Opettajien työaika

tällä hetkellä viikkotunteja tulee n. 50h (joulunalusaika arviointeineen, arviointikeskustelut jne., juhlaohjelman valmistelu + muut erikoisjutut).

Normaalisti ehkä 25h (opetusvelvollisuus) + 10-12h viikottain (= tuntien ja materiaalien valmistelu, kokeiden tekeminen ja korjaaminen, normaali wilmatyö),  tosin tuohon en ole laskenut opekokouksia (joka kolmas viikko 2h), vanhempainvartteja (25 x 40min lukuvuodessa), muita palavereja (näitä ehkä pari tuntia viikossa keskimäärin).

Esimerkiksi viime viikolla opetustunteja oli kaksi vähemmän kuin ap:llä, mutta esseiden, portfolioiden ynnä muiden tekstien korjaamisesta, kokouksista, seuraavan jakson kurssien suunnittelusta, opetussuunnitelmatyöstä  ynnä muusta kertyi kyllä niin paljon työtä, että viikonloppunakin oli jatkettava. Ei se mitään, pidän työstäni. Valitessani sen, tiesin, mitä tein ja mitä sain. 

Opetusta 27h/vko, työpaikalla olen päivittäin 8-15 (=35h/vko), lisäksi keskimäärin 10h/vko. Eli opetuksen ulkopuolista työtä 18h viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Opetusta 27h/vko, työpaikalla olen päivittäin 8-15 (=35h/vko), lisäksi keskimäärin 10h/vko. Eli opetuksen ulkopuolista työtä 18h viikossa.

Tarkemmin työmäärä kotona on 10-15h viikossa. Riippuen paljolti kuinka haktinen vaihe meneillään. Nyt ollut vähän rennompi kausi, niin vähemmän ollut hommaa.

"Pääseekö missään muussa hommassa yhtä helpolla/vähällä kuin opettajana?"

"Ei pääse. 

Lisäksi opettajat ovat likipitäen ainoa ammattikunta, jonka työn tuloksia ei mitenkään seurata eikä aseteta minkäänlaisia tavoitteita. "

Siitä vaan opettajaksi, itsellä takana yht. 23 vuotta koulunpenkillä plus hankittu vuosien työkokemus alalta eri työnantajien palveluksessa plus pedagogisen pätevyyden ja näyttötutkintomestarin tutkinnon hankkiminen plus itse hankittu erityisosaaminen. Tällä taustalla pääsin toisen asteen oppilaitokseen esiintyväksi taiteilijaksi.

"työn tuloksia ei mitenkään seurata"  oletkohan Stubbille sukua??

Opettajien työn tuloksia mitataan oppilaiden valmistumisella, kurssien suorittamisella, keskeyttämisillä ja koulujen kesinäisessä kilpailussa hakijamäärällä ja oppilasaineksen laadulla. Kannustavana tekijänä on rahoituksen jatkuva supistaminen vaatimusten samaan aikaan kasvaessa, tässäkin oppilaitoksessa on menossa kolmannet YT:t kolmen vuoden aikana. Helvetin hienoa kehittää omaa työtään kun ei tiedä tekeekö sitä enää vuoden päästä.

"eikä aseteta minkäänlaisia tavoitteita"

Täyttä paskaa tämäkin. Lähes vuosittain muuttuvissa opetussuunnitelmissa kerrotaan varsin tarkkaan mitä kaikkea hienoa ja uutta pitää opettaa ja mitä oppilaiden tulee osata. Tämä kun suhteutetaan peruskoulusta ulos työnnettyihin oppilaisiin, jotka hädin tuskin osaavat nimensä kirjoittaa niin haastetta riittää. Rehtorimme, joka ei itse ole opettanut toisella asteella päivääkään, puhuu hienosti laatujärjestelmästä ja koulutuksen laadun parantamisesta ja strategioista silloin kun ei politikoi tai lentele maailmalla.

Eniten tässä työssä vituttaa kuitenkin ne asennevammaiset oppilaat, jotka ovat paljon poissa, eivät tee töitä ja häiritsevät muitakin. Pahimmillaan tällainen oppilas hakeutuu keskeyttämisen jälkeen toiselle linjalle ja sama sähläys alkaa taas.

Tällaisen oppilaan paapominen teettää pahimmillaan luokanvalvojalla ja muilla opettajilla, opolla ja kuraattorilla töitä kymmeniä kertoja enemmän kuin normaalioppilaan.

