Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni, tuleva kouluampuja?
12.02.2015 |
En pysty puhumaan tästä aiheesta leimaantumisen pelossa kenellekään, joten puran nyt asiat tähän. Toivon asiallisia, rakentavia kommentteja. Kuinka voisin auttaa poikaani?
Hän on 8-vuotias. Hän on aina ollut levottomampi ja jotenkin lapsellisempi kuin 6-vuotias pikkusiskonsa, joka on ollut ns. helppo lapsi. Poika on ollut pienestä asti väkivaltainen. Minä ja mieheni emme ole koskaan kurittaneet häntä fyysisesti, joten ihmettelen, mistä hän on oppinut lyömään.
Kun hän on läsnä, en uskalla esimerkiksi sohvalla maatessa rentoutua, koska hän saattaa alkaa leikkiä niin, että lyö minua vatsaan. Hänellä on todella kovat otteet. Ilmeisesti lyöminen etc. on hänen mielestään kivaa, koska silloin hän saa huomiota. Ihmettelen vaan, miksei häntä tunnu liikuttavan se, että hän satuttaa. Hän ei ole satuttanut pahasti pikkusiskoaan, mutten uskalla jättää heitä kahdestaan vailla valvontaa, koska suoraan sanottuna en luota poikaani.
Asiasta on keskusteltu usein, mutta keskustelemisen kanssa on ongelmia. Hän ei vastaa kysyttäessä mitään, jos kysyn, miksi löit. Hän ei ylipäänsä tykkää kommunikoida vanhempien kanssa. En saa häntä kertomaan, miten koulussa meni tai minkälaista oli jonkun luokkakaverin synttäreillä. Häntä ei kiinnosta jakaa mitään. Hän tykkää pelata pleikkarilla ja muilla laitteilla, mitä rajoitamme. Nyt on kokonaan pelikiellossa, mutta tuntuu, että se on ainut asia, mitä hän todella tykkää tehdä. Hän on lopettanut kaikki harrastuksensa, mihin olemme yrittäneet häntä raahata. Tällä hetkellä hän on ilmeisen vihainen pelikiellosta ja siitä, että olen kysellyt häneltä eräästä asiasta. Hän suoraan sanottuna v****ee jatkuvasti. Tänään näytti keskisormea, kun kysyin, haluaako hän syödä spagettia vai pennepastaa. Tämä on niin jokapäiväistä, etten jaksanut suuttua kunnolla. Kysyin, miksi hän näytti keskisormea. Hän sanoi, että siksi, ettei halua syödä mitään.
Jos kaikki menee juuri niin kuin hän haluaa, hän osaa olla myös kiva ja iloinen. Mutta pienetkin vastoinkäymiset ajavat hänet suoranaiseen vihaan. En ymmärrä, miten 8-vuotiaassa voi olla niin paljon vihaa.
Koulussa on ollut väkivaltaisuuden takia ensimmäiseltä luokalta lähtien ongelmia. Hänellä on kavereita, mutta säännöllisin väliajoin koululta tulee ilmoitus, että hän on lyönyt. Syy, miksi kirjoitan nyt, on se, että eilen tapahtui kamala asia. Hän oli tönäissyt luokkakaveriaan, joka oli kierinyt portaat alas. En tiedä, mitä pojalle tapahtui. Hänen vanhempansa hakivat hänet eikä ambulanssia tarvittu. Minulla ei ole ollut voimia olla pojan vanhempiin yhteydessä.
Asian ottaminen esiin pojan kanssa ei onnistu. Hän lähtee karkuun tai sulkee korvansa. Mistään ikävästä tai hankalasta hän ei halua puhua. Hän on kärsimätön. Hän ei myöskään kykene siivoamaan omaa huonettaan ja minun täytyy viedä hänet kouluun, muuten hän lintsaa, eikä häntä vähääkään kiinnosta rangaistukset. Hän vaan jää kotiin ja viettää päivän tyytyväisesti pelaten.
