Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella jos mies tulisi naiselle hokemaan "sun on pakko mennä mun kanssa naimisiin ja huolehtii mun elatus ja antaa mulle sun rahat kun kuolet, muuten olet vastuuntunnoton etkä rakasta mua!"
Mikä olis fiilis?
Em. tiivisti aika hyvin asian. On se vaikeaa naiselle valita ihan itse koulutusala jolla maksetaan sellaista palkkaa ettei tarvitse yhteiskunnan ja puolison tulonsiirroista olla koko elämää riippuvainen.
Hävettäisi ja ällöttäisi asua hyyryläiaenä jonkun toisen omistamassa asunnossa "koska lesken asumisoikeus" jne. muut reponatukihimmelit joita täällä hamutaan.
Jonkun ne matalapalkkatyötkin on tehtävä.
Ja lesken asumisoikeus koskee myös yhdessä omistettua asuntoa, eli sitä, mistä leski omistaa osan ja perikunta loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaita miehiä, sillä totuushan on että miehelle avioliitosta/avoliitosta on ainoastaan ja pelkästään harmia ja murhetta. Naisille parisuhde tietenkin on hyödyllinen.
Toiseksi seksuaalisuus hoituu erinomaisesti irtosuhteilla sillä elämmehän naisten seksuaalisen ”vapautumisen” aikakautta.
Kokeneena setämiehenä neuvon kaikkia nuoria miehiä ottamaan naiset vain hassuina hepsankeikkoina ja pitämään vaan hauskaa niiden kanssa - mutta ei koskaan pariutumaan.
Hassua, sillä useiden tutkimusten mukaan pisimpään elävät ja terveimpänä pysyvät avioliitossa olevat miehet.
Tämä johtuu vain siitä, että naiset valitsevat paremmin toimeentulevia miehiä, jotka elävät pitempään. Kausaatio tulee sosioekonomisesta luokasta, ei avioliitosta, joka sekin korreloi, etenkin miehillä. Aviomiehet tienaavat n. 30% paremmin kuin kaikki muut. Tiesitkö muuten, että rikkaimman ja köyhimmän tulodesiilin ero elinajanodotteessa on miehille "tasavertaisessa" Suomessa maailman kärkiluokkaa, reilusti yli kymmenen vuotta?
No et tietenkään tiennyt, koska sinua ei kiinnosta kuin nainen on uhri ja mies sortaja.
Tai sitten se, että on vaimo ja lapset huolehdittavana saa miehet elämään siivommin ja välttelemään turhia riskejä. Ja tiedän, että miehillä on naisia selvästi isompi tasoero sisällään reppanan ja menestyjän välinen ero on paljon isompi kuin naisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella jos mies tulisi naiselle hokemaan "sun on pakko mennä mun kanssa naimisiin ja huolehtii mun elatus ja antaa mulle sun rahat kun kuolet, muuten olet vastuuntunnoton etkä rakasta mua!"
Mikä olis fiilis?
Em. tiivisti aika hyvin asian. On se vaikeaa naiselle valita ihan itse koulutusala jolla maksetaan sellaista palkkaa ettei tarvitse yhteiskunnan ja puolison tulonsiirroista olla koko elämää riippuvainen.
Hävettäisi ja ällöttäisi asua hyyryläiaenä jonkun toisen omistamassa asunnossa "koska lesken asumisoikeus" jne. muut reponatukihimmelit joita täällä hamutaan.
Toisille parisuhde ja perhe on sitä omaa elämää. He eivät näe kaikkia asioita elämässään rahan kautta, saati niin että itsellä pitää olla rahaa näin ja näin paljon, ja puolisolle ai ainakaan saisi antaa tai jäädä mitään, vaan he näkevät taloudelliset kuten muutkin asiat perheen yhteisenä asiana. On erikoista miten voi olla noin rajoittunut ettei ymmärrä että vaikka itselle raha on tärkeintä, eikä kykene muodostamaan parisuhdetta jossa se elämä eletään ja jaetaan yhdessä, niin ei muka millään ymmärrä että monelle muulle se on oma tapa elää ja olla.
Niin on tapa, koska siitä on taloudellista hyötyä naiselle. Muuten ei avioliittoja paljon solmittaisi. Anteeksi kun tuon vähän realismia tähän.
