Lue keskustelun säännöt.
Vauva syntyi – aloin inhoamaan perheemme lemmikkiä, mitä tehdä?
21.11.2021 |
Puolisollani oli lemmikki jo ennen kuin tapasimme (lajilla ei nyt tässä ole väliä, niin jätän mainitsematta). Yhteen muuttaessamme lemmikki tuli tietysti puolison mukana uuteen kotiimme. Parisuhteemme on kestänyt vuosia ja tänä aikana lemmikki on vanhentunut ja on jo iäkäs. Puolisolleni tuo lemmikki on todella tärkeä, minä olen suhtautunut melko neutraalisti. Lemmikki on ollut ihan okei, mutta siinä se. Lemmikkieläimet aiheena ei ole koskaan herättänyt suurempia intohimoja minussa, vaikka puolisoni onkin eläinrakas. Puoliso on hoitanut isomman osan lemmikkiin liittyvistä asioista, mikä on ollut meille molemmille luonnollinen jako minun vastatessa muista asioista. Olen kyllä huolehtinut arkirutiineista lemmikin kanssa puolison ollessa matkoilla ja asiat ovat sujuneet.
Perheeseemme syntyi aiemmin tänä vuonna vauva ja rehellisesti sanottuna olen alkanut inhoamaan lemmikkiä vauvan syntymän myötä. Lemmikki saa puolisoltani aivan yhtä paljon huomiota kuin aina ennenkin ja lemmikin tarpeista huolehditaan kuten aiemminkin. Lemmikin iän piikkiin laitettu käytös on vain pahentunut vauvan syntymän myötä. Lemmikki metelöi päivisin ja yöaikaan kymmeniä kertoja (ei metelöinyt näin ollessaan nuorempi). Asumme kolmiossa, jossa lemmikkiä ei ole mahdollista laittaa niin kauas, ettei metelöinti kuuluisi (metelöinti kuuluu koko asuntoon). Ärsyynnyn, kun lemmikki aloittaa aina metelöimisen, kun saamme herkkäunisen vauvan nukahtamaan ja vauva herää metelöintiin. Öisin herätään vauvan itkujen lisäksi lemmikin metelöintiin monta kertaa yössä. Päiväsaikaan pahimmillaan saa kuunnella vauvan itkua, jota säestää lemmikin kovaääninen metelöinti toisessa huoneessa. Lemmikki on myös alkanut sotkemaan enemmän ja ärsyttää siivota noita lemmikin sotkuja, kun aika menee kotitöissä ja haluan myös olla vauvan kanssa. Kaikenlaisia kikkoja on kokeiltu lemmikin käytökseen, mutta tuloksetta. Lemmikkiä on käytetty eläinlääkärillä parikin kertaa ja sairaudet on suljettu pois, lemmikki on lääkärin mukaan täysin terve. Puolisoni ei halua luopua lemmikistään ja kokee lemmikin käytöksen siedettävänä, kun taas minua rasittaa ihan suunnattomasti. Töihin lähtiessä huokaan, että pääsen tuosta lemmikistä työpäivän ajaksi eroon, vaikka puolisoa ja vauvaa onkin ikävä. Viikonloput ovat täyttä tuskaa, kun joudun kuuntelemaan lemmikin metelöimistä 24/7. Olen puhunut puolisolle ärtymyksestäni lemmikkiä kohtaan, mutta hän ei ymmärrä miksi lemmikin käytös häiritsee minua niin kovasti.
Viestini kuulostaa varmasti kummalliselta, mutta alan olla aivan loppu tuon metelöivän lemmikin kanssa. Miten tämän tilanteen kanssa jaksaisi? Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Älkää ehdottako eroa ratkaisuksi, en jätä puolisoa ja vauvaa.
M30
Kommentit (51)
Laiminlyömäänkö sitä eläintä olisi pitänyt alkaa vain siksi, että vauva syntyi? Puolisosi toimik oikein lukuunottamatta lemmikin sulkemista pois seurasta. Se ei ole ok, ja pahentaa vain eläimen häiriökäytöstä.
Sinua neuvoisin hankkimaan öiksi korvatulpat. Et sinä vauvaakaan hoida öisin kuitenkaan, mies kun olet. Päivisin voit käyttää vastamelukuulokkeita. Paras vaihtoehto olisi tietysti, että hankkisit oman asunnon. Puolisosi tuskin kaipaa mieslasta nurkkiin vinkumaan ja valittamaan vauvan ja lemmikin lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin aloittajaa naiseksi, kun kerta heräilee öisin vauvan kanssa. Eipä ollutkaan. Hanki siis korvatulpat tai tujummat suojakuulokkeet, niin saat nukuttua, kun vaimosi hoitaa laumaansa öisin. Hirveää, jos mies piilottaisi eläinvihansa ja tulisi sitten tehtyä lapsia tälle monsterille.