Mikä hänestä on tulossa ja miten pärjään hänen kanssaan, kun hän on teini? Olemme käyttäneet jäähyrangaistusta, mutta se tuntuu olevan pojalle pelkkä vitsi. Pelikielto taas saa hänet raivokkaaksi ja pelottavaksi. Hänen luokkakavereiden äidit varmaankin ajattelevat, että olen itsekin täysi hirviö, kun poikani mukiloi muita. Hävettää. Mitä olen tehnyt väärin? Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (182)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:32"]Kiitos vastauksista. Ekalla kävi neurologilla, mutta ei löytynyt mitään (asperger, adhd tmv.) Tosin jälkeenpäin tuntuu, että diagnoosi tehtiin aika hätäisesti. Ajateltiin myös, että lyöminen loppuu iän myötä, mitä ei ole tapahtunut. Tuntuu, että se on jopa pahentunut. Täytyy varmaan mennä uudestaan. Poika kävi myös hetken pienryhmässä koulua, mutta eihän se ole lopullinen ratkaisu. Pitäähän pojan oppia toimimaan normaalissa luokkatilanteessa. Kieltämättä olen itsekin miettinyt, että pitäisikö minun vaan antaa hänelle selkään, mutta jos teen sen ja tilanne pahenee siitä...Tutkitusti fyysinen kurittaminen ei mitenkään tue lapsen kehitystä. Mutta jos siitä seuraisi jonkinalinen havahtuminen. Välillä olen tuudittautunut siihen, että tämä on sukupuolikysymys, siksi pikkusisko käyttäytyy eri tavalla kuin veljensä. Mutta kun vein pojan ja hänen koulukaverinsa autolla erääseen paikkaan ja matkan aikana kyselin tämän koulukaverin kuulumisia, meinasin purskahtaa itkuun. Hän vastasi herttaisesti ja monisanaisesti. Ja kysyi vielä minulta takaisin, mitä minulle kuuluu (ok, tällaista ei voi odottaa kaikilta 8-vuotiailta). Oma poikani vastaisi korkeintaan "emmätiiä", jos joku vieras kysyisi hänen kuulumisiaan. Minulle hän ei luultavasti vaivautuisi vastaamaan. Ai niin, hänellä on vielä yksi toinen huolestuttava taipumus. Olemme joutuneet piilottamaan tulitikut talosta, koska poika tykkää polttaa asioita. Ei ole sisällä sytyttänyt tulipaloa, mutta ulkona on yrittänyt sytyttää kaikenlaista. Ei siis mitään roskiksia vaan lähinnä kokeillut, syttyykö ämpäri tai neulasia täynnä oleva oksa. Olemme ehdottomasti kieltäneet polttamisen, mutta jotenkin hän aina välillä onnistuu saamaan jostain tulitikkuaja tai sytkärin ja jää taas kiinni polttamisesta. Ap [/quote] Ymmärrän, mutta mietin että tajuaako pojan lyömisen ja muun oikeasti sattuvan? Kun saisi omasta lyömisestä tuntea myös kuritusta, luulen että se voisi loppua. Eihän se nimittäin tunnu kivalta ja voisi tajuta sen. Muut keinot eivät toimi? Itse olen lapsena saanut selkään ja loppui ne pahat teot ja ei traumoja ole... -2 [/quote] Sama. Kun olin 3-vuotias, purin kaikkia suuttuessani. Siis oikeasti purin kovaa ja jätin äitiin monet hampaanjäljet. Kerran isältä paloi hermo ja hän puri takaisin. En koskaan purrut ketään sen jälkeen, sehän sattui!
