Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset olkaa lujempia toiveissanne. Älkää jättäkö asiaa miehen päätettäväksi. Jos ei muu auta niin ultimaatumi ja deadline. Siinä sitten selviää onko miehellä haluja pysyä yhdessä. Lähtö on sitten myös parempi toteuttaa eikä vain uhata, muuten menee uskottavuus. Siinä tietysti auttaa jos ei ole jo hankkinut yhteistä taloa ja lapsia. Mutta turha ruikuttaa jos alistuu kaikessa toisen tahtoon.
””” ultimaatumi ja deadline. ”””
Tässähän taas kerran tulikin se tosi rakkaus rehellisesti kerrottua.
Suomeksi tuo : — Jos et suostu kusetettavakseni niin…….
Tämä selkee.
No duh! Jos nainen antaa ultimaatumin ja häipyy jollet suostu niin eikös se ole sinulle win-win - ei tarvi mennä naimisiin, et joutunut "hyväksikäytettäväksi" ja "kusetetuksi", ja pääsit helpolla eroon naisesta.
Sitten voitkin palata palstalle ihmettelemään että byää, miksen saa naista ja miksi niillä on niin kamalat vaatimukset ja miksi ne on niin nirsoja.
Kyllä musta tuntuu että se on kyllä joku muu kuin se mies joka näissä suhteissa joutuu kusetettavaksi. Vedätetään vuosikausia, maksatetaan naisella miehen omistaman talon kuluja ja kaikki juoksevat kulut tietysti nainen maksaa, ja sitten kun on imetty kumppani tyhjiin ja kyllästytään niin muija ja lapset pihalle ja uutta kehiin. On nähty moneen niin moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakastan sinua."
"Niin minäkin sinua."
"Fantastista! Tähän pitää ehdottomasti vetää mukaan valtio ja byrokratia!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa ja meillä on lapsia, mutta keksisin kyllä avoliitosta hyviäkin puolia. 1. Helpompi erota (avioliitotkin kaatuu auhteellisen usein lapsista huolimatta). Avoparien ei kai tarvitsisi tehdä taåaamissuunnitelmia lastenvalvojien kanssa ennen eron saamista. Eikä se ero maksaiskaan mitään, avioero taitaa maksaa suunnilleen puolitonnia, siis ne erohakemukset. 2. Asumuserotilanteessa asumuseronnut (avo)pari saa lähes automaattisesti paremmat tuet, yh-lapsilisät, pienemmät päivähoitomaksut, asumistuet jos tarvetta (vuokralla-asujasinkuilla hyvin usein on) jne. Avioparinpa kirjat tutkitaan ja takaisinperintöjä voi paukkua aiheettakin.
Se ovatko yhteiset lapset suurempi sitoumus toiseen kuin avioliitto riippuu siitä, mitä ajattelee avioliitosta tai lapsista. Henkilökohtaisesti aloimme odottaa esikoista heti miehen kosittua. En kuitenkaan ollut valmis menemään naimisiin vaikka yhteinen lapsi oli tulossa ja sitten olemassakin/syntynyt. Mies sai tunnustaa isyytensä. Naimisiin kyllä sitten mentiin kun olin alkanut kallistua sille kannalle, että voisin jakaa koko elämäni loppuun asti mieheni kanssa. Sitä ennen en ollut varma eikä minusta ollut ollenkaan noloa tai kiusallista, etten ollut siitä varma. Kukaan ulkopuolinen ei ehtinyt vaatia selitystä häiden lykkäilylle, että rakastanko oikeasti miestäni. Rakastin kyllä, mutta en uskaltanut silloin (vielä) mennä naimisiin ja vannoa, että loppu elämäksi.
Avioliitosta haluaa eroon huomattavasti useammin kuin omista lapsista vaikka ne olisi kenen kanssa tullut tehtyä. Yhteinen asuntolainakaan harvemmin on mikään loppuelämän sitoumus, siitä taas saa muuttaa koska vain jos siltä alkaa tuntua, voitolla tai tappiolla.
