Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni, tuleva kouluampuja?
12.02.2015 |
En pysty puhumaan tästä aiheesta leimaantumisen pelossa kenellekään, joten puran nyt asiat tähän. Toivon asiallisia, rakentavia kommentteja. Kuinka voisin auttaa poikaani?
Hän on 8-vuotias. Hän on aina ollut levottomampi ja jotenkin lapsellisempi kuin 6-vuotias pikkusiskonsa, joka on ollut ns. helppo lapsi. Poika on ollut pienestä asti väkivaltainen. Minä ja mieheni emme ole koskaan kurittaneet häntä fyysisesti, joten ihmettelen, mistä hän on oppinut lyömään.
Kun hän on läsnä, en uskalla esimerkiksi sohvalla maatessa rentoutua, koska hän saattaa alkaa leikkiä niin, että lyö minua vatsaan. Hänellä on todella kovat otteet. Ilmeisesti lyöminen etc. on hänen mielestään kivaa, koska silloin hän saa huomiota. Ihmettelen vaan, miksei häntä tunnu liikuttavan se, että hän satuttaa. Hän ei ole satuttanut pahasti pikkusiskoaan, mutten uskalla jättää heitä kahdestaan vailla valvontaa, koska suoraan sanottuna en luota poikaani.
Asiasta on keskusteltu usein, mutta keskustelemisen kanssa on ongelmia. Hän ei vastaa kysyttäessä mitään, jos kysyn, miksi löit. Hän ei ylipäänsä tykkää kommunikoida vanhempien kanssa. En saa häntä kertomaan, miten koulussa meni tai minkälaista oli jonkun luokkakaverin synttäreillä. Häntä ei kiinnosta jakaa mitään. Hän tykkää pelata pleikkarilla ja muilla laitteilla, mitä rajoitamme. Nyt on kokonaan pelikiellossa, mutta tuntuu, että se on ainut asia, mitä hän todella tykkää tehdä. Hän on lopettanut kaikki harrastuksensa, mihin olemme yrittäneet häntä raahata. Tällä hetkellä hän on ilmeisen vihainen pelikiellosta ja siitä, että olen kysellyt häneltä eräästä asiasta. Hän suoraan sanottuna v****ee jatkuvasti. Tänään näytti keskisormea, kun kysyin, haluaako hän syödä spagettia vai pennepastaa. Tämä on niin jokapäiväistä, etten jaksanut suuttua kunnolla. Kysyin, miksi hän näytti keskisormea. Hän sanoi, että siksi, ettei halua syödä mitään.
Jos kaikki menee juuri niin kuin hän haluaa, hän osaa olla myös kiva ja iloinen. Mutta pienetkin vastoinkäymiset ajavat hänet suoranaiseen vihaan. En ymmärrä, miten 8-vuotiaassa voi olla niin paljon vihaa.
Koulussa on ollut väkivaltaisuuden takia ensimmäiseltä luokalta lähtien ongelmia. Hänellä on kavereita, mutta säännöllisin väliajoin koululta tulee ilmoitus, että hän on lyönyt. Syy, miksi kirjoitan nyt, on se, että eilen tapahtui kamala asia. Hän oli tönäissyt luokkakaveriaan, joka oli kierinyt portaat alas. En tiedä, mitä pojalle tapahtui. Hänen vanhempansa hakivat hänet eikä ambulanssia tarvittu. Minulla ei ole ollut voimia olla pojan vanhempiin yhteydessä.
Asian ottaminen esiin pojan kanssa ei onnistu. Hän lähtee karkuun tai sulkee korvansa. Mistään ikävästä tai hankalasta hän ei halua puhua. Hän on kärsimätön. Hän ei myöskään kykene siivoamaan omaa huonettaan ja minun täytyy viedä hänet kouluun, muuten hän lintsaa, eikä häntä vähääkään kiinnosta rangaistukset. Hän vaan jää kotiin ja viettää päivän tyytyväisesti pelaten.