[/quote]
En suosittele, varsinkaan jos lapsen on vaikea ymmärtää toiminnan logiikaa ja moraalisääntöjä. Jos isä sanoo, ettei toisia saa satuttaa ja SILTI satuttaa, lapsi mene sekaisin. Kolmevuotiaat useinkin purevat, mutta se menee ohi kasvun myötä ja ymmärryksen lisääntyessä. Tehokkainta on selittää ja kieltää, ja estää tilanteet, joissa lapsi yleensä puree.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
Pako kommentoida, että tuo polttaminen on ihan normaalia poikien touhua. Sanon vaan pojan äitinä ja siskona. Polttamisen ja räjäyttelynhalu tuntuu kumpuavan monille pojille ihan sisältäpäin. Tytöt ja naiset ostavat aika harvoin ilotulitteitakaan... Tämä siis ihan ohiksena.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:08"]Hämmästelen, ettei kukaan ei ole vielä kysynyt, mitä pelejä poika sillä rakkaalla pelikoneellaan pelaa. Älkää käsittäkö väärin, videopelit eivät ole kaiken pahan alku ja juuri (toisin kuin joskus luullaan), mutta olethan varma, etteivät pelit ole k-18? Videopelit, niin kuin elokuvatkin, on ikärajoitettu sisällön, ei esimerkiksi "vaikeustason" mukaan. En väitä, että k-18 räiskintäpelit tekisivät yhdestäkään kahdeksanvuotiaasta psykopaattia, mutta jos hän altistuu jatkuvasti liian rajulle materiaalille, pakko sillä on olla vaikutuksia.
[/quote]
Niin. Lisäksi monet pelit voivat olla oikeasti aivan liian pelottavia lapsille, vaikka ei zombien ampuminen pelissä tee kenestäkään väkivaltaista hullua. Muistelen vain, kun siskoni sai traumoja Ring-elokuvasta kun näki sitä pienen pätkän telkkarista alakouluikäisenä. Hän näki painajaisia ja muuttui lyhyessä ajassa todella kiukkuiseksi ja räjähdysherkäksi. Apua saatiin lopulta koulukuraattorilta, jonka kanssa siskoni sitten jutteli ja joka mm. näytti kuvia elokuvan näyttelijöistä perheidensä kanssa uimarannalla tai jotain vastaavaa. Siskostani tuli oma hilpeä itsensä
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:41"] [quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:11"]Lapsestasi tulee menestyjä. Tunteettomuus on nykyajan ihanne ainakin ylemmissä tuloluokissa. [/quote] Plaaplaa ja jaapajaa. Tutkimusten mukaan keskivertoa varakkaammat (eli usein koulutetuimmat) esimerkiksi huolehtivat lapsistaan paremmin kuin keskivertoa köyhemmät, esim lukevat lapsilleen todennäköisemmin. Minusta kuulostaa pikemminkin siltä, että ap:n poika putoaa tuota menoa kaikkien tukiverkostojen ulkopuolelle ja päätyy vankilaan. :( [/quote] Plaaplaa itsellesi. Olen mielestäni koulutettu ja välitän lapsistani, mutta en ymmärrä nykyistä arvomaailmaa jossa raha on kaikkein tärkeintä ja empatia, ihmisarvo ja toisten kunnioitus on köyhien luusereiden juttu. [/quote] Keskusteletkohan ihan oikeasta aiheesta nyt. Kyllä varmasti vanhemmat välittävät lapsistaan, oli varallisuus mikä tahansa. Siis sinä olet varakas ja pidät huolta lapsista, muut varakkaat eivät? Vain köyhät rakastavat? Mitä oikein yrität sanoa?
[/quote]
Varmasti sekä varakkaat että köyhät rakastavat lapsiaan ja haluavat heille parasta, mutta se mikä on lapsille parasta ei ole kaikille sama asia. Itse ainakin toivon että lapseni ovat mieluummin empaattisia, välittäviä ja toisia kunnioittavia kuin rikastuvat keinoja kaihtamatta kun taas monelle varakkaalle tärkeintä on rikastuminen ja empatia tai toisista huolehtiminen on negatiivista nössöyttä. Täysin tunteeton ja ahne ihminen menestyy jos menestys mitataan vain pankkitilin saldolla, mutta jos menestys on myös rakastava perhe, läheisiä ystäviä ja toiminta yhteiskunnan ja heikompien hyväksi niin menestykseen vaaditaan erilaisia ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:54"]
Ap, anna selkäsauna. Se ei tapa ketään, ja on nykyajan hömpötystä, ettei sitä muka ikinä saisi käyttää. Nyt on äärimmäinen tilanne, eikä piperrys auta. Poika alkaa kunnioittaa sua kertaheitolla - tuu sitten tänne kehumaan muuttunutta käytöstä! USKO JO!
