Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa on samat oikeudet kuin avioliitossa nykyään, jos asutaan yhdessä. Omaisuus menee jakoon, kun erotaan.
Ei muuten ole, edelleenkään. Pitää olla pitkä liitto ja pitää pystyä todistamaan, että on osaltaan mahdollistanut puolison ns. omaisuuden kertymisen. Ja siltikään ei mene puoliksi.... vaan erossa KOHTUULLISTETAAN toisen osuutta.
Edelleenkin on miehiä, jotka täysin häikäilemättä jättävät jopa vuosikymmeniä kotona olleen ja jopa yrityksessä työskennelleen vaimonsa täysin puille paljaille --- koska avoliitto....
Pitää olla ollut 5 vuotta yhdessä asumassa tai yhteinen lapsi. Sen jälkeen menee kuin avioliitossa omaisuuden jako. Eihän avioliitossakaan välttämättä kaikkea jaeta..
Ei mene. Avoliitossa voi hakea hyvitystä, mutta se on aivan eri asia kuin kuin avioeron ositus.
Jos ollaan riidoissa ja molemmat haluaa niin paljon itselleen kuin mahdollista, niin käytännön eroa ei ole.
Jos taas sovitaan rauhallisesti asioista, voi avioliiton purkautuessakin sopia ihan vapaasti miten lusikat jaetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohiksena: ei ole aina niin, että naiset automaattisesti voittaisivat taloudellisesti avioerossa.
Esimerkiksi kaverini on eronnut 3 kertaa. Ensimmäisessä erossa hän sai puolet yhdessä maksetuta talosta. Lähtiessään jätti vielä suurimman osan yhteisestä irtaimesta eksälleen.
Toisessa liitossa hän sai lapsen pennittömän miehen kanssa. Asuivat yhdessä vuokra-asunnossa ja isoimman osan elämisen ja lapsen kustannuksista nainen joutui kattamaan. Eron tultua hän joutui ottamaan lainan, jotta pystyi hankkimaan itselleen ja lapselleen kodin. Mies maksoi eron jälkeen pienintä mahdollista elatusmaksua, eikä pystynyt koskaan hankkimaan lapselleen yhtään mitään.
Kolmanteen liittoon mentyään nainen osti uuden miehen kanssa omakotitalon. Taloon ja sen remonttiin menivät sekä naisen asunnon myynnistä saadut rahat että miehen rahat. Eron jälkeen talo ja lainat jäivät miehen nimiin (talo osoittautui arvottomammaksi kuin se hinta, mitä he olivat siitä maksaneet) ja mies myi talon tappiolla. Nainen joutui jälleen kerran ottamaan täyden lainan uutta asuntoa varten, eli ei hyötynyt tälläkään kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi usein lähipiriissä käynyt niin, että jos on oltu pitkään yhdessä esim. 10 vuotta tms, ja sitten mennään naimisiin vihdoin, niin ero tuleekin vuoden parin vuoden sisään.
Se ei johdu sinänsä siitä naimisiin menosta, vaan siitä, että sillä naimisiin menolla on yritetty korjata pskaa suhdetta. Ero olisi ollut parempi vaihtoehto, kuin avioliitto.
saattaa se joskus olla noinkin, joskus naimisiin kyllä menty pitkän suhteen jälkeen esim. koska lapsia saatu.
Aikani odottelin, lemppasin miehen pihalle ja aloin toteuttaa itse haaveitani olematta riippuvainen haluttomasta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja päädyt ruikuttamaan kaunaasi vauvalle. Tosi laadukasta elämää :D
Ja sinä lainasit ja levitit jälleen kerran kommenttia, joka sisälsi naisviharetoriikkaa ja joka olisi jo sen takia ketjusta poistunut mutta nyt jäi sinun ansiostasi yhä useamman nähtäväksi. Käsittämätöntä.
Sinä et päätä, kuka saa kommentoida ja mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaita miehiä, sillä totuushan on että miehelle avioliitosta/avoliitosta on ainoastaan ja pelkästään harmia ja murhetta. Naisille parisuhde tietenkin on hyödyllinen.
Toiseksi seksuaalisuus hoituu erinomaisesti irtosuhteilla sillä elämmehän naisten seksuaalisen ”vapautumisen” aikakautta.
Kokeneena setämiehenä neuvon kaikkia nuoria miehiä ottamaan naiset vain hassuina hepsankeikkoina ja pitämään vaan hauskaa niiden kanssa - mutta ei koskaan pariutumaan.
