Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä naimisiin? Vai onko tehtävä niinkuin nainen haluaa?
Jos avioliitto on naiselle niin tärkeä, niin hän varmaan kosii itse.
On miehiä, jotka peräänkuuluttaa "perinteisiä arvoja", mutta eivät kuitenkaan ole valmiita avioliittoon. Tuskin ovat sitten suhteen kanssa tosissaan. Jos sitten taas ihan selkeästi ja määrätietoisesti tuovat ilmi, etteivät halua naimisiin koskaan kenenkään kanssa eivätkä usko avioliittoon, niin se on asia erikseen. Siinä nainen voi sitten etsiä miehen, jolla on samat arvot, jos niin kovin hinkuu naimisiin.
Niin, aika vaikea löytää enää perinteisiä naisia, joten perinteinen avioliittokin on sitten ulottumattomissa. Jostain Lestadiolais-piireistä ehkä löytyisi, mutta silloin pitäisi itsekin tulla uskoon.
Tämä on kyllä totta. On helpompaa löytää nainen, joka haluaa naimisiin ja että mies kosii, kuin löytää joka kannattaisi perinteisiä arvoja myös sitten avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä!
Ei kannata tehdä kompromissia noin tärkeästä asiasta. Ei lapsia eikä edes yhteenmuuttoa jos avioliitto ei ole kummankin suunnitelmissa. Seurustelukumppani joka ei halua naimisiin voi olla monella tavalla hyvä kumppani mutta sitoutumisen halun puute on iso punainen vaate. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa että olet ihan kiva mutta en halua mitään vakavaa. Se on takaportin auki pitämistä siltä varalta että löytyy joku parempi. Avoliittoillaan nyt niin kauan kunnes tuo tapahtuu, onhan se kimppa-asuminen halvempaakin. Olen täysin varma myös siitä että yksikään noista miehistä ei ole rakastunut kumppaniinsa, ei tippaakaan. En tiedä mitä niitten miesten päässä liikkuu kun lapsia ovat kuitenkin valmiita tekemään.
Jos löytäisin itseni tuosta tilanteesta, keräisin kimpsut ja kampsut ja häipyisin. Mies saattaa silloin havahtua siihen että olenkin tärkeä ja rakas ja tulla toisiin ajatuksiin naimisiin menosta. Tai sitten ei. En tiedä kiinnostaisiko itseä sitten enää tuollaisen vitkuttelun jälkeen. Jos mies olisi oikeasti ollut rakastunut ja sitoutunut, olisi ottanut avioitumisen puheeksi tai ainakin ollut samaa mieltä kun itse asiasta mainitsin.
Avioitumisessa on tietynlainen etsikkoaika. Kun se on mennyt ohi, on aika nostaa kytkintä.
Itsekin pitäisin parempana sitä että puolisoni olisi ottanut jo heti tapaillessa esille sen että avioliitto on hänelle tärkeää.
Vetoo siihen ettei se ollut ennen kuin tapasi minut.
No minä tiesin jo ennen häntä ettei se minulle ole. Pitäisikö minun siis nyt taipua hänen tahtoon koska hän keksi vasta myöhemmin, silloin kun minä olin jo sitoutunut häneen, että se onkin hänelle tärkeää?No kerroitko sinä itse hänelle heti alkumetreillä että avioliitto ei muuten sitten ole minulle tärkeä enkä aio ikinä avioitua? Jos tiesit tuon olevan itsellesi muuttumaton, kiveen hakattu asia, olisi voinut olla asiallista tuoda se esille koko lailla heti ennenkuin serustelukumppani ehtii kehittää mitään syvempiä tunteita sinua kohtaan.
Jaha, alapeukuttajan mielestä ilmoitusvelvollisuus avioliittohalukkuudesta on ainoastaan sillä joka sellaisen haluaa eikä sillä joka ei missään nimessä halua. Se joka ei halua voi vedättää niin kauan että se toinen ehtii kiintyä ja lapsiakin voi hommata, mutta avioliittokauhun voi pitää omana tietonaan kunnes se toinen varta vasten kysyy.
