Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitosta eroaminen on miehille henkisesti raskaampaa kuin naisille.
Avioliiton aikana hankittu omaisuus menee puoliksi oli avioehtoa tai ei, ja ne vuodet ovat yleensä miehen elämän tuottavinta aikaa.Ei avioliittoa, ei eroa.
Ei avioliittoa ei omaisuuden ryöstöä.Millä ihmeen perusteella aviolitosta eroaminen on miehelle henkisesti raskaampaa? Entä avoliitto, onko se naiselle henkisesti raskaampaa? Kuulostat pösilöltä.
Millä perusteella? No jos yhtään olisit tutustunut aiheeseen, tai edes googlettanut, tietäisit että kaikki mittarit mitä on saatavilla, osoittavat että ero on raskaampaa miehille. Terveydestä, taloudesta, ongelmista, eniten kärsii miehet.
Eihän sellaista VOI mittaroida. Ja miten ihmeessä se avioliitto liittyy eron raskauteen, ei mitenkään. Miehet vaan tuppaavat "yllättymään" erosta kun ensin ovat olleet välinpitämättömiä puolisoa kohtaan vuosikausia.
Kyllä voi mittaroida, ja ota hei nyt ihan oikeasti se google tai duckduck käyttöön, sivistä itseäsi.
Kuule, näin maisterina kerron sinulle että uskon tieteelliseen tutkimukseen, en "noku minusta tuntuu että kärsin enemmän kuin naiset" -mutuun. Jos sellaista "sivisistystä" tarjoilet niin ei kiitos. Minä voisin väittää sinulle ihan päinvastaista jos haluaisin ja kerätä naisilta argumentteja miten kärsivät enemmän kuin miehet. Siinäpä sinulle olisi sitten tutkimus.
Ethän usko, koska ne kaikki kertoo saman tarinan. Minkä tietäisit, jos olisit tutustunut aiheeseen. Et ole tutustunut aiheeseen, etkä halua käyttää siihen edes 10min aikaa nyt, koska et halua tietoa joka on ristiriidassa tunteidesi kanssa.
Kyllä se on järki eikä tunteet mikä on tässä ristiriidassa sinun selitystesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle avioliitto on edelleen yksi iso kysymysmerkki, josta en tiedä tarpeeksi. Vähän kuin laittaisi nimen paperiin lukematta mihin sitoutuu. Sehän olisi vain typerää.
Luonnollisestikin puolisostaan välittävä mies (tai nainen) ottaa asioista selvää, jos asia tuntuu olevan toiselle tärkeä. Eikä vaan mitätöi toisen tunteita ja pyri pääsemään mahdollisimman helpolla. Oikeasti kaikkien vakavassa parisuhteessa olevien kannattaisi unohtaa omat ennakkoluulot puoleen tai toiseen ja perehtyä huolella mitä eroa avio- ja avoliitolla on ja miettiä kumpi olisi omaan tilanteeseen parempi ratkaisu. Ettei tulisi ikäviä yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Tietysti. Eihän siinä ole kysymys siitä, kumpi tienaa enemmän. Avioliitto on (tai tulisi olla) yhteinen projekti, elämä jota yhdessä eletään.
Itse asiassa naisen korkeammat tulot on yleensä ongelma vain miehille. Korkeastikoulutetuissa ja hyväpalkkaisissa naisissa on paljon sinkkuja juuri sen takia, että on niin paljon miehiä, joiden itsetunto ei kestä sitä että nainen tulee toimeen paremmin. Naisen ylennys on myös avioliitossa keskimäärin kriisin paikka - koska mies ei kestä sitä, jos nainen pärjää häntä paremmin. Naiselle tämä yleensä ei ole ongelma.
On muutenkin surullista, kuinka paljon on kommentteja naisen ahneudesta, kun puhutaan esim taloudellisesta turvasta puolison kuoleman jälkeen. Kuinka paljon sitä kumppania pitää inhota tai halveksua, että alkaa toivomaan hänellä olevan mahdollisimman tiukkaa ja vaikeaa kun hän jää leskeksi? Kenen ajatusmaailma voi olla sellainen, että oman kuolemansa jälkeen haluaa toisen voivan mahdollisimman huonosti? Kuka voi olla katkera esim leskeneläkkkeestä, jos puoliso kuolee? Hyvä tietysti että naisesta näin ajattelevat pysyisivät mahdollisimman yksin.