Että sinänsä... en kriiseilisi sen avioitumisen kanssa. Naimisiin ei voi pakottaa ja joskus toinen ei vain tahdo kanssasi naimisiin. Tosi kurjaa jos on luvannut sellaista jos ei lupaustaan pidä, minäkin pahoittaisin mieleni ja odottaisin jonkinlaista hyvänä pitoa vähintäänkin. Toisaalta ei se kosimattomuus tarkoita välttämättä ja yleensäkään, ettei rakastaisi. Vain sitä, ettei tahdo lupautua naimisiin. Pelkää muutosta? Tai ei vain kuvittele näkevänsä tulevaisuuteen eikä siksi ole halukas niin suureen lupaukseen? Voi olla ihan perusteltua, niin iso osa oikea-aikeisesti tehdyistä lupauksista nimittäin rikotaan.
Ei se, että toinen on avioliitossa todista sitä, että se kosinut mies häntä edes rakastaisi. Eikä se, että mies ei kosi todista miehen olevan tekemässä lähtöä. Ehkä se on naiselle kovempi juttu jos ei ole "edes" kosittu vaikka on pirulliset synnytyksetkin kärsitty ja kaikki. Ei avioliitto todellisuudessa ketään sido ja sen voi päättää ja toisaalta avoliitto voi kestää vaikkei sitä luvattu 10 eikä 20 v sitten.
Mutta kriisiä pukkaa ja aiheita riittää.
Tapaamissopimus pitännee tehdä jokatapauksessa. Tai ainakin kannattaa.
Eikä avoerokaan tapahdu noin vain. Jos on vaikka yhteinen kämppä, sen myyminen voi viedä aikaa ellei toinen lunasta asuntoa. Samoin pitää etsiä uudet asunnot ja sopia elatukset jos on lapsia.
Siitä kyse kumpi hyötyy toisesta eniten. Siksi kannattaa tehdä avioehdot ym. sen jolla on vietävää. Ei saa olla tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?
Ja siis itse koen että avioliitto on merkityksetön jos se ei edusta samaa molemmille. Miksi silloin mennä naimisiin? Sen pitäisi olla yhteinnen asia eikä kummallekin jokin oma juttu. Se ei ainakaan ole sitoutumista jos ei olla samaa mieltä, se on sen vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?
No, eihän sillä tarvitse olla arvoa kuin teille. Jos menisitte naimisiin, olisiko avioliitolla sulle arvoa? Ainoa, joka tähän pystyy oikeasti vastaamaan, olet sinä itse.
Fiksu mies ei halua altistaa elämäänsä ja omaisuuttaan naisen varkaudelle eron sattuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?
Jos teille molemmille on OK että näin on ja olette molemmat tyytyväisiä tilanteeseen niin mikä ongelma.
Aloittajan pointti oli se että nainen haluaisi naimisiin, mies taas ei halua. Molemmat haluavat siis ihan eri asioita. Jommankumman toiveet eivät toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua ärsyttää tuo. Itse olen juuri tuossa tilanteessa, että yhyeinen talolaina on, autot on puoliksi ostettu ja vauvaa odotellaan. Olen aina sanonut että haluan tehdä lapset aviossa, mutta ikä tuli vastaan ja piti luopua siitä. Varmasti odottaa, että vauva saa hänen sukunimen, mutta enpä usko. Sanoinkin siitä miehelle. Nyt se varmaan miettii että pitäisikö edes kihlata minut (tietenkin pitkällä mahalla kun en voi edes juhlia). Typerys!
Melkoinen suhde teillä, jos mies on omasta mielestäsi pelkkä typerys.
Itse tein selväksi miehelle että
A) kihloihin en mene, jos se ei tarkoita naimisiin menoa. Pelkkä sormus on yhtä tyhjän kanssa ja katteeton, jos sillä ei ole edes aikomusta johtaa avioliittoon.