Tarinan opetus: Te joille avioliitto on tärkeä, kysykää seurustelukumppanin mielipide aikaisessa vaiheessa ja ehdottomasti ennen yhteenmuuttoa. Jos vastaus on että ei halua avioliittoon, tai ei ole varma, niin voi sitten itse miettiä suostuuko mahdollisesti avoliittoon vai jatkaako matkaa.
Nimenomaan juuri noin. Se, joka tahtoo naimisiin, on aloitteellisempi asiassa. Ihan kuten se, joka haluaa lapsia, adoptiolapsia, muuttaa maalle tai lähteä kiertämään pakettiautolla maailmaa.
Molemmilla osapuolilla on ihan yhtälainen "velvollisuus" viestiä ja ilmista itselle tärkeät elämänarvot ja toiveet isoissa asioissa. Jos tiedät ettet halua lapsia, naimisiin tai nimenomaan haluat, niin yleensä ihmiset niistä toisilleen kertoo heti alussa tai ainakin käsittelee sitä. Ainahan ei ole varma asioista. Ja silloin voi sanoa että tässä kohtaa en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?Avioliitto on juridinen sopimus. En ymmärrä, miten sillä sinun mielestä on uskonnollinen merkitys.
Se on sitäkin mutta minulle se nimenomaan liittyy enemmän uskontoon jos naimisiin menisin. Täällä nyt on ollut monia syitä miksi kukakin avioliiton haluaa.
Itse en halua siksi että se edustaa meille eri asioita ja sillä on tyrmätty "sitoutumis" argumentti jota puolisonikin koittaa käyttää.
Sitoumista se olisi vain silloin jos menisimme naimisiin yhteiseltä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrataas nyt vielä pari asiaa...
Avioliitto EI TAKAA rakkautta ja onnellista elämää. Tämä niille jankkajille, joiden mielestä heidän avioliiton vastaisuus takaa heille onnellisuutta. Kun he ovat "luvanneet" toisilleen rakastaa. Se teidän lupaus ei merkitse mitään viranomaisten silmissä jos jotain tapahtuu. Ettehän te usko esim. pankkien lupauksiin, vakuutusehtoihin ELLEI ole paperia joka on allekirjotettu... miksi te siis uskotte että pelkällä lupauksella te muodostatte perheen ja olette myös virallisesti toistenne omaiset. Koska niin ei ole.
JOS jotain sattuu te ette ole omainen, te ette saa kenties enää asua omassa kodissanne... tiesittekö että jopa teidän pankkitilille saatetaan sulkea kun toinen kuolee onnettomuudessa.
On niin nuorten tapaista kuvitella, että mitään ei tapahdu, vaan kyllä tapahtuu. Onnettomuudet, kolarit, vakavat sairaudet. JOKA päivä kuolee suomessakin monta työikäistä/nuorta ihmistä.
Laittakaa asianne kuntoon. Kohtalo ei teidän lupauksistanne piittaa yhtään mitään. Ja jos tuntuu, että raha-asiat tökkii, tehkää avioehto ja sellainen mikä teidän talouteenne sopii. Avioehto nimittäin voidaan muokata täysin vapaasti.
Suurinta rakkautta on huolehtia rakkaimpansa taloudellisesta tulevaisuudesta myös jos jotain sattuu.
Se ei ole rakkautta, että julistaa vaan, että kyllä minä sinua rakastan, mutta en halua sinun kanssasi naimisiin.
Oletko ikinä kuullut testamentista? Avioliitto on nykyään hyödytöntä byrokratiaa ja turha paperi.
Kurjaa ettet osaa rakastaa puolisosi ilman että joku muu vahvistaa sen paperilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataas nyt vielä pari asiaa...
Avioliitto EI TAKAA rakkautta ja onnellista elämää. Tämä niille jankkajille, joiden mielestä heidän avioliiton vastaisuus takaa heille onnellisuutta. Kun he ovat "luvanneet" toisilleen rakastaa. Se teidän lupaus ei merkitse mitään viranomaisten silmissä jos jotain tapahtuu. Ettehän te usko esim. pankkien lupauksiin, vakuutusehtoihin ELLEI ole paperia joka on allekirjotettu... miksi te siis uskotte että pelkällä lupauksella te muodostatte perheen ja olette myös virallisesti toistenne omaiset. Koska niin ei ole.