Kuulostat kylmältä ihmiseltä, sori vain. Onneksi ei ole tuollaista puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Luulin aloittajaa naiseksi, kun kerta heräilee öisin vauvan kanssa. Eipä ollutkaan. Hanki siis korvatulpat tai tujummat suojakuulokkeet, niin saat nukuttua, kun vaimosi hoitaa laumaansa öisin. Hirveää, jos mies piilottaisi eläinvihansa ja tulisi sitten tehtyä lapsia tälle monsterille.
No, aloittaja sanoi, että he heräävät öisin vauvan ja lemmikin metelöintiin, ei suinkaan, että hän herää vauvaa hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin aloittajaa naiseksi, kun kerta heräilee öisin vauvan kanssa. Eipä ollutkaan. Hanki siis korvatulpat tai tujummat suojakuulokkeet, niin saat nukuttua, kun vaimosi hoitaa laumaansa öisin. Hirveää, jos mies piilottaisi eläinvihansa ja tulisi sitten tehtyä lapsia tälle monsterille.
No, aloittaja sanoi, että he heräävät öisin vauvan ja lemmikin metelöintiin, ei suinkaan, että hän herää vauvaa hoitamaan.
Näin on. Meillä vaan mies ei ole niin avuton, että ei osaisi laittaa niitä korvatulppia, jos on herkkäunisempi yö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että kun jäi ärsyttämään ettet viitsi edes lajia kertoa. Siksi en viitsi itsekään paljastaa kuinka olen toiminut vastaavassa tilanteessa.
Minä olen nainen ja olin erittäin eläinrakas kunnes sain lapsia.
Meillä on koira ja katson häntä lähinnä hyödyn kannalta. +opettaa lapsille kuinka huolehtia ja rakastaa toista elävää olentoa, tulevaisuudessa tulee aika että lapset oppii surun käsittelyä koiran kuoleman myötä, syö lattialle pudonneen ruuan, vartio, pitää tuhoeläimet poissa ja tietenkin jos aiiivan pakonomainen hätä tulisi vaikka ydinsota tai jotain kamalaa niin koiran voisi syödä.
Meidän kulttuurimme on jotenkin outo nykyään ja eläimet on nostettu ykköseksi ja me koetaan valtavasti tunteita näiden eläinten kautta mikä on aika säälittävää.
Mutta Aluperäiselle. Kyllä se siitä, jossain vaiheessa tulet huomaamaan kuinka vauva ilahtuu ja tykkää lemmikistä. Sitten se lemmikin aiheuttama vaiva palkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni synnyttänyt nainen katselisi, jos miehen kissa tai koira käyttäytyisi samalla tavalla kuin ap:n? Eiköhän lähtisi musti tai mirri aika äkkiä johonkin eteenpäin.
Ei kovin moni, naiset on julmia monet.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja olin erittäin eläinrakas kunnes sain lapsia.
Meillä on koira ja katson häntä lähinnä hyödyn kannalta. +opettaa lapsille kuinka huolehtia ja rakastaa toista elävää olentoa, tulevaisuudessa tulee aika että lapset oppii surun käsittelyä koiran kuoleman myötä, syö lattialle pudonneen ruuan, vartio, pitää tuhoeläimet poissa ja tietenkin jos aiiivan pakonomainen hätä tulisi vaikka ydinsota tai jotain kamalaa niin koiran voisi syödä.
Meidän kulttuurimme on jotenkin outo nykyään ja eläimet on nostettu ykköseksi ja me koetaan valtavasti tunteita näiden eläinten kautta mikä on aika säälittävää.
Mutta Aluperäiselle. Kyllä se siitä, jossain vaiheessa tulet huomaamaan kuinka vauva ilahtuu ja tykkää lemmikistä. Sitten se lemmikin aiheuttama vaiva palkitsee.
Lemmikin rakastamisessa ei ole mitään sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos öisin perheessä metelöisi joku muu kuin lemmikki? Olisiko ok, jos vaikka vähän vanhempi lapsi, perheen toinen aikuinen tai dementoituva mummo huutelisi keskellä yötä ja pitäisi muita hereillä? Aika äkkiä kiikutettaisiin johonkin tutkimuksiin ja etsittäisiin joku (lääke)hoito. En usko, että ihmiseltä hyväksyttäisiin samaa käytöstä kuin lemmikiltä.
Kamala ihminen olet.