Ja päädyt ruikuttamaan kaunaasi vauvalle. Tosi laadukasta elämää :D
Olette MOLEMMAT täällä.. :)
Minä en ruikuta, kuten tuo
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvailemissa tilanteissa syy on useimmiten se, ettei mies halua naimisiin ko. naisen kanssa. En tosin ihan ymmärrä, miksi mies suostuu yhteiseen asuntoon ja lapsiin, jos avioliitto ko. naisen kanssa on turn off. Itselläni ei kävisi mielessäkään hankkia perheenlisäystä tai yhteistä asuntoa ihmisen kanssa, jonka kanssa en osaisi nähdä itseäni parisuhteessa vielä vuosikymmenten päästä.
Tällaisessa tilanteessa todennäköisesti halutaan se asunto ja lapset. Eli se on yhdentekevämpää kenen kanssa, kun on vaan se asunto, auto, kultainennoutaja ja pari suvunjatkajaa. Niitä mitä siis mies itse on halunnut. Avioliittoajatus taas on kiusallinen, jos se lasten äiti ja lainanjakaja ei itse asiassa olekaan se mitä mies todellisuudessa haluaa, ainakaan tulevaisuudessaan. Siinähän joutuisi antamaan sitoumuksen ihmiselle, jolle on nähnyt vain välinearvon muiden haluamiensa asioiden välikappaleena tai taloudellisten rasitteiden jakajana, unohtamatta kotitalouskoneen roolia joka pyykkää, siivoaa ja tekee ruokaa kun mies harrastaa ja luo uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä tekisi lasta miehelle, joka ei halua naimisiin kanssani. Ei rahan vuoksi, vaan siksi etten miehen mielestä ole hänelle se oikea ja sopiva.
Älä tee, ongelma ratkaistu, winwin kaikille.
En teekään, me olemme onnellisesti naimisissa.
Jos mies ei halua naimisiin, se on paras vapauttaa jättää etsimään sitä parempaa naista. Koska kokemuksesta tiedän, että kun nainen on sopiva, miehellä ei ole mitään ongelmaa mennä naimisiin. Mies haluaa naimisiin, koska ei halua riskiä siitä että menettää naisen. Näin minunkin tapauksessani.
Kyllä on silti olemassa ihmisiä, jotka eivät usko avioliittoon eivätkä ikinä halua kenenkään kanssa naimisiin. Sillä ei ole mitään tekoa sen kanssa onko kumppani sopiva vai ei.
Ihan rauhassa, mutta ei mun kanssa. Se mieli vaan muuttuu hetkessä, kun tapaa oikeasti hyvän ja sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Avoliitossa on samat oikeudet kuin avioliitossa nykyään, jos asutaan yhdessä. Omaisuus menee jakoon, kun erotaan.
Kuolemassa aviopuoliso saa puolet ja kuolleen perilliset toisen puolen. Tämä on todellinen pommi, jos omaisuutta on enemmän ja se ei ole helposti jaettavaa. Esimerkiksi minulla on yritys, jonka arvo on merkittävä, ja meillä on omakotitalo. Avioliiton kautta puolet noista kuuluu vaimolleni tietysti. Jos vaimoni kuolisi, omaisuutemme menisi jakoon, ja tuosta yrityksestä ja talosta puolet menisi vaimoni lapselle (joka ei ole minun lapseni). Minä joutuisin myymään talon ja firman, että saisin maksettua perintönä puolet talon ja firman arvosta tuolle perijälle (toiminimeä ei voi omistaa useampi).
En tuota ajatellut mennessäni naimisiin. Olin idiootti. Jos vaimoni kuolee ennen minua, olen täysin taloudellisen katastrofin uhri tuon perintäjutun takia. Tuo on se todellinen syy olla menemättä naimisiin yksinhuoltajan kanssa, aiemmat lapset ovat perillisiä ja saavat merkittävän osan perinnöistä (puolet!!)! Olisi ehdottomasti pitänyt olla avioehto tuon takia.
et joutuisi.
ei perintöä ole mikään pakko jakaa heti tai koskaan.
Miksi tuo perillinen EI vaatisi perintöä jakoon? Tietysti vaatisi. Silloin on pakko jakaa.
koska välittää isästään ja välittää hänestä ja tietää mitä siitä jakamisesta hänelle seuraa?
ps. ei kaikki ole itsekkäitä paskoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen avioehdon voi tehdä aina. Se auttaa paljon niin ei tarvitse rahoja itkeä.
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet, jotka eivät halua mennä naimisiin - he eivät halua vastuuta ponnisteluista pitkäaikaisessa suhteessa. He haluavat hypätä laivaan heti, kun he löytävät toisen naisen.
Sillä ei ole mitään tekemistä uskomusten kanssa. Se johtuu siitä, että miehet käyttävät mieluummin naisia ja sitten heittävät heidät ulos kuin eloton. Narsistit tekevät niin.