JOS jotain sattuu te ette ole omainen, te ette saa kenties enää asua omassa kodissanne... tiesittekö että jopa teidän pankkitilille saatetaan sulkea kun toinen kuolee onnettomuudessa.
On niin nuorten tapaista kuvitella, että mitään ei tapahdu, vaan kyllä tapahtuu. Onnettomuudet, kolarit, vakavat sairaudet. JOKA päivä kuolee suomessakin monta työikäistä/nuorta ihmistä.
Laittakaa asianne kuntoon. Kohtalo ei teidän lupauksistanne piittaa yhtään mitään. Ja jos tuntuu, että raha-asiat tökkii, tehkää avioehto ja sellainen mikä teidän talouteenne sopii. Avioehto nimittäin voidaan muokata täysin vapaasti.
Suurinta rakkautta on huolehtia rakkaimpansa taloudellisesta tulevaisuudesta myös jos jotain sattuu.
Se ei ole rakkautta, että julistaa vaan, että kyllä minä sinua rakastan, mutta en halua sinun kanssasi naimisiin.
Oletko ikinä kuullut testamentista? Avioliitto on nykyään hyödytöntä byrokratiaa ja turha paperi.
Kurjaa ettet osaa rakastaa puolisosi ilman että joku muu vahvistaa sen paperilla.
Ja testamentti ei ole byrokratiaa ja turhaa paperia ? :D Miksi te sen sitten teette? Ja maksatte perintöveroa moninkertaisesti verrattuna tasinkoon. Tehän maksatte siis valtiolle siitä hyvästä, että ette halua naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä tekisi lasta miehelle, joka ei halua naimisiin kanssani. Ei rahan vuoksi, vaan siksi etten miehen mielestä ole hänelle se oikea ja sopiva.
Älä tee, ongelma ratkaistu, winwin kaikille.
En teekään, me olemme onnellisesti naimisissa.
Jos mies ei halua naimisiin, se on paras vapauttaa jättää etsimään sitä parempaa naista. Koska kokemuksesta tiedän, että kun nainen on sopiva, miehellä ei ole mitään ongelmaa mennä naimisiin. Mies haluaa naimisiin, koska ei halua riskiä siitä että menettää naisen. Näin minunkin tapauksessani.
Kyllä on silti olemassa ihmisiä, jotka eivät usko avioliittoon eivätkä ikinä halua kenenkään kanssa naimisiin. Sillä ei ole mitään tekoa sen kanssa onko kumppani sopiva vai ei.
Eikö tällaiset usko mihinkään muihinkaan juridisiin sopimuksiin? Mikä uskonlahko se tuollainen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?Avioliitto on juridinen sopimus. En ymmärrä, miten sillä sinun mielestä on uskonnollinen merkitys.
Se on sitäkin mutta minulle se nimenomaan liittyy enemmän uskontoon jos naimisiin menisin. Täällä nyt on ollut monia syitä miksi kukakin avioliiton haluaa.
Itse en halua siksi että se edustaa meille eri asioita ja sillä on tyrmätty "sitoutumis" argumentti jota puolisonikin koittaa käyttää.
Sitoumista se olisi vain silloin jos menisimme naimisiin yhteiseltä syystä.
Onko maistraatti sinulle sitten samanlainen pyhättö mitä kirkko on? Ilmeisesti vakuutussopimuksen tekeminen ja asuntolainapapereiden allekirjoittaminen on myös sinulle uskonnollisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisiin ei ole mikään pakko mennä kenenkään. Minä menen naimisiin vain ihmisen kanssa jonka kanssa rahat on yhteiset. Tästä syystä en myöskään tee avioehtosopimusta, koska silloin pedataan eron varalle sitä että yhteisistä rahoista saisi toinen ottaa enemmän mukaansa. Tämä ei ole minun käsitykseni avioliitosta. Uskon avioliittoon minun ja mieheni välisenä sekä juridisena sopimuksena, että rakkauden tekona, ja tähän nimen omaan kuuluu se että elettävä elämä on yhteistä, myös taloudellisesti.