Kyllä itse ainakin toivoisin, että jos minä syystä tai toisesta menehtyisin äkillisesti, niin puolisollani ja lasteni isällä olisi taloudellisesti parempi olla. Ei tarvitsisi muuttaa pois kotoa tai kuoleman suremisen lisäksi painia vielä muissa ongelmissa ja taloudellisessa ahdingossa.
On näitä toisinkin päin. Kaveri oli vuosia suhteessa ja tekivät lapsia ja ostivat sen omakotitalon. Aina häistä tms. juttellessa kaveri piti jumalattoman saarnan, ettei halua naimisiin. Se on vanhoillinen instituutio. Vaikka monen mielestä lapset ja asuntolaina olivat tiukemmin yhteensitovia kuin avioliitto.
16 vuoden jälkeen tuli ero.
Parin vuoden jälkeen sitten tanssittiin häitä. Kaveri tajusi jälkeenpäin, että avioliiton vastustaminen olikin vain rakkaudettoman liiton selityksiä, nimenomaan itselleen. Nyt hän tuntee olevansa rakastunut ja saa vastarakkautta.
Sinänsä jännä, ettei avioliitolla loppupeleissä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sehän on laillinen sopimus yhdessäolosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, rehellisesti menisittekö naimisiin jos tienaisitte kaksi kertaa enemmän kuin miehenne?
Rehellisesti, menin.
Ysärillä. Mulla oli duunipaikka ja mies oli työkkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Jos on lapsia ja puoliso kuolee, niin eihän se puoliso peri kuollutta, vaan lapset. Oikeus asua yhteisessä asunnossa säilyy kyllä. Että sen suhteen en näkisi avioliitossa olevan hirveästi parempaa turvaa . Jos on iso talo, niin on yksin isot kulutkin että asunnon vaihto puolison kuoltua voi olla hyväkin idea.
Ja erosta taas: Ei kai kukaan tyhmä mene enää naimisiin ilman avioehtoa? Itse ainakin turvaan oman omaisuuteni ehdottomasti avioehdolla. Vaikka olisin köyhempi osapuoli naimisiin mennessä, voin olla eron hetkellä varakkaampi. Kyllä vituttais maksella ex-miehelle ositusta.
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa asettua miesten asemaan.
Mies joutuu maksamaan sormukset.
Mies joutuu maksamaan juhlat.
Mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle heti sillä hetkellä, kun nainen haluaa erota (ryöstää miehen).Mies ei hyödy avioliitosta. N21
Ja nainen joutuu antamaan puolet omaisuudestaan miehelle. Yhtälössä, jossa toisella on vähemmän varallisuutta, toinen jää saamapuolelle. Yleensä, jos on jo lapsia, omaisuus on pitkälti yhteistä.
Mutta käsittääkseni pitkästa avoliitostakin erotessa voi nykylain mukaan joutua maksamaan tasinkoa.
Itse en halunnut naimisiin, koska ei päästy yhteisymmärrykseen häistä. Minä olisin halunnut mennä naimisiin maistraatissa vain todistajien läsnäollessa (mikäli olisi naimisiin pitänyt mennä), mies olisi halunnut kirkkohäät ja juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään huonoa suhdetta ei ole pelastettu naimisiin menolla, eikä yksikään hyvä suhde ole muuttunut huonoksi sillä ettei olla menty naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on se, että jos kerta kokee avioliiton itselleen tärkeäksi, niin ennen sitä ei pidä ottaa yhteistä asuntolainaa tai tehdä lapsia. Tällä tavalla tuollaista tilannetta ei pääse ikinä edes syntymään ja voi siirtyä seuraavaan, jos toinen ei ole tähän valmis.
Tämä. Naiset on ehkä halunneet vain "hyvän miehen" tai edes "ok miehen", jonka kanssa perustaa perhe, ja mies tajuaa sen. Ehkä heillekin nämä naiset ovat "vain ok".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos on muksut ja talot jo yhdessä hankittu niin miksi se avioliittoon sitoutuminen ahdistaa? avioeron saa aina, lapsen vanhempia ollaan koko elämän ajan oltiin yhdessä tai eronneita.