Kotiin yhteyttä ottaessa törmää joskus vanhempiin, joita asia ei tunnu huolettavan tai kiinnostavan. Sääliksi käy sellaista oppilasta, jolla asennevamma kulkee suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äidinkielen opettaja. Opetustunteja minulla on keskimäärin 22 (2 seiskaluokkaa, 2 kasiluokkaa, 2 ysiluokkaa, 2 valinnaisainetuntia). Työtä teen kokonaisuudessaan keskimäärin 50 tuntia viikossa sisältäen siis ihan kaiken, suunnittelun, arvioinnin, korjaamiset, kokoukset, Wilman, paperityöt.

Paperitehtaiden ja muidenkin alojen ihmisten kannattaisi muistaa, että opettajalla ei ole työaikavelvoitetta, siispä opettajalla ei ole myöskään mahdollisuutta ylityökorvaukseen. Palkka korvaa 40 tunnin työpanoksen viikossa, vaikka todellinen työtuntimäärä olisi kaksinkertainen. Kuhunkin oppiaineeseen liittyy kyllä minimiopetusmäärä, ja jos tämä oppituntimäärä ylittyy (esim. äikässä minimimäärä on 18 tuntia viikossa), näistä ylimääräisistä opetustunneista maksetaan sitten ylituntipalkkio (minulla siis peruspalkan päälle 4 ylituntipalkkiota). Se, miten todellisuudessa tekee työtä oppituntien ulkopuolella, ei näy palkassa mitenkään.

Koska opettajilla ei ole työhuonetta, heidän odotetaan tekevän osan työstä kotonaan tai muualla koulun ulkopuolella, mikä tarkoittaa ainakin perheellisellä usein sitä, että työtä jatketaan muutaman tunnin ajan sitten, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tämä on siis sekä TES:issä että verotuksessa huomioitu.

Vai ei saa ylityökorvausta??? Mitä korvausta se sitten on, jos esim. seuraavat tehtävät korvataan

- säestät joulujuhlat

- olet kiva-koulu yhteyshenkilö

- pidät ylimääräisen tunnin (ylitunnin)

- sijaistat oman luokkasi lisäksi naapuriluokkaa

Normaali työssä teet kaiken mitä esimies sanoo eikä siitä palkka nouse. Koitat vaan tehdä nopeasti ja tehokkaasti.

Tosi monella opella on "ylitunteja". Minusta se kuvaa juuri sitä, että jaksamista on yli oman opetuksen. Itse lastentarhanopena en voisi kuvitella olevani puoltakaan tuntia työpaikalla pidempään, niin poikki olen työpäivän päälle.

Erityisluokanopettaja alakoulun yhdysluokka 1-2+ neljän luokan osa-aikainen erityisopetus. Opetusvelvollisuus 21, mutta oppitunteja 27. Olen aivan loppu. Yt aika ei todellakaan riitä mihinkään. Työpaikalla olen joka päivä 8-15/16. Sen lisäksi jatkan kotona hommia iltaisin. Paperihommiin ja erilaisiin oppilaspalavereihin, verkostoihin, monialaisiin tiimipalavereihin ja vanhempaintapaamisiin menee aivan kohtuuttomasti aikaa. Myös suunnittelu vie tosi paljon voimia, koska oppilaat todella eri tasoisia ja kokeita joutuu tekemään erilaisia ja oppilaiden opetusta eriyttää todella paljon. Yritän olla kuitenkin valittamatta, sillä rakastan työtani vaikka tällä hetkellä se kuormittaakin äärirajoille.

Olen tehnyt oikeasti montaa työtä, ihmissuhdetyötäkin, mutta mikään ei vedä vertoja opetustyölle kuormittavuudessa per tunti. Tottakai lyhyemmät päivät kompensoi sitä kuormitusta, mutta oikeasti kukaan ei jaksa opettaa kahdeksaa tai seitsemää tuntia päivässä. Jos se olisikin vain pelkkiä hankalia asiakkaita, mutta kun sen hankalan asiakkaan rinnalla on yli 20 muuta, joita pitää samaan aikaan neuvoa ja opastaa. Pelkästään ryhmänhallinta yksin on todella haastavaa. Sitä voi esimerkiksi miettiä, että keväällä eskarissa on se 2-3 hoitajaa ryhmässä ja toiminta vapaata. Sitten simpsalapim 2,5kk myöhemmin samoja lapsia tungetaan pahimmillaan se 25 luokkaan ja yhden aikuisen pitää saada ne tekemään oikeita töitä.