He eivät halua vastuuta. He vain ottavat ja ottavat vastaan eivätkä anna mitään takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Olen perinyt muhkeat summat rahaa ja lisää tulossa. Ollaan oltu melkein 10v yhdessä ja silti mies ei halua naimisiin. Hällä on pieni palkka. Mulla on muutankin omaisuutta esim asunto.
En enää tiedä kauan jaksan odotella.
Seuraava tyhmä väite. Rahojen perässä en ole. Haluan myös avioehdon itseni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissä on yksi tämmöinen perhe. Kuvittelin, etteivät he vaan ole jotenkin päätyneet menemään naimisiin, kunnes jossain häissä kyseinen nainen surullisena sanoi että kyllä hänkin naimisiin haluaisi mutta kun ei niin ei. Nämäkin on jo liki nelikymppisiä, lapsia kolme ja omakotitalo. En vaan kykene ymmärtämään mikä siinä on niin vaikeaa, mies ei ole edes eroperheestä vaan vanhempansa vaikuttavat onnellisilta aviossa vuosikymmenten jälkeenkin (tämä on aika yleinen perustelu mitä käytetään, koetaan että avioliitto jotenkin "pilaisi" suhteen). Tuttavapiirissä on juhlittu häitä eri tavoin, eli en usko että kyse olisi siitäkään, että mies kuvittelee häiden olevan aina iso ja kallis spektaakkeli.
Asiahan ei kuulu sinulle pätkääkään. Itse en naisena ole halunnut enkä halua jatkossakaan naimisiin. Avioliitossa oleminen on juridinen sopimus enkä halua kenenkään kanssa sitä tehdä. Silti olen ollut 20 vuotta saman miehen kanssa. En tarvitse laillista sidettä yhdessä olemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Tottakai, miksi ihmeessä en menisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Avoliitossa on samat oikeudet kuin avioliitossa nykyään, jos asutaan yhdessä. Omaisuus menee jakoon, kun erotaan.
Kuolemassa aviopuoliso saa puolet ja kuolleen perilliset toisen puolen. Tämä on todellinen pommi, jos omaisuutta on enemmän ja se ei ole helposti jaettavaa. Esimerkiksi minulla on yritys, jonka arvo on merkittävä, ja meillä on omakotitalo. Avioliiton kautta puolet noista kuuluu vaimolleni tietysti. Jos vaimoni kuolisi, omaisuutemme menisi jakoon, ja tuosta yrityksestä ja talosta puolet menisi vaimoni lapselle (joka ei ole minun lapseni). Minä joutuisin myymään talon ja firman, että saisin maksettua perintönä puolet talon ja firman arvosta tuolle perijälle (toiminimeä ei voi omistaa useampi).
En tuota ajatellut mennessäni naimisiin. Olin idiootti. Jos vaimoni kuolee ennen minua, olen täysin taloudellisen katastrofin uhri tuon perintäjutun takia. Tuo on se todellinen syy olla menemättä naimisiin yksinhuoltajan kanssa, aiemmat lapset ovat perillisiä ja saavat merkittävän osan perinnöistä (puolet!!)! Olisi ehdottomasti pitänyt olla avioehto tuon takia.
et joutuisi.
ei perintöä ole mikään pakko jakaa heti tai koskaan.
Miksi tuo perillinen EI vaatisi perintöä jakoon? Tietysti vaatisi. Silloin on pakko jakaa.
koska välittää isästään ja välittää hänestä ja tietää mitä siitä jakamisesta hänelle seuraa?
ps. ei kaikki ole itsekkäitä paskoja
Avioehdon voi tehdä myös jo naimisissa ollessaan.
Ystäväpiirini koostuu 40- 50-vuotiaista. Vain yksi nainen on koko elämänsä aikana halunnut naimisiin ja mennyt naimisiin, muut eivät.
Vierailija kirjoitti:
Asiahan ei kuulu sinulle pätkääkään. Itse en naisena ole halunnut enkä halua jatkossakaan naimisiin. Avioliitossa oleminen on juridinen sopimus enkä halua kenenkään kanssa sitä tehdä. Silti olen ollut 20 vuotta saman miehen kanssa. En tarvitse laillista sidettä yhdessä olemiseen.
Ei yhdessä olemiseen tarvitsekaan, mutta entäs sitten kun jotain tapahtuu...sinä et ole miehesi omainen, eikä hän sinun. Miehesi kuoleman jälkeen hänen omaisensa ovat hänen vanhempansa, et sinä. Viranomaisten silmissä olet täysin vieras ihminen. Esim. miehesi joutuu onnettomuuteen ja koomaan, sinä et pahimmassa tapauksessa pääse häntä edes katsomaan...
Kyllä on silti olemassa ihmisiä, jotka eivät usko avioliittoon eivätkä ikinä halua kenenkään kanssa naimisiin. Sillä ei ole mitään tekoa sen kanssa onko kumppani sopiva vai ei.