Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0. 

Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.

Avoliitossa on samat oikeudet kuin avioliitossa nykyään, jos asutaan yhdessä. Omaisuus menee jakoon, kun erotaan.

Kuolemassa aviopuoliso saa puolet ja kuolleen perilliset toisen puolen. Tämä on todellinen pommi, jos omaisuutta on enemmän ja se ei ole helposti jaettavaa. Esimerkiksi minulla on yritys, jonka arvo on merkittävä, ja meillä on omakotitalo. Avioliiton kautta puolet noista kuuluu vaimolleni tietysti. Jos vaimoni kuolisi, omaisuutemme menisi jakoon, ja tuosta yrityksestä ja talosta puolet menisi vaimoni lapselle (joka ei ole minun lapseni). Minä joutuisin myymään talon ja firman, että saisin maksettua perintönä puolet talon ja firman arvosta tuolle perijälle (toiminimeä ei voi omistaa useampi).

En tuota ajatellut mennessäni naimisiin. Olin idiootti. Jos vaimoni kuolee ennen minua, olen täysin taloudellisen katastrofin uhri tuon perintäjutun takia. Tuo on se todellinen syy olla menemättä naimisiin yksinhuoltajan kanssa, aiemmat lapset ovat perillisiä ja saavat merkittävän osan perinnöistä (puolet!!)! Olisi ehdottomasti pitänyt olla avioehto tuon takia.

et joutuisi.

ei perintöä ole mikään pakko jakaa heti tai koskaan.

Miksi tuo perillinen EI vaatisi perintöä jakoon? Tietysti vaatisi. Silloin on pakko jakaa.

koska välittää isästään ja välittää hänestä ja tietää mitä siitä jakamisesta hänelle seuraa?

ps. ei kaikki ole itsekkäitä paskoja

Pointti oli, että kyseessä on naisen aikuinen poika, joka EI OLE nykyisen aviomiehen lapsi. Ei naisen puoliso ole mikään isä tuolla kuolleen pojalle.

voi ollakin, jos lapsi oli vielä nuori, kun he menivät yhteen

ps. ei kaikkia vihata kuten sua

Vierailija kirjoitti:

Mikä arvo on avioliitolla, joka ei ole molempien toive? Ei mitään, en ymmärrä miten joku voisi olla onnellinen avioliitossa kun tietää ettei toinen halunnut sitä.

Kyse ei ollutkaan tuosta, vaan siitä että toiselle ei naimisiinmenolla niin ole väliä, mutta toiselle on. Silloin voi aivan hyvin tehdä toisen onnelliseksi menemällä naimisiin, jos itselle se on ihan se ja sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne? 

Menisin.

Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?

Menisin. Ei se prinsessapäivä ole niin tärkeä. Oikeastaan tuttavapiirin perusteella ne on enemmän ne miehet, jotka on sitä mieltä että naimisiin menoon tarvitaan kalliit juhlat, ja jos ei niihin ole varaa niin ei kannata mennä naimisiin ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi mennä naimisiin, jos on jo saanut kaikki avioliiton edut, mutta ei mitään sen haittavaikutuksista?

Siis jos on yhteinen kämppä, lapsi ja siivous- keittiö-  ja makuuhuonepalvelut toimivat. 

Ei niin yhtään syytä siihen avioitumiseen, mutta paljon erilaisia uhkakuvia miksi se ei kannata.

Mitä ne uhkakuvat on? Ja oikeastiko ajattelet ettei mitään hyötyä ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä arvo on avioliitolla, joka ei ole molempien toive? Ei mitään, en ymmärrä miten joku voisi olla onnellinen avioliitossa kun tietää ettei toinen halunnut sitä.

Kyse ei ollutkaan tuosta, vaan siitä että toiselle ei naimisiinmenolla niin ole väliä, mutta toiselle on. Silloin voi aivan hyvin tehdä toisen onnelliseksi menemällä naimisiin, jos itselle se on ihan se ja sama.

Miksi mennä naimisiin, kun toinen tekee sen säälistä sinua kohtaan, kun muuten ei kiinnosta koko naimisiin meno. Säälistähän se sen tekee, ettei sille toiselle tule paha mieli. 

0123456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minävaantuoltajostain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0. 

Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.

Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.

Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta. 

Eikös puolet (yhteisestä omaisuudesta) peri puoliso ja loput kuolleen (rinta)perilliset?

Ihmiset sekoittavat osituksen ja perinnönjaon, helsinkiläisestä asianajotoimisto Juridicuksesta kerrotaan.