Tietenkin jos on sitä mieltä että ero kuitenkin tulee jossain vaiheessa, tai on sitä mieltä että se tämänhetkinen kumppani menee naimisiin vain rahojen takia, ei kannata naimisiin mennäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?Avioliitto on juridinen sopimus. En ymmärrä, miten sillä sinun mielestä on uskonnollinen merkitys.
Se on sitäkin mutta minulle se nimenomaan liittyy enemmän uskontoon jos naimisiin menisin. Täällä nyt on ollut monia syitä miksi kukakin avioliiton haluaa.
Itse en halua siksi että se edustaa meille eri asioita ja sillä on tyrmätty "sitoutumis" argumentti jota puolisonikin koittaa käyttää.
Sitoumista se olisi vain silloin jos menisimme naimisiin yhteiseltä syystä.Onko maistraatti sinulle sitten samanlainen pyhättö mitä kirkko on? Ilmeisesti vakuutussopimuksen tekeminen ja asuntolainapapereiden allekirjoittaminen on myös sinulle uskonnollisia tilanteita.
En ole kristitty, mutta minäkin ymmärrän mitä edellinen tarkoittaa. Toisen vakaumuksen nälviminen ei ole kohteliasta. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että yksinkertaisesti jotkut eivät vaan koe avioliittoa tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo aikoinaan kysyi oonko miettinyt naimisiin menoa, vastasin että pitäiskait mennä. Oli varannut ajan maistraattiin... En tiedä miksi naiselle se on niin tärkeää...
Tehän tunnette hyvin toisenne 😂
Mistä oikein puhutte kun olette yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Kysyttiin ilman sormusta 🙄
Ei muistakaan sopimusten allekirjoittamisista oteta koruja ja naimisiinmenohaluun ei pitäisi korut vaikuttaa.
Ja vastattiin. Mikä sormuksessa haittaa, sekö että on vaikeampi esittää sinkkua?
Meillä miehellä ei ole sormusta koska hän ei töissä vii sitä pitää, mulla on sormus kun mä voin. Jos joku sormus noin pelottaa, ei ole kypsä suhteeseen
Ei kyse ollut muusta kuin että olisitko valmis menemään naimisiin ilman sormusta. Aika harva tuntuu olevan reaktioista päätellen.
En nyt ihan ymmärtänyt. Miten sormuksen kanssa mennään naimisiin? Mulla on useita sormuksia, joista yhtäkään en voi pitää ihottuman takia. Olen silti kyennyt olemaan mieheni kanssa naimisissa jo pitkään.
Miehelläni on vitosen terässormus sormessaan aina.
Vierailija kirjoitti:
On muuten aika häiritsevää, että ketjussa on tullut esiin ajatus, että avioliitto olisi "oikeampi" jos mennään naimisiin harmaasti, ilman koruja ja juhlia. Todellisuudessa sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, ihan yhtä aitoja ne pohjasyyt liitolle voi olla vaikka haluaisikin ne ns prinsessahäät. Mielenkiintoista onkin, että miksi joku mies haluaa olla avoliitossa jonkun sellaisen kanssa, jonka tärkeäksi kokemasta asiasta, kuten hääpäivästä, ei välitä eikä välitä siitä mitä se toinen haluaa. Että miksi? Välittääkö sitä muutenkaan sen toisen haaveista ja haluista? Miksi ollaan yhdessä, jos ei jaeta samoja arvoja?
Se on myös jännä miten halutaan halveksia sitä hääjuhlan perinnettä. Eri kulttuureilla on erilaisia perinteitä, eri suvuilla erilaisia, ja jopa ihan kaveriporukalle saattaa muodostua erilaisia perinteitä.
On perinteinen joulun vietto, perinteinen juhannus, saatetaan kokoontua yhteen tietyn porukan perinteen mukaan, vaikka vuotuiset avouintikarkelot lähisaareen makkaranpaistoon jne.
