Kuinka vanha olit kun sait esikoisen?
Ja oliko se mielestäsi hyvä ikä, nyt jälkeenpäin ajateltuna?
T. 20v joka virpoo keskeytyksen kanssa.
Kommentit (69)
27, oli hyvä ikä. Koulut oli käyty ja semmoinen tasainen uo a elämässä löytynyt.
32v. Tosin esikoinen syntyi kuolleena. Ensimmäisen elävän lapsen sain 33v:na. Olisi se pari vuotta aiemmin voinut tulla mutta eihän sillä ole oleellista merkitystä. Seuraavat sain 35v ja 37v:na. Helppoja vauvoja ja lapsia kaikki. Nyt ovat helppoja teinejä.
37. Vanha varmasti joidenkin mielestä, mutta aina kaikki ei vaan mene omien toiveiden mukaan. Hyvin on kuitenkin mennyt!
Olin 20v, täytin pian 21v. Hyvä ikä oli tulla äidiksi, aiemmin olisin jo halunnut, vuosi yritettiin..
27, oli sopiva elämäntilanne, siitä kai se on kiinni enemmän kuin varsinaisesta iästä.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 16:24"]
Olin 20v, täytin pian 21v. Hyvä ikä oli tulla äidiksi, aiemmin olisin jo halunnut, vuosi yritettiin..
[/quote]Ehdit saada opinnot läpi?
34, just sopiva. Nyt neljäs tulossa. Ei olis paremmin voinut suunnitellen mennä, elämä kohdillaan ja talous kunnossa. Nyt voi olla ihan rauhassa kotona hoitovapaalla, kunnes kohta syntyvä vauvakin menee joskus tulevaisuudessa eskariin ja kouluun.
34v ja oli oikein sopiva ikä minulle. Ei ollut tarvetta juosta bilettämässä, mutta jaksoi vielä hyvin hoitaa vauvaa ja käydä läpi uhmaiät ja muut haastavat kaudet. Nuoremmalle olisi ehkä fyysisesti helpompaa, kun ei ole vielä mitään iän mukanaan tuomia ongelmia ja kremppoja.
Olin 27 v. esikoislapsemme saatuani ja oli hyvä lapsentekoaika todellakin, olin valmis siihen hommaan. Olin jo ammattini hommannut ja ollut työelämässäkin vuosia, ja ennen kaikkea en syöksynyt tekemään lasta ensimmäisen poikaystäväni kanssa, vaan tielleni osui erittäin ihana mies, jonka kanssa menimme avoliittoon ja myöhemmin avioliittoon, ja isän tehtävät mieheni on suorittanut erinomaisesti, eli osallistui lastemme hoitoon ja huolenpitoon täydellisesti, sen kertoo jo lastemme menestyminen nyt aikuisina, eivät ole mitään ongelmallisia olleet ikinä. Halusimme molemmat lapsia, ja heidät saimme.
25. Tuskinpa koskaan olisi tullut parempaakaan ajankohtaa.
34 ja paras mahdollinen ikä, koska sitä ennen ei ollut tarjolla tasokasta siementä.
Olin 27. Oli hyvä aika, mutta tuntuu, että sitä hyvää aikaa olisi ollut jo aiemminkin.
21. Ei siitä ole aikaa kuin vuosi mutta en ole vielä keksinyt syytä miksei olisi hyvä ikä. Raskaus oli älyttömän helppo. Jaksaa valvoa vauvan kanssa. Jos tähän toisen vielä pyöräyttäisi niin olisi lapset tehtynä jo ennen 25 ikävuotta ja olisivat aikuisia jo kun itse on vasta nelikymppinen :) Tai ehtii vielä iltatöhden tehdä 15 vuoden päästäkin. Opiskelut minulla on vielä vaiheessa mutta en koe sitä ongelmaksi, yhtälailla lapsi menee päiväkotiin menee äiti sitten töihin tai koulun penkille. Töitä ehtii tässä elämässä tekemään vielä kymmeniä vuosia. Miehen kanssa yhteiseloa takana 5 vuotta, mies käy töissä :)
20 v. Sopi meille, mies oli/on työelämässä ja itse jatkan opiskeluja vuoden-parin päästä (esikoinen siis nyt vajaa vuoden).
Olen 23, esikoisen la tänään ja toivon tosissani että tämä on hyvä ikä :)
Olin 19, nyt siitä on aikaa kohta 14 vuotta. Lapsi oli suunnitellut enkä ole lapsen hankkimista koskaan katunut. Raskaus ja synnytys menivät hyvin ja toivuin nopeasti, nuorena jaksoi yövalvomiset hyvin ym. Yhdessä vaiheessa oli rankkaa, kun jäin yksinhuoltajaksi ja opiskelin sekä kävin töissä lapsenhoidon ohella. Mutta nyt tuntuu, että sekin aika meni nopeasti ohi. Kaikesta selviää :) Myöhemmin 27-vuotiaana päädyin aborttiin, ja sitä olen surrut ja katunut aina välillä..
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 16:34"]
Olen 23, esikoisen la tänään ja toivon tosissani että tämä on hyvä ikä :)
[/quote]
Sulla on sitten jännät hetket edessä, onnea ja tsemppiä koitokseen! Tiedätkö kumpi on tulossa?
Olin 20. Silloin oli PALJON helpompaa kuin nyt kolmannen kanssa kun olen 27.
Että oikean ratkaisun tein kun aloitin nuorena, vaikka mies onkin vaihtunut välissä.
28 ja 31 , kun toinen syntyi. Harmittaa, ettemme tehneet enempää. Oli minulle sopiva ikä, mutta sehän yksilökohtainen juttu ja riippuu tietysti myös elämäntilanteesta.