Lue keskustelun säännöt.
Oon 30-vuotias ja nyt en sitten enää haluakaan sitä lasta
22.11.2021 |
On vakityö, säästöjä, asunto ja auto. On biletetty, urheiltu ja matkustettu. Pitkä parisuhde ja avioliittoakin takana pari vuotta. Kuka vaan normaali varmasti tekis nyt ne lapset tähän, mutta ei. Mä en enää halua.
Ulkoisista puitteista huolimatta, koen että mä en oo hyvä ja kykenevä äiti. Ei musta oo siihen hommaan. Ei multa löydy sitä loputonta kärsivällisyyttä, emptiaa ja epäitsekkyyttä. En jaksa kuskata treeneihin ja auttaa läksyissä.
Mua huolettaa myös maailmanmeno. Ilmastohätätila, poliittiset levottomuudet ja jylläävä pandemia. Millainen maailma on kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä?
Lisäksi ollaan lopulta miehen kanssa aika yksin. Sukulaiset ja tuttavat asuu kaukana, ei heistä olisu apua lapsenhoidossa tai hätätilanteen sattuessa. Vanhat vanhempamme eivät ajelusi satoja kilometrejä tänne. Ystävät on kiireisiä joko omien seikkailujensa tai harrastuksiensa kanssa.
Ja työ! Työ on suhteellisen vaativaa asiantuntijatyötä, jossa aikataulut ovat hektisiä. Palaveri saatetaan kutsua koolle vaikka klo 20 arki-iltana ja reissu ilmoitetaan parin päivän varoajalla. Ei tää ole äidin työtä.
Oon jotenkin samalla pettynyt ja surullinen. Eniten ehkä harmittaa se, ettei kaikkea voi saada. Luulen et tässä tilanteessa ne on nyt mulla ne lapset, jota en voi tähän settiin saada.
Kommentit (39)
Sinun intuitio kertoo että ei kannata hankkia miehesi kanssa lapsia. Selvästi niitä haluat, mutta vaikutat olevan kovin yksin jos lapsen meinaat miehesi kanssa tehdä. Miehesi ei selvästi tule olemaan tasavertainen vanhempi. Lapsi on yhteinen projekti, mies vaikean paikan tullen siirtää vastuun sinulle.. " sinähän päätit haluta lapsen...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On äärimmäisen viisas päätös olla saamatta lapsia, jos ei kaipaa äitiyttä. Täällä - kuten sadoissa muissa maissa -
on aivan liikaa ’sattumalta’ ja ’vahingossa’ syntyneitä sellaisiin perheisiin, jossa he eivät voi hyvin.
Älä anna kenenkään painostaa!
Sanon vain sen verran, että töitä voi aina vaihtaa, ellet sitten ole täydellisessä unelmaduunissasi nyt. Itsekin tein tuon tyyppistä työtä ennen lapsia, ja tykkäsin, nyt teen rauhallista järjestötyötä 80 pros. työajalla ja tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain sen verran, että töitä voi aina vaihtaa, ellet sitten ole täydellisessä unelmaduunissasi nyt. Itsekin tein tuon tyyppistä työtä ennen lapsia, ja tykkäsin, nyt teen rauhallista järjestötyötä 80 pros. työajalla ja tykkään.
Kiva että se onnistui sinulle. Työn "vaihtaminen" on kuitenkin aina myös muiden ihmisten kuin sinun asiasi. Totta kai itse voi siihen vaikuttaa, mutta omassa tilanteessa kannattaa olla realistinen esim. alan työtilanteen, asuinpaikan jne suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole hankkinut mistään lapsia, mutta 4 niitä on siunaantunut aviomieheni kanssa. Kaikki tosi rakkaita. Aina ollut onnellinen raskausaika, kun ensijärkytyksestä olen toipunut.
Olen sinun kanssasi samaa ikäluokkaa, yhden lapsen äiti ja jonain päivänä haluaisin vielä lisääkin lapsia.
Tekstistäsi tulee tosiaan lukijanakin sellainen olo, että teillä on hyvä noin eikä kannata tehdä lasta.
Ei kaikkien tarvitse lisääntyä, on vain hyvä ettei kaikilla ole lapsia.
Elämässä on paljon muutakin kuin äitiys/isyys, ja sinulla kuulostaa olevan asiat hyvin joten keskity nauttimaan siitä mitä sinulla on!
Tämä hetki ja asiat mukavasti, mikäs siinä ollessa ja elellessä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin maassa on jo valmiiksi huostaanotettuja lapsia paljon. Jos vähänkään epäilyttää oma jaksaminen yms., niin kannattaa ihan suosiolla jättää väliin. Moni tajuaa tuon liian myöhään.