[/quote]
Paskat mitään kunnioitusta selkäsaunalla saa.
Koiriakaan ei kouluteta enää väkivallalla eikä alistamalla, tuskin se tepsii lapsiinkaan.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:08"]Lämäytä takaisin. Katsotaan, mitä nulkki tykkää sitten.
[/quote]
No hohhoijaa. Nyt puhutaan lapsesta, jolla on selviä ongelmia tunne-elämässä. Milloin te nulkit ymmärrätte, että niitä ei ratkaista lyömällä. Siitähän se lapsi vasta oppiikin, että ristiriidat ratkaistaan lyömällä. Luulisi, että teillekin on opetettu, että pienemmän ja heikomman lyöminen on säälittävää. Uskomatonta,miten moni on peukuista päätellen valmis lyömään omaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt sivulla 4 vastausten lukemisessa, mutta pakko pitää tauko, ja kirjoittaa itsekin. Voi olla että ajatuksiani on jo tullut siis esiin, mutta kirjoitan kuitenkin.
Vie poika asiantuntijoiden pakeille, heti. Jäisin vaikka saikulle huomenna, ja soittaisin kaikki mahdolliset tahot läpi ja vaatisin apua. Kouluterkka, koululääkäri, luokanvalvoja, kuraattori, koulupsykologi. Eiköhän siinä ala pyörät pyöriä ja saatte apua. Tarviitte apua nyt, kun ei ole vielä murrosikä päällä. Olette oikeasti kusessa, jos tilanne menee siihen saakka. Olette jo nyt, mutta vielä ehditte muuttaa lapsen kehityksen kurssia. Ilman apua lapsesi tulevaisuus näyttää todella surulliselta ja toivottomalta.
Olen järkyttynyt siitä, että noilla oireilla ette ole jo avun piirissä! Miten se on mahdollista?? Feikkaako koulussa niin paljon, ettei toimenpiteisiin ole ryhdytty? Toivottavasti tönäistyn vanhemmat nostavat ison äläkän, eikä asiaa paineta villasella koulussa. Toivon sitä siis lapsesi itsensä takia.
Kukaan lapsi ei ole syntyjään paha. Mutta erilaisia vaikeuksia, haasteita, neurologisia poikkeavuuksia ja psyykkisiä tiloja on, jotka hoitamatta/tukematta aiheuttavat sen, että aikuinen todella voi olla sitä, paha. Anna lapsellesi sitä apua, mitä hän oikeasti tarvitsee. Nyt laiminlyöt häntä samalla tavalla kuin laiminlöisit jos et antaisi hänelle ruokaa tai muuta hoivaa.
Pahoittelen, jos kuulostan jyrkältä, mutta olen niin paljon taistellut oman lapseni kanssa, että sydämeni käpristyy ajatuksesta, että hän ei olisi saanut sitä apua, mitä hän nyt jo on saanut, 5-vuotiaana ja paljon lievemmillä ongelmilla! Olemme syvällä systeemissä - lapsi käy toimintaterapiassa, puheterapiassa kommunikaatiota ja vuorovaikutustaitoja harjoittamassa, päiväkodissa on pienryhmä, jota vetää erityislastentarhanopettaja, ja psykologin aika on varattu jota kautta etenemme todennäköisesti keskussairaalan neuropsykiatriselle, jossa lopullinen diagnoosi tai sen puute varmistuu n. viikon pituisella päiväpolikliinisella jaksolla. Lisäksi olemme saaneet tukuittain "kotiläksyjä", eli vinkkejä siitä, miten lapsen kanssa haastavissa tilanteissa kannattaisi toimia, ja näistä asioista on ollut jo paljon hyötyä. Vaikeuksia on silti yhä, päivittäin. Voin vaan kuvitella, missä tilanteessa olisimme, jos olisimme omillamme hänen kanssaan. Diagnooseja, joita lähdettäneen miettimään, ovat ainakin adhd/add, muut tarkkaavaisuuden pulmat ja asperger-piirteisyys. Lisäksi lapsella on selvästi alentunut impulssikontrolli ikätasollaan (lue: raivareita ja väkivaltaista käytöstä ), haasteita toiminnanohjauksessa (lue: joka helvetin lähtö mihinkään on yhtä järkyttävää takkuamista ja karkailua ja kieltäytymistä mistään yhteistyöstä), sekä aistiyliherkkyyttä (äänet, materiaalit, tietyt ruuat tekevät pahaa ja lapsi myös kuormittuu todella paljon joutuessaan olemaan pitkään hälyssä). Olemme kuitenkin saaneet näihin pulmiin paljon hänelle räätäilöityjä apuja ja lisäksi olen itse oppinut lukemaan lasta niin hyvin, että osaan ennakoida paljon. Niin varmasti sinäkin. Tiedän että se on todella uuvuttavaa, olla ihan koko ajan liipasimella ja valmiustilassa.