Minustakin asiaa kuvaa kokonaisvaltaisuus. Esimerkiksi eilen olin töissä 5,5 tuntia, josta opetin vain neljä ja yhden tunnin oli opekokous, noin 30 minuuttia sommittelin jouluseinää. Illalla katsoin täksi päiväksi tunnit (noin tunti) ja päälle vastasin kahteen Wilma-viestiin ja laitin yhteisviesitin kaikille vanhemmille. Lisäksi vastasin erkan kyselyyn. Mutta neljän tunnin opetuspäivät ei tietenkään ole jokapäiväisiä, koska opetusta on kuitenkin 25 h/vko. Tänään sitten olikin opetusta 8-14, josta ensimmäinen tauko kahdentoista välitunnilla. Eka pitkä välkkä meni jäähallilta palatessa lasten kanssa ja ehdin pitää noin 2 minuuttia taukoa ennen kuin kello soitti. Klo 11 olin ulkovalvonnassa ja klo 12 sain sitten yhden vapaan välitunnin. Klo 13 taas olin välitunnin luokassa tarkastamassa vihkoja. Kotiin lähdin heti kahden jälkeen ja äsken kävin Wilmassa merkkaamassa poissaolot, yhden läksyunohduksen ja vastasin vanhemman läksykyselyyn. Tunnit on vielä valmistelematta. Ai niin, 7:30 vastasin aamulla vanhemman soittoon poissaolosta siinä samalla, kun talutin omaani perhepäivähoitajalle. Työ on oikeasti todella kokonaisvaltaista. Rakastan työtäni, mutta se kuormittaa kyllä urakalla ja työaika on venyvä. Jotkut opet on koululla klo 7 ja lähtee klo 15, mutta itse olen koululla aikalailla minimit. Vastaavasti teen kotona joka ilta töitä pariin otteeseen. Mulle sopii paremmin tää. Koen, että olen palkkani ansainnut. Sitä paitsi olen taas joululoman työtön, mutta sama työ jatkuu 7.1. Ja luonnollisesti kesällä taas työtön....

No mähän olen maailman tehottomin ihminen, mutta nukun arkisin 2-4 tuntia vuorokaudessa ja loput ajat "teen työtä". Enimmäkseen tietysti vaan torkun ja roikun somessa.... Mutta olen koululla joka päivä klo 8-22, käyn nukuttamassa lapseni, nukun hetken nuorimmaisen vieressä ja sitten teen taas töitä koko loppuyön muutamaa torkkua lukuun ottamatta.

Ihmissuhdetyössäkin haasteellisia asiakkaita voi olla paikasta riippuen 10-30 hlöä , 8h/päivä.

Ihme juttuja. Opettajissa kuten muittenkin ammattien tyypeissä on kaikenlaista kansaa. Ahkeraa, laiskaa, huonoa, hyvää.. pätevä voi olla huonompi kuin epäpätevä ja laiska parempi ope kuin ahkera. Ja toisinpäin. Ihmissuhdetyötä ennen kaikkea, työhön käytetyt tunnit kertovat melko vähäń.

Se on kumma mitä aggressiota tämä työ joissain aiheuttaa. Ja kuinka sitten oikein korostetaan kuinka rankkaa työ on (onhan se, olen opettaja itsekin). Koittakaa kaikki muistaa, että se ei tee muista töistä vähemmän rankkoja. Eiköhän iso osa ihmisistä ole väsyneitä työpäivän jälkeen.

Mulla on kiva ja hauska työ. Kivoja oppilaita, kivat koĺlegat. En ole yliväsynyt ollenkaan. T. Yläkoulun erkkaope.

Opetan 32h viikossa lukiota ja yläkoulua (2 oppiainetta). Toisessa aineesta tutkimus menee sellaista vauhtia eteenpäin, ettei samoja tuntimateriaaleja voi käyttää kuin juuri ja juuri kaksi vuotta. Olen koululla 8.30-17.00 ja jatkan töitä kotona vielä 2-3 tuntia. Perjantaisin yritän pitää vapaata. Viikonloppuisin teen 5-7 h vielä kokeiden korjauksia, tuntien suunnitteluja jne. Oppiaineissani ei ole mitään valmiita kokeita ja opettajien materiaalit ovat niin huonot, etten pysty niitä käyttämään.

Nyt klo 20.53 käyn tekemään lukiolaisille harjoitustehtävää, jolla treenataan sähköisten ylioppilaskirjoitusten ohjelmistoja.