui kun sai lapsen. Moni tuntui pitävän 24-vuotiastakin hirmu nuorena, se oli vähän outoa. 

Mulla alkoi biologinen klo myöhään tikittämään ja sitten kun halusin niin eipä kuulunut kunnes 44 v sain terveen vauvan. Miksi kukaan aiemmin ei sanonut kuinka antoisaa on kun on lapsi. Paljosta olisin jäänyt paitsi. 

Olin 22v. Lukio ja kauppaopisto käytynä. Ei kuitenkaan työpaikkaa, kun muutin miehen perässä toiselle paikkakunnalle. Neljä vuotta olin kotona ja sain kolme lasta. Sen jälkeen menin koulutukseeen ja sain ammatin ja työpaikan, jossa olen edelleen 42-vuotiaana.

20 ja ihan hyvä ikä :)

Olin piirua vaille 21v kun esikoisemme syntyi, puoliso oli 27v. Meille hyvä hetki oli, jäin kotiin opiskelemaan lasta hoitaen mikä oli minusta kivaa aikaa. Ei tarvinnut olla pelkästään kotona, toisaalta taas lapsi sai pitkän kotihoidon. Opintojen ja lastenhoidon yhdistäminen oli mielestäni antavaa ja mielekästä, joustavuudesta puhumattakaan. Nyt olemme harkinneet toista kun olen 25v. Minulla on kuitenkin hormlnitoiminnassa jotain häikkää eikä raskaus välttämättä kovin helposti ala. Olen todella kiitollinen ja onnellinen pojastani, jonka onneksi sain jo muutama vuosi sitten :) Oma lapsi oli meille molemmille hirmu tärkeä prioriteetti ja siksi ryhdyimme nuorina yrittämään. Onneksi näin!

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 16:30"]

Olin 27 v. esikoislapsemme saatuani ja oli hyvä lapsentekoaika todellakin, olin valmis siihen hommaan. Olin jo ammattini hommannut ja ollut työelämässäkin vuosia, ja ennen kaikkea en syöksynyt tekemään lasta ensimmäisen poikaystäväni kanssa, vaan tielleni osui erittäin ihana mies, jonka kanssa menimme avoliittoon ja myöhemmin avioliittoon, ja isän tehtävät mieheni on suorittanut erinomaisesti, eli osallistui lastemme hoitoon ja huolenpitoon täydellisesti, sen kertoo jo lastemme menestyminen nyt aikuisina, eivät ole mitään ongelmallisia olleet ikinä. Halusimme molemmat lapsia, ja heidät saimme.

[/quote] Kuka hullu täällä alapeukuttaa? Kenties joku kateellinen lapsettomaksi tahattomasti jäänyt, ja monta kertaa epäonnistunut miessuhteissaan akan kutale. Ähäkutti olen tehnyt toisenkin lapsen, ja lisääkin olisin saanut, jos vain olisin halunnut, mutta kaksi sai riittää.

Olin 31. Mulle sopiva ikä. Olin jo aikuinen, mutta en ikäloppu. Alle kolmekymppisenä en vielä kokenut olevani valmis äidiksi.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 16:30"]

Olin 27 v. esikoislapsemme saatuani ja oli hyvä lapsentekoaika todellakin, olin valmis siihen hommaan. Olin jo ammattini hommannut ja ollut työelämässäkin vuosia, ja ennen kaikkea en syöksynyt tekemään lasta ensimmäisen poikaystäväni kanssa, vaan tielleni osui erittäin ihana mies, jonka kanssa menimme avoliittoon ja myöhemmin avioliittoon, ja isän tehtävät mieheni on suorittanut erinomaisesti, eli osallistui lastemme hoitoon ja huolenpitoon täydellisesti, sen kertoo jo lastemme menestyminen nyt aikuisina, eivät ole mitään ongelmallisia olleet ikinä. Halusimme molemmat lapsia, ja heidät saimme.

[/quote] Kuka hullu täällä alapeukuttaa? Kenties joku kateellinen lapsettomaksi tahattomasti jäänyt, ja monta kertaa epäonnistunut miessuhteissaan akan kutale. Ähäkutti olen tehnyt toisenkin lapsen, ja lisääkin olisin saanut, jos vain olisin halunnut, mutta kaksi sai riittää.
[/quote]
"en syöksynyt tekemään ensimmäisen kanssa" sillä oletuksella että jollakin se ensimmäinen ei voi olla se oikea, isäksi halukas ja omistautuva ja vaimolleen rakastava puoliso? Minä nain sen ekan ja 10v myöhemmin olemme edelleen onnellisia yhdessä, ja hyvä tiimi vanhempina.

Onpas vastauksia tullut, kiitos! Mielenkiintoista :) Jostain luin samanlaista keskustelua mutta tähän verraten yllättävän moni pohti että olisi voinut vielä pari vuotta lapsentekoa odottaa. Niin pohdin nyt minäkin :/

AP

20.

Olin 25v. Oisin voinut pari vuotta odottaa vielä.

Olin pari viikkoa vajaa 25v. Oli vahinko, muuten olisin odottanut vielä ainakin pari-kolme vuotta ennen lasten hankkimista.

39-vuotiaana sain esikoisen. Mielestäni 20-v on hyvä ikä saada lapsi. Ei sillä ettenkö jaksaisi lapsen kanssa tai olisi muuta ongelmaa, mutta itselleni ainakin iski vasten kasvoja se, että ollaan 60v kun lapsi on parikymppinen. Omat ja miehen vanhemmat ovat kaikki suurin piirtein 65 tällä hetkellä. Äitini on diabeetikko ja verenpainetautinen sekä vakavasti ylipainoinen, isällä alkaa olla jo muistiongelmaa. Mieheni äiti on vielä hyvässä kuosissa mutta isä vuodepotilas (monta infarktia, diabetes, als). Mielestäni 20-v tarvitsee vielä vanhemmat ja haluaisin olla paremmassa kunnossa kuin lapseni isovanhemmat. Olen kyllä normaalipainoinen, en tupakoi ja alkoholia menee muutama annos kuussa jos sitäkään. Mutta perintötekijöille en voi mitään.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:51"]39-vuotiaana sain esikoisen. Mielestäni 20-v on hyvä ikä saada lapsi. Ei sillä ettenkö jaksaisi lapsen kanssa tai olisi muuta ongelmaa, mutta itselleni ainakin iski vasten kasvoja se, että ollaan 60v kun lapsi on parikymppinen. Omat ja miehen vanhemmat ovat kaikki suurin piirtein 65 tällä hetkellä. Äitini on diabeetikko ja verenpainetautinen sekä vakavasti ylipainoinen, isällä alkaa olla jo muistiongelmaa. Mieheni äiti on vielä hyvässä kuosissa mutta isä vuodepotilas (monta infarktia, diabetes, als). Mielestäni 20-v tarvitsee vielä vanhemmat ja haluaisin olla paremmassa kunnossa kuin lapseni isovanhemmat. Olen kyllä normaalipainoinen, en tupakoi ja alkoholia menee muutama annos kuussa jos sitäkään. Mutta perintötekijöille en voi mitään.
[/quote]
Toki eliniänodote nousee ja moni 60v ei 20 vuoden päästä ole enää yhtä "vanha" kuin nyt.