Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Lyhyesti ja mutkia rankasti oikoen: avoliitossa ollaan sellaisen kanssa, jonka kanssa voi elää. Avioliitossa ollaan sellaisen kanssa, jota ilman ei halua elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naimisiin haluava nainen roikkuu (löysässä hirressä) miehessä, joka ei halua naimisiin?
Miksi naimisiin haluava nainen hankkii lapsia ja omistusasunnon miehen kanssa, joka ei halua naimisiin?
Ei ole ihmekään, että eroja tulee niin paljon, kun hankitaan se perhe ihmisen kanssa, jolla on noinkin erilainen ajatusmaailma.
Itse en olisi voinut muuttaa yhteen henkilön kanssa, jolla on erilaiset suunnitelmat naimisiinmenon, lasten hankkimisen, asunnon oston yms. suhteen, kuin minulla. Mieluummin olisin ollut vaikka sinkku koko ikäni. (Siskoni muuten päätyi tähän ratkaisuun, ja on nyt tyytyväinen nelikymppinen lapseton sinkku.)
Turha sitä on jälkikäteen itkeä, kun ei se kumppani ole vielä 10 vuodenkaan kuluttua muuttunut sellaiseksi kuin "minäminäminä haluuuuuun".
"Mieluummin olisin ollut vaikka sinkku koko ikäni."
Itse kyllä valitsisin toisin, esim. lasten saaminen olisi omassa listassani kuitenkin etusijalla naimisiinmenoon nähden. Voisin tarpeen tulen siis hyvinkin tinkiä esim. naimisiinmenotoiveistani, jos muut asiat olisivat aika kohdillaan. Vaintoja juu nämä on. Onnellinen voi olla vaikka kaikki toiveet ei toteudeu, asioiden priorisointi on myös hyvä taito tässä elämässä.
On muuten aika häiritsevää, että ketjussa on tullut esiin ajatus, että avioliitto olisi "oikeampi" jos mennään naimisiin harmaasti, ilman koruja ja juhlia. Todellisuudessa sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, ihan yhtä aitoja ne pohjasyyt liitolle voi olla vaikka haluaisikin ne ns prinsessahäät. Mielenkiintoista onkin, että miksi joku mies haluaa olla avoliitossa jonkun sellaisen kanssa, jonka tärkeäksi kokemasta asiasta, kuten hääpäivästä, ei välitä eikä välitä siitä mitä se toinen haluaa. Että miksi? Välittääkö sitä muutenkaan sen toisen haaveista ja haluista? Miksi ollaan yhdessä, jos ei jaeta samoja arvoja?
Aivan hirveitä akkoja palsta täynnä :D
Vierailija kirjoitti:
On muuten aika häiritsevää, että ketjussa on tullut esiin ajatus, että avioliitto olisi "oikeampi" jos mennään naimisiin harmaasti, ilman koruja ja juhlia. Todellisuudessa sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, ihan yhtä aitoja ne pohjasyyt liitolle voi olla vaikka haluaisikin ne ns prinsessahäät. Mielenkiintoista onkin, että miksi joku mies haluaa olla avoliitossa jonkun sellaisen kanssa, jonka tärkeäksi kokemasta asiasta, kuten hääpäivästä, ei välitä eikä välitä siitä mitä se toinen haluaa. Että miksi? Välittääkö sitä muutenkaan sen toisen haaveista ja haluista? Miksi ollaan yhdessä, jos ei jaeta samoja arvoja?
Ai miksi? :D
Koska harva odottaa avioliittoon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä arvo on avioliitolla, joka ei ole molempien toive? Ei mitään, en ymmärrä miten joku voisi olla onnellinen avioliitossa kun tietää ettei toinen halunnut sitä.
Kyse ei ollutkaan tuosta, vaan siitä että toiselle ei naimisiinmenolla niin ole väliä, mutta toiselle on. Silloin voi aivan hyvin tehdä toisen onnelliseksi menemällä naimisiin, jos itselle se on ihan se ja sama.
Siinä tapauksessa se joka haluaa naimisiin varmasti ymmärtää kosia.
Puolisoni välillä puhuu aiheesta mutta ei ole koskaan kosinut. Minä en halua naimisiin niin en luonnollisesti tee sen eteen mitään, etenkään kun toinen ei kosimalla tee asiaa selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti ja mutkia rankasti oikoen: avoliitossa ollaan sellaisen kanssa, jonka kanssa voi elää. Avioliitossa ollaan sellaisen kanssa, jota ilman ei halua elää.
Kositko miestäsi? Toisin sanoen: kerroitko hänelle suoraan tai vihjaillen että hänen pitää kosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä arvo on avioliitolla, joka ei ole molempien toive? Ei mitään, en ymmärrä miten joku voisi olla onnellinen avioliitossa kun tietää ettei toinen halunnut sitä.