B) yhteistä taloa ei osteta ilman avioliittoa, vaan asumme vuokrakerrostalossa, jos sitoutuminen ei kiinnosta.
C) lapsen voin tehdä, koska jos oikeasti lapsen haluan, niin sen voin tehdä yksinkin ilman miestä. Ihan omassa valinnassa tehdäänkö yhdessä lapsi vai erotaanko ja teen lapsen yksin tai jonkun muun kanssa.
D) avioliitto on juridinen sopimus, jolla taataan puolison oikeudet kuoleman ja onnettomuuksien varalta. Avioliitto on helpompi kokonaisuudesta vastaava sopimus, kuin tehdä kymmeniä erilaisia sopimuksia muun muassa testamentista ja sairaalan lähiomaiseksi nimeämisestä lähtien. Jos ei kiinnosta varautua mihinkään niin se kertoo siitä että toisen osapuolen osuus ei kiinnosta. "Ollaan tässä ja nyt - kunnes löydän jotain parempaa" -periaate ei ole mulle.
E) juhlat ei kiinnosta pätkän vertaa, joten siihen tekosyyhyn on turha vedota.Muutaman kuukauden mietittyään mies ihan itse ehdotti avioliiton solmimista maistraatin kautta ilman kutsuvieraita.
Joku päivä kun miehesi ottaa eron, tulee hän syyttämään sinua avioliittoon panostamisesta. Nämä kuviot on niin nähtyjä. Näissä ei voi "voittaa". Hyvä kuitenkin, että olette naimisissa.
Niin, on se kumma kun ei näillä painostetuilla miehillä ole sen vertaa älyä että saisivat elämänsä käännekohdissa suutaan auki sen verran että ottaisivat elämänsä ohjakset omiin käsiinsä: "En halua tätä."
Logiikka on ihan sama kuin niillä, jotka itkevät etteivät saa haluamaansa naista, ja tämä sitten on kollektiivisesti kaikkien naisten ilkeyden ja nirsouden syytä. Voi tätä järjen riemuvoittoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Miksi en menisi? Avioehto meillä olisi, totta kai, kuten nytkin, kun tienataan molemmat suht yhtä paljon.
Olen jopa luvannut miehelle että saa luvan kanssa jäädä kotimieheksi loikoilemaan uuninpankolle jos joskus äkkirikastun. Silloin odotan vain sitä että ostaa mun rahoillaan itselleen jotain nättiä päällepantavaa :D
Jostain kumman syystä suurin osa kuvittelee, että kaikkia kiinnostaa vain omistusasunto. Itseäni on aina kiinnostanut vaatteet ja pukeutuminen enemmän kuin esim. sisustus ja jos miehestä tykkää niin sen kanssa asuu vuokrallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?Jos teille molemmille on OK että näin on ja olette molemmat tyytyväisiä tilanteeseen niin mikä ongelma.
Aloittajan pointti oli se että nainen haluaisi naimisiin, mies taas ei halua. Molemmat haluavat siis ihan eri asioita. Jommankumman toiveet eivät toteudu.
Puolisoni haluaa naimisiin, minä en. Miten tilanne eroaa apn esittämästä tilanteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Sulle? En voi tietää. Jollekkin toiselle se on osoitus sitoutumisesta.
Olisin loukkaantunut jos puolisoni vuosien jälkeen kertoisi ettei ollutkaan sitoutunut minuun ja että tekee sen vasta aviossa. Miksi ylipäätänsä olla yhdessä jos ei ole sitoutunut?
No, yleensä ihmiset seurustelee ja samalla selvittää, ovatko sopivia toisilleen. Jotkut eroavat, jotkut jatkaa avoliitossa ja jotkut menee naimisiin. Aika yksinkertaista mun mielestä.
