Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minävaantuoltajostain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.
Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta.
Eikös puolet (yhteisestä omaisuudesta) peri puoliso ja loput kuolleen (rinta)perilliset?
Puoliso ei peri, vaan omaisuus ositetaan.[/quote
Käytännössä sama lopputulos
Anneli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on avopuoliso kärttänyt naimisiin jo monta kertaa. Hänelle kova pala kun en ole ollut suopuvainen. En siltikään mene ja piste. On oltu jo useita vuosia yhdessä ja en ole vaihtamassa häntä kehenkään toiseen, enkä myöskään menisi naimisiin kenenkään muunkaan kanssa.
Sen verran sai parisuhteista aikoinaan naisten puolelta haista v i t t u a niskaan ja samalla murskattuja unelmia, etten luota tähän maailmaan enää yhtään. Siksi en myöskään sitoudu naimisiin menon kautta yhtään keneenkään. Ympärillä kun katsoo erovia pariskuntia, niin ajatus vain vahvistuu.
Avioliitto suomalaisen naisen kanssa on tänä päivänä suomalaiselle miehelle keskimäärin todella surkea ja synkkäennusteinen diili. Naisten voimaantumispaskan takia jonkinasteinen perhehelvetti on enemmän kuin todennäköinen riippumatta siitä mitä teet, ja eron todennäköisyyskin reilusti yli 50%. Edes henkisesti tasapainoista naista on vaikeaa löytää. Kuka hullu enää haluaa ampua itseään jalkaan, ja maksaa itsensä kipeäksi ensin naisen haaveiden toteuttamiseksi ja sen jälkeen elatusmaksuina kun mikään ei kuitenkaan riitä ja korttitalo sortuu kasaan.
Mies haluaa parisuhteelta seksiä ja kumppanuutta, nainen puolestaan koko agendansa mukaiset asiat:
- Kosinnan
- Häät
- Avioliiton
- Sormuksen
- Sosiaalisen statuksen nostamisen
- Muiden naisten kateuden
- Unelmien asunnon
- Lemmikkejä
- Lapsia
- Ulkoisia varallisuuden tunnusmerkkejä, piha, mökki, matkoja
- Miehen, jonka pitää olla kiltti mutta jännittävä, hellä mutta karski, määrätietoinen mutta alistuva, luotettava mutta yllätyksellinen, maksukykyinen ja -haluinen, palvelualtis, jämäkkä mutta nöyrä
Miehen tehtävä on olla naisen agendan mahdollistaja. Onneksi tänä päivänä moni nuori mieskin tämän tajuaa, mutta valitettavasti liian monen nuoren miehen pillunhimo sumentaa järjen.
Vierailija kirjoitti:
Minua on avopuoliso kärttänyt naimisiin jo monta kertaa. Hänelle kova pala kun en ole ollut suopuvainen. En siltikään mene ja piste. On oltu jo useita vuosia yhdessä ja en ole vaihtamassa häntä kehenkään toiseen, enkä myöskään menisi naimisiin kenenkään muunkaan kanssa.
Sen verran sai parisuhteista aikoinaan naisten puolelta haista v i t t u a niskaan ja samalla murskattuja unelmia, etten luota tähän maailmaan enää yhtään. Siksi en myöskään sitoudu naimisiin menon kautta yhtään keneenkään. Ympärillä kun katsoo erovia pariskuntia, niin ajatus vain vahvistuu.
Oikea päätös. Miehen kannalta avioliitto vie väistämättä suhdetta huonompaan suuntaan, nainen taas kokee päinvastoin ja saavansa siitä bonuksena turvaa ja statusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitais tehdä niin että avioliiton voi solmia naisen yksipuolisella pääätöksellä, niin tilanne korjaantuisi. Miksi sitä miehiltä pitää mitään kysyä.
Ei tuossa voi kuin itseään syyttää, kun jää suhteeseen, josta ei saa mitä haluaa. Ei mulla olisi ainakaan mitään mielenkiintoa jäädä vuosiksi odottelemaan, tuleeko se kosinta sieltä joskus vai eikö tule. Sen pitää tulla suht nopeasti ja ilman että joudun itse miestä siihen painostamaan, tai sitten jatketaan eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa asettua miesten asemaan.
Mies joutuu maksamaan sormukset.
Mies joutuu maksamaan juhlat.
Mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle heti sillä hetkellä, kun nainen haluaa erota (ryöstää miehen).Mies ei hyödy avioliitosta. N21
Väärin, väärin ja väärin.