Kyse ei ollutkaan tuosta, vaan siitä että toiselle ei naimisiinmenolla niin ole väliä, mutta toiselle on. Silloin voi aivan hyvin tehdä toisen onnelliseksi menemällä naimisiin, jos itselle se on ihan se ja sama.
Siinä tapauksessa se joka haluaa naimisiin varmasti ymmärtää kosia.
Puolisoni välillä puhuu aiheesta mutta ei ole koskaan kosinut. Minä en halua naimisiin niin en luonnollisesti tee sen eteen mitään, etenkään kun toinen ei kosimalla tee asiaa selväksi.
Tämä pätee vain näin päin: Se ehkäisee joka lapsia ei halua.
:DDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä arvo on avioliitolla, joka ei ole molempien toive? Ei mitään, en ymmärrä miten joku voisi olla onnellinen avioliitossa kun tietää ettei toinen halunnut sitä.
Kyse ei ollutkaan tuosta, vaan siitä että toiselle ei naimisiinmenolla niin ole väliä, mutta toiselle on. Silloin voi aivan hyvin tehdä toisen onnelliseksi menemällä naimisiin, jos itselle se on ihan se ja sama.
Miksi mennä naimisiin, kun toinen tekee sen säälistä sinua kohtaan, kun muuten ei kiinnosta koko naimisiin meno. Säälistähän se sen tekee, ettei sille toiselle tule paha mieli.
No siksipä just, ettei sille toiselle tule paha mieli. Itse teen paljonkin juttuja toisille ihan vain siksi, ettei niille tule paha mieli tai ne ilahduttaa, koska en ehdoin tahdoin halua heitä loukata. En kyllä pidä tuota säälinä vaan ihan normaalina, ihmisten välisiin suhteisiin kuuluvana asiana.
No hyi. Enpä haluasi elää tuollaista, elämää, että toinen tekee asioita vain säälistäni vuokseni.
Ei ole normaalia mielestäni. Kyllä asioita pitää tehdä aidosti omasta tahdostaan. Jos mennän naimisiin, niin sitten mennän naimisiin ihan omasta tahdosta eikä sen takia, että toinen sitä vain haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä arvo on avioliitolla, joka ei ole molempien toive? Ei mitään, en ymmärrä miten joku voisi olla onnellinen avioliitossa kun tietää ettei toinen halunnut sitä.
Kyse ei ollutkaan tuosta, vaan siitä että toiselle ei naimisiinmenolla niin ole väliä, mutta toiselle on. Silloin voi aivan hyvin tehdä toisen onnelliseksi menemällä naimisiin, jos itselle se on ihan se ja sama.
Miksi mennä naimisiin, kun toinen tekee sen säälistä sinua kohtaan, kun muuten ei kiinnosta koko naimisiin meno. Säälistähän se sen tekee, ettei sille toiselle tule paha mieli.
No siksipä just, ettei sille toiselle tule paha mieli. Itse teen paljonkin juttuja toisille ihan vain siksi, ettei niille tule paha mieli tai ne ilahduttaa, koska en ehdoin tahdoin halua heitä loukata. En kyllä pidä tuota säälinä vaan ihan normaalina, ihmisten välisiin suhteisiin kuuluvana asiana.
No hyi. Enpä haluasi elää tuollaista, elämää, että toinen tekee asioita vain säälistäni vuokseni.
Ei ole normaalia mielestäni. Kyllä asioita pitää tehdä aidosti omasta tahdostaan. Jos mennän naimisiin, niin sitten mennän naimisiin ihan omasta tahdosta eikä sen takia, että toinen sitä vain haluaa.
No sitten menet naimisiin toisen muijan kanssa.
Itse en menisi enää naimisiin. Kun asuu erikseen niin saa paremmat tuet, jos on välillä työttömänä. Leskeneläkekin viedään 1975-syntyneiltä ja sitä nuoremmilta.
Erikseen asuessa molemmat siivoavat omat asuntonsa ja pesevät omat pyykkinsä. Kun mies näkee omia sukulaisia ja kavereita omassa asunnossa niin nainen voi tehdä omia juttuja omassa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D
Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.
Mikä on avioliiton merkitys?
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi enää naimisiin. Kun asuu erikseen niin saa paremmat tuet, jos on välillä työttömänä. Leskeneläkekin viedään 1975-syntyneiltä ja sitä nuoremmilta.
Erikseen asuessa molemmat siivoavat omat asuntonsa ja pesevät omat pyykkinsä. Kun mies näkee omia sukulaisia ja kavereita omassa asunnossa niin nainen voi tehdä omia juttuja omassa asunnossa.
Ei köyhälistöllä ole varaa kun he yleensä vieläpä sikiävät pirusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä naimisiin menossa naisia niin himottaa että tämmösiä keskusteluja tulee useassa paikassa vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi enää naimisiin. Kun asuu erikseen niin saa paremmat tuet, jos on välillä työttömänä. Leskeneläkekin viedään 1975-syntyneiltä ja sitä nuoremmilta.
