Lue keskustelun säännöt.
Vauva syntyi – aloin inhoamaan perheemme lemmikkiä, mitä tehdä?
21.11.2021 |
Puolisollani oli lemmikki jo ennen kuin tapasimme (lajilla ei nyt tässä ole väliä, niin jätän mainitsematta). Yhteen muuttaessamme lemmikki tuli tietysti puolison mukana uuteen kotiimme. Parisuhteemme on kestänyt vuosia ja tänä aikana lemmikki on vanhentunut ja on jo iäkäs. Puolisolleni tuo lemmikki on todella tärkeä, minä olen suhtautunut melko neutraalisti. Lemmikki on ollut ihan okei, mutta siinä se. Lemmikkieläimet aiheena ei ole koskaan herättänyt suurempia intohimoja minussa, vaikka puolisoni onkin eläinrakas. Puoliso on hoitanut isomman osan lemmikkiin liittyvistä asioista, mikä on ollut meille molemmille luonnollinen jako minun vastatessa muista asioista. Olen kyllä huolehtinut arkirutiineista lemmikin kanssa puolison ollessa matkoilla ja asiat ovat sujuneet.
Perheeseemme syntyi aiemmin tänä vuonna vauva ja rehellisesti sanottuna olen alkanut inhoamaan lemmikkiä vauvan syntymän myötä. Lemmikki saa puolisoltani aivan yhtä paljon huomiota kuin aina ennenkin ja lemmikin tarpeista huolehditaan kuten aiemminkin. Lemmikin iän piikkiin laitettu käytös on vain pahentunut vauvan syntymän myötä. Lemmikki metelöi päivisin ja yöaikaan kymmeniä kertoja (ei metelöinyt näin ollessaan nuorempi). Asumme kolmiossa, jossa lemmikkiä ei ole mahdollista laittaa niin kauas, ettei metelöinti kuuluisi (metelöinti kuuluu koko asuntoon). Ärsyynnyn, kun lemmikki aloittaa aina metelöimisen, kun saamme herkkäunisen vauvan nukahtamaan ja vauva herää metelöintiin. Öisin herätään vauvan itkujen lisäksi lemmikin metelöintiin monta kertaa yössä. Päiväsaikaan pahimmillaan saa kuunnella vauvan itkua, jota säestää lemmikin kovaääninen metelöinti toisessa huoneessa. Lemmikki on myös alkanut sotkemaan enemmän ja ärsyttää siivota noita lemmikin sotkuja, kun aika menee kotitöissä ja haluan myös olla vauvan kanssa. Kaikenlaisia kikkoja on kokeiltu lemmikin käytökseen, mutta tuloksetta. Lemmikkiä on käytetty eläinlääkärillä parikin kertaa ja sairaudet on suljettu pois, lemmikki on lääkärin mukaan täysin terve. Puolisoni ei halua luopua lemmikistään ja kokee lemmikin käytöksen siedettävänä, kun taas minua rasittaa ihan suunnattomasti. Töihin lähtiessä huokaan, että pääsen tuosta lemmikistä työpäivän ajaksi eroon, vaikka puolisoa ja vauvaa onkin ikävä. Viikonloput ovat täyttä tuskaa, kun joudun kuuntelemaan lemmikin metelöimistä 24/7. Olen puhunut puolisolle ärtymyksestäni lemmikkiä kohtaan, mutta hän ei ymmärrä miksi lemmikin käytös häiritsee minua niin kovasti.
Viestini kuulostaa varmasti kummalliselta, mutta alan olla aivan loppu tuon metelöivän lemmikin kanssa. Miten tämän tilanteen kanssa jaksaisi? Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Älkää ehdottako eroa ratkaisuksi, en jätä puolisoa ja vauvaa.