Monet ihmiset arvostavat perinteitä, ja hääjuhlan vietto ja vieraiden kutsuminen juhlistamaan avioliiton sopimista on yksi perinne muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä arvo on avioliitolla, joka ei ole molempien toive? Ei mitään, en ymmärrä miten joku voisi olla onnellinen avioliitossa kun tietää ettei toinen halunnut sitä.
Kyse ei ollutkaan tuosta, vaan siitä että toiselle ei naimisiinmenolla niin ole väliä, mutta toiselle on. Silloin voi aivan hyvin tehdä toisen onnelliseksi menemällä naimisiin, jos itselle se on ihan se ja sama.
Siinä tapauksessa se joka haluaa naimisiin varmasti ymmärtää kosia.
Puolisoni välillä puhuu aiheesta mutta ei ole koskaan kosinut. Minä en halua naimisiin niin en luonnollisesti tee sen eteen mitään, etenkään kun toinen ei kosimalla tee asiaa selväksi.
Sinä et halua naimisiin, mutta siitä ei voi mitenkään puhua, vaan odottelet jos toinen kosii, ja sitten sanot ettet halua naimisiin? Onneksi yksikään parisuhteeni ei ole ollut noin mykkä, vaan asioista on keskusteltu ja molemmat ovat sanoneet mielipiteensä ilman jotain mystistä kosinnan odottelua :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naimisiin menossa naisia niin himottaa että tämmösiä keskusteluja tulee useassa paikassa vastaan?
Haluaisin naimisiin koska rakastan miestäni. Haluaisin että hän kosii koska haluaisin kokea sen ihanan romanttisen hetken. En tarvitse prinsessahäitä enkä kalliita sormuksia. Enkä edes mitään sirkustemppuja siinä kosinnassa. Olisi ihanaa jos mua kosittaisiin vaikka järven rannalla kesäyönä tms.
Että voi anteeksi kun sellaisesta turhuudesta haaveilen!
Käännetäänpä tuo tekstisi suomen kielelle ihan rehellisyyden nimissä :
Olen löytänyt varakkaan höpön joka takaa minulle hyvinvoinnin ja tulee toimimaan sponsorinani.
Kuinka niin? Mulla on enemmän rahaa kun miehellä ja haluan myös avioehdon.
Miksi teillä miehillä on aina pelkkä raha mielessä??
Kertoo enemmän teistä kun meistä 😄Edellinen
Nää on kyllä hauskoja! Muutamaa saturaista hillotaan hädissään, että joku nainen tulee ja vie MINUN kaikki rahat! :D Tosiasiassa näillä on joku pikkupalkkaiden duuni, josta ei edes ikänsä säästämällä yli kymppitonnia jää sukan varteen .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten mielestä mies noukkii rusinat pullasta jos ei avioiduta.
Toisin sanottuna, naiset myöntävät etä nainen on hyötyvänä osapuolena avioliitossa ja naisten mukaan miehen kuuluu maksaa naisen saamisesta hyödyttämällä naista.
Mee roskiin.
Tällä tarkoitetaan sitä, että lapset ja talo ja kotiapulainen kelpaa kyllä, mutta se rinkula sormessa on niin pelottava juttu. Ilmeisesti siksi, että miehellä on se unelmien ig-babe vielä hakusessa.
Ei se rikula pelota vaan se eron jälkeinen omaisuuden katoaminen
EDELLEEN SE AVIOEHTO.
Eli tekosyitä, tekosyitä. Kuka tahansa oikealla asialla oleva nainen siihen suostuu.Suuri osa naisista vieläkin loukkaantuu ja suuttuu jos ottaa avioehdon puheeksi. Älä miestä syytä asiasta joka naisille ei kelpaa
Täällä moni nainen on sanonut että haluaa avioehdon. Omassa tuttavapiirissäni ikäisilläni se on hyvin yleinen. Monelle naiselle sä oot ehdottanut? Vai onko isot pojat kertonut?