Yhteinen talous kai se monilla on mys avoliitossa. Varsinkin kun on ne yhteiset lapset elätettävänä. Jotenkin kuvittelisin, että ihminen ajattelisi rahankäyttöä ensisijaisesti lasten kautta, että heillä olisi hyvä elämä.
Vierailija kirjoitti:
Ei suomessa parisuhteet kestä kuin joitain vuosia niin en todellakaan panosta suhteeseen koko omaisuudellani vaikka jokainen nainen on sitä vaatinut.
Eikös se tilastokeskuksen mukaan mene niin että 75% suhteista päättyy eroon ja niistä 80% tapahtuu naisen aloitteesta niin miksi panostaisin koko omaisuudellani suhteeseen joka tilastojen valossa tulee päättymään eroon ja lähtiessään nainen vie puolet omaisuudesta vaikka olisi ollut työttömänä koko suhteen ajan
Sun tuskin tarvitsee erosta huolehtia, ellet ole alkoholisti, väkivaltainen ja/tai pettäjä ja osoitat edes jonkinlaista mielenkiintoa ja oma-aloitteisuutta perhe-elämää kohtaan.
Tää on vähän semmonen asia, mistä on vaikea tehdä kompromissi, joka miellyttää kumpaakin. Toinen pettyy ja joutuu luopumaan, toinen taas saa pysyä kannassaan ja olla siten tyytyväinen.
Täytyyisi miettiä, että miksi avioliitto on kynnyskymys sekä puolesta että vastaan ja mieluiten pohditaan asiaa tietysti yhdessä.
En kuitenkaan usko, että kumpaakin miellyttävään ratkaisuun avioliitto- tai lapsiasiassa pääsee. Jompi kumpi joutunee aina pettymään ja tinkimään omista haluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. "
Tuossahan nainen on kosinut.
Sehän ei sinulle kuulu. Miksi naiset eivät tajua näin yksinkertaista asiaa. Se on siis jokaisen oma asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Avoliitossa on samat oikeudet kuin avioliitossa nykyään, jos asutaan yhdessä. Omaisuus menee jakoon, kun erotaan.
Kuolemassa aviopuoliso saa puolet ja kuolleen perilliset toisen puolen. Tämä on todellinen pommi, jos omaisuutta on enemmän ja se ei ole helposti jaettavaa. Esimerkiksi minulla on yritys, jonka arvo on merkittävä, ja meillä on omakotitalo. Avioliiton kautta puolet noista kuuluu vaimolleni tietysti. Jos vaimoni kuolisi, omaisuutemme menisi jakoon, ja tuosta yrityksestä ja talosta puolet menisi vaimoni lapselle (joka ei ole minun lapseni). Minä joutuisin myymään talon ja firman, että saisin maksettua perintönä puolet talon ja firman arvosta tuolle perijälle (toiminimeä ei voi omistaa useampi).
En tuota ajatellut mennessäni naimisiin. Olin idiootti. Jos vaimoni kuolee ennen minua, olen täysin taloudellisen katastrofin uhri tuon perintäjutun takia. Tuo on se todellinen syy olla menemättä naimisiin yksinhuoltajan kanssa, aiemmat lapset ovat perillisiä ja saavat merkittävän osan perinnöistä (puolet!!)! Olisi ehdottomasti pitänyt olla avioehto tuon takia.
et joutuisi.
ei perintöä ole mikään pakko jakaa heti tai koskaan.
Miksi tuo perillinen EI vaatisi perintöä jakoon? Tietysti vaatisi. Silloin on pakko jakaa.
koska välittää isästään ja välittää hänestä ja tietää mitä siitä jakamisesta hänelle seuraa?
ps. ei kaikki ole itsekkäitä paskoja
Pointti oli, että kyseessä on naisen aikuinen poika, joka EI OLE nykyisen aviomiehen lapsi. Ei naisen puoliso ole mikään isä tuolla kuolleen pojalle.
minävaantuoltajostain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.
Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta.
Eikös puolet (yhteisestä omaisuudesta) peri puoliso ja loput kuolleen (rinta)perilliset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urbaani maalainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa asettua miesten asemaan.
Mies joutuu maksamaan sormukset.