Mikä hänestä on tulossa ja miten pärjään hänen kanssaan, kun hän on teini? Olemme käyttäneet jäähyrangaistusta, mutta se tuntuu olevan pojalle pelkkä vitsi. Pelikielto taas saa hänet raivokkaaksi ja pelottavaksi. Hänen luokkakavereiden äidit varmaankin ajattelevat, että olen itsekin täysi hirviö, kun poikani mukiloi muita. Hävettää. Mitä olen tehnyt väärin? Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (182)
Kysyin kerran omalta 8-vuotiaalta lapseltani, että haluaako hän päivällisen lisukkeeksi riisiä, vai perunoita ja hän ahdistui niin että muuttui aikuistuttuaan rikolliseksi, pyromaaniksi ja narkomaaniksi. Olisinpa tiennyt, ettei 8-vuotiaalle saa asettaa valintatilanteita, sillä eihän niitä tule koulussakaan vastaan :(
t. kukkahattutäti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoon nuorisovankilaan sitten vaan.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:28"]Kysyit pojaltasi, tehdäänkö pennepastaa vai spagettia. Miksi? Etkö osaa itse päättää, mitä tekisit ruuaksi? Kyllä tuon ikäinen lapsi ahdistuu, jos häneltä kysellään neuvoja arkisiin asioihin.[/quote]
Minusta taas arkiset, "merkityksettömät" asiat ovat niitä, joissa voi antaa lapselle siimaa ja kysyä mielipidettä. Onhan hänenkin opittava neuvottelemaan ja tekemään ehdotuksia. Vanhemmat päättävät, mihin aikaan syödään, mutta lapsen voi aivan hyvin antaa valita lisukkeen tmv. Jos vanhemmat päättävät, että kaupasta ostetaan tällä kertaa vain jogurttia ja leipää, siitä pidetään kiinni, mutta lapsi voi vaikkapa valita, ostetaanko mansikan vai banaanin makuista jogurttia.
Tietysti ääripäät - että lapselta kysytään jokaista asiaa tai kotona on täydellinen natsimeininki, jossa ei koskaan ole neuvotteluvaraa, ovat haitallisia.
Huomio oli kuitenkin mielestäni hyvä, ja ap:n on ehkä hyvä miettiä, tuleeko lapsen mielipidettä kyseltyä liikaa, mikä voi saada lapsen tuntemaan turvattomuutta ja sitä että joutuu olemaan "itsestään vastuussa", vai pyörittääkö arkea jämäkkä ja päättäväinen aikuinen. Voi miettiä, antaako lapselle valinnanvaraa aidosti siksi, että haluaisi kuulla hänen ehdotuksensa ja antaa lapsenkin osallistua joihinkin päätöksille ikäiselleen sopivalla tavalla, vai ohjaako kyselyä pelko siitä, ettei vanhempien päätökset kelpaa lapselle, tulee riitaa ja mielummin koittaa miellyttää lasta että pääsisi helpommalla.
Oman kokemuksen perusteella väitän, että suurin osa opettajista ei tunnista erityislapsen tarpeita. Koulusta ei välttämättä apua ole saatavissa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:38"]Joku mielenterveysongelma tulee ensimmäisenä mieleen. Asperger? Lievä autismi? Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Nyt poika psykiatrille.
[/quote] miksi lievä autismi on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:23"]Siis mä en nyt tajua että miksei se saa käyttää mitään laitteita? Kyllä sullakin varmaan rusinat alkais rasahteleen jos joku vaan veis netin pois.
[/quote] ja ikä oli?
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:14"]
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
[/quote]
Ei ap:n poika sytytele tulipaloja, siis taietoisesti halua polttaa rakennuksia. Hän on pahimmassa "viikari-iässä" jolloin aivan yleisesti kärtsätään suurennuslasilla asioita, näprätään kynttilöitä, katsotaan, palaako pihalta löytynyt karahka jne.
Enkä nyt sano, että ap:n lapsi on ok ja normaalilta vaikuttava. Minustakin hänet pitää tutkia. Mutta tuli nyt vaan mieleen tuosta kommentistasi, että pienet lapset - pojat varsinkin on oikeastaan aina kiinnostuneita tulesta. Ja kun ei ole älliä kunnolla miettiä kaikkia potentiaalisia seuraamuksia, ei lapsen ulottuville pidä niitä tulitikkuja tai sytkäreitä jättää. Kuten ap on toiminutkin.