– Jos vainajalla on lapsia, he perivät kaiken eikä leski peri mitään. Tämä tulee todella monille yllätyksenä, Juridicuksen asianajaja Otto Ääri kertoo.

Ääri muistuttaa myös, että vaikka avioparilla ei olisi avioehtoa, leski ei saa avio-oikeutensa nojalla puolikasta puolisonsa omaisuudesta, vaan hän saa puolet heidän yhteisestä omaisuudestaan.

Joensuulaisen Kontturi & Con asianajajan ja laamannin Harri Kontturin mukaan testamenttia tehdessä halutaan turvata lesken loppuelämä. Testamentilla varmistetaan, että leski saa esimerkiksi huolehdittua tutun omakotitalon kuluista jatkossakin tai saa pidettyä yhteisen kesämökin ilman, että perilliset tulevat väliin vaatimaan sen myymistä. Yleistä on myös se, että testamenttiin määrätään leskelle asunnonvaihto-oikeus.

– Leskellä on siis oikeus muuttaa omakotitalosta esimerkiksi kerrostaloon, vaikka kuolleen puolison osuuden asunnosta omistaisikin kuolinpesä.

En vieläkään oikein hahmottanut mitä käytännön eroa tuolla on (jos unohdetaan lakitermi, jolla tuota kutsutaan). Ajatellaan lopputulosta.

Se yhteinen kämppä menee mielestäni yhäkin puolesta arvosta puolisolle, ja loput arvosta kuolleen perillisille. Millä nimellä tuota kutsutaan on varmaan yllä oikein, mutta lopputulos on kuitenkin tuo, eikö vaan? Jos kämpän arvo on 200000e, menee 100000e puolisolle, ja 100000e kuolleen perillisille.

Mikä olisi tosielämän esimerkki jostain, mikä olisi puolison omaisuutta niin, että se ei olisi avioliitossa käytännössä yhteistä omaisuutta, joka menee jakoon, jos toinen kuolee tai tulee avioero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä arvo on avioliitolla, joka ei ole molempien toive? Ei mitään, en ymmärrä miten joku voisi olla onnellinen avioliitossa kun tietää ettei toinen halunnut sitä.

Kyse ei ollutkaan tuosta, vaan siitä että toiselle ei naimisiinmenolla niin ole väliä, mutta toiselle on. Silloin voi aivan hyvin tehdä toisen onnelliseksi menemällä naimisiin, jos itselle se on ihan se ja sama.

Miksi mennä naimisiin, kun toinen tekee sen säälistä sinua kohtaan, kun muuten ei kiinnosta koko naimisiin meno. Säälistähän se sen tekee, ettei sille toiselle tule paha mieli. 

No siksipä just, ettei sille toiselle tule paha mieli. Itse teen paljonkin juttuja toisille ihan vain siksi, ettei niille tule paha mieli tai ne ilahduttaa, koska en ehdoin tahdoin halua heitä loukata. En kyllä pidä tuota säälinä vaan ihan normaalina, ihmisten välisiin suhteisiin kuuluvana asiana.

Vierailija kirjoitti:

0123456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minävaantuoltajostain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0. 

Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.

Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.

Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta. 

Eikös puolet (yhteisestä omaisuudesta) peri puoliso ja loput kuolleen (rinta)perilliset?

Ihmiset sekoittavat osituksen ja perinnönjaon, helsinkiläisestä asianajotoimisto Juridicuksesta kerrotaan.

– Jos vainajalla on lapsia, he perivät kaiken eikä leski peri mitään. Tämä tulee todella monille yllätyksenä, Juridicuksen asianajaja Otto Ääri kertoo.

Ääri muistuttaa myös, että vaikka avioparilla ei olisi avioehtoa, leski ei saa avio-oikeutensa nojalla puolikasta puolisonsa omaisuudesta, vaan hän saa puolet heidän yhteisestä omaisuudestaan.

Joensuulaisen Kontturi & Con asianajajan ja laamannin Harri Kontturin mukaan testamenttia tehdessä halutaan turvata lesken loppuelämä. Testamentilla varmistetaan, että leski saa esimerkiksi huolehdittua tutun omakotitalon kuluista jatkossakin tai saa pidettyä yhteisen kesämökin ilman, että perilliset tulevat väliin vaatimaan sen myymistä. Yleistä on myös se, että testamenttiin määrätään leskelle asunnonvaihto-oikeus.

– Leskellä on siis oikeus muuttaa omakotitalosta esimerkiksi kerrostaloon, vaikka kuolleen puolison osuuden asunnosta omistaisikin kuolinpesä.

En vieläkään oikein hahmottanut mitä käytännön eroa tuolla on (jos unohdetaan lakitermi, jolla tuota kutsutaan). Ajatellaan lopputulosta.

