Lue keskustelun säännöt.
Onko ketään muuta kiusattu koko peruskoulun ajan?
16.02.2015 |
Eli 9v ajan. Miten olet selvinnyt ja oletko koskaan katkera kiusaajillesi?
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:18"]
Kyllä, minua kiusattiin ekaluokalta 9.luokalle asti. Pahinta kiusaaminen oli yläasteella, silloin siihen liittyi myös fyysistä väkivaltaa.
En ole koskaan ollut oikeastaan katkera kiusaajille. Silloin lapsena ajattelin, että vika on yksin minussa, että olen outo ja nolo ja siksi minua kiusataan. Pidin sitä luonnollisena. Myöhemmin olen toki ymmärtänyt että kiusaaminen on aina väärin, mutta loppujen lopuksi ne kiusaajatkin olivat vain lapsia, eikä samalla tavalla täydessä ymmärryksessä kuin aikuinen jos vastaavaa tekisi. Jos jotain kohtaan olen katkera niin lähinnä koulua ettei sen vertaa ole valvontaa että tuollaisen tapahtuminen estettäisiin. Kun nyt kuitenkin on tiedossa että lapsilaumoissa helpostikin tapahtuu kiusaamisia.
[/quote]
Lisään vielä tuosta selviämisestä. Kärsin 15-25 vuotiaana paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja yleisestä ahdistuneisuudesta. Niiden uskoisin liittyvän kiusaamiseen aika suoraan. Mutta sain kuitenkin opiskeltua itselleni akateemisen tutkinnon ja pääsin töihin, ja opinto- ja työmenestyksen kautta alkoi itsetunto kasvaa niin etten nyt enää nelikymppisenä sanoisi että kiusaaminen vaikuttaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusattiin ala-asteella osittain, varsinkin 4-6-luokilla, väliin mahtuu kivempiakin muistoja. Yläaste oli varsinkin 8-9 lk kauheaa. Ei jäänyt yhtään ikävä yläastetta tai niitä ihmisiä. Onneksi lukioon eivät pahimmat kiusanhenget tulleet, sieltä löytyi kiva kaveripiiri jne. En ole katkera enää, vuosikausia olin. On turhaa kantaa katkeruutta se vie vain voimia omasta elämästä. On helpottava tunne kun ei tunne vihaa, tuntee vain iloa siitä, että omassa elämässä on kaikki hyvin ja voi jatkaa elämäänsä. Kaikki ne typerykset menneisyydestä olivat ihan kakaroita joilla oli varmasti kovasti ongelmia kotona ja elämässään, ehkä hekin ovat kasvaneet erilaisiksi aikuisiksi?
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:18"]
Kyllä, minua kiusattiin ekaluokalta 9.luokalle asti. Pahinta kiusaaminen oli yläasteella, silloin siihen liittyi myös fyysistä väkivaltaa.
En ole koskaan ollut oikeastaan katkera kiusaajille. Silloin lapsena ajattelin, että vika on yksin minussa, että olen outo ja nolo ja siksi minua kiusataan. Pidin sitä luonnollisena. Myöhemmin olen toki ymmärtänyt että kiusaaminen on aina väärin, mutta loppujen lopuksi ne kiusaajatkin olivat vain lapsia, eikä samalla tavalla täydessä ymmärryksessä kuin aikuinen jos vastaavaa tekisi. Jos jotain kohtaan olen katkera niin lähinnä koulua ettei sen vertaa ole valvontaa että tuollaisen tapahtuminen estettäisiin. Kun nyt kuitenkin on tiedossa että lapsilaumoissa helpostikin tapahtuu kiusaamisia.
[/quote]
Lisään vielä tuosta selviämisestä. Kärsin 15-25 vuotiaana paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja yleisestä ahdistuneisuudesta. Niiden uskoisin liittyvän kiusaamiseen aika suoraan. Mutta sain kuitenkin opiskeltua itselleni akateemisen tutkinnon ja pääsin töihin, ja opinto- ja työmenestyksen kautta alkoi itsetunto kasvaa niin etten nyt enää nelikymppisenä sanoisi että kiusaaminen vaikuttaa elämääni.
[/quote]
Mulle ei valitettavasti käynyt noin hyvin vaan olen syrjäytynyt ja ollut koko elämäni poissa työelämästä.
Kiusattiin joo, koko sen 9 vuoden aikana. En ole kiusaajilleni katkera, lähinnä säälittää. Mihin tämä sitten johti? Olen epävarma, huonon itsetunnon omaava henkilö jolla ei ole kavereita. Mutta taas toisaalta mulle ei enää vittuilla.
kiusattiin. Yhden kiusaajan toivon kuolevan. Tämä kiusaaja kaatoi mut betoniportaisiin niin että mun päästä vuosi verta, toisen kerran tönäisi mut portaista alas, jolloin jalkapöydän luut murtuivat ja yläasteella yritti tumpata tupakan mun kasvoihin. Sitten levitti huhuja ja niiden takia menetin kaikki kaverini ja muutenkin teki mun elämästä helvettiä. Toivottavasti kokee hitaan kuoleman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:30"]
Kiusattiin joo, koko sen 9 vuoden aikana. En ole kiusaajilleni katkera, lähinnä säälittää. Mihin tämä sitten johti? Olen epävarma, huonon itsetunnon omaava henkilö jolla ei ole kavereita. Mutta taas toisaalta mulle ei enää vittuilla.
[/quote]
Mulla sama, ja myös koko peruskoulun kestänyt kiusaamishistoria. Minusta on tullut kova, siis oikeasti kova eikä vain kuoreltaan, sellainen jota ei juuri mikään inhimillinen järkytä, enkä välitä paskaakaan mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Enhän ole ihmisiltä koskaan mitään saanut, joten miksi välittäisin niiden ajatuksista. Tämä on tietyllä tapaa vahvuutta, minulla on varaa aidosti olla oma itseni koska en tarvitse muilta mitään, en suosiota, en kaveruutta, en palveluksia, en hyväksyntää. Tämä asenne näkyy päällekinpäin sellaisena että kaikki tuntuvat tietävän että mulla ei vittuilla, ilman että minun täytyy mitenkään edes suurta mölyä itsestäni pitää.
Mutta kääntöpuoli riippumattomuudelle on toki tuo, että ei minullakaan ole koskaan mitään kavereita tai ystäviä ollut. Nuorempana se ahdisti kovin, samoin kuin se etten "päässyt" naimisiin ja saanut perhettä. Nykyisin en kuitenkaan enää noita asioita kaipaakaan, ja olen elämääni ihan tyytyväinen.
Kyllä. Minua kiusattiin myös koko ala- ja yläasteen ajan. Kun pääsin lukioon, helpotti. Yliopiston aikana sain kasvatettua itsetuntoani roimasti - nykyisin ei vois vähempää muiden mielipiteet kiinnostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:18"]
Kyllä, minua kiusattiin ekaluokalta 9.luokalle asti. Pahinta kiusaaminen oli yläasteella, silloin siihen liittyi myös fyysistä väkivaltaa.
En ole koskaan ollut oikeastaan katkera kiusaajille. Silloin lapsena ajattelin, että vika on yksin minussa, että olen outo ja nolo ja siksi minua kiusataan. Pidin sitä luonnollisena. Myöhemmin olen toki ymmärtänyt että kiusaaminen on aina väärin, mutta loppujen lopuksi ne kiusaajatkin olivat vain lapsia, eikä samalla tavalla täydessä ymmärryksessä kuin aikuinen jos vastaavaa tekisi. Jos jotain kohtaan olen katkera niin lähinnä koulua ettei sen vertaa ole valvontaa että tuollaisen tapahtuminen estettäisiin. Kun nyt kuitenkin on tiedossa että lapsilaumoissa helpostikin tapahtuu kiusaamisia.
[/quote]
Lisään vielä tuosta selviämisestä. Kärsin 15-25 vuotiaana paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja yleisestä ahdistuneisuudesta. Niiden uskoisin liittyvän kiusaamiseen aika suoraan. Mutta sain kuitenkin opiskeltua itselleni akateemisen tutkinnon ja pääsin töihin, ja opinto- ja työmenestyksen kautta alkoi itsetunto kasvaa niin etten nyt enää nelikymppisenä sanoisi että kiusaaminen vaikuttaa elämääni.
[/quote]
Mulle ei valitettavasti käynyt noin hyvin vaan olen syrjäytynyt ja ollut koko elämäni poissa työelämästä.
[/quote]
Minäkin olen vain paskaduunissa ja vasta nyt kolmekymppisenä opiskelen yliopistossa. Joskus tekee mieli sanoa suoraan asiakkaille jotka nälvivät minua työstäni etteivät he voi tietää minusta kaikkea ja ettei kannata kovin kärkkäästi tuomita toisia. Minua tosin kiusattiin peruskoulun lisäksi myös AMK:ssa(joka jäi kesken), mutta lukiossa ja yliopistossa olen saanut olla oma itseni.
No voi, LOL, nyhyyyyyyyyy.... Luuuuuuuuuseriiiiiiiiii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusattiin 12 vuotta. Sama tyttö masinoi kiusaamisen koulusta toiseen. Hän oli iso, roteva, pönäkkä, kumarainen tyttö. Vasta aikuisena tajusin, miksi... Minä vain ihmettelin, mikä minussa on vikana ja surin, miten voinkaan olla niin ruma, että se herättää niin paljon huomiota.
Kyllä, kiusattiin. Pienellä paikkakunnalla, alkoi jo tarhassa. Ei siinä, olin hyvä kohde, vähän erikoinen ja tämä on takapajula... En ole katkera tai vihainen, enää. Yli en ole tosin päässyt koska nuoruusiän psykoottisoireisen masennuksen ja sosiaalisen ahdistuksen jälkeen en ole vain palautunut. Koulut suoritin loppuun kiitettävin arvosanoin, mutta sitten tuli seinä vastaan ja oon ollut on/off saikulla. Stressinsietokyky nolla, sosiaalista ahdistusta, uusiutuvaa masennusta. Koulukiusaaminen laukaisi tämän sairastamiskierteen, mutta ilman sitä olisin sairastunut todennäköisesti vain myöhemmin. Vihaan sitä etten kykene elämään normaalisti yhteiskunnassa, mutta toisten vihainen ja syyttäminen sen aiheuttamisesta veisi enemmän kuin toisi. Olen vain kovin pahoillani sen lapsen puolesta, joka joskus olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, minua kiusattiin ekaluokalta 9.luokalle asti. Pahinta kiusaaminen oli yläasteella, silloin siihen liittyi myös fyysistä väkivaltaa.
En ole koskaan ollut oikeastaan katkera kiusaajille. Silloin lapsena ajattelin, että vika on yksin minussa, että olen outo ja nolo ja siksi minua kiusataan. Pidin sitä luonnollisena. Myöhemmin olen toki ymmärtänyt että kiusaaminen on aina väärin, mutta loppujen lopuksi ne kiusaajatkin olivat vain lapsia, eikä samalla tavalla täydessä ymmärryksessä kuin aikuinen jos vastaavaa tekisi. Jos jotain kohtaan olen katkera niin lähinnä koulua ettei sen vertaa ole valvontaa että tuollaisen tapahtuminen estettäisiin. Kun nyt kuitenkin on tiedossa että lapsilaumoissa helpostikin tapahtuu kiusaamisia.