39
[/quote]
Ei asia ole noin. Lasten eräs huolestuttava psyykknen oire on juurikin tulipalojen sytyttely. Ja sitä ap-n lapsi on tehnyt
[/quote]
Minusta lehtien polttelu ei ole tulipalon sytyttämistä. Panepa lähde, jossa tuollaiset tulella leikkimiset ovat lapsilla huolestuttava psyykkinen oire.
Toden sanoakseni sinä minusta puhut täyttä paskaa, ja huolestutat ap:n lisäksi liki jokaisen tuon ikäisen pikkupojan äitejö turhaan. Et selvästikään itse ole poikien äiti.
39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena
[/quote]
Kyllä todellakin on olemassa sosiopaattinen/psykopaattinen aivojen rakenne. Psykopaattien, sosiopaattien ja muuten myös aspergerin syndroomasta kärsivien aivot eivät toimi samoin kuin ns. normaalin ihmisen. Ne aivoalueet, jotka vastaavat mm. empatiasta, impulssikontrollista, häpeän tunteesta ja rangaistusten syy-seuraussuhteen ymmärtämisestä eivät toimi kunnolla. Vaikka lapsi olisi kasvatettu kuinka rakastavasti tahansa ei sillä ole juurikaan merkitystä, koska lapsen aivot eivät vain kykene normaaliin empatiaan, sosiaalisiin suhteisiin ja muiden huomioon ottamiseen. On myös aivan sama mitä rangaistuksia tällaiselle lapselle antaa, lapsi ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että rangaistus on saatu siksi, että hän on tehnyt jotain väärin vaan lapsen mielestä on väärin, että häntä rankaistaan.
Täällä on ehdotettu aika monta kertaa, että lapselle pitäisi vaan antaa turpaan. Voi olla, että mikäli ap:n lapsi ei vaan ymmärrä, että lyöminen sattuu, niin siinä tapauksessa takaisin lyömisestä voisi olla apua. Todennäköisimmin lapsi kuitenkin kokee sen vääryytenä häntä kohtaan ja alkaa hautoa kostoa. Itse veikkaisin kuitenkin, että ap:n tapauksessa on kyse aspergerin syndroomasta, eikä kuitenkaan toivottavasti orastavasta psykopatiasta. Pakkomielteenomainen kiinnostuminen pelaamisesta ja välinpitämättömyys kaikkea muuta kohtaan viittaisi mielestäni enemmän aspergeriin, mutta ammattilaisten pitäisi tietenkin tehdä se arvio.
Mun tuttavalla on ihan pelottavan samantyylisesti käyttäytyvä poika, tosin vasta vajaa viisivuotias. Äiti on ihan hukassa tilanteessa ja se on tosi surullista kun ei siihen itsekään osaa mitään sanoa. Kurjaa se on siksikin. Ettei kauheasti viitsi olla tekemisissä kun omiin lapsiin aina sattuu. Mun mielestä on erikoista, että tämä poika käy ihan harkitsematta huomattavasti itseään isompien poikien päälle, siis sellaisten 10-vuotiaiden (eikä itse siis ole todellakaan mikään isokokoinen edes ikäisekseen), jotenkin ulkopuolisena vaikuttaa, että sillä ei vaan ole mitään ns. tilannetajua vaan se oma raivo vaan lyö kaiken ohi.
Erikosta on, että tämä tuttu sanoi olleensa pojan kanssa kerran kaupungilla ja vastaantullut mustalais(?)eukko oli hänelle sanonut, että poika näkee jonkun väkivaltaisesti kuolleen miehen haamun ja on siksi niin ahdistunut.
me asutaan maassa, jossa lasten fyysinen kuritus on ihan normisettiä ja itse kyllä vähän epäilisin tätä suurimmaksi syyksi myös pojan väkivaltaisuuteen, mutta tiedä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:15"]
Pako kommentoida, että tuo polttaminen on ihan normaalia poikien touhua. Sanon vaan pojan äitinä ja siskona. Polttamisen ja räjäyttelynhalu tuntuu kumpuavan monille pojille ihan sisältäpäin. Tytöt ja naiset ostavat aika harvoin ilotulitteitakaan... Tämä siis ihan ohiksena.