Koska avioliitto on merkityksetön. Sillä on merkitystä vain jos sen solmii uskonnollisista syistä ja silloin kannattaa tässä tapauksessa (tai olisi kannattanut jo ajat sitten) pariskuntien käydä keskustelu mitä uskonto heidän elämässään merkkaa.
(Tai sitten toinen halua avioliiton siksi että on epävarma. Se kannattaa myös käsitellä koska tulee muuten aina rasittamaan suhdetta, myös siinä avioliitossa.)
Vastasin ettei halua koskaan naisimisiin sillä oma haluttomuuteni siihen ei ole riippuvainen puolisosta vaan viestini ensimmäisestä osasta.
Avioliitto on merkki sitoutumisesta. Jos se olisi yhdentekevää, mies ei vastustaisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä jonkinasteista laiskuutta tai ainakin lyhytnäköisyyttä, jos ei pitkässä parisuhteessa mieti että mites sitten jos toiselle sattuu jotain. Avoliitossa elävien kannattaisi miettiä testamenttiasiat ja tehdä esim terveydenhuoltoon ilmoitukset lähiomaisesta, avioliitossa nämä tulee ns itsekseen. Tiedän yhdenkin parin joka julisti kovaan ääneen että ei uskota avioliittoon instituutiona jne., kunnes noin nelikymppisenä ilmeisesti oma kuolevaisuus iski tajuntaan ja menivät kaikessa hiljaisuudessa naimisiin.
En oikein edes ymmärrä mitä tuolla "en usko avioliittoon instituutiona" tarkoitetaan, ei siis uskota, että puolisoiden välille kannattaa luoda juridinen sitoumus joka tekee heistä yhteiskunnan silmissä toistensa lähiomaiset, yhtä perhettä? Vai liittyykö se jotenkin ikuisten yhdessä pysymisen valojen vannomiseen "Jumalan kasvojen edessä", eli tosiaankin vanhahtavaan käsitykseen avioliitosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sillä naimisiin menemisellä muka saa? Minkä takia pitäis mennä naimisiin? Onko se sormus niin tärkeä vai?
Koko aviohomma on on todella vanhanaikaista.
Lesken asumisoikeuden. Avopuoliso kerää kimpsunsa ja lähtee, jos perikunta niin vaatii.
Naisen kannattaa hankkia asunto kokonaan omila varoilla ja omiin nimiin, saa sen avomiehenkin tarvittaessa häädettyä ulos.
Entä, jos se onkin se nainen, joka kuolla kupsahtaa?
Toki, tähänkin asiaan ratkaisu on testamentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on yksi tämmöinen perhe. Kuvittelin, etteivät he vaan ole jotenkin päätyneet menemään naimisiin, kunnes jossain häissä kyseinen nainen surullisena sanoi että kyllä hänkin naimisiin haluaisi mutta kun ei niin ei. Nämäkin on jo liki nelikymppisiä, lapsia kolme ja omakotitalo. En vaan kykene ymmärtämään mikä siinä on niin vaikeaa, mies ei ole edes eroperheestä vaan vanhempansa vaikuttavat onnellisilta aviossa vuosikymmenten jälkeenkin (tämä on aika yleinen perustelu mitä käytetään, koetaan että avioliitto jotenkin "pilaisi" suhteen). Tuttavapiirissä on juhlittu häitä eri tavoin, eli en usko että kyse olisi siitäkään, että mies kuvittelee häiden olevan aina iso ja kallis spektaakkeli.
Todennäköisesti se nainen odottaa mieheltä kosintaa ja mies ei saa aikaiseksi mennä sormuskaupoille, kun on muka niin kiire ja ei ehdi ja jaksa.