M30
Kommentit (51)
Kun ärsyttää, niin ärsyttää. Jopa sytkärin napsahdus parvekkeella ärsyttää kun ei itse tupakoi. Et pidä lemmikistä, siksi ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, kukaan mies ei kirjoita sun tavalla:D
aika tylysti tässä nyt tuomitaan ap. meillä on kissa ja voi että se ärsytti mua vauvavuoden aikana niin paljon. jatkuvasti oli vailla rapsutuksia, kun olin imetyksen takia kiinni vauvassa. kissaa ei voinut päästää enää makkariin nukkumaan, kun hyppäsi muuten vauvan pinnikseen heti silmän välttäessä. kissa oli siis aika pitkälti samanlainen kuin ennenkin, mutta minua se alkoi silti nyppiä. ymmärrän siis hyvin, että voi ärsyttää. mulla helpotti joskus reilun vuoden jälkeen ja kissa on nyt yhtä rakas kuin ennenkin ja tulee hyvin toimeen lapsen kanssa.
Tämä tuskin on tositarina, mutta liian paljon on ihmisiä jotka tuosta vain heivaavat ennen niin "rakkaan" lemmikkinsä pois alta, kun tulee lapsi. Jos tiedossa on, että niitä lapsia on tarkoitus tehdä parin vuoden aikana, niin miksi ottaa mitään eläintä siksi aikaa. Eräs puolituttukin otti kaksi koiraa ja vauva kun tuli niin ensin lähti toinen ja vähän ajan kuluttua toinen koira. Sitten somessa itkee miten raskasta oli antaa ne pois. Joo, niin varmaan olisivat edes yrittäneet, mutta kun oli liikaa vaivaa ja nyt on lapsi, niin korvikkeet joutaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne teidän kaikkien kannalta. Ei tuo lemmikkikään vaikuta voivan kovin hyvin käytöksen perusteella. Ikävä sanoa, mutta ei tuolle asialle oikein voi tehdä mitään, jos puoliso ei ole valmis luopumaan lemmikistään. Ehkä ei auta kuin odottaa.
Sitä jäin miettimään, ymmärtääkö puolisosi ihan täysin kuinka paljon tilanne sinua rasittaa? Ystävälläni on koira, joka kokoajan pyörii jaloissa, haukkuu paljon, hyppii ihmisiä vasten ja näykkii. Ystävästäni koiransa käytös on normaalia ja suloista, minä olen vähän eri mieltä mutta eipähän ole minun koirani.
Ai että noita kuvailemasi kaltaisia koiria, kissoja yms! Omistaja ei ikinä tajua jos oma pörröhäntä on muiden silmissä hirveä riiviö, kun itselle se on niin ihana!<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aasiko se siellä on jos niin metelöi. Niillä on kyllä kova ääni.
Kysyisin, että Miksi ihmeessä se lemmikki on eri huoneessa? Sitähän se protestoi, jos te nyt olette sen vauvan jälkeen sulkeneet laumasta erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aasiko se siellä on jos niin metelöi. Niillä on kyllä kova ääni.
Kysyisin, että Miksi ihmeessä se lemmikki on eri huoneessa? Sitähän se protestoi, jos te nyt olette sen vauvan jälkeen sulkeneet laumasta erilleen.
kaikkia eläimiä ei voi laittaa vauvan kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, vaikka vanhemmat nukkuisi huoneessa myös. koira harvemmin kiipeää lapsen sänkyyn, kissalle pinnasänky on houkutteleva nukkumapaikka. ja jos nukkuvat perhepedissä niin äkkiä tulee ahdasta jos koko kööri on yhdessä sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan karsean kuuloinen tilanne. Sopikaa että laitatte vaikka pari viikonloppua kuussa lemmieläinhoitolaan. Vaadit tätä painokkaasti puolisoltasi, jotta mielenterveytesi kestää ja saat joskus olla ilman ulisevaa koiraa (?). Kyllä perheessä täytyy ottaa huomioon se, että kaikilla on mahdollisuus lepoon, etenkin muutenkin kuormittavana vauvavuotena.
Voihan se olla että puolisokin tajuaa, kuinka kaipaa rauhallisia hetkiä, ja suostuu etsimään lemmikille vanhuuskodin, jossa sen ei tarvitsisi olla noin stressaantunut.
Lemmikin takia ei kannata kenenkään menettää mielenterveyttään. Älkää silti kissakoiraihmiset suotta kiskaisko hernettä niin syvälle tästä. Kukaan eläin ei minun huushollissani tule hylätyksi, koska ei tule tänne alun alkaenkaan.