Ei lapsia aina hankita järjellisin perustein, vaan ehkä aika usein myös ihan biologisen vietin sanelemana. Ainakin omalla kohdalla ollut niin voimakas äitivietti, että toteutunut neljässä lapsessa, jotka nyt ovat mun elämän rakkaimmat olennot ja onnen lähde. Toki multa on mennyt heihin aika ja rahat, jotka olisin voinut käyttää muuhunkin. Jos sulta se biologinen vietti puuttuu ainakin nyt tällä hetkellä, niin älä turhia murehdi. Elä ja nauti. Sulla ja miehelläsi on varmasti paljon nähtävää ja koettavaa ilman niitä lapsiakin. Ja aikaahan sihen lapsentekoon on vielä tuossa iässä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain sen verran, että töitä voi aina vaihtaa, ellet sitten ole täydellisessä unelmaduunissasi nyt. Itsekin tein tuon tyyppistä työtä ennen lapsia, ja tykkäsin, nyt teen rauhallista järjestötyötä 80 pros. työajalla ja tykkään.
Kiva että se onnistui sinulle. Työn "vaihtaminen" on kuitenkin aina myös muiden ihmisten kuin sinun asiasi. Totta kai itse voi siihen vaikuttaa, mutta omassa tilanteessa kannattaa olla realistinen esim. alan työtilanteen, asuinpaikan jne suhteen.
Juuri näinhän se toki on. Tietysti ap voi myös saada muiden ihmisten päätösten takia potkut unelmatyöstään, ja silloin ehkä harmittaa jos lapsista on luovuttu VAIN työn takia.
Mutta kannattaa kuunnella sisintään, lapset eivät todellakaan ole mikään pakko!
Hyvä ettet synnytä lasta maailmaan jossa hän joutuisi ajamaan polkupyörällä treeneihin. Kukaan ei ansaitse tuollaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan hankkisi lapsia miehen kanssa joka kokee niiden olevan jotenkin enemmän äidin projekti. Paitsi jos olisin ihminen jolle äitiys riittää ainoaksi rooliksi. Kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä tarvitaan myös kaksi yhtä vastuullista vanhempaa, muutoin joko toinen joutuu ajamaan itsensä loppuun, tai sitten lasten tarpeista joudutaan joustamaan niin paljon etteivät ne enää täyty.
Itsellä on lapsia ja olin vähän vanhempi kuin sinä. Teen vaativia asiantuntijatöistä, mutta en todellakaan firmassa jossa ei ole mitään tolkkua ajankäytöstä. Ei puhettakaan, että laittaisin tikkua ristiin kahdeksalta illalla oli lapsia tai ei. Itsensä polttaa loppuun tuollaisessa paikassa ja firmasta tuskin tulee apua sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto kiittää jokaisesta syntymättömästä ihmisestä, niitä yli 4 000 000 000 jo liikaa. HYVÄ!!
Vierailija kirjoitti:
Haluan nukkua kun haluan ja niin pitkään kun haluan. Siksi en hanki lapsia.
Sama, kärsin muutenkin unettomuudesta niin vauva ajaisi minut varmaan psykoosin partaalle.
Kannattaa kuunnella sisäistä ääntään, sitä mitä todella haluat. Tekstisi kuulosti siltä, että sisimmässäsi et halua lapsia joko ollenkaan tai tähän parisuhteeseen, ja perustelet valintaasi toissijaisilla asioilla. Jos todella haluaisit lapsia, turvaverkottomuus tai hektinen työ eivät olisi esteenä. Niitä on toki hyvä pohtia ja ymmärtää realiteetit, mutta turvaverkkoja voi hyvällä palkalla tai vaivaa näkemällä kompensoida, työpaikkaa voi vaihtaa. Toinen asia on parisuhde. Kieltämättä puolisosi asenne kuulostaa siltä, että hänestä ei 100-prosenttista tukea saisi. Toisaalta jos lasta todella haluat, sen voit saada yksinkin. Toisaalta kuulen kirjoituksessani kaikuja omien 30+ ystävieni puheista, monia pelottaa vain muutos: uskallanko ottaa riskin ja harpata kohti tuntematonta, kun elämä tällaisenakin on mukavaa. Hyvä, että puntaroit lapsikysymystä tarkkaan. Kannattaa ottaa aikaa ja antaa ajatuksen kypsyä rauhassa. Päätitpä sitten suuntaan tai toiseen, se on merkityksellinen askel.
Haluan nukkua kun haluan ja niin pitkään kun haluan. Siksi en hanki työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nukkua kun haluan ja niin pitkään kun haluan. Siksi en hanki lapsia.
Sama, kärsin muutenkin unettomuudesta niin vauva ajaisi minut varmaan psykoosin partaalle.
Sukurasitteesi (=psykoositaipumus) takia onkin hyvä, jos jätät lisääntymättä.
Itse tein ja halusin nuorena, nyt yli 30v ja tällä elämänkokemuksella sanoisin varmaan ei, vaikka lapsia ei vielä olisikaan. Toisaalta kun olen saanut, niin ei tarvitse miettiä mitä jos ja millaista se olisi ollut. Nuorena olin myös fyysisesti ja henkisesti tosi paljon jaksavampi ja joustavampi kuin nyt.