[/quote]
Juuri näin.
39
[/quote]
Ei ole. Se on vakava oire. Tässä esimerkkinä käytöshäiriöistä. Tässäkin tulipaljojen sytyttely on yksi oire.
http://www.peda.net/veraja/etuinfo/perusopetus/etuki/oppimisvaikeus/kayth
[/quote]
Huokaus.
Minä sanoin jo ekalla sivulla, että ap:n pojan kanssa kannattaisi käydä tutkimuksissa.
Mutta sinulle sanoin, että pelkkä tulella leikkiminen. - siis PELKKÄ - ei itsessään ole mikään hälytysmerkki. Melkein jokainen poikalapsi leikkii, jos saa käsiin sytyttimen, eikä aikuisia ole kieltämässä.
Ja lehtien käryttely ei ole sama asia kuin tulipalon sytyttämien. Siis selkeä tuhoamisen vimma.
Tuolla on lueteltu käytöshäiriöiden MAHDOLLISIA oireita VIISITOISTA kappaletta, joukossa ryöstelyt, seksuaalinen pakottaminen, aseiden käytö jne. Tulipalot eivät tarkoita samaa kuin lapsen tulella leikkiminen.
39
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena
[/quote]
Kyllä todellakin on olemassa sosiopaattinen/psykopaattinen aivojen rakenne. Psykopaattien, sosiopaattien ja muuten myös aspergerin syndroomasta kärsivien aivot eivät toimi samoin kuin ns. normaalin ihmisen. Ne aivoalueet, jotka vastaavat mm. empatiasta, impulssikontrollista, häpeän tunteesta ja rangaistusten syy-seuraussuhteen ymmärtämisestä eivät toimi kunnolla. Vaikka lapsi olisi kasvatettu kuinka rakastavasti tahansa ei sillä ole juurikaan merkitystä, koska lapsen aivot eivät vain kykene normaaliin empatiaan, sosiaalisiin suhteisiin ja muiden huomioon ottamiseen. On myös aivan sama mitä rangaistuksia tällaiselle lapselle antaa, lapsi ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että rangaistus on saatu siksi, että hän on tehnyt jotain väärin vaan lapsen mielestä on väärin, että häntä rankaistaan.
Täällä on ehdotettu aika monta kertaa, että lapselle pitäisi vaan antaa turpaan. Voi olla, että mikäli ap:n lapsi ei vaan ymmärrä, että lyöminen sattuu, niin siinä tapauksessa takaisin lyömisestä voisi olla apua. Todennäköisimmin lapsi kuitenkin kokee sen vääryytenä häntä kohtaan ja alkaa hautoa kostoa. Itse veikkaisin kuitenkin, että ap:n tapauksessa on kyse aspergerin syndroomasta, eikä kuitenkaan toivottavasti orastavasta psykopatiasta. Pakkomielteenomainen kiinnostuminen pelaamisesta ja välinpitämättömyys kaikkea muuta kohtaan viittaisi mielestäni enemmän aspergeriin, mutta ammattilaisten pitäisi tietenkin tehdä se arvio.
[/quote]
Huomautus... Aspergerin kohdalla ei ainakaan pidä paikkansa, etteivät je kukenisi normaaliin empatiaan. Se vain ilmenee toisella tavalla eli assit saattavat ahdistua todella pahasti toisen epäonnesta tai surusta, mutta ei osaa ilmaista sitä sanallisesti tai elein.
En ota muuten kantaa ap:n lapsen mahdolliseen aspergeriin, mutta ap itse kertoo, että lapsi osaa HALUTESSAAN olla oikein hauska ja mukava. Assi ei osaa, koska hänelle sosiaalinen kömpelyys ei ole valintakysynys, vaan taitoja ei vain OLE.
Ap puhuu, että hänen lapsensa tekee tahallaan pahaa, mitä assi ei tee. Assi saattaa saada raivareita, kun todellisuus näyttää hänestä uhkaavalta ja kaoottiselta, mutta se on eri asia kuin tahallinen ja suunnitelmallinen väkivalta.