Me maksoimme sormukset puoliksi. Vanhempamme osallistuivat hääkustannuksiin ja loput maksoimme yhdessä. Juhlia ei ole edes pakko pitää, joten kustannuksilta voi välttyä kokonaan, jos on persaukinen. Moni nainen on miestään varakkaampi. Meillä mies tienasi vähän enemmän, mutta minä olin säästäväisempi ja mies puolestaan tuhlasi rahansa kalliisiin harrastuksiinsa, matkoihinsa, huvitteluunsa ja nautintoaineisiin. Aina voi myös tehdä avioehdon, jos pelkää toisen olevan onnenonkija.
Avioliitto on juridinen sopimus, joka antaa suojaa molemmille osapuolille ja etenkin parin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa voi kuin itseään syyttää, kun jää suhteeseen, josta ei saa mitä haluaa. Ei mulla olisi ainakaan mitään mielenkiintoa jäädä vuosiksi odottelemaan, tuleeko se kosinta sieltä joskus vai eikö tule. Sen pitää tulla suht nopeasti ja ilman että joudun itse miestä siihen painostamaan, tai sitten jatketaan eri suuntiin.
Näin. Sanoin miehelle, että lapsia ei tipu ennen kuin ollaan naimisissa.
Onneksi pidin pääni. Ensin mentiin naimisiin ja sen jälkeen saatiin kaksi lasta. 15 vuotta ehdittiin olla naimisissa, kun jäin yllättäen leskeksi ja kahden esiteini-ikäisen lapsen totaaliyksinhuoltajaksi. Ilman avioliittoa minun ja lastemme tilanne olisi tällä hetkellä huomattavasti vaikeampi. Sama tilanne olisi miehellä, jos minä olisin kuollut ensin. Tietenkin halusin ajatella hänen ja yhteisten lastemme parasta. Samoin teki hän minun suhteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miesten pitäisi mennä naimisiin naisten toiveesta? Kyllä naimisiin kuuluu mennä VAIN jos se on KUMMANKIN toive.
Täällä monessa kommentissa on kuinka miehet välttelee vastuuta, että nainen ei saa rahaa ja kun mies kuolee jää tyhjän päälle. Ihan vaan tiedoksi, myös nainen voi kuolla ensin.
Ja se raha. Pakko päästä naimisiin koska raha. Mitä jos hommaisitte omat rahanne, ettei tarvi painostaa toisia naimisiin rahan vuoksi?
Kyllä on todella rumia asenteita täällä. Miehillä on oikeus haluta tai olla haluamatta naimisiin. Miehillä on myös täysi oikeus olla haluamatta elättää naista ja maksaa tämän kaikki oleminen. Deal with it.
Miehellä on myös oikeus jäädä pois työelämästä hoitamaan lapsia, jotta nainen voi kerryttää eläkettänsä. Mahdollisen eron sattuessa nainen saa jatkaa elämäänsä ilman sopimusrikkomuksen seuraamuksia kartoittamallaan omaisuudella.
Miehen pitää tuolloin tosin tehdä isyys-testi, jotta hänellä on oikeus olla virallisesti lapsen isa ja saa päättää lapsen asioista virallistentahojen kanssa ilman äidin erillistä suostumusta.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa parisuhteelta seksiä ja kumppanuutta, nainen puolestaan koko agendansa mukaiset asiat:
- Kosinnan
- Häät
- Avioliiton
- Sormuksen
- Sosiaalisen statuksen nostamisen
- Muiden naisten kateuden
- Unelmien asunnon
- Lemmikkejä
- Lapsia
- Ulkoisia varallisuuden tunnusmerkkejä, piha, mökki, matkoja
- Miehen, jonka pitää olla kiltti mutta jännittävä, hellä mutta karski, määrätietoinen mutta alistuva, luotettava mutta yllätyksellinen, maksukykyinen ja -haluinen, palvelualtis, jämäkkä mutta nöyräMiehen tehtävä on olla naisen agendan mahdollistaja. Onneksi tänä päivänä moni nuori mieskin tämän tajuaa, mutta valitettavasti liian monen nuoren miehen pillunhimo sumentaa järjen.