Mies joutuu maksamaan juhlat.
Mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle heti sillä hetkellä, kun nainen haluaa erota (ryöstää miehen).Mies ei hyödy avioliitosta. N21
Ja nainen joutuu antamaan puolet omaisuudestaan miehelle. Yhtälössä, jossa toisella on vähemmän varallisuutta, toinen jää saamapuolelle. Yleensä, jos on jo lapsia, omaisuus on pitkälti yhteistä.
Mutta käsittääkseni pitkästa avoliitostakin erotessa voi nykylain mukaan joutua maksamaan tasinkoa.
Itse en halunnut naimisiin, koska ei päästy yhteisymmärrykseen häistä. Minä olisin halunnut mennä naimisiin maistraatissa vain todistajien läsnäollessa (mikäli olisi naimisiin pitänyt mennä), mies olisi halunnut kirkkohäät ja juhlat.
Siitä kiinni siiten ?
Ette varmaan muistakaan asioista pääse molempia tyydyttävään ratkaisuun
Kyse oli rahasta. Mun mielestä on turhaa laittaa paljoa rahaa yhden päivän juhliin. Naimisiin olisin ollut valmis menemään ja mun kompromissiratkaisu olisi ollut tuo maistraatti. Mutta ei kelvannut. Joten siitä jäi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Menisin. Maistraatti olisi mun mielestä muutenkin se miellyttävämpi vaitoehto. Myös romanttisempi. Sormuksen kyllä haluaisin, ilman timantteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan haluaisi mennä naimisiin, jos on jo saanut kaikki avioliiton edut, mutta ei mitään sen haittavaikutuksista?
Siis jos on yhteinen kämppä, lapsi ja siivous- keittiö- ja makuuhuonepalvelut toimivat.
Ei niin yhtään syytä siihen avioitumiseen, mutta paljon erilaisia uhkakuvia miksi se ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
minävaantuoltajostain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.
Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta.
Eikös puolet (yhteisestä omaisuudesta) peri puoliso ja loput kuolleen (rinta)perilliset?
Puoliso ei peri, vaan omaisuus ositetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Menisin. Maistraatti olisi mun mielestä muutenkin se miellyttävämpi vaitoehto. Myös romanttisempi. Sormuksen kyllä haluaisin, ilman timantteja.
Kysyttiin ilman sormusta 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Menisin.
Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?
Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.
Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.
Kysyttiin ilman sormusta 🙄
Ei muistakaan sopimusten allekirjoittamisista oteta koruja ja naimisiinmenohaluun ei pitäisi korut vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
minävaantuoltajostain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.
Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta.
Eikös puolet (yhteisestä omaisuudesta) peri puoliso ja loput kuolleen (rinta)perilliset?
Ihmiset sekoittavat osituksen ja perinnönjaon, helsinkiläisestä asianajotoimisto Juridicuksesta kerrotaan.
– Jos vainajalla on lapsia, he perivät kaiken eikä leski peri mitään. Tämä tulee todella monille yllätyksenä, Juridicuksen asianajaja Otto Ääri kertoo.
Ääri muistuttaa myös, että vaikka avioparilla ei olisi avioehtoa, leski ei saa avio-oikeutensa nojalla puolikasta puolisonsa omaisuudesta, vaan hän saa puolet heidän yhteisestä omaisuudestaan.
Joensuulaisen Kontturi & Con asianajajan ja laamannin Harri Kontturin mukaan testamenttia tehdessä halutaan turvata lesken loppuelämä. Testamentilla varmistetaan, että leski saa esimerkiksi huolehdittua tutun omakotitalon kuluista jatkossakin tai saa pidettyä yhteisen kesämökin ilman, että perilliset tulevat väliin vaatimaan sen myymistä. Yleistä on myös se, että testamenttiin määrätään leskelle asunnonvaihto-oikeus.
– Leskellä on siis oikeus muuttaa omakotitalosta esimerkiksi kerrostaloon, vaikka kuolleen puolison osuuden asunnosta omistaisikin kuolinpesä.
Mahdollisesti. Eikä se asia varmaan kyseiselle naiselle niin hirveän tärkeä ole (enää) kun on jonkun 15 vuotta jo suhteessa ollut. Ja mies ei koe asiaa mitenkään tarpeelliseksi.