Lue keskustelun säännöt.
Onko sulle olemassa biisejä, joiden kuuleminen sattuu
14.02.2015 |
suuren tunnelatauksen takia? Eli tuntuu kidutukselta kuunnella sellaista alusta loppuun. Tiedostatko omasi kohdalla, mistä se tuska siinä oikeasti kumpuaa? Mulla on ainakin yksi tietty kappale, joka on ihan aina, jo nuorena, aiheuttanut voimakkaan tunneryöpyn jostain jännästä syystä johtuen, ja sitten sattuman kaupalla se aiheutti myöhemmin oikeasti tunnebookmarkin ihan omakohtaisesti ja hyvin vahvasti, ja se jäi. Ja se jäi ja jäi. En osaa poistaa sitä. Rakastan kappaletta, välillä siis haluaisin kuunnella sen tarkoin, mutta se vie aina liian synkkiin vesiin, vaikka jollekin toiselle se voi olla merkitykseltään tietenkin ihan toisenlainen.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei enää satu, mutta sattui. Nimittäin penskana vihasin biisiä "Pienenä tyttönä". Aikuiset pitivät sitä hauskana rallatuksena ja se oli pienimuotoinen radiohitti aikoinaan. Hihittelivät sanoille. Juttu vain oli niin, että niiden hihittelijöiden joukossa oli eräs sukulaismies, joka käytti minua hyväkseen. Oi niin mukava mies ja tuli hyvin juttuun lasten kanssa. Olin n. 5-6-vuotias. Muistan, et pohdin et juttu ei ole OK ja et setä oli omituinen, mut ehkä vika on minussa. Kun siinä laulussakin vähän silleen vihjattiin - näin minä ne laulun sanat koin.
Ehkä se biisin vihaaminen oli jopa pontimena sille, että sain tämän pedarin pois kimpustani melkoisen häijyillä tempuilla, mut aikuisille en kertonut mitään. Seuraus: äijä mustamaalasi minua ja sai koko suvun pitämään minua ilkeänä ja vaarallisena. No se ei oikeastaan paljoa hetkauttanut, mutta se hetkautti, et tajusin teininä, et eräs toinen sukulaistyttöni oli mitä todennäköisemmin joutunut "sijaisekseni". Ja ties kuinka monta muuta uhria oli ja on ollut. Sitä on ollut vaikeampi sulattaa.
Enää tuon biisin kuuleminen ei herätä sen kummempia tuntemuksia. Ehkä lievää surua.
Ja pliis, opettakaa lapsillenne, et ne kertovat heti, jos joku aikuinen tekee jotain epäsopivaa tai kummallista.
Dire Straitsia en kuuntele, kun edesmennyt faijani sitä kuuntelutti kaikki yöt läpeensä viikonloppuisin kavereilleen. Lapsena vaan maattiin sängyissämme ja "kuunneltiin sitä Bassoa!"
Terveisiä vaan tutuille. ;)
Passangerin let her go. Kälyni kuoli 23-vuotiaana syöpään ja löysin tuon biisin hänen spotifyn kansiosta "sielu lepää"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin jätetyksi ja surullisena menin aamulla töihin ja kuulin kauppakeskuksessa Toton African... it's gonna take a lot to drag me away from you..... :(
Menin moikkaamaan mummoani ja löysin hänet hengettömänä keittiön lattialta. Radio oli päällä ja just silloin soi Olavi Virran Eeva. Itken vieläkin, kun tuon biisin kuulen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 22:54"]
No eipä ole. Vaikka olisi miten menetykseen tai surulliseen hetkeen elämässä liittyvä, en osaa saada musiikista negatiivisia tunteita.
[/quote]
Ja tämän takia tulee alapeukkuja. Musiikki nyt vain sattuu olemaan paras tapa, jolla pääsen käsittelemään ne huonot tunteet pois.
Pariisin kevään Pyykkipäivä. Pitkään en pystynyt sitä kuuntelemaan naislaulajn aksentin takia, mutta yksi päivä sen kuulin, ja tajusin sen kertovan minusta ja poikaystävästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilpo Kaikkosen Terveiset sinne taivaaseen. Tulee aina pikkuveli mieleen, pikkuveli kuoli onnettomuudessa joka oli minun ja olosuhteiden aiheuttama. Pikkuveli pysyy aina pienenä koululaisena <3 Myös pmmp - pikkuveli aiheuttaa samanlaisen itkutulvan
Julliet Jonesin Sydän, cowboy tuo mieleeni isäni äkillisen kuoleman. Biisi sinänsä ei liity isääni, mutta kuuntelin sitä paljon niihin aikoihin ja se tuo mieleeni silloisen tunnetilan.
Mun rakkain ihminen kuoli ja hänelle tärkeä oli Jenni Vartiaisen biisi Suru on kunniavieras. Sitä hän soitteli kitaralla ja lauleskeli epävireessä ja nuotin vierestä mutta rakastin biisiä ja miestä. Me laitettiin tuo biisi hänen kuolinilmoitukseen koska hän oli sen ansainnut. En pysty kuuntelemaan tätä kappaletta ilman valtavaa ahdistavaa ikävää vaikka sitä rakastankin.