Nainen 40-50 vuotta: jos eroaisit, haluaisitko enää parisuhdetta?

Todennäköisesti eroammekin kun lapset ovat omillaan. Molemmat varmaan muutamme sillon pois tältä paikkakunnalta, omiin suuntiimme.

Itse en halua enää koskaan asia yhdessä kenenkään kanssa, haaveilen jo ihan omasta kodista jossa saan elää rauhassa tekemättä kompromisseja. Johonkin aikuisten ihmisten suhteeseen voisin lähteä jos sellainen olisi syntyäkseen. Sellaiseen jossa voitaisiin viettää aikaa yhdessä ja kokea läheisyyttä, mutta pystyttäisiin elämään myös omaa elämää.

Mietin että jos eroaisin, ottaisin nuoremman rakastajan, mutta ei enää ikinä saman katon alle miehen kanssa. Toki helppo puhua, mutta näin ajattelen. N52

En jaksa enää edes ajatella asiaa. N50

Haluaisin miehen, jolla olisi koira tai kissa. Sellaista miestä ei ole vielä ollut. Ajatus olisi ihana. Koirallinen mies olisi hiukan kiinnostavampi, koska voisimme sitten ulkoilla kaikki yhdessä. Lapsia en huusholliimme enää kaipaisi. Paitsi tietenkin kyläilisivät. Lapsenlapset yöpyisivät välillä. Tällaisia ajatuksia. En näe eläväni ilman parisuhdetta. Olen parisuhdeihminen.

En.

Yhdessä erikseen -suhde.

Tuskin löytäisi ketään sopivaa ja tuskin ketään huolisikaan ainakaan saman katon alle asumaan.

En usko. Yksin eläisin ja päättäisin omasta elämästäni.

Vaikeasta parisuhteesta nyt eroamassa. Vuosikausien helvetti pian ohi. Olen niin väsynyt henkisesti, että tästä toipumiseen menee aikaa. Ei ole ensimmäisenä mielessä uusi parisuhde saman katon alla. Myöhemmin uusi rakkaus voisi tulla elämääni. Nyt aion nauttia yksin olosta ilman pelkoa juopon miehen jatkuvasta raivoamisesta vierellä. Elämää osaa arvostaa ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasta parisuhteesta nyt eroamassa. Vuosikausien helvetti pian ohi. Olen niin väsynyt henkisesti, että tästä toipumiseen menee aikaa. Ei ole ensimmäisenä mielessä uusi parisuhde saman katon alla. Myöhemmin uusi rakkaus voisi tulla elämääni. Nyt aion nauttia yksin olosta ilman pelkoa juopon miehen jatkuvasta raivoamisesta vierellä. Elämää osaa arvostaa ihan eri tavalla.

Koskettavasti kirjoitit. Siunausta sinulle ja voimia jatkoon.

Olen eronnut, ja kyllä jonkin tasoisen parisuhteen haluaisin. Haluaisinko asua yhdessä jonkun kanssa - en tiedä. Mutta kaipaan kyllä läheisyyttä ja sellaista ystävyyttä, mitä parisuhde tuo (kaveri-ystävyydet on ihan eri asia).

Haluaisin varmaan ennen pitkää, mutta ehkä aika eri pelisäännöillä. Tarkoittaen lähinnä, että enemmän omaa aikaa ja tilaa. Voitaisiin molemmat asua omissa asunnoissamme ja viettää yhdessä laatuaikaa.

Luultavasti haluaisin, mutta vapaamman sillä tavalla että en usko että muuttaisin kokonaan yhteen tai sekoittaisin omaisuutta enää.

Olen onnellisesti naimisissa mutta koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu.

N42

En ainakaan perinteistä suhdetta. Eikä tarvitse välttämättä yhdessäkään asua. 

En usko. En usko että haluaisin. En usko että löytäisin/saisin vaikka haluaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Sama ajatus kuin muilla: ei enää yhteenmuuttoa. Siinä vaan ei nainen saa muuta kuin riesan. 

n48

Heh, onhan noista toki riesaa. Mutta iloa enemmän. Itse erosin 43 v ja menin uudelleen avioon ollessani 47. Siis eri mies.

Valikoima on rajallinen tässä iässä, niin paljon päihde ja mt ongelmia. Löysin kuitenkin mieluisen.

Jos tästä tulee ero, niin kyllä haluaisin edelleenkin sitten uuden. Ja yhteenmuutto kyllä kuuluisi suunnitelmiin, en halua kevyt suhdetta. Ymmärrän toki heitä jotka haluavat. Itse nuorena tarpeeksi biletin ja kohelsin, ei kiinnosta enää mikään miesringin pito.

Mahdollisesti seurustelusuhteen mutta ehdottomasti omilla kodeilla haluaisin siihen asti kun lapset itsenäistyvät ja muuttavat pois kotia.

Lapset nyt 11 v. ja 14 v. Samoin toivoisin nykyisen puolison mahdollisen eron sattuessa panostavan lapsiimme ja toimivan samoin.

Mitään uusioperhekuvioita ei kiitos.

Ikä 46 v. Ja taloudellinen asema on kohtuullinen eli maksettu okt ja työ, josta jää säästöön rahaa 400e per kk. Taloudellinen tilanne mahdollistaisi sen.

En uusperhettä ainakaan. Omissa kodeissa asuen sopii.

n39v, 2 lasta

Mikähän siinä muuten on että kun vastaavia kyselyitä tehdään sinkkupalstoilla, paljon useammin tuntuu miehet pitävän ainoana oikeana parisuhteena sitä missä asutaan yhdessä, tai vähintään sitä pitäisi suunnitella jo aika alussa.

Olen nyt ollut vähän aikaa sinkku, mutta varmasti tulen vielä olemaan suhteessa - mahdollisesti usemmassakin, koska minulle sopii henkilöstä riippuen kevytsuhde tai vakavampi suhde. Kevytsuhde, jos en ole niin ihastunut, ja vakavampi suhde, jos olen oikeasti rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti eroammekin kun lapset ovat omillaan. Molemmat varmaan muutamme sillon pois tältä paikkakunnalta, omiin suuntiimme.

Itse en halua enää koskaan asia yhdessä kenenkään kanssa, haaveilen jo ihan omasta kodista jossa saan elää rauhassa tekemättä kompromisseja. Johonkin aikuisten ihmisten suhteeseen voisin lähteä jos sellainen olisi syntyäkseen. Sellaiseen jossa voitaisiin viettää aikaa yhdessä ja kokea läheisyyttä, mutta pystyttäisiin elämään myös omaa elämää.

Voisitko kertoa lisää? Kuulostaa hieman omituiselta että haluat olla rauhassa ilman kompromisseja, mutta aikuisten ihmisten suhde kelpaisi. Mitä aikuinen suhde on muuta kuin kompromisseja? Vai tarkoitatko nimenomaan tuota asumiskuviota?