Se yhteinen kämppä menee mielestäni yhäkin puolesta arvosta puolisolle, ja loput arvosta kuolleen perillisille. Millä nimellä tuota kutsutaan on varmaan yllä oikein, mutta lopputulos on kuitenkin tuo, eikö vaan? Jos kämpän arvo on 200000e, menee 100000e puolisolle, ja 100000e kuolleen perillisille.

Mikä olisi tosielämän esimerkki jostain, mikä olisi puolison omaisuutta niin, että se ei olisi avioliitossa käytännössä yhteistä omaisuutta, joka menee jakoon, jos toinen kuolee tai tulee avioero.

Esimerkiksi testamentilla poissuljettu omaisuus, kuten vaikka perittyä metsää tms. muuta omaisuutta. Avioliiton aikana metsän tuottoja on voitu käyttää yhteiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne? 

Menisin.

Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?

Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.

Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.

Kysyttiin ilman sormusta 🙄

Ei muistakaan sopimusten allekirjoittamisista oteta koruja ja naimisiinmenohaluun ei pitäisi korut vaikuttaa.

Ja vastattiin. Mikä sormuksessa haittaa, sekö että on vaikeampi esittää sinkkua?

Meillä miehellä ei ole sormusta koska hän ei töissä vii sitä pitää, mulla on sormus kun mä voin. Jos joku sormus noin pelottaa, ei ole kypsä suhteeseen

Vierailija kirjoitti:

0123456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minävaantuoltajostain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0. 

Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.

Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.

Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta. 

Eikös puolet (yhteisestä omaisuudesta) peri puoliso ja loput kuolleen (rinta)perilliset?

Ihmiset sekoittavat osituksen ja perinnönjaon, helsinkiläisestä asianajotoimisto Juridicuksesta kerrotaan.

– Jos vainajalla on lapsia, he perivät kaiken eikä leski peri mitään. Tämä tulee todella monille yllätyksenä, Juridicuksen asianajaja Otto Ääri kertoo.

Ääri muistuttaa myös, että vaikka avioparilla ei olisi avioehtoa, leski ei saa avio-oikeutensa nojalla puolikasta puolisonsa omaisuudesta, vaan hän saa puolet heidän yhteisestä omaisuudestaan.

Joensuulaisen Kontturi & Con asianajajan ja laamannin Harri Kontturin mukaan testamenttia tehdessä halutaan turvata lesken loppuelämä. Testamentilla varmistetaan, että leski saa esimerkiksi huolehdittua tutun omakotitalon kuluista jatkossakin tai saa pidettyä yhteisen kesämökin ilman, että perilliset tulevat väliin vaatimaan sen myymistä. Yleistä on myös se, että testamenttiin määrätään leskelle asunnonvaihto-oikeus.

– Leskellä on siis oikeus muuttaa omakotitalosta esimerkiksi kerrostaloon, vaikka kuolleen puolison osuuden asunnosta omistaisikin kuolinpesä.

En vieläkään oikein hahmottanut mitä käytännön eroa tuolla on (jos unohdetaan lakitermi, jolla tuota kutsutaan). Ajatellaan lopputulosta.

Se yhteinen kämppä menee mielestäni yhäkin puolesta arvosta puolisolle, ja loput arvosta kuolleen perillisille. Millä nimellä tuota kutsutaan on varmaan yllä oikein, mutta lopputulos on kuitenkin tuo, eikö vaan? Jos kämpän arvo on 200000e, menee 100000e puolisolle, ja 100000e kuolleen perillisille.

Mikä olisi tosielämän esimerkki jostain, mikä olisi puolison omaisuutta niin, että se ei olisi avioliitossa käytännössä yhteistä omaisuutta, joka menee jakoon, jos toinen kuolee tai tulee avioero.

Toinen juttu on verotus. Perinnöstä pitää maksaa veroa, tasingosta käsittääkseni ei.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä tekisi lasta miehelle, joka ei halua naimisiin kanssani. Ei rahan vuoksi, vaan siksi etten miehen mielestä ole hänelle se oikea ja sopiva.

Naiset haluaa !

Nääs sponsori ja muuten hyväksikäytettävä mies kun on sellainen niinkuin perusturva minulle, minulle, minä, minä, minälle…..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne? 

Menisin.

Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?

Menisin. Maistraatti olisi mun mielestä muutenkin se miellyttävämpi vaitoehto. Myös romanttisempi. Sormuksen kyllä haluaisin, ilman timantteja.