Päinvastoin, En missään nimessä halua mieheni kanssa naimisiin, koska se sotkisi lastemme perintöasiat. Kihloihin mies halusi ja siihen suostuin. Minulla on unelmieni asunto jo omasta takaa, samoin lapset, lemmikitkin on jo koettu, eikä niitä enää tule. Sosiaalista statustani mies ei nosta millään tavalla. Sormus on kaunis ja miehen mielestä ne ovat merkkinä yhteisestä rakkaudestamme ja halustamme sitoutua toisiimme loppuelämän ajaksi. Siitä olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Lapsia en enempää halua. Meillä kummallakin on jo lapset tehty ja ne saavat riittää. Tosin mies olisi nuorempana halunnut enemmän lapsia. Ulkoiset varallisuuden merkit ovat ihan yksi ja sama minulle, enkä piittaa muiden mielipiteistä, joten tuo kateus-ajattelu kuulostaa perin kummalliselta. Miehellä on oma asunto, mutta hän haluaa muuttaa luokseni asumaan jossain vaiheessa. Ehkäpä sopiva hetki tulee muutaman vuoden kuluttua, kun lapset muuttavat omilleen. Asumme lähekkäin ja mies viettää aikaa luonani jo nyt paljon, joten suurta muutosta elämäämme ei ole tulossa. Mieheni on kiltti, hellä, määrätietoinen, luotettava, maksukykyinen, palvelualtis ja jämäkkä. Arvostan suuresti kaikkia näitä hänen ominaisuuksiaan. Sen lisäksi tulisi vielä pitkä lista muista hyvistä ominaisuuksista. Taidan olla kovin onnekas, kun olen tällaisen kultakimpaleen löytänyt rinnalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urbaani maalainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minävaantuoltajostain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.
Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta.
Eikös puolet (yhteisestä omaisuudesta) peri puoliso ja loput kuolleen (rinta)perilliset?
Puoliso ei peri, vaan omaisuus ositetaan.[/quote
Käytännössä sama lopputulosPuoliso ei peri, ellei ole tehty omistusoikeustestamenttia. Lapset perivät kuolleen vanhempansa. Leski saa pitää joko oman omaisuutensa kokonaan tai sitten tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta ja lapsille menee loput.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto suomalaisen naisen kanssa on tänä päivänä suomalaiselle miehelle keskimäärin todella surkea ja synkkäennusteinen diili. Naisten voimaantumispaskan takia jonkinasteinen perhehelvetti on enemmän kuin todennäköinen riippumatta siitä mitä teet, ja eron todennäköisyyskin reilusti yli 50%. Edes henkisesti tasapainoista naista on vaikeaa löytää. Kuka hullu enää haluaa ampua itseään jalkaan, ja maksaa itsensä kipeäksi ensin naisen haaveiden toteuttamiseksi ja sen jälkeen elatusmaksuina kun mikään ei kuitenkaan riitä ja korttitalo sortuu kasaan.
Miksi kukaan eläisi avoliitossakaan vuosikausia ja vielä hankkisi lapsiakin naisen kanssa, josta ajattelee noin? Jos tuntuu, että elämä on pelkästään naisen haaveiden toteuttamista, niin eikö älykäs yksilö ymmärrä erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa parisuhteelta seksiä ja kumppanuutta, nainen puolestaan koko agendansa mukaiset asiat:
- Kosinnan
- Häät
- Avioliiton
- Sormuksen
- Sosiaalisen statuksen nostamisen
- Muiden naisten kateuden
- Unelmien asunnon
- Lemmikkejä
- Lapsia
- Ulkoisia varallisuuden tunnusmerkkejä, piha, mökki, matkoja
- Miehen, jonka pitää olla kiltti mutta jännittävä, hellä mutta karski, määrätietoinen mutta alistuva, luotettava mutta yllätyksellinen, maksukykyinen ja -haluinen, palvelualtis, jämäkkä mutta nöyräMiehen tehtävä on olla naisen agendan mahdollistaja. Onneksi tänä päivänä moni nuori mieskin tämän tajuaa, mutta valitettavasti liian monen nuoren miehen pillunhimo sumentaa järjen.
Nyt on joku taas käynyt ammentamassa naisvihasivstoilta päiväannoksensa naisvihapaskaa ja katsoi tarpeelliseksi oksentaa sen tähän ketjuun. Siistii.
Päivän faktapläjäys: naisetkin ovat ihmisiä.
Riippuu mitä avioliitosta ajattelee. Joillekin se asuntolaina on tosiaan sitovampi ja sen asunnonkinnvoi onneksi pistää myyntiin eikä ongelmia yleensä tule jos on oman elämänsä jotenkin järjestänyt ja oyrkinyt turvaamaan. Osalle se avioliitto on tosissaan once in a lifetime -juttu. Mekin menimme 20-vuotiaina naimisiin edes ymmärtämättä paljon tulevaisuudesta, mutta kyllä mulla oli kosintaan suostuessani ajatus, että sitoudun loppuelämäksi läheisyyteen mieheni kanssa jos mies ei ala sentään tartuttamaan tauteja tai väkivaltaiseksi. Avioliitto voi merkitä ja osalle edelleen merkitsee enemmän kuin asuntolaina tai huoltajuus, jotka voi järjestää moni tavoin. Osalle se tarkoittaa sitä elämänkumppanuutta.