Ja vielä kolmas seikka: ap: n poika on ollut neurologin arvioinnissa. Jos neurologi ihan livenä olisi nähnyt mitään merkkejä esim. aspergerista, hän varmasti olisi lähettänyt ap:n pojan jatkotutkimuksiin. Mitä jos luotettaisiin nyt siihen, eikä yritetä diagnosoida netitse kenenlään lapselle synnynnäistä neurologista ongelmaa?
39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:53"]
Kiitos viesteistä!
Kysyin, laitetaanko pennepastaa vai spagettia, koska halusin rikkoa hiljaisuuden ja olla ystävällinen. Saada pojan tuntemaan, että hän on täysvaltainen perheenjäsen. Ajattelin myös, että on hyvä kysyä, koska jos hän on odottanut saavansa spagettia ja tuleekin penneä, voi olla, ettei hän suostu syömään.
Mutta ymmärrän itsekin, että kysymys oli tyhmä. Poika varmaan luulee olevansa minun yläpuolellani, kun kyselen sellaista. Pitäisi vaan olla tiukka ja antaa pojan jäädä nälkäiseksi jos ruoka ei kelpaa.
Ap
[/quote]
Niin ap. pitäisi ja pitäisi, eiks niin?
Musta kuulostaa, että poikasi on tosi herkkä yksilö, joka on menettänyt luottamuksensa teihin vanhempina. Hän on kokeillut ja kokeillut rajojaan, mutta mitään ei ole oikeasti tullut kunnolla vastaan, ja siksi hän on vihainen ja pettynyt ja käyttäytyy huonosti ja ylimielisesti. Tunteakseen turvallisuutta hän tarvitsisi vanhemmat, jotka ovat järkähtämättömiä ja turvallisia, jotka kestävät hänen kiukkunsa ja raivonsa ja MYÖS PISTÄVÄT SILLE RAJAT.
Ihan älytöntä, että sä joudut pelkäämään 8-v nassikan hyökkäilyjä sun kimppuusi. Ei tapahtuisi meillä, kyllä meidän lapsille ( vaikka joukosta mahtuu se pahamaineinen ADHD-lapsikin)on selvää, että ketään ei lyödä, ei äitiä tai isääkään. Mä kyllä suosittelisin sulle ton pojan kanssa sitä, että näytät sille fyysisestikin kuka teillä määrää ja kuka ei. Ei siis pidä lyödä, mutta teet selväksi, että jos lyö sinua, sinä kampeat sen lattiaan ja istut 5 minuuttia sen päällä joka kerta. Etkä päästä pois ennen kuin vaikka puhelimesta laitettu aika piippaa.
Musta kuulostaa niin kamalalta, että sä pelkäät sun lasta. Sekä sun että sen lapsiraukan osalta. Ei ole kiva olla 8-vuotias, jota kukaan ei saa aisoihin.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:53"]
Kiitos viesteistä!
Kysyin, laitetaanko pennepastaa vai spagettia, koska halusin rikkoa hiljaisuuden ja olla ystävällinen. Saada pojan tuntemaan, että hän on täysvaltainen perheenjäsen. Ajattelin myös, että on hyvä kysyä, koska jos hän on odottanut saavansa spagettia ja tuleekin penneä, voi olla, ettei hän suostu syömään.
Mutta ymmärrän itsekin, että kysymys oli tyhmä. Poika varmaan luulee olevansa minun yläpuolellani, kun kyselen sellaista. Pitäisi vaan olla tiukka ja antaa pojan jäädä nälkäiseksi jos ruoka ei kelpaa.
Ap
[/quote]
Niin ap. pitäisi ja pitäisi, eiks niin?
Musta kuulostaa, että poikasi on tosi herkkä yksilö, joka on menettänyt luottamuksensa teihin vanhempina. Hän on kokeillut ja kokeillut rajojaan, mutta mitään ei ole oikeasti tullut kunnolla vastaan, ja siksi hän on vihainen ja pettynyt ja käyttäytyy huonosti ja ylimielisesti. Tunteakseen turvallisuutta hän tarvitsisi vanhemmat, jotka ovat järkähtämättömiä ja turvallisia, jotka kestävät hänen kiukkunsa ja raivonsa ja MYÖS PISTÄVÄT SILLE RAJAT.
