Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä!
Ei kannata tehdä kompromissia noin tärkeästä asiasta. Ei lapsia eikä edes yhteenmuuttoa jos avioliitto ei ole kummankin suunnitelmissa. Seurustelukumppani joka ei halua naimisiin voi olla monella tavalla hyvä kumppani mutta sitoutumisen halun puute on iso punainen vaate. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa että olet ihan kiva mutta en halua mitään vakavaa. Se on takaportin auki pitämistä siltä varalta että löytyy joku parempi. Avoliittoillaan nyt niin kauan kunnes tuo tapahtuu, onhan se kimppa-asuminen halvempaakin. Olen täysin varma myös siitä että yksikään noista miehistä ei ole rakastunut kumppaniinsa, ei tippaakaan. En tiedä mitä niitten miesten päässä liikkuu kun lapsia ovat kuitenkin valmiita tekemään.
Jos löytäisin itseni tuosta tilanteesta, keräisin kimpsut ja kampsut ja häipyisin. Mies saattaa silloin havahtua siihen että olenkin tärkeä ja rakas ja tulla toisiin ajatuksiin naimisiin menosta. Tai sitten ei. En tiedä kiinnostaisiko itseä sitten enää tuollaisen vitkuttelun jälkeen. Jos mies olisi oikeasti ollut rakastunut ja sitoutunut, olisi ottanut avioitumisen puheeksi tai ainakin ollut samaa mieltä kun itse asiasta mainitsin.
Avioitumisessa on tietynlainen etsikkoaika. Kun se on mennyt ohi, on aika nostaa kytkintä.
Itsekin pitäisin parempana sitä että puolisoni olisi ottanut jo heti tapaillessa esille sen että avioliitto on hänelle tärkeää.
Vetoo siihen ettei se ollut ennen kuin tapasi minut.
No minä tiesin jo ennen häntä ettei se minulle ole. Pitäisikö minun siis nyt taipua hänen tahtoon koska hän keksi vasta myöhemmin, silloin kun minä olin jo sitoutunut häneen, että se onkin hänelle tärkeää?No kerroitko sinä itse hänelle heti alkumetreillä että avioliitto ei muuten sitten ole minulle tärkeä enkä aio ikinä avioitua? Jos tiesit tuon olevan itsellesi muuttumaton, kiveen hakattu asia, olisi voinut olla asiallista tuoda se esille koko lailla heti ennenkuin serustelukumppani ehtii kehittää mitään syvempiä tunteita sinua kohtaan.
Jaha, alapeukuttajan mielestä ilmoitusvelvollisuus avioliittohalukkuudesta on ainoastaan sillä joka sellaisen haluaa eikä sillä joka ei missään nimessä halua. Se joka ei halua voi vedättää niin kauan että se toinen ehtii kiintyä ja lapsiakin voi hommata, mutta avioliittokauhun voi pitää omana tietonaan kunnes se toinen varta vasten kysyy.
Tarinan opetus: Te joille avioliitto on tärkeä, kysykää seurustelukumppanin mielipide aikaisessa vaiheessa ja ehdottomasti ennen yhteenmuuttoa. Jos vastaus on että ei halua avioliittoon, tai ei ole varma, niin voi sitten itse miettiä suostuuko mahdollisesti avoliittoon vai jatkaako matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia naiset haluaa naimisiin? Luultavasti vaan oppineet pikkutytöistä lähtien sen olevan hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä!
Ei kannata tehdä kompromissia noin tärkeästä asiasta. Ei lapsia eikä edes yhteenmuuttoa jos avioliitto ei ole kummankin suunnitelmissa. Seurustelukumppani joka ei halua naimisiin voi olla monella tavalla hyvä kumppani mutta sitoutumisen halun puute on iso punainen vaate. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa että olet ihan kiva mutta en halua mitään vakavaa. Se on takaportin auki pitämistä siltä varalta että löytyy joku parempi. Avoliittoillaan nyt niin kauan kunnes tuo tapahtuu, onhan se kimppa-asuminen halvempaakin. Olen täysin varma myös siitä että yksikään noista miehistä ei ole rakastunut kumppaniinsa, ei tippaakaan. En tiedä mitä niitten miesten päässä liikkuu kun lapsia ovat kuitenkin valmiita tekemään.