Vierailija kirjoitti:
tutulta kuulostaa. oon törmännyt mm. seuraavaan tapaukseen:
nainen ja mies asuvat avoliitossa ties kuinka monetta vuotta. nainen esittelee somessa itseään, kroppaansa, kotiaan ja lasta/lapsiaan. mieskin vilahtaa joskus kuvissa, mutta vain niin, ettei miehen kasvoja näy eikä mies ole tunnistettavissa. pariskuntakuvia ei mies anna julkaista. nainen on pahimmillaan jäänyt kotiin lapsen kanssa ja saa vähän lisätuloja somen kautta mainostamalla milloin mitäkin lapsiperheen tavaraa. mies käy töissä. miehellä ei ole aikomustakaan kosia naista, vaikka nainen sitä tahtoisi. jopa lapset ovat saaneet miehen sukunimen, oli miehelle ehdoton vaatimus.
monesti olen miettinyt, miksi tuo nainen katselee tuota tilannetta yhä. mies ei selvästi halua kosia eikä julkisesti olla naisen kanssa. lapsille piti kuitenkin saada isän sukunimi. jos itse olisin ollut naisen paikalla, niin olisin lasta nimetessä sanonut, että lapsi saa isän sukunimen, mikäli sama sukunimi tulee ensin avioliiton myötä itsellenikin.
No, en minäkään haluaisi näkyä puolison julkisessa somessa, etenkin kun käyttää sitä markkinointitarkoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa asettua miesten asemaan.
Mies joutuu maksamaan sormukset.
Mies joutuu maksamaan juhlat.
Mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle heti sillä hetkellä, kun nainen haluaa erota (ryöstää miehen).Itse maksoin vihkisormuksen, häitä ei juhlittu = 0 e miehelle kustannuksia. Ero tuli, mutta olin tehnyt rahaa yhteiseen pesään paljon
Anneli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle avioliitto on edelleen yksi iso kysymysmerkki, josta en tiedä tarpeeksi. Vähän kuin laittaisi nimen paperiin lukematta mihin sitoutuu. Sehän olisi vain typerää.
Luonnollisestikin puolisostaan välittävä mies (tai nainen) ottaa asioista selvää, jos asia tuntuu olevan toiselle tärkeä. Eikä vaan mitätöi toisen tunteita ja pyri pääsemään mahdollisimman helpolla. Oikeasti kaikkien vakavassa parisuhteessa olevien kannattaisi unohtaa omat ennakkoluulot puoleen tai toiseen ja perehtyä huolella mitä eroa avio- ja avoliitolla on ja miettiä kumpi olisi omaan tilanteeseen parempi ratkaisu. Ettei tulisi ikäviä yllätyksiä.
Moni nimenomaan haluaa vaan päästä helpolla. Ei jaksa mitään ylimääräisiä papereita tai lomakkeita, vaan elämä soljuu mukavasti, kun ei tarvitse vaivata päätään millään joutavalla.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kristittyjen ja muiden uskontokuntien paskaa ja tapa kontrolloida ihmisiä.
Maistraatti? Ei kitos, ei se valtiollekaan kuulu kenen tai keiden kanssa jaan elämäni.
Kyllä se on alunalkaen ollut ihan taloudellinen sopimus. Liitetään kaksi sukua yhteen avioliiton myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa asettua miesten asemaan.
Mies joutuu maksamaan sormukset.
Mies joutuu maksamaan juhlat.
Mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle heti sillä hetkellä, kun nainen haluaa erota (ryöstää miehen).Mies ei hyödy avioliitosta. N21
Ja nainen joutuu antamaan puolet omaisuudestaan miehelle. Yhtälössä, jossa toisella on vähemmän varallisuutta, toinen jää saamapuolelle. Yleensä, jos on jo lapsia, omaisuus on pitkälti yhteistä.
Mutta käsittääkseni pitkästa avoliitostakin erotessa voi nykylain mukaan joutua maksamaan tasinkoa.
Itse en halunnut naimisiin, koska ei päästy yhteisymmärrykseen häistä. Minä olisin halunnut mennä naimisiin maistraatissa vain todistajien läsnäollessa (mikäli olisi naimisiin pitänyt mennä), mies olisi halunnut kirkkohäät ja juhlat.
Siitä kiinni siiten ?
Ette varmaan muistakaan asioista pääse molempia tyydyttävään ratkaisuun
Anneli
Ziisös miten vanhanaikainen ajattelu. Naiset haluavat aina naimisiin😀 Avioliitto on merkki sitoutumisesta ja takaa sen😀