Tärkein asia teillä on minusta nämä asiat:
- ota heti yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, koulupsykologiin ja kuraattoriin, ja kerro että olet huolissasi lapsen kehityksestä ja että haluat lapsen neurologisiin ja psykiatrisiin tutkimuksiin sekä perheenä perheterapiaan, ja miten tulee edetä. Älä hyväksy hyssytystä vastaukseksi, nyt leijonaemoa peliin. Kerro luokanvalvojalle, että teillä on prosessi alkamassa ja haluat tietää kaiken mahdollisen lapsen käytöksestä ja mahdollisista ongelmista koulussa.
- Lopeta lapsesi pelkääminen äläkä salli minkäänlaista fyysistä väkivaltaa itseäsi kohtaan. Lapsi pelkää kuollakseen, kun ei saa tarvitsemiaan rajoja ja pystyy kävelemään ylitsesi. Hän kokee, että hänellä ei ole maailmassa mitään turvaa. Uskalla olla vanhempi. Rajoita peliaikaa, laatikaa yhdessä säännöt peliajasta.
- Katkaise negativiisuden kehä ja minimoi rangaistukset. Kerro hänelle, että rakastat häntä silloinkin kun hän käyttäytyy mahdottomalla tavalla ja että selviätte kaikesta yhdessä ja että asiat muuttuvat nyt.
Uskon, että lapsesi kehitys saadaan vielä oikeille raiteille - toimithan heti!
T. syvällä systeemissä lapsensa puolensa taisteleva
Ei saa missään nimessä pelata k-18 pelejä. Minecraftia pelaa suurimmaksi osaksi. Sitä pelaa tietääkseni myös muut luokkalaiset. Mutta tällä hetkellä ei siis pelaa mitään, vaan on pelikiellossa. Ei saa myöskään käyttää mieheni iPadia, koska siellä saattaa katsoa pelottavia/väkivaltaisia videoita. Ladatut pelit on ihan turvallisia, sellaisia lastenpelejä. Mutta siis nyt ei saa käyttää mitään laitteita ja katsoo tämän vuoksi koko ajan uhkaavasti alta kulmien kuin mikäkin hullu. (Anteeksi nyt vaan, mutta siltä näyttää)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi eri vaihteohtoa on tuossa tapauksessa. Sitä ennen pari muuta ohjetta:
1.Lopeta yliymmäräminen kriisitilanteissa. Jos lapsesi riehuu ja on väkivaltainen, käykää kiinni, lopettakaa väkivalta, pidelkää kiinni siihen saakka kun poika on rauhoittunut. Älkää pelätkö mykkäkoulua vaan keskustelkaa asiasta.
2. Älä annan pojalle valtaa - mykkäkoulu tms pakokeino. Jos jotain päätät ja sanot, niin huolehdi että niin toimintaan. Älä anna periksi. Jos konekieltoa on päivä niin se tarkoitaa 24 tuntia vaikka mitä tekisi.