Ihan älytöntä, että sä joudut pelkäämään 8-v nassikan hyökkäilyjä sun kimppuusi. Ei tapahtuisi meillä, kyllä meidän lapsille ( vaikka joukosta mahtuu se pahamaineinen ADHD-lapsikin)on selvää, että ketään ei lyödä, ei äitiä tai isääkään. Mä kyllä suosittelisin sulle ton pojan kanssa sitä, että näytät sille fyysisestikin kuka teillä määrää ja kuka ei. Ei siis pidä lyödä, mutta teet selväksi, että jos lyö sinua, sinä kampeat sen lattiaan ja istut 5 minuuttia sen päällä joka kerta. Etkä päästä pois ennen kuin vaikka puhelimesta laitettu aika piippaa.
Musta kuulostaa niin kamalalta, että sä pelkäät sun lasta. Sekä sun että sen lapsiraukan osalta. Ei ole kiva olla 8-vuotias, jota kukaan ei saa aisoihin.
[/quote]
Mua jäi vielä mietityttämään, että näytettyään äidilleen keskisormea, saiko tuo poika tulla sitten muina miehinä syömään? Miten tilanne käsiteltiin?
Ei vissiin mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:35"]
Hei en kerennyt lukea kaikkia vastauksia joten sori jos tätä on jo ehdotettu..
riehakkaalle ja väkivaltaan/uskaliaisiin temppuihin energiaansa purkava lapsi olisi hyvä ohjata jonkun harrastuksen pariin jossa näitä on sallittuja tehdä. Esimerkiksi nyrkkeily, taistelulajit, miekkailu, sirkus... Meidän perhetutuissa oli yksi poika joka oli tosi hurjapää ja rauhoittui miekkailuharrastuksen myötä. Näissä harrastuksissa myös oppii kurinalaisuutta ja käskyjen ottoa kiihtyneessä tilassa.
Sitten lapselle kerrotaan että siellä harrastuksessa saa toteuttaa näitä piirteitä, muualla ei.
Suosittelen myös psykologin apua.
[/quote]
Ei missään tapauksessa!!! Ihanko oikeasti susta olisi fiksua antaa mahdollisesti psykopaattisesti väkivaltaiselle lapselle miekka käteen, jolla se pääsee sitten ihan luvan kanssa hakkaamaan toisia? Tai opettaa tällaiselle lapselle oikein oikeat tekniikat, millä saa toisia ihmisiä satutettua mahdollisimman helposti. Jostain sirkuskoulustakin lentää ulos aika nopeasti, jos tekee mitään väkivaltaista muita oppilaita kohtaan tai ei noudata niitä tiukkoja turvallisuussääntöjä. Ja on todella törkeää, valmentajia ja muita oppilaita kohtaan, laittaa sinne tunneille joku yliriehakas lapsi "purkamaan energiaa". Noi on vaarallisia harrastuksia, jotka vaatii harjoittelijoilta jo alusta alkaen keskittymistaitoja ja kykyä kuunnella ohjeita.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena
[/quote]
Kyllä todellakin on olemassa sosiopaattinen/psykopaattinen aivojen rakenne. Psykopaattien, sosiopaattien ja muuten myös aspergerin syndroomasta kärsivien aivot eivät toimi samoin kuin ns. normaalin ihmisen. Ne aivoalueet, jotka vastaavat mm. empatiasta, impulssikontrollista, häpeän tunteesta ja rangaistusten syy-seuraussuhteen ymmärtämisestä eivät toimi kunnolla. Vaikka lapsi olisi kasvatettu kuinka rakastavasti tahansa ei sillä ole juurikaan merkitystä, koska lapsen aivot eivät vain kykene normaaliin empatiaan, sosiaalisiin suhteisiin ja muiden huomioon ottamiseen. On myös aivan sama mitä rangaistuksia tällaiselle lapselle antaa, lapsi ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että rangaistus on saatu siksi, että hän on tehnyt jotain väärin vaan lapsen mielestä on väärin, että häntä rankaistaan.