Olen ollut useasti kihloissa mutta siihen jäänyt juuri tuon ehdottamisen takia... en tarvitse muiden mielipiteitä että pystyn muodostamaan oman mielipiteen toisin kuin monet naiset jotka vaativat muiden mielipiteitä että pystyy muodostaan oman. Ihan mielenkiinnosta minkä ikäiseksi teini pojaksi minua luulet kun epäilet minun kyselevän isoilta pojilta? Sun kannattaisi kysellä nuoremmilta oppeja käytöstapoihin
Useasti kihloissa, ja aina syy kihlauksen loppumiseen on se ettei nainen halua avioehtoa? Just joo, trololoo :D
Oikeastihan olisit viisastunut jo ekasta kihlauksen purkautumisesta sen verran, että olisit ottanut avioehdon esiin jo ENNEN kihlausta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti ja mutkia rankasti oikoen: avoliitossa ollaan sellaisen kanssa, jonka kanssa voi elää. Avioliitossa ollaan sellaisen kanssa, jota ilman ei halua elää.
Sinun kohdalla näin. Ihmiselle, jolle aviolitto ei merkitse samaa kuin sinulle, asiat menevät eri tavoin.
Miksi tälle on tullut alanuoli? Miksi jotain avioliitossa olevaa häiritsee se että hänen avioliittonsa on muille merkityksetön?
Avioliitto on juridinen sopimus kahden henkilön välillä. Se ei ole lain silmissä merkityksetön, siksihän se on tehty, että sillä on merkitystä. Se mitä sinä ajattelet kanssaihmisistä taasen on täysin merkityksetöntä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?Ja siis itse koen että avioliitto on merkityksetön jos se ei edusta samaa molemmille. Miksi silloin mennä naimisiin? Sen pitäisi olla yhteinnen asia eikä kummallekin jokin oma juttu. Se ei ainakaan ole sitoutumista jos ei olla samaa mieltä, se on sen vastakohta.
Avioliitto on edelleenkin juridinen sopimus, merkitsi se sitten mitä tahansa muuta kenellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä!
Ei kannata tehdä kompromissia noin tärkeästä asiasta. Ei lapsia eikä edes yhteenmuuttoa jos avioliitto ei ole kummankin suunnitelmissa. Seurustelukumppani joka ei halua naimisiin voi olla monella tavalla hyvä kumppani mutta sitoutumisen halun puute on iso punainen vaate. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa että olet ihan kiva mutta en halua mitään vakavaa. Se on takaportin auki pitämistä siltä varalta että löytyy joku parempi. Avoliittoillaan nyt niin kauan kunnes tuo tapahtuu, onhan se kimppa-asuminen halvempaakin. Olen täysin varma myös siitä että yksikään noista miehistä ei ole rakastunut kumppaniinsa, ei tippaakaan. En tiedä mitä niitten miesten päässä liikkuu kun lapsia ovat kuitenkin valmiita tekemään.
Jos löytäisin itseni tuosta tilanteesta, keräisin kimpsut ja kampsut ja häipyisin. Mies saattaa silloin havahtua siihen että olenkin tärkeä ja rakas ja tulla toisiin ajatuksiin naimisiin menosta. Tai sitten ei. En tiedä kiinnostaisiko itseä sitten enää tuollaisen vitkuttelun jälkeen. Jos mies olisi oikeasti ollut rakastunut ja sitoutunut, olisi ottanut avioitumisen puheeksi tai ainakin ollut samaa mieltä kun itse asiasta mainitsin.
Avioitumisessa on tietynlainen etsikkoaika. Kun se on mennyt ohi, on aika nostaa kytkintä.
Itsekin pitäisin parempana sitä että puolisoni olisi ottanut jo heti tapaillessa esille sen että avioliitto on hänelle tärkeää.
Vetoo siihen ettei se ollut ennen kuin tapasi minut.