Erikseen asuessa molemmat siivoavat omat asuntonsa ja pesevät omat pyykkinsä. Kun mies näkee omia sukulaisia ja kavereita omassa asunnossa niin nainen voi tehdä omia juttuja omassa asunnossa.
Ei köyhälistöllä ole varaa kun he yleensä vieläpä sikiävät pirusti.
Tuolloin juuri onkin, työmarkkinatuki on 660, jos 2 lasta, yksinhuoltaja saa tuohon lisäksi asumistuen, elatustuet, korotetut lapsilisät ja toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi enää naimisiin. Kun asuu erikseen niin saa paremmat tuet, jos on välillä työttömänä. Leskeneläkekin viedään 1975-syntyneiltä ja sitä nuoremmilta.
Erikseen asuessa molemmat siivoavat omat asuntonsa ja pesevät omat pyykkinsä. Kun mies näkee omia sukulaisia ja kavereita omassa asunnossa niin nainen voi tehdä omia juttuja omassa asunnossa.
Eipä tarvitse anopinkaan arvostella miten miniä on siivonnut ja sisustanut ja mitä on kahvin kanssa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi enää naimisiin. Kun asuu erikseen niin saa paremmat tuet, jos on välillä työttömänä. Leskeneläkekin viedään 1975-syntyneiltä ja sitä nuoremmilta.
Erikseen asuessa molemmat siivoavat omat asuntonsa ja pesevät omat pyykkinsä. Kun mies näkee omia sukulaisia ja kavereita omassa asunnossa niin nainen voi tehdä omia juttuja omassa asunnossa.
Ei köyhälistöllä ole varaa kun he yleensä vieläpä sikiävät pirusti.
Tuolloin juuri onkin, työmarkkinatuki on 660, jos 2 lasta, yksinhuoltaja saa tuohon lisäksi asumistuen, elatustuet, korotetut lapsilisät ja toimeentulotukea.
Miksiköhän Suomessa on niin paljon yksin asuvia ja seurustellaan vain.
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi enää naimisiin. Kun asuu erikseen niin saa paremmat tuet, jos on välillä työttömänä. Leskeneläkekin viedään 1975-syntyneiltä ja sitä nuoremmilta.
Erikseen asuessa molemmat siivoavat omat asuntonsa ja pesevät omat pyykkinsä. Kun mies näkee omia sukulaisia ja kavereita omassa asunnossa niin nainen voi tehdä omia juttuja omassa asunnossa.
Ja eroaminen helppoa, kun ei olla naimisissa ja omat asunnot, sanoo vaan Heippa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi enää naimisiin. Kun asuu erikseen niin saa paremmat tuet, jos on välillä työttömänä. Leskeneläkekin viedään 1975-syntyneiltä ja sitä nuoremmilta.
Erikseen asuessa molemmat siivoavat omat asuntonsa ja pesevät omat pyykkinsä. Kun mies näkee omia sukulaisia ja kavereita omassa asunnossa niin nainen voi tehdä omia juttuja omassa asunnossa.
Ja eroaminen helppoa, kun ei olla naimisissa ja omat asunnot, sanoo vaan Heippa
Muuttaminen on järkyttävän kallista: muuttopalvelu, takuuvuokrat, 2 vuokraa samana kuukautena.
Alue: Aihe vapaa
Naisesi siis pitää "oikeasti rakastaa" ja näyttää tämä toimissaan mukautumalla tahtoosi (on tämä hänelle hyödyksi tai ei) ja sinulle on sen sijaan tärkeää, että hyötyisit aina itse siitä mitä teet ja valitset...? Miten nämä odotuksesi ei kuulosta korvaani ihan tasapuolisilta?
Koskeeko tällainen vain omaan hyötyyn perustuva ajatusmaailmasi myös muita asioista parisuhteessa kuin naimisiinmenoa? Onko toisen ilahduttaminen sinulle itseisarvo, vain taritsetko siienkin taka-ajatukseksi oman hyödyn (esim. vastapalvelus tms.)? Oletko myös itse valmis joustamaan jossain isossa asiassa, minkä tiedät olevan naisellesi tärkeä? vai odotatko tällaista joustamista vain toisinpäin?
Naimisiin ei tietenkään ole pakko haluta. Ja jos on kyse vain naimisiinmenosta, niin asia kannattaa ratkaista niin, että jo suhteen alkuvaiheessa kerrot selväsi kantasi naimisiinmenoon, niin ei myöhemmin sitten tule mahdollista suurtakin pettymyksiä naiselle. Jos sen sijaan ajatusmaailmasi on kauttaaltaan kovin ehdoton ja itsekeskeinen, kannattaa varmastikin kaikkien hyödyksi jättää seurustelut kokonaan väliin, ei vain naimisiinmeno.