Ymmärrän Sua. Mulla meni täysin mielenkiinto lemmikeihin kun olen saanut lapsia. Ennen olin todella eläinrakas, nykyään ei kyllä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan karsean kuuloinen tilanne. Sopikaa että laitatte vaikka pari viikonloppua kuussa lemmieläinhoitolaan. Vaadit tätä painokkaasti puolisoltasi, jotta mielenterveytesi kestää ja saat joskus olla ilman ulisevaa koiraa (?). Kyllä perheessä täytyy ottaa huomioon se, että kaikilla on mahdollisuus lepoon, etenkin muutenkin kuormittavana vauvavuotena.
Voihan se olla että puolisokin tajuaa, kuinka kaipaa rauhallisia hetkiä, ja suostuu etsimään lemmikille vanhuuskodin, jossa sen ei tarvitsisi olla noin stressaantunut.
Lemmikin takia ei kannata kenenkään menettää mielenterveyttään. Älkää silti kissakoiraihmiset suotta kiskaisko hernettä niin syvälle tästä. Kukaan eläin ei minun huushollissani tule hylätyksi, koska ei tule tänne alun alkaenkaan.
Aika moni lemmikki stressaantuis vaan entisestään, jos joutuisi välillä pois kotoa vieraaseen paikkaan hoitoon. Meillä kissa oireilee tuollaisia mummolakeikkoja pitkään, joten viedään hoitoon vain pari kertaa vuodessa kun on matkojen takia pakko.
Olisi helpompaa jos mainitsisi lemmikin lajin. Tulee mieleen että kyseessä on lintu (metelöinti, arkirutiinit, toiseen huoneeseen laitto) tai kissa (kuvauksessa ei mitään koiran ulkoiluttamisia jne.) Ei kai tuossa ole muuta kuin odottaa lemmikin kuolemaa tai antaa se pois, ja ainakin olla ottamatta uusia jos ne saavat noin tylyn kohtelun perheenjäsenenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko korvatulpat sinua nukkumaan paremmin eläimen ja lapsen äänistä huolimatta? Kun saat levättyä, niin hermo kestää paremmin lemmikkiä.
Voitte sopia puolison kanssa esim. Että hän menee illalla ajoissa nukkumaan ja sinä huolehdit vauvan ja eläimen tarpeet. Puolilta öin tulet nukkumaan tulpat korvissa ja saat nukkua rauhassa lopputyön, kun vaimo hoitaa "melutilanteet".
Vierailija kirjoitti:
Koira vai kissa?
Mitä väliä tällä on?
Palstalta ei kannata kuvitella löytävänsä ymmärrystä, jos ei rakasta eläimiä yli kaiken ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira vai kissa?
Mitä väliä tällä on?
No olisikohan että eri lajit tuottaa eri ääniä ihan eri syistä. Stressikoira voi haukkua kun on erotettu laumasta (en usko että kyseessä on koira), stressikissa repii verhot ja mouruaa kun vanhuusreuma sattuu, stressilintu huutaa kun talossa on uusi ihminen ja uuteen huoneeseen laitettuun häkkiin osuu auringonvalo huonosti, stressifretti rämistelee jostain frettisyistä jne.
Vähän vaikea miettiä mahdollisia ratkaisuja kun ei voi tiedä onko kyseessä lintu vai lentokone.
Onhan kumppanillesi selvää, että tämä tulee olemaan viimeinen lemmikkinne? Uutta ei pidä ottaa, jos asenne edelliseen on kuvailemasi kaltainen. Meinaan vain, että useimmiten eläinrakas ihminen haluaa jossain vaiheessa edellisen mentyä ”toistaa virheensä”.
Kannattaa keskustella asia selväksi, ettei jonain päivänä kotona odota yllätys.
Jopa teille on sattunut ärsyttävän metelöivä kultakala. Vai ehkä siili? Aasi? Sammakko? Vuohi?
Lemmikki lienee koira tai kissa. Onneksi et kertonut kumpi, niin vaimo ei yhtään arvaa, että kirjoittelet täällä...
Mahtaa olla piiitkä kuiva ja hiljainen kausi edessä. Onneksi lemmikki hoitaa ainakin sen äänen huusholliin.
Koira vai kissa?