Osa taas pitää avioliittona täysin turhana rituaalina eikä siinäkään sitten muuta. Ei ole pakko naimisiin mennä jos ei tahdo. Kyseessä voi olla elämänkumppanuus tai ei siitä huolimatta, ilman julkista lupailua.
Jos avioliitto on tärkein asia (yleensä statuksen vuoksi, että näyttää muodollisesti tärkeältä kanssasisarille) niin se mies kannattaa varmaam taluttaa alttarille ennen yhteisiä lainoja ja lapsia. Jos sitä ei ole tajunnut tehdä niin onhan se vähän turha muodostaa asiasta kriisiä myöhemminkään kun ei se kerran alussakaan ollut itselle niin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä avioliitosta ajattelee. Joillekin se asuntolaina on tosiaan sitovampi ja sen asunnonkinnvoi onneksi pistää myyntiin eikä ongelmia yleensä tule jos on oman elämänsä jotenkin järjestänyt ja oyrkinyt turvaamaan. Osalle se avioliitto on tosissaan once in a lifetime -juttu. Mekin menimme 20-vuotiaina naimisiin edes ymmärtämättä paljon tulevaisuudesta, mutta kyllä mulla oli kosintaan suostuessani ajatus, että sitoudun loppuelämäksi läheisyyteen mieheni kanssa jos mies ei ala sentään tartuttamaan tauteja tai väkivaltaiseksi. Avioliitto voi merkitä ja osalle edelleen merkitsee enemmän kuin asuntolaina tai huoltajuus, jotka voi järjestää moni tavoin. Osalle se tarkoittaa sitä elämänkumppanuutta.
Osa taas pitää avioliittona täysin turhana rituaalina eikä siinäkään sitten muuta. Ei ole pakko naimisiin mennä jos ei tahdo. Kyseessä voi olla elämänkumppanuus tai ei siitä huolimatta, ilman julkista lupailua.
Jos avioliitto on tärkein asia (yleensä statuksen vuoksi, että näyttää muodollisesti tärkeältä kanssasisarille) niin se mies kannattaa varmaam taluttaa alttarille ennen yhteisiä lainoja ja lapsia. Jos sitä ei ole tajunnut tehdä niin onhan se vähän turha muodostaa asiasta kriisiä myöhemminkään kun ei se kerran alussakaan ollut itselle niin tärkeää.
Näinpä juuri. Vaikka laki sallii erota ilman perusteluja, eivät kaikki ajattele avioliiton olevan vähemmän sitova kuin yhteinen asuntolaina. Järjetön argumentti, että jonkun pitäisi suostua kosintaan tai kosia koska lainaakin on otettu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto suomalaisen naisen kanssa on tänä päivänä suomalaiselle miehelle keskimäärin todella surkea ja synkkäennusteinen diili. Naisten voimaantumispaskan takia jonkinasteinen perhehelvetti on enemmän kuin todennäköinen riippumatta siitä mitä teet, ja eron todennäköisyyskin reilusti yli 50%. Edes henkisesti tasapainoista naista on vaikeaa löytää. Kuka hullu enää haluaa ampua itseään jalkaan, ja maksaa itsensä kipeäksi ensin naisen haaveiden toteuttamiseksi ja sen jälkeen elatusmaksuina kun mikään ei kuitenkaan riitä ja korttitalo sortuu kasaan.
Miten avioliitto johtaa a) naisen haaveiden maksamiseen, ja b) elatusmaksuihin?
Avioliittoinstituutio pitäisi lakkauttaa.
Kaverin mies kosi ja haaveilivat yhdessä maistraatista tai pienistä häistä. Nyt kihloissa olleet jo vuosia kun mies on muuttanutkin mielensä että haluaa isot häät, mihin heillä ei ole varaa vielä vuosiin opintolainojen takia. En ole kehdannut sanoa vielä ystävälle että minusta vaikuttaa ettei mies ole enään varma avioliitosta ja keksii tekosyitä.
Alue: Aihe vapaa
Tuskinpa mies kuitenkaan olet. Nainen, joka kosii on yleensä varsin dominoiva. Itse en suostuisi, vaan kokisin naisen kosinnan lähinnä loukkaavana. Olisi tarpeeksi selkeä merkki itselleni siitä, että yhdessäolo tulee olemaan valtataistelua, että lähtisin koko suhteesta kävelemään.