Täällä on ehdotettu aika monta kertaa, että lapselle pitäisi vaan antaa turpaan. Voi olla, että mikäli ap:n lapsi ei vaan ymmärrä, että lyöminen sattuu, niin siinä tapauksessa takaisin lyömisestä voisi olla apua. Todennäköisimmin lapsi kuitenkin kokee sen vääryytenä häntä kohtaan ja alkaa hautoa kostoa. Itse veikkaisin kuitenkin, että ap:n tapauksessa on kyse aspergerin syndroomasta, eikä kuitenkaan toivottavasti orastavasta psykopatiasta. Pakkomielteenomainen kiinnostuminen pelaamisesta ja välinpitämättömyys kaikkea muuta kohtaan viittaisi mielestäni enemmän aspergeriin, mutta ammattilaisten pitäisi tietenkin tehdä se arvio.
[/quote]
Huomautus... Aspergerin kohdalla ei ainakaan pidä paikkansa, etteivät je kukenisi normaaliin empatiaan. Se vain ilmenee toisella tavalla eli assit saattavat ahdistua todella pahasti toisen epäonnesta tai surusta, mutta ei osaa ilmaista sitä sanallisesti tai elein.
En ota muuten kantaa ap:n lapsen mahdolliseen aspergeriin, mutta ap itse kertoo, että lapsi osaa HALUTESSAAN olla oikein hauska ja mukava. Assi ei osaa, koska hänelle sosiaalinen kömpelyys ei ole valintakysynys, vaan taitoja ei vain OLE.
Ap puhuu, että hänen lapsensa tekee tahallaan pahaa, mitä assi ei tee. Assi saattaa saada raivareita, kun todellisuus näyttää hänestä uhkaavalta ja kaoottiselta, mutta se on eri asia kuin tahallinen ja suunnitelmallinen väkivalta.
Ja vielä kolmas seikka: ap: n poika on ollut neurologin arvioinnissa. Jos neurologi ihan livenä olisi nähnyt mitään merkkejä esim. aspergerista, hän varmasti olisi lähettänyt ap:n pojan jatkotutkimuksiin. Mitä jos luotettaisiin nyt siihen, eikä yritetä diagnosoida netitse kenenlään lapselle synnynnäistä neurologista ongelmaa?
39
[/quote]
Kaikki assit eivät tietenkään ole samanlaisia ja tosilla tila on paljon pahempi ja toisilla lievempi. Ei se empatiakyky tietenkään kokonaan puutu, varsinkaan lievemmiltä tapauksilta, mutta empatiakyky on silti vajavainen verrattuna ns. normaaliin ihmiseen. En nyt jaksa lukea koko ketjua uudestaan, mutta eikö ap sanonut, että lapsi on hyvällä tuulella ollessaan miellyttävä ja hauska (ei siis halutessaan), saatan tosin muistaa väärin. Ei se diagnoosin tekeminen ammattilaisillekaan helppoa ole (kun mitään aivokuvauksia ei kuitenkaan sentään tehdä) ja ammattilaisiakin on moneen junaan, ei se ammattinimike ihmisestä erehtymätöntä tee, eikä aina edes osaavaa. Mutta onhan se aika ilmiselvää, että ap:n lapsen käytös ei ole normaalia, minkä ap on äitinä ja varmasti lapsensa parhaiten tuntevana itsekin huomannut.
No just. Tästä keskustelusta huomaa ettei mammoilla ole oikeasti kokemusta lapsista jotka on poikkeavia. Mulla oli poika samanlainen, piirteet pahenivat vain mitä isommaksi poika kasvoi. Nyt on hoidossa.
Tämä lapsi poikkesi muista lapsistani jo ihan vauvasta ja muista päiväkodin ja koulun lapsista. Ensin puhuttiin uhmakkuushäiriöstä, nyt tutkimukset alkavat kunnolla päästä vauhtiin kun poika on teini.