3. Poikasi ei parane ilman hoitoa. Edelliset kommentit muista viesteirtä tähän tueksi
Sitten ne vaihtoehdot:
1-nykyaikainen malli (suositeltavampi)
Hoida lapsellesi välittömästi tehokas tuki:
-tee lastensuojeluun itse pyyntö lastensuojelutarpeen selvittämiseksi
-ota koulun yhteys ja pitäkää palaveri, jossa sovitte käytännöt tulevien tapausten varalla
-ota ihmeessä yhteys portaissa tönästyn lapsen huoltajiin (näin oikeasti säilytät kasvosi)
Tie on pitkä,mutta tukea tarvitsette ja voi olla että itsekin, mutta sitä on saatavilla
2-malli (vanhanajan ilmainen ja nopea malli)
Kerrot pojale säännöt, millä elämässä mennään. Jos osaa lukea, kirjoita ne ylös ja kiinnitä pojan huoneen oveen. Viimeiseksi säännöksi laitat,että jos sääntölappua tuhotaan tai se hävitetään ovesta, seuraa selkäsauna.
Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus ja pidä siitä kiinni.
Väkivalasta seuraa selkäsauna.
Näitä selkäsaunoja ei kannata kirjoittaa mihinkään lapulle...
Näin kasvatettiin lapsia ennen ja useimmat oppivat kerrasta loput muutaman kuukauden jälkeen.
Valise itse!
T. varastoapulaisen osa-aikainen sijainen
Ekaksi lääkärille joka ohjaa oikeeseen paikkaan. Ette kai anna pelata väkivalta pelejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mä en nyt tajua että miksei se saa käyttää mitään laitteita? Kyllä sullakin varmaan rusinat alkais rasahteleen jos joku vaan veis netin pois.
Kunnon rangaistukset siitä väkivallasta! Pelikone pois, jos kotiin jääminen on rangaistus niin ei silloin pelata, sehän on palkinto! Mykkäkoulu ei ole paha juttu, lapsi ei mene siitä rikki, päinvastoin, ehkä miettii ja prosessoi että miksi häntä rankaistiin.
Oletteko miettinyt lapselle jotain fyysistä harrastusta jossa pääsisi purkamaan aggressiota sääntöjen puitteissa? Paini? Joku itsepuolustuslaji? Esim aasualaisissa itsepuolustuslajeissa opitaan hyvin voimien ja tunteiden kanavointia ja samalla toisen kunnioittamista. Siinä myös pääsee antamaan ja saamaan iskuja, oppii myös että hei tämähän sattuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:14"]
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
[/quote]
Ei ap:n poika sytytele tulipaloja, siis taietoisesti halua polttaa rakennuksia. Hän on pahimmassa "viikari-iässä" jolloin aivan yleisesti kärtsätään suurennuslasilla asioita, näprätään kynttilöitä, katsotaan, palaako pihalta löytynyt karahka jne.
Enkä nyt sano, että ap:n lapsi on ok ja normaalilta vaikuttava. Minustakin hänet pitää tutkia. Mutta tuli nyt vaan mieleen tuosta kommentistasi, että pienet lapset - pojat varsinkin on oikeastaan aina kiinnostuneita tulesta. Ja kun ei ole älliä kunnolla miettiä kaikkia potentiaalisia seuraamuksia, ei lapsen ulottuville pidä niitä tulitikkuja tai sytkäreitä jättää. Kuten ap on toiminutkin.
39
Hae apua. Psykiatrista hoitoa vaativat yksilöt eivät aina ole kotioloissa traumatisoituneita. Lapsella voi olla todella korkea persoonallisuuspiirre 'psykoottisuus' tai muutoin olla esim. psykopaatti. Se ei ole sinun vikasi. Olen varma, että olette yrittäneet kaikkenne ja olleet riittävän hyviä vanhempia. Tälle lapselle se ei vain riitä. Nyt viimeistään on hakeuduttava lääkäriin ja hoitotahoille, sillä voin luvata että parin vuoden päästä lapsi on käytöksensä vuoksi tai sinä olet itse hengenvaarassa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:15"]
Pako kommentoida, että tuo polttaminen on ihan normaalia poikien touhua. Sanon vaan pojan äitinä ja siskona. Polttamisen ja räjäyttelynhalu tuntuu kumpuavan monille pojille ihan sisältäpäin. Tytöt ja naiset ostavat aika harvoin ilotulitteitakaan... Tämä siis ihan ohiksena.
