Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten käsitellä ylidramaattista ja helposti syyllistyvää työkaveria?
24.11.2021 |
Työtiimiini kuuluu ihminen, joka reagoi kaikenlaisiin asioihin dramaattisesti ja on aivan varma, että häntä syytetään milloin mistäkin. Ensin tuo oli tavallaan ihan hauskaakin, mutta pidemmän päälle on alkanut ketuttaa, ärsyttää ja ihmetyttää.
Minä: Oletko jo laittanut sen lausuntopaperin Marjalle vitoskerrokseen luettavaksi? Työtoveri: En, voi ei, se olisi siis pitänyt tänään laittaa! Minä: No tänään tai huomenna, siihenhän tuli se yksi muutoskin, varmaan maanantainakin ehtii vielä hyvin. Työtoveri: Siis en kestä, mä oikeesti vedän itseni kiikkuun, koska tiedän että mut siis varmaan erotetaan ja saan hirveät huudot, jos se ei oo tänään siellä. Minä: Niin. No en usko, että sinua tässä nyt kukaan syyttää. Ja huomenna tosiaan ehtii hyvin. Täytyy ne muutokset vain siihen vielä tehdä. Työtoveri: Oikeesti, en kestä, mä siis niin menen hyppäämään tuolta katolta nyt, koska nyt todella pukkaa kylmää hikeä tämän asian takia, taas tässä saa potkuja odotella...
Ja niin edelleen. Tällaiset keskustelut toistuvat montakin kertaa viikossa välillä.
Meillä on ihan hyvähenkinen ja asiallinen työympäristö, eikä kenellekään huudeta mistään irtisanomisista puhumattakaan. Pidän tällaista "saan varmaan taas potkut" ja "siis mä unohdin tilata ne uudet lehtiöt, ihan varmaan johtoryhmä tulee nyt karjumaan tästä mulle, mä tpan itteni -puhetta tosi outona ja vaivaannuttavana, kun se tulee ilmi mitä pienimpien ja merkityksettömien asioiden yhteydessä.
Miksi joku käyttäytyy töissä näin? Miten häntä pitäisi käsitellä?
Kommentit (25)
Työkaveri syyttää tuolla myös teitä muita kohtuuttomuudesta. Kuulostaa jo vähän työpaikkakiusaamiselta. Itse en tykkäsi että tavallinen kommunikointini väännettäisiin aina noin negatiiviseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri syyttää tuolla myös teitä muita kohtuuttomuudesta. Kuulostaa jo vähän työpaikkakiusaamiselta. Itse en tykkäsi että tavallinen kommunikointini väännettäisiin aina noin negatiiviseksi
Kyllä sinäkin nyt teet pitkälle meneviä päätelmiä.
Mikä teitä ihmisiä risoo? Pitääkö kaikkien olla ikuisesti rauhalliseksi lääkittyjä tyytyväisiä zombeja?
Kiihdyn tästä aiheesta, koska tunnistan itsessäni taipumusta tuollaiseen panikoitumiseen.
Olen sitä mieltä, että se voi johtua vaikka aiemmista kokemuksista. Sekin voi riittää, jos vain toinen vanhemmista on ollut sellainen, tyyliin "voi voi, miten sinä koskaan tulet pärjäämään työelämässä, kun siellä pitää olla ripeä, ja työt pitää mieluummin tehdä heti eikä myöhemmin, ja virheitäkin voi tulla, ja sellainen huithapeli olet..."
En tarkoita, että tausta olisi aina tällainen, mutta ainakin itsellä oli toinen vanhemmista kova hätäilemään ja maalaili piruja seinille. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat katastrofiskenaariot tuli kuultua aina etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Kiihdyn tästä aiheesta, koska tunnistan itsessäni taipumusta tuollaiseen panikoitumiseen.
Olen sitä mieltä, että se voi johtua vaikka aiemmista kokemuksista. Sekin voi riittää, jos vain toinen vanhemmista on ollut sellainen, tyyliin "voi voi, miten sinä koskaan tulet pärjäämään työelämässä, kun siellä pitää olla ripeä, ja työt pitää mieluummin tehdä heti eikä myöhemmin, ja virheitäkin voi tulla, ja sellainen huithapeli olet..."
En tarkoita, että tausta olisi aina tällainen, mutta ainakin itsellä oli toinen vanhemmista kova hätäilemään ja maalaili piruja seinille. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat katastrofiskenaariot tuli kuultua aina etukäteen.
Minullakin äiti joskus panikoi ja tiuski viimeistään viimeisenä iltana ennen koettani. Aina pärjäsin. Äiti melkein tuohtui kun sitten taas menikin kiitettävästi. Ei kai ollut nähnyt minun opiskelevan. Vasta aikuisiällä tajusin, että joillain äiti auttaa opinnoissa. Työpaikassa siis lasten äidit kertoivat auttavansa lapsensa läksyissä ja myötäelävänsä mukana.
Sen jälkeen olen varsin hyvin pärjännyt töissäkin vaikka usein stressannut. Eräässä työpaikassa en lainkaan sietänyt kun kollega hyökki tarpeettomasti päälle. Kollegan toiminta oli pitkäkestoista ja oikeasti haittasi hyvinvointia ja muiden kuvaa töistäni. Myös työtutulla aliarviointi varmaan johtui virheellisestä äly- ja ammattitaitokäsityksestä. Ei ymmärtänyt että sujuvan oloinen suorittaminen johtui osaamisesta.
Alue: Aihe vapaa
Olen ajatellut että jollain ihmisillä mieli alkaa heti maalata kuvaa katastrofista ja tää kuva tulee puheena ulos suusta lähes automaattisesti. Omassa työssäni kohtaan päivittäin asiakkaita joille käy näin. Esim kysyn "onko sinulla koodia X" (koska lomake jota olen täyttämässä haluaa tietää onko asiakkaalla koodia x) ja sen sijaan että asiakas vastaisi että on tai ei ole, hänellä käynnistyy samantien hirveä paniikki "SIIS MITÄ!!?? EI SIELLÄ ANNETTU MITÄÄN KOODEJA JA K U K A A N EI OO SANONUT ETTÄ PITI OLLA VOIVOIVOI JÄÄKÖ TÄÄ NYT SIIS HOITAMATTA KYLLÄ EN KOSKAAN ENÄÄ ASIOI TEIDÄN KANSSSA!!!!!!"