Kotiin ei tule näillä näkymin, väkivalta meitä muita kohtaan on niin pahaa. Uhannut mm veitsellä niin minua kuin pikkusiskoaan.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena
[/quote]
Kyllä todellakin on olemassa "sosiopaattinen aivojen rakenne", vaikka sitä ei aivan noilla termeillä ole ilmaistukaan. En muista tarkkaan, oliko poikkeavuuksia hippokampuksen vai hypotalamuksen alueella, mutta aivan selkeitä ja johdonmukaisia rakennepoikkeavuuksia on löytynyt. Ko. tutkimus on julkaistu vasta vuonna 2014, joten ei ole vielä "oppikirjatietoa", mutta tieteellisesti tunnustettu tosiasia kuitenkin. Kannattaa seurata aikaansa vähän tarkemmin:)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:43"] [quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"] Hae apua. Psykiatrista hoitoa vaativat yksilöt eivät aina ole kotioloissa traumatisoituneita. Lapsella voi olla todella korkea persoonallisuuspiirre 'psykoottisuus' tai muutoin olla esim. psykopaatti. Se ei ole sinun vikasi. Olen varma, että olette yrittäneet kaikkenne ja olleet riittävän hyviä vanhempia. Tälle lapselle se ei vain riitä. Nyt viimeistään on hakeuduttava lääkäriin ja hoitotahoille, sillä voin luvata että parin vuoden päästä lapsi on käytöksensä vuoksi tai sinä olet itse hengenvaarassa. [/quote] Asia ei ole näin. Ei ole olemassakaan ko psykoottisuus persoonallisuuspiirteenä eikä psykopaattisuutta tms. Useimmiten mielenterveyshäiriöisillä lapsilla on taustalla vaikeita kokemuksia. Ja psykopaattisuus kehityy erittäin vaikeissa olosuhteiissa. Diagnoosia ei lapsille tehdä [/quote] Tietysti riippuu vallalla olevasta käsityksestä ja yleisessä käytössä oleva bigfive ei sisällä erikseen eriteltyä psykoottisuus-piirrettä. Eysenck (jonka teoria on kuitenkin yleisesti tunnettu, hyväksytty ja arvostettu myös) kuitenkin kehitti omassa piirreteoriassaan myös psykoottisuuden käsitteen. Psykoottisuus-piirteen alle hän listasi esim. aggressiivisuuden, impulsiivisuuden ja empatian puutteen. Ja huom., tämä kaikki persoonassa , ei mallioppimisen kautta. Korkea psykoottisuus on hieman niin kuin a-tyyppistä persoonallisuutta, jos tämä sanoo sulle enemmän. On totta että lapsilla vältetään diagnosoimasta psykiatrisia häiriöitä, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi olemassa. Mt-häiriöisillä lapsilla on usein vaikeita kokemuksia mutta tärkeää onkin tajuta, ymmärtää ja muistaa että näin ei ole aina. Esim. skitsofreniaan sairastuminen ja psykoosi voi puhjeta aivan yllättäen ilman, että sikiöajassa, lapsuudessa tai nuoruudessa olisi minkäänlaista kehitysviivästymää, poikkeamia tai traagisia kokemuksia.
Olet oikeassa ettei psykopatiaa diagnosoida lapsilla - koska sitä ei diagnosoida ylipäätään sillä se ei ole virallisessa tautiluokituksessa. Psykopatia sen sijaan liittyy esim. useampaan persoonallisuushäiriöön piirteenä (joka on olemassa ja siten löydettävissä siis myös lapsilla) ja toisinaan jonkin diagnoosin voi saada vain jos riittävä psykoottisuus täyttyy.
Näin ollen pysyn edelleen kannassani, että ap:n lapsi voi olla psykoottinen. Ei tietenkään välttämättä, ja onkin hyvä saada esim. neurologin lausunto. Mutta apua ap:n perhe tarvitsee ehdottomasti, eikä kannata pelätä ja huolehtia saatavasta leimasta. Olisi karhunpalvelus antaa asian vain olla, ja nyt kun on käynyt tuo portaista työntäminenkin, olisi ehdottoman tärkeää saada apua HETI. [/quote