[/quote]
Juuri näin.
39
Muuan yksityiskohta ap:n tarinassa kiinnitti huomioni, ja voi olla, että se tosiaan on vain merkityksetön yksityiskohta - mutta voi olla myös, että se kuvastaa käyttäytymismallejanne muutoinkin. Kysyit pojaltasi, tehdäänkö pennepastaa vai spagettia. Miksi? Etkö osaa itse päättää, mitä tekisit ruuaksi? Kyllä tuon ikäinen lapsi ahdistuu, jos häneltä kysellään neuvoja arkisiin asioihin. Vanhempien tehtävä on päättää asioista, jopa noin pienistä asioista. Pyydän sinua miettimään, ap, onko tuollainen vanhemman osoittama heikkous perheessänne niin tavallista, ettet ole sitä itse huomannut? Toistan: voin olla väärässä ja kyseessä oli vain merkityksetön yksityiskohta, mutta mieti tämä asia ihan peripohjin ja rehellisesti.
Taitaa olla pojalla päässä vikaa. Ei kukaan normaali 8-vuotias (tai minkään ikäinen) lapsi lyö muita tai käyttäydy tuolla tavalla. Kannattaa hakea ulkopuolista apua mitä pikimmiten.
Huoh, huomaa että suurimmalla osalla vastaajista ei ole käsitystä erityislapsista!
Ap, mitä tarkoitat neurologin tutkimuksilla? Mitä on tehty, mitä kartoitettu ja kenen toimesta?
Itse lähtisin nyt liikkeelle neuropsykologisista tutkimuksista. Kattavat tutkimukset antavat viitettä siitä missä osa-alueella lapsen ongelmat ovat ja ovat hyvä lähtökohta avun hakemiseen.
Taustalla voi olla monta selittävää tekijää mm. aistituntemuksen häiriöt, adhd, oppimisvaikeudet, lukihäiriö yms.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:41"] [quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:11"]Lapsestasi tulee menestyjä. Tunteettomuus on nykyajan ihanne ainakin ylemmissä tuloluokissa. [/quote] Plaaplaa ja jaapajaa. Tutkimusten mukaan keskivertoa varakkaammat (eli usein koulutetuimmat) esimerkiksi huolehtivat lapsistaan paremmin kuin keskivertoa köyhemmät, esim lukevat lapsilleen todennäköisemmin. Minusta kuulostaa pikemminkin siltä, että ap:n poika putoaa tuota menoa kaikkien tukiverkostojen ulkopuolelle ja päätyy vankilaan. :( [/quote] Plaaplaa itsellesi. Olen mielestäni koulutettu ja välitän lapsistani, mutta en ymmärrä nykyistä arvomaailmaa jossa raha on kaikkein tärkeintä ja empatia, ihmisarvo ja toisten kunnioitus on köyhien luusereiden juttu. [/quote] Täh? Lue tuo edellinen kommenttini uudestaan huolellisesti.
[/quote]
Miten hän pärjää koulussa?
Kertomuksesi kuulostaa tutulta, kuin meidän kuopus. Aloitti puheterapian 3-vuotiaana, oli melko kovakourainen, raju ja sai aivan järkyttäviä kohtauksia alle kouluikäisenä. Ei ollut väkivaltainen silleen että olisi tahallisesti satuttanut. Puheterapeutti pärjäsi hienosti hänen kanssaan, samoin toimintaterapeutti(kävi 1v terapiassa), sensijaan psykologin kanssa kemiat meni aivan ristiin. 6-vuotiaan pojan mielestä psykologi oli aivan tyhmä ja psykologin mielestä poika oli epänormaali kun ei halunnut leikkiä hänen kanssaan. jatkotutkimuksissa meidät todettiin kuitenkin aivan normaaleiksi.
Poika on älykäs mutta jollain tavalla epäsosiaalinen, hänellä ei ole tarvetta miellyttää ihmisiä. Peruskohtelias toki on ja pitää olla.
hae apua nyt, se on paljon helpompaa kuin murrosikäiselle