Sulle ei naimisiinmeno ole tärkeää, eikä osoitus sitoutumisesta ja ilmeisesti sua nyt jotenkin häiritsee, että joku toinen puolestaan ajattelee toisella tavalla?
Monimutkaista tuo on. Minä olen heti alkuun ollut sitonut ottamaan selvää sovimmeko toisillemme ja sen selvittyä olemaan yhdessä. Sitoutuminen on minulle jokapäiväinen asia suhteessa.
Siksi en ymmärrä "sitoutumista" syyksi mennä naimisiin.
Ei minua muiden tekemiset häiritse, koitan ymmärtää niitä. Kai saan sen tehdä?Osoitus sitoutumisesta. Samalla tavalla, kuin todistus on osoitus siitä, että olet opiskellut koulussa. Joillekkin tällainen symboliikka on tärkeää. Ja ymmärrän hyvin, mulla on myös omia symbolisia juttuja, joita pidän tärkeinä.
Onko se paperi symbolinen jos se on toiselle osapuolelle merkityksetön?
Voihan se hyvinkin olla? Kun se toinen osapuoli on kuitenkin siihen suostunut, eli on ollut valmis tekemään jotain sellaista, mikä toiselle on merkityksellistä.
Sama idea on siinä, että toinen haluaa esim. naimisiin kirkossa ja toinen ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä kuulu kirkkoon. Mutta on valmis hakemaan sen siunauksen sieltä, koska puolisolle se on tärkeää. Kunnioittaa tällä toisen arvoja.
Lapsemme on kastettu koska sillä oli minulle merkitystä. Puolisoni suostui siihen vaikka hänelle se on merkityksetön.
Minä olen meillä se joka ei halua naimisiin koska minulle sillä on uskonnollinen merkitys. Puolisolleni ei ole.
Hän haluaa naimisiin koska "sitoutuminen".
Täällä on ollut mielipiteitä että pitää erota jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei ja mielipiteitä miten se tarkoittaa sitoutumista.
Onko meidän mahdollisella avioliitolla mitään arvoa jos se tarkoittaa meille eri asioita?No, eihän sillä tarvitse olla arvoa kuin teille. Jos menisitte naimisiin, olisiko avioliitolla sulle arvoa? Ainoa, joka tähän pystyy oikeasti vastaamaan, olet sinä itse.
Tilanne on sama kuin aloituksessa. Toinen haluaa avioliiton ja toinen ei.
Tuleeko yhtä kärkkäitä mielipiteitä kun annoin taustaa miksi en halua naimisiin?
Onko yhä toimiva syy "sitoutuminen"?
Tai että minun pitää nyt erota koska olen puolisoni unelmien tiellä?
Ja onko asia vielä yksinkertainen jonkun mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naimisiin menossa naisia niin himottaa että tämmösiä keskusteluja tulee useassa paikassa vastaan?
Haluaisin naimisiin koska rakastan miestäni. Haluaisin että hän kosii koska haluaisin kokea sen ihanan romanttisen hetken. En tarvitse prinsessahäitä enkä kalliita sormuksia. Enkä edes mitään sirkustemppuja siinä kosinnassa. Olisi ihanaa jos mua kosittaisiin vaikka järven rannalla kesäyönä tms.
Että voi anteeksi kun sellaisesta turhuudesta haaveilen!
Käännetäänpä tuo tekstisi suomen kielelle ihan rehellisyyden nimissä :
Olen löytänyt varakkaan höpön joka takaa minulle hyvinvoinnin ja tulee toimimaan sponsorinani.