No minä tiesin jo ennen häntä ettei se minulle ole. Pitäisikö minun siis nyt taipua hänen tahtoon koska hän keksi vasta myöhemmin, silloin kun minä olin jo sitoutunut häneen, että se onkin hänelle tärkeää?No kerroitko sinä itse hänelle heti alkumetreillä että avioliitto ei muuten sitten ole minulle tärkeä enkä aio ikinä avioitua? Jos tiesit tuon olevan itsellesi muuttumaton, kiveen hakattu asia, olisi voinut olla asiallista tuoda se esille koko lailla heti ennenkuin serustelukumppani ehtii kehittää mitään syvempiä tunteita sinua kohtaan.
Jaha, alapeukuttajan mielestä ilmoitusvelvollisuus avioliittohalukkuudesta on ainoastaan sillä joka sellaisen haluaa eikä sillä joka ei missään nimessä halua. Se joka ei halua voi vedättää niin kauan että se toinen ehtii kiintyä ja lapsiakin voi hommata, mutta avioliittokauhun voi pitää omana tietonaan kunnes se toinen varta vasten kysyy.
Tarinan opetus: Te joille avioliitto on tärkeä, kysykää seurustelukumppanin mielipide aikaisessa vaiheessa ja ehdottomasti ennen yhteenmuuttoa. Jos vastaus on että ei halua avioliittoon, tai ei ole varma, niin voi sitten itse miettiä suostuuko mahdollisesti avoliittoon vai jatkaako matkaa.
Nimenomaan juuri noin. Se, joka tahtoo naimisiin, on aloitteellisempi asiassa. Ihan kuten se, joka haluaa lapsia, adoptiolapsia, muuttaa maalle tai lähteä kiertämään pakettiautolla maailmaa.
No niin, te jotka haluatte avioliittoon, teitä on nyt varoitettu. Se avioliittoa haluamaton osapuoli pitää tiukasti tuon tiedon omanaan jos ette suoraan kysy. Jos ette kysy, teitä kyllä vedätetään mahdollisimman pitkään. Laittakaa se vaikka sinne helvatan Tinderiin suoraan että mihinkään avoliittoihin ette ole kiinnostuneita lähtemään.
Ilmeisesti tuosta avioliittoon haluamattomuuden panttaamisesta on jotain hyötyä, muuten en ymmärrä miksi se on noin tarkoin varjeltu salaisuus joka paljastetaan vasta pakon edessä. Kannattaa siis kysyä.
Ja huom! Pelkkä keskustelu naimisiinmenosta ei riitä, vaan sinun pitää nimen omaan KOSIA kumppania ennen kuin hän vastaa ettei halua naimisiin :D
eri
Kerrataas nyt vielä pari asiaa...
Avioliitto EI TAKAA rakkautta ja onnellista elämää. Tämä niille jankkajille, joiden mielestä heidän avioliiton vastaisuus takaa heille onnellisuutta. Kun he ovat "luvanneet" toisilleen rakastaa. Se teidän lupaus ei merkitse mitään viranomaisten silmissä jos jotain tapahtuu. Ettehän te usko esim. pankkien lupauksiin, vakuutusehtoihin ELLEI ole paperia joka on allekirjotettu... miksi te siis uskotte että pelkällä lupauksella te muodostatte perheen ja olette myös virallisesti toistenne omaiset. Koska niin ei ole.
JOS jotain sattuu te ette ole omainen, te ette saa kenties enää asua omassa kodissanne... tiesittekö että jopa teidän pankkitilille saatetaan sulkea kun toinen kuolee onnettomuudessa.
On niin nuorten tapaista kuvitella, että mitään ei tapahdu, vaan kyllä tapahtuu. Onnettomuudet, kolarit, vakavat sairaudet. JOKA päivä kuolee suomessakin monta työikäistä/nuorta ihmistä.
Laittakaa asianne kuntoon. Kohtalo ei teidän lupauksistanne piittaa yhtään mitään. Ja jos tuntuu, että raha-asiat tökkii, tehkää avioehto ja sellainen mikä teidän talouteenne sopii. Avioehto nimittäin voidaan muokata täysin vapaasti.
Suurinta rakkautta on huolehtia rakkaimpansa taloudellisesta tulevaisuudesta myös jos jotain sattuu.
Se ei ole rakkautta, että julistaa vaan, että kyllä minä sinua rakastan, mutta en halua sinun kanssasi naimisiin.