Kysyttiin ilman sormusta 🙄

Voisin mennä ilman sormustakin, jos se siitä on kiinni. Haluaisin sen, mutta ei ole kynnyskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne? 

Menisin.

Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?

Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.

Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.

Eikä niitä sormuksiakaan tarvitse pitää tietääkseen olevansa naimisissa :D

Itsehän en töissä edes saa käyttää, eikä tule käytettyä vapaa-aikanakaan. Kerran vuodessa kun on hääpäivä, jos muistan.

Aika pihalla pitää olla, jos luulee avioliitossa tärkeintä olevan sormusten tai hääjuhlan, eikä edes mene perille mikä on se oleellinen osuus vaan jäädään inttämään "noku sormukset, noku juhlat, noku juhlapuku, noku raha, noku palkka, noku elintaso, noku yhteiskunnan vaatimukset, noku minä ite, noku kirkko, noku ahneus, noku noku". Huokaus. Toivottavasti nämä nokuttajat ei oikeasti edes vahingossa lisäänny. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, mutta jos ymmärrystaso on sitä luokkaa että luulee kaikille avioliiton merkityksen olevan jotain sormuksien ja häämekon ostamista, niin parempi ettei laita geenejään jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaita miehiä, sillä totuushan on että miehelle avioliitosta/avoliitosta on ainoastaan ja pelkästään harmia ja murhetta. Naisille parisuhde tietenkin on hyödyllinen.

Toiseksi seksuaalisuus hoituu erinomaisesti irtosuhteilla sillä elämmehän naisten seksuaalisen ”vapautumisen” aikakautta.

Kokeneena setämiehenä neuvon kaikkia nuoria miehiä ottamaan naiset vain hassuina hepsankeikkoina ja pitämään vaan hauskaa niiden kanssa - mutta ei koskaan pariutumaan.

Niin totta ja niin viisaita sanoja että jokaisen nuoren miehen tulisi ottaa näistä vaarin.

Mutta kun ei, vaan on pakko mennä ja antaa kusettaa itseään ja tehdä siinä ohimennen vielä itsestään idiootti.

Ne menee naimisiin jotka ei halua mennä naimisiin. Muut ei mene naimisiin. Miten näin yksinkertaisesta asiasta pitää tehdä näin vaikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja päädyt ruikuttamaan kaunaasi vauvalle. Tosi laadukasta elämää :D

Ja sinä lainasit ja levitit jälleen kerran kommenttia, joka sisälsi naisviharetoriikkaa ja joka olisi jo sen takia ketjusta poistunut mutta nyt jäi sinun ansiostasi yhä useamman nähtäväksi. Käsittämätöntä.

Kerroppa tyttö meille kaikille nyt, että mikä tuossa viestissä oli naisvihaa ja mikä siinä ei ollut totta ja paikkansapitävää ?

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

0123456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minävaantuoltajostain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0. 

Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.

Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.

Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta. 

Eikös puolet (yhteisestä omaisuudesta) peri puoliso ja loput kuolleen (rinta)perilliset?

Ihmiset sekoittavat osituksen ja perinnönjaon, helsinkiläisestä asianajotoimisto Juridicuksesta kerrotaan.

– Jos vainajalla on lapsia, he perivät kaiken eikä leski peri mitään. Tämä tulee todella monille yllätyksenä, Juridicuksen asianajaja Otto Ääri kertoo.

Ääri muistuttaa myös, että vaikka avioparilla ei olisi avioehtoa, leski ei saa avio-oikeutensa nojalla puolikasta puolisonsa omaisuudesta, vaan hän saa puolet heidän yhteisestä omaisuudestaan.

Joensuulaisen Kontturi & Con asianajajan ja laamannin Harri Kontturin mukaan testamenttia tehdessä halutaan turvata lesken loppuelämä. Testamentilla varmistetaan, että leski saa esimerkiksi huolehdittua tutun omakotitalon kuluista jatkossakin tai saa pidettyä yhteisen kesämökin ilman, että perilliset tulevat väliin vaatimaan sen myymistä. Yleistä on myös se, että testamenttiin määrätään leskelle asunnonvaihto-oikeus.

– Leskellä on siis oikeus muuttaa omakotitalosta esimerkiksi kerrostaloon, vaikka kuolleen puolison osuuden asunnosta omistaisikin kuolinpesä.

En vieläkään oikein hahmottanut mitä käytännön eroa tuolla on (jos unohdetaan lakitermi, jolla tuota kutsutaan). Ajatellaan lopputulosta.

Se yhteinen kämppä menee mielestäni yhäkin puolesta arvosta puolisolle, ja loput arvosta kuolleen perillisille. Millä nimellä tuota kutsutaan on varmaan yllä oikein, mutta lopputulos on kuitenkin tuo, eikö vaan? Jos kämpän arvo on 200000e, menee 100000e puolisolle, ja 100000e kuolleen perillisille.

Mikä olisi tosielämän esimerkki jostain, mikä olisi puolison omaisuutta niin, että se ei olisi avioliitossa käytännössä yhteistä omaisuutta, joka menee jakoon, jos toinen kuolee tai tulee avioero.

Ja sitten on näitä hallintaoikeuksia, jossa leskelle jää hallintaoikeus johonkin omaisuuteen ja saa käyttää sen tuottoja, mutta ei voi esimerkiksi myydä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ne menee naimisiin jotka ei halua mennä naimisiin. Muut ei mene naimisiin. Miten näin yksinkertaisesta asiasta pitää tehdä näin vaikea?

Tässä nyt yritetään pohtia niitä syitä MIKSI ei halua mennä naimisiin, vaikka roikottaa avoliitossa avopuolisoa, joka puolestaan haluaisi mennä naimisiin.

Syitä, motiiveja ja perusteluja haluttomuudelle. Syitä sille, miksi sitten haluaa avoliiton kautta avioliittoelämäntyyppsisiä etuja, jos ei halua sitoutua. Syitä sille miksi ei valitse samalla tavalla ajattelevaa kumppania, joka myöskään ei halua avioitua. Syitä sille miksi mahdollisesti lupailee avioliitosta haaveilevalle osapuolelle "sitten ehkä joskus" vaikka ei ole aikomustakaan. Jne

Yksinkertaistahan se tavallaan on, jos yksittäinen ihminen ei halua naimisiin. Sitten ei mene, piste. Sen sijaan on aina mielenkiintoista pohti syitä ja seurauksia, sitä miten ne yksinkertaiset päätökset vaikuttavat toiseen osapuoleen eli avopuolisoon sekä yleisesti ihmisten käytösmalleja ja sisäisiä motiiveja.

On myös mielenkiintoista miettiä motiivia omalle kommentillesi. Mitä ajattelit oman kommenttisi antavan tälle keskustelulle tai miksi edes avasit keskustelun, jonka aiheena pohtiminen ei edes kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne? 

Menisin.

Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?

Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.

Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.

Kysyttiin ilman sormusta 🙄

Ei muistakaan sopimusten allekirjoittamisista oteta koruja ja naimisiinmenohaluun ei pitäisi korut vaikuttaa.

Ja vastattiin. Mikä sormuksessa haittaa, sekö että on vaikeampi esittää sinkkua?

Meillä miehellä ei ole sormusta koska hän ei töissä vii sitä pitää, mulla on sormus kun mä voin. Jos joku sormus noin pelottaa, ei ole kypsä suhteeseen

Ei kyse ollut muusta kuin että olisitko valmis menemään naimisiin ilman sormusta. Aika harva tuntuu olevan reaktioista päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne? 

Menisin.

Entä ilman sormusta tai valokuvia tai prinsessapäivää?

Moni menee naimisiin maistaatissa, ilman kuvia ja prinsessapäiviä. Sormukset on, mutta miksi työssäkäyvällä ei sellaisia olisi, onhan muitakin koruja. Sormukset on hyvät koska kertovat ulospäinkin, että ei ole haku päällä.

Niin mekin. On ihan kaksi eri asiaa haluta naimisiin ja haluta häät.

Kysyttiin ilman sormusta 🙄

Ei muistakaan sopimusten allekirjoittamisista oteta koruja ja naimisiinmenohaluun ei pitäisi korut vaikuttaa.

Ja vastattiin. Mikä sormuksessa haittaa, sekö että on vaikeampi esittää sinkkua?

Meillä miehellä ei ole sormusta koska hän ei töissä vii sitä pitää, mulla on sormus kun mä voin. Jos joku sormus noin pelottaa, ei ole kypsä suhteeseen

Ei kyse ollut muusta kuin että olisitko valmis menemään naimisiin ilman sormusta. Aika harva tuntuu olevan reaktioista päätellen.

Reaktiot voivat olla myös reaktioita ihan vain tyhmiin kysymyksiin tai kommentteihin. Esimerkiksi voisin itse laittaa miinusta kommentille, vaikka en edes sormusta käytä. Ihan vain koska olettamus sormuksesta kynnyskysymyksenä on vain niin ala-arvoinen.

Kumpikin vaihtoehto on itse asiassa ihan älytön: se että joku haluaisi mennä naimisiin vain sormuksen takia tai se että joku ei mene naimisiin, koska luulee että on pakko pitää sormusta.