Aina yhtä lystikästä kun miesten omaisuuden varastamisesta yms. uhoavat juuri sellaiset valioyksilöt joilla itsellään ei suhteeseen ole annettavana mitään muuta aineellista kuin tuulen huuhtoma perse :D
Sitten jatkokysymys: Joku tuolla neppaili, että kaikista varakkaimpien miesten elinajanodotetta selittää kaikista eniten heidän varallisuutensa, ei siviilisäätynsä. Heti kysymys: Miksi nämä tällaiset [oikeasti] varakkaat miehet siitä huolimataa yhä hanakasti avioituvat? Vaikka sillä ei ole heidän elämänlaatuaan parantavaa vaikutusta? Kaikilla niilläkö on joku painostava pirttihirmuakka, joka haulikkoa selkärankaan kiinni painamalla pakottaa nämä miehet alttarille? Siis edelleen - miksi ne miehet, joilla on laskennallisesti kaikista eniten menetettävää avioeron sattuessa, silti avioituvat kaikista altteimmin?
avoliitosta voi lähteä kalppimaan ilman isompaa sirkusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä!
Ei kannata tehdä kompromissia noin tärkeästä asiasta. Ei lapsia eikä edes yhteenmuuttoa jos avioliitto ei ole kummankin suunnitelmissa. Seurustelukumppani joka ei halua naimisiin voi olla monella tavalla hyvä kumppani mutta sitoutumisen halun puute on iso punainen vaate. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa että olet ihan kiva mutta en halua mitään vakavaa. Se on takaportin auki pitämistä siltä varalta että löytyy joku parempi. Avoliittoillaan nyt niin kauan kunnes tuo tapahtuu, onhan se kimppa-asuminen halvempaakin. Olen täysin varma myös siitä että yksikään noista miehistä ei ole rakastunut kumppaniinsa, ei tippaakaan. En tiedä mitä niitten miesten päässä liikkuu kun lapsia ovat kuitenkin valmiita tekemään.
Jos löytäisin itseni tuosta tilanteesta, keräisin kimpsut ja kampsut ja häipyisin. Mies saattaa silloin havahtua siihen että olenkin tärkeä ja rakas ja tulla toisiin ajatuksiin naimisiin menosta. Tai sitten ei. En tiedä kiinnostaisiko itseä sitten enää tuollaisen vitkuttelun jälkeen. Jos mies olisi oikeasti ollut rakastunut ja sitoutunut, olisi ottanut avioitumisen puheeksi tai ainakin ollut samaa mieltä kun itse asiasta mainitsin.
Avioitumisessa on tietynlainen etsikkoaika. Kun se on mennyt ohi, on aika nostaa kytkintä.
Itsekin pitäisin parempana sitä että puolisoni olisi ottanut jo heti tapaillessa esille sen että avioliitto on hänelle tärkeää.
Vetoo siihen ettei se ollut ennen kuin tapasi minut.
No minä tiesin jo ennen häntä ettei se minulle ole. Pitäisikö minun siis nyt taipua hänen tahtoon koska hän keksi vasta myöhemmin, silloin kun minä olin jo sitoutunut häneen, että se onkin hänelle tärkeää?
No kerroitko sinä itse hänelle heti alkumetreillä että avioliitto ei muuten sitten ole minulle tärkeä enkä aio ikinä avioitua? Jos tiesit tuon olevan itsellesi muuttumaton, kiveen hakattu asia, olisi voinut olla asiallista tuoda se esille koko lailla heti ennenkuin serustelukumppani ehtii kehittää mitään syvempiä tunteita sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
avoliitosta voi lähteä kalppimaan ilman isompaa sirkusta
Juu, laitapa ensin alulle pari lasta, osta asunto ja muuta omaisuutta ja ota lainat, ja katso sitten miten helppoa on vain lähteä kalppimaan.
Kyllä se sirkus seuraa perässä halusit eli et jos tuollaisen setin on ehtinyt rakentaa.
Jos sinulla järkeä on, et kyllä käytä sitä. Tai sitten olet vain epärehellinen, kuten jo sanottiin viestissä minkä lainasit. Minä olen lukenut tutkimuksia, sinä et halua lukea, koske tiedät ettet pitäisi tuloksista.