Jos löytäisin itseni tuosta tilanteesta, keräisin kimpsut ja kampsut ja häipyisin. Mies saattaa silloin havahtua siihen että olenkin tärkeä ja rakas ja tulla toisiin ajatuksiin naimisiin menosta. Tai sitten ei. En tiedä kiinnostaisiko itseä sitten enää tuollaisen vitkuttelun jälkeen. Jos mies olisi oikeasti ollut rakastunut ja sitoutunut, olisi ottanut avioitumisen puheeksi tai ainakin ollut samaa mieltä kun itse asiasta mainitsin.
Avioitumisessa on tietynlainen etsikkoaika. Kun se on mennyt ohi, on aika nostaa kytkintä.
Itsekin pitäisin parempana sitä että puolisoni olisi ottanut jo heti tapaillessa esille sen että avioliitto on hänelle tärkeää.
Vetoo siihen ettei se ollut ennen kuin tapasi minut.
No minä tiesin jo ennen häntä ettei se minulle ole. Pitäisikö minun siis nyt taipua hänen tahtoon koska hän keksi vasta myöhemmin, silloin kun minä olin jo sitoutunut häneen, että se onkin hänelle tärkeää?No kerroitko sinä itse hänelle heti alkumetreillä että avioliitto ei muuten sitten ole minulle tärkeä enkä aio ikinä avioitua? Jos tiesit tuon olevan itsellesi muuttumaton, kiveen hakattu asia, olisi voinut olla asiallista tuoda se esille koko lailla heti ennenkuin serustelukumppani ehtii kehittää mitään syvempiä tunteita sinua kohtaan.
Jaha, alapeukuttajan mielestä ilmoitusvelvollisuus avioliittohalukkuudesta on ainoastaan sillä joka sellaisen haluaa eikä sillä joka ei missään nimessä halua. Se joka ei halua voi vedättää niin kauan että se toinen ehtii kiintyä ja lapsiakin voi hommata, mutta avioliittokauhun voi pitää omana tietonaan kunnes se toinen varta vasten kysyy.
Tarinan opetus: Te joille avioliitto on tärkeä, kysykää seurustelukumppanin mielipide aikaisessa vaiheessa ja ehdottomasti ennen yhteenmuuttoa. Jos vastaus on että ei halua avioliittoon, tai ei ole varma, niin voi sitten itse miettiä suostuuko mahdollisesti avoliittoon vai jatkaako matkaa.
Nimenomaan juuri noin. Se, joka tahtoo naimisiin, on aloitteellisempi asiassa. Ihan kuten se, joka haluaa lapsia, adoptiolapsia, muuttaa maalle tai lähteä kiertämään pakettiautolla maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä!
Ei kannata tehdä kompromissia noin tärkeästä asiasta. Ei lapsia eikä edes yhteenmuuttoa jos avioliitto ei ole kummankin suunnitelmissa. Seurustelukumppani joka ei halua naimisiin voi olla monella tavalla hyvä kumppani mutta sitoutumisen halun puute on iso punainen vaate. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa että olet ihan kiva mutta en halua mitään vakavaa. Se on takaportin auki pitämistä siltä varalta että löytyy joku parempi. Avoliittoillaan nyt niin kauan kunnes tuo tapahtuu, onhan se kimppa-asuminen halvempaakin. Olen täysin varma myös siitä että yksikään noista miehistä ei ole rakastunut kumppaniinsa, ei tippaakaan. En tiedä mitä niitten miesten päässä liikkuu kun lapsia ovat kuitenkin valmiita tekemään.
Jos löytäisin itseni tuosta tilanteesta, keräisin kimpsut ja kampsut ja häipyisin. Mies saattaa silloin havahtua siihen että olenkin tärkeä ja rakas ja tulla toisiin ajatuksiin naimisiin menosta. Tai sitten ei. En tiedä kiinnostaisiko itseä sitten enää tuollaisen vitkuttelun jälkeen. Jos mies olisi oikeasti ollut rakastunut ja sitoutunut, olisi ottanut avioitumisen puheeksi tai ainakin ollut samaa mieltä kun itse asiasta mainitsin.
Avioitumisessa on tietynlainen etsikkoaika. Kun se on mennyt ohi, on aika nostaa kytkintä.
Itsekin pitäisin parempana sitä että puolisoni olisi ottanut jo heti tapaillessa esille sen että avioliitto on hänelle tärkeää.
Vetoo siihen ettei se ollut ennen kuin tapasi minut.
No minä tiesin jo ennen häntä ettei se minulle ole. Pitäisikö minun siis nyt taipua hänen tahtoon koska hän keksi vasta myöhemmin, silloin kun minä olin jo sitoutunut häneen, että se onkin hänelle tärkeää?No kerroitko sinä itse hänelle heti alkumetreillä että avioliitto ei muuten sitten ole minulle tärkeä enkä aio ikinä avioitua? Jos tiesit tuon olevan itsellesi muuttumaton, kiveen hakattu asia, olisi voinut olla asiallista tuoda se esille koko lailla heti ennenkuin serustelukumppani ehtii kehittää mitään syvempiä tunteita sinua kohtaan.
En. Kyllä se menee niin päin, että minä olisin halunnut tietää, jos puolisoni haaveilisi avioliitosta. En halua myöskään ryhmäseksiä, avointa suhdetta, adoptoida lapsia ulkomailta tai perustaa tarhaa löytöeläimille monesta muusta asiasta puhumattakaan. Olisi aika kummallinen odotus, että minun olisi pitänyt kaikki ne tajuta kertoa etukäteen.
eri
Ryhmäseksi, ulkomaan adoptio, löytöeläintarha eivät nyt ole traditionaalisesti niitä tavallisimpia jatkumoita joihin useimmat ihmiset seurustelun päätteeksi tähtäävät. Ymmärrän täysin että harvemin kukaan niistä heti alkuun keskustelee. Avioliitto sen sijaan on ollut aina, ja on vieläkin isolle osalle ihmisiä seurustelun aloittamisen toivottu lopputulos.
No näsäviisas vastauksesi kertoo itselleni ainakin sen ettei puolisosi menettäisi paljonkaan vaikka vapauttaisi sinut ja antaisi sinun mennä menojasi. Voisitte molemmat olla onnellisia. Miksi et yksinkertaisesti eroa?
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa asettua miesten asemaan.
Mies joutuu maksamaan sormukset.
Mies joutuu maksamaan juhlat.
Mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle heti sillä hetkellä, kun nainen haluaa erota (ryöstää miehen).Mies ei hyödy avioliitosta. N21
Täh :D ?
Yleensähän nämä asiat maksetaan puoliksi, tai meillä molempien vanhemmat maksoivat ison osan isoista häistämme.
Kyllä se on nainenkin joskus joka "joutuu antamaan" puolet omaisuudestaan, jos avioehtoa ei ole tehty.
Mutta ennen kaikkea: Kyse on rakkaudesta, miksi sotket siihen hyötymisen?
Paljon on sulla vielä opittavaa, oman tyttäreni ikäinen tyttönen ;)
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaimo aikoinaan kysyi oonko miettinyt naimisiin menoa, vastasin että pitäiskait mennä. Oli varannut ajan maistraattiin... En tiedä miksi naiselle se on niin tärkeää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?
Avioliitto on juridinen sopimus. En ymmärrä, miten sillä sinun mielestä on uskonnollinen merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä!
Ei kannata tehdä kompromissia noin tärkeästä asiasta. Ei lapsia eikä edes yhteenmuuttoa jos avioliitto ei ole kummankin suunnitelmissa. Seurustelukumppani joka ei halua naimisiin voi olla monella tavalla hyvä kumppani mutta sitoutumisen halun puute on iso punainen vaate. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa että olet ihan kiva mutta en halua mitään vakavaa. Se on takaportin auki pitämistä siltä varalta että löytyy joku parempi. Avoliittoillaan nyt niin kauan kunnes tuo tapahtuu, onhan se kimppa-asuminen halvempaakin. Olen täysin varma myös siitä että yksikään noista miehistä ei ole rakastunut kumppaniinsa, ei tippaakaan. En tiedä mitä niitten miesten päässä liikkuu kun lapsia ovat kuitenkin valmiita tekemään.
Jos löytäisin itseni tuosta tilanteesta, keräisin kimpsut ja kampsut ja häipyisin. Mies saattaa silloin havahtua siihen että olenkin tärkeä ja rakas ja tulla toisiin ajatuksiin naimisiin menosta. Tai sitten ei. En tiedä kiinnostaisiko itseä sitten enää tuollaisen vitkuttelun jälkeen. Jos mies olisi oikeasti ollut rakastunut ja sitoutunut, olisi ottanut avioitumisen puheeksi tai ainakin ollut samaa mieltä kun itse asiasta mainitsin.
Avioitumisessa on tietynlainen etsikkoaika. Kun se on mennyt ohi, on aika nostaa kytkintä.
Itsekin pitäisin parempana sitä että puolisoni olisi ottanut jo heti tapaillessa esille sen että avioliitto on hänelle tärkeää.
Vetoo siihen ettei se ollut ennen kuin tapasi minut.
No minä tiesin jo ennen häntä ettei se minulle ole. Pitäisikö minun siis nyt taipua hänen tahtoon koska hän keksi vasta myöhemmin, silloin kun minä olin jo sitoutunut häneen, että se onkin hänelle tärkeää?No kerroitko sinä itse hänelle heti alkumetreillä että avioliitto ei muuten sitten ole minulle tärkeä enkä aio ikinä avioitua? Jos tiesit tuon olevan itsellesi muuttumaton, kiveen hakattu asia, olisi voinut olla asiallista tuoda se esille koko lailla heti ennenkuin serustelukumppani ehtii kehittää mitään syvempiä tunteita sinua kohtaan.
Jaha, alapeukuttajan mielestä ilmoitusvelvollisuus avioliittohalukkuudesta on ainoastaan sillä joka sellaisen haluaa eikä sillä joka ei missään nimessä halua. Se joka ei halua voi vedättää niin kauan että se toinen ehtii kiintyä ja lapsiakin voi hommata, mutta avioliittokauhun voi pitää omana tietonaan kunnes se toinen varta vasten kysyy.
Tarinan opetus: Te joille avioliitto on tärkeä, kysykää seurustelukumppanin mielipide aikaisessa vaiheessa ja ehdottomasti ennen yhteenmuuttoa. Jos vastaus on että ei halua avioliittoon, tai ei ole varma, niin voi sitten itse miettiä suostuuko mahdollisesti avoliittoon vai jatkaako matkaa.
Nimenomaan juuri noin. Se, joka tahtoo naimisiin, on aloitteellisempi asiassa. Ihan kuten se, joka haluaa lapsia, adoptiolapsia, muuttaa maalle tai lähteä kiertämään pakettiautolla maailmaa.
No niin, te jotka haluatte avioliittoon, teitä on nyt varoitettu. Se avioliittoa haluamaton osapuoli pitää tiukasti tuon tiedon omanaan jos ette suoraan kysy. Jos ette kysy, teitä kyllä vedätetään mahdollisimman pitkään. Laittakaa se vaikka sinne helvatan Tinderiin suoraan että mihinkään avoliittoihin ette ole kiinnostuneita lähtemään.
Ilmeisesti tuosta avioliittoon haluamattomuuden panttaamisesta on jotain hyötyä, muuten en ymmärrä miksi se on noin tarkoin varjeltu salaisuus joka paljastetaan vasta pakon edessä. Kannattaa siis kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia naiset haluaa naimisiin? Luultavasti vaan oppineet pikkutytöistä lähtien sen olevan hienoa.
Varmaan sen leskeneläkkeen takia. Jotain hyötyä miehestä, jos ennen aikojaan kuolla kupsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen täytyy hyväksyä se, jos mies ei halua naimisiin. Voi erota tai jatkaa yhteiseloa toisen kanssa, mutta naimisiin ei saa toista pakottaa tai manipuloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä!
Ei kannata tehdä kompromissia noin tärkeästä asiasta. Ei lapsia eikä edes yhteenmuuttoa jos avioliitto ei ole kummankin suunnitelmissa. Seurustelukumppani joka ei halua naimisiin voi olla monella tavalla hyvä kumppani mutta sitoutumisen halun puute on iso punainen vaate. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa että olet ihan kiva mutta en halua mitään vakavaa. Se on takaportin auki pitämistä siltä varalta että löytyy joku parempi. Avoliittoillaan nyt niin kauan kunnes tuo tapahtuu, onhan se kimppa-asuminen halvempaakin. Olen täysin varma myös siitä että yksikään noista miehistä ei ole rakastunut kumppaniinsa, ei tippaakaan. En tiedä mitä niitten miesten päässä liikkuu kun lapsia ovat kuitenkin valmiita tekemään.
Jos löytäisin itseni tuosta tilanteesta, keräisin kimpsut ja kampsut ja häipyisin. Mies saattaa silloin havahtua siihen että olenkin tärkeä ja rakas ja tulla toisiin ajatuksiin naimisiin menosta. Tai sitten ei. En tiedä kiinnostaisiko itseä sitten enää tuollaisen vitkuttelun jälkeen. Jos mies olisi oikeasti ollut rakastunut ja sitoutunut, olisi ottanut avioitumisen puheeksi tai ainakin ollut samaa mieltä kun itse asiasta mainitsin.
Avioitumisessa on tietynlainen etsikkoaika. Kun se on mennyt ohi, on aika nostaa kytkintä.
Itsekin pitäisin parempana sitä että puolisoni olisi ottanut jo heti tapaillessa esille sen että avioliitto on hänelle tärkeää.
Vetoo siihen ettei se ollut ennen kuin tapasi minut.
No minä tiesin jo ennen häntä ettei se minulle ole. Pitäisikö minun siis nyt taipua hänen tahtoon koska hän keksi vasta myöhemmin, silloin kun minä olin jo sitoutunut häneen, että se onkin hänelle tärkeää?No kerroitko sinä itse hänelle heti alkumetreillä että avioliitto ei muuten sitten ole minulle tärkeä enkä aio ikinä avioitua? Jos tiesit tuon olevan itsellesi muuttumaton, kiveen hakattu asia, olisi voinut olla asiallista tuoda se esille koko lailla heti ennenkuin serustelukumppani ehtii kehittää mitään syvempiä tunteita sinua kohtaan.
En. Kyllä se menee niin päin, että minä olisin halunnut tietää, jos puolisoni haaveilisi avioliitosta. En halua myöskään ryhmäseksiä, avointa suhdetta, adoptoida lapsia ulkomailta tai perustaa tarhaa löytöeläimille monesta muusta asiasta puhumattakaan. Olisi aika kummallinen odotus, että minun olisi pitänyt kaikki ne tajuta kertoa etukäteen.
eri
Ryhmäseksi, ulkomaan adoptio, löytöeläintarha eivät nyt ole traditionaalisesti niitä tavallisimpia jatkumoita joihin useimmat ihmiset seurustelun päätteeksi tähtäävät. Ymmärrän täysin että harvemin kukaan niistä heti alkuun keskustelee. Avioliitto sen sijaan on ollut aina, ja on vieläkin isolle osalle ihmisiä seurustelun aloittamisen toivottu lopputulos.
No näsäviisas vastauksesi kertoo itselleni ainakin sen ettei puolisosi menettäisi paljonkaan vaikka vapauttaisi sinut ja antaisi sinun mennä menojasi. Voisitte molemmat olla onnellisia. Miksi et yksinkertaisesti eroa?
Minkä ihmeen takia eroaisimme? Rakastamme toisiamme, neljän vuoden seurustelun jälkeen päätimme sitoutua elämään saman katon alla periaatteella, että tämä on molemmille loppuelämän suhde - minkä ihmeen takia eroaisimme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat yksilöitä ja haluavat mieheltä ja suhteelta eri asioita. Osa naisista on omaisuuden perässä, osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia naiset haluaa naimisiin? Luultavasti vaan oppineet pikkutytöistä lähtien sen olevan hienoa.
Varmaan sen leskeneläkkeen takia. Jotain hyötyä miehestä, jos ennen aikojaan kuolla kupsahtaa.
1975 - syntyneet ja sitä nuoremmat saavat leskeneläkettä vain vähän aikaa ja sitten ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko sinä antaa puolet omaisuudestasi tälle naiselle, joka pihtaa seksiä sinulta kunnes kuolema teidät eroittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä!
Ei kannata tehdä kompromissia noin tärkeästä asiasta. Ei lapsia eikä edes yhteenmuuttoa jos avioliitto ei ole kummankin suunnitelmissa. Seurustelukumppani joka ei halua naimisiin voi olla monella tavalla hyvä kumppani mutta sitoutumisen halun puute on iso punainen vaate. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa että olet ihan kiva mutta en halua mitään vakavaa. Se on takaportin auki pitämistä siltä varalta että löytyy joku parempi. Avoliittoillaan nyt niin kauan kunnes tuo tapahtuu, onhan se kimppa-asuminen halvempaakin. Olen täysin varma myös siitä että yksikään noista miehistä ei ole rakastunut kumppaniinsa, ei tippaakaan. En tiedä mitä niitten miesten päässä liikkuu kun lapsia ovat kuitenkin valmiita tekemään.
Jos löytäisin itseni tuosta tilanteesta, keräisin kimpsut ja kampsut ja häipyisin. Mies saattaa silloin havahtua siihen että olenkin tärkeä ja rakas ja tulla toisiin ajatuksiin naimisiin menosta. Tai sitten ei. En tiedä kiinnostaisiko itseä sitten enää tuollaisen vitkuttelun jälkeen. Jos mies olisi oikeasti ollut rakastunut ja sitoutunut, olisi ottanut avioitumisen puheeksi tai ainakin ollut samaa mieltä kun itse asiasta mainitsin.
Avioitumisessa on tietynlainen etsikkoaika. Kun se on mennyt ohi, on aika nostaa kytkintä.
Itsekin pitäisin parempana sitä että puolisoni olisi ottanut jo heti tapaillessa esille sen että avioliitto on hänelle tärkeää.
Vetoo siihen ettei se ollut ennen kuin tapasi minut.
No minä tiesin jo ennen häntä ettei se minulle ole. Pitäisikö minun siis nyt taipua hänen tahtoon koska hän keksi vasta myöhemmin, silloin kun minä olin jo sitoutunut häneen, että se onkin hänelle tärkeää?No kerroitko sinä itse hänelle heti alkumetreillä että avioliitto ei muuten sitten ole minulle tärkeä enkä aio ikinä avioitua? Jos tiesit tuon olevan itsellesi muuttumaton, kiveen hakattu asia, olisi voinut olla asiallista tuoda se esille koko lailla heti ennenkuin serustelukumppani ehtii kehittää mitään syvempiä tunteita sinua kohtaan.
Jaha, alapeukuttajan mielestä ilmoitusvelvollisuus avioliittohalukkuudesta on ainoastaan sillä joka sellaisen haluaa eikä sillä joka ei missään nimessä halua. Se joka ei halua voi vedättää niin kauan että se toinen ehtii kiintyä ja lapsiakin voi hommata, mutta avioliittokauhun voi pitää omana tietonaan kunnes se toinen varta vasten kysyy.
Tarinan opetus: Te joille avioliitto on tärkeä, kysykää seurustelukumppanin mielipide aikaisessa vaiheessa ja ehdottomasti ennen yhteenmuuttoa. Jos vastaus on että ei halua avioliittoon, tai ei ole varma, niin voi sitten itse miettiä suostuuko mahdollisesti avoliittoon vai jatkaako matkaa.
Jos olisit lukenut kommentin johon vastaus oli olit tiennyt että avioliitoa haluava keksi haluta sitä vasta suhteessa. Kenellä se ilmoitusvelvollisuus nyt on?
Kun on nimet papereissa voi lopettaa terveelliset sekä aktiiviset elämäntavat ja alkaa lihomaan sohvalla maaten ja verensokerin tasoa korjaten ahkerasti.
Talous turvattuna vaikka ero tulis sitte .
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirveitä akkoja palsta täynnä :D
Pikemminkin kuvottavia ukkoja. No, onneksi kukaan nainen ei koske teihin pitkällä tikullakaan. ":D"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naimisiin menossa naisia niin himottaa että tämmösiä keskusteluja tulee useassa paikassa vastaan?
Haluaisin naimisiin koska rakastan miestäni. Haluaisin että hän kosii koska haluaisin kokea sen ihanan romanttisen hetken. En tarvitse prinsessahäitä enkä kalliita sormuksia. Enkä edes mitään sirkustemppuja siinä kosinnassa. Olisi ihanaa jos mua kosittaisiin vaikka järven rannalla kesäyönä tms.
Että voi anteeksi kun sellaisesta turhuudesta haaveilen!
Käännetäänpä tuo tekstisi suomen kielelle ihan rehellisyyden nimissä :
Olen löytänyt varakkaan höpön joka takaa minulle hyvinvoinnin ja tulee toimimaan sponsorinani.
Leskeneläke viedään nuoremmilta. 2400 bruttopalkalla eläkettä saa nettona 1000 euroa. Toimeentulotukea ei saa esim. lääkkeisiin jos omistaa mökin.
Nuoremmassa sukupolvessa vain rikkaat voi pitää mökkejä.
Lehdessä oli juttu, että eräs eläkeläinen saa 1500 netto, koska saa toimeentulotukea lääkkeisiin. Jos on mökki niin ei saa toimeentulotukea, myöskään yhtiölaina/ rahoitusvastike ei ole enää lasku toimeentulotuessa eli lääkkeisiin saa vähemmän rahaa omistusasunnossa kuin vuokralla.
Moni ei oikein ole ymmärtänyt kuinka huono juttu tuo leskeneläkkeen muuttaminen oli nuoremmille.
Miksi se muutettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämmekö keskiajalla vielä? Miksi miesten pitäisi kosia naista? Miehen kanssa avioliittoon haluava nainen osaa kosia itsekin. Enemmän sellaista miehenä arvostaisin, ja saisi minut haluamaan avioliittoon, kuin ikivanha traditio jossa miesreppana etsii täydellistä hetkeä ja tilaisuutta kosinnalle ja polvistuu naisen eteen romanttisesti puku päällään. Voi elämä..
Naiset haluavat rusinat pullasta. Siksi. -nuori mies
Katoa nyt vaikka keinovaginan sisään siitä inkuttamasta. -wanha ämmä
Ikä ei näemmä käytöstapoja tuo tullessaan
Kyllä, kyseinen nuori mies on käytöstapoja vailla. Ei ihme, että hän jääkin yksin.
ohis
Alue: Aihe vapaa
En. Kyllä se menee niin päin, että minä olisin halunnut tietää, jos puolisoni haaveilisi avioliitosta. En halua myöskään ryhmäseksiä, avointa suhdetta, adoptoida lapsia ulkomailta tai perustaa tarhaa löytöeläimille monesta muusta asiasta puhumattakaan. Olisi aika kummallinen odotus, että minun olisi pitänyt kaikki ne tajuta kertoa etukäteen.
eri