Lapselle sopiva määrä leluja on kaksi per ikävuosi

Aivan. Ex-miesystäväni taitaa olla noilla linjoilla, kun näki ämpärillisen vauvaleluja (lapset noin kouluikäisiä) ja palikoita, niin totesi että onhan lapsilla hirveästi leluja kun olin väittänyt ettei ole.

Ap, ihan hyvä ajatus. Laitatko joitain esimerkkejätytölle ja pojalle.

Esim. mikä on se yksi lelu vuodessa 1-vuotiaalle joka on riittävä koko vuoden ajan hänen leikkimiseensä?

Ymmärretäänköhän, että 1-vuotias ei ole enää samassa kehitystasossa 1½-vuotiaana , vaan leikki voi olla jo kehittyneempää...esim. ennen lapsi kantoi nukkea, sitten alkoi laittamaan nuken äidin pyykkikoriin, eli hoksasi sängyn nukelle jne.

1v-6v tapahtuu lapsen kehityksessä eniten mitä tuon kuuden ikävuoden jälkeen. Esineen tarttumisvaiheista, ryömimisestä, konttaamisesta, istumisesta, kävelystä jne. on kehitystä nopeassa tahdissa. 1-vuotiaan omistama 1 auto ei riitä viihdyttämään ja ajankuluksi montaa kuukautta peräjälkeen. Lapsi kaipaa "kyytiin" ihmisiä tai eläimiä, kuten on nähnyt oikeastikin olevan jne. Tai muutamalla autolla saa aikaan jonon...

Lapsen lelut tai tavarat eivät tarvitse olla monuimutkaisia, mutta olisi hyvä jos tavara-lelu antaa mahdollisuuden ajatteluun ja leikin kehittämiseen. On hyvä, jos lapsi saa kehitykselleen vastaavaa tekemistä.

Lelut voi korvata ainakin osittain kodista löytyvillä tavaroilla iän ja kehityksen mukaan. Ei unohdeta akipuuhia, joihin lapsi osallistuu mielellään pöydän kattamisesta pyykkien ripustamiseen jne.

Lasketaanko legot tai rakennuspalikat yhdeksi leluksi?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:42"]

Lasketaanko legot tai rakennuspalikat yhdeksi leluksi?

[/quote]

Mietin ihan samaa. Meillä pojalla on: pikkulegoja, Star Wars- ja Oktonautti-leluja, pikkuautoja, ruokatarvikejuttuja, askartelutarvikkeita ja piirustusvälineitä, agentti-juttuja (yönäkölasit, aseita, "ipad" jne), palapelejä ja lautapelejä + sekalainen määrä jotain muuta. Siinä on yhteensä kymmenen eri kategoriaa kuusivuotiaalla lapsella. 

Kolmevuotiaalla on barbeja ja nukkeja, pehmoleluja, muistipelejä ja palapelejä, nukkekoti tarvikkeineen, paljon Duploja, helmiä, piirustuspaperia- ja kyniä, pehmoleluja jne. 

Minusta ihan kiva, että heillä on erilaisia juttuja ja kuitenkin sellaisia, joista pitävät. Leluja laitetaan kiertoon kaksi kertaa vuodessa ja kirjoja ja elokuvia lainataan säännöllisesti kirjastosta. Käpylehmäleikkien aika on ohi, ja isommalla onkin omia pleikkapelejä ja oma tabletti, jota myös pienempi osaa käyttää jo. Tärkeä taito tänä päivänä, ja molemmat opettelevat myös tietokoneen käyttöä. 

Höpöhöpö. :) Leikki on lasten työtä, siihen kuuluu olla välineitä. Mitä monipuolisempia leluja, mitä enemmän leikkirauhaa sekä leikkiin rohkaisemista, sen parempia leikkejä lapset saavat aikaiseksi, myös ryhmässä ja eri-ikäisten ystävien kanssa.

Minä arvostan lapsuutta ja leikkimistä, enkä pysty ymmärtämään, miksi jossakussa herättää niin suuria tunteita se, että lapsi saa ilmaista itseään leikillä monenlaisten lelujan kanssa. Jäikö omassa lapsuudessa jokin kaihertamaan, jos pitää leikki-ikäiseltä kadehtia sitä, mikä tekee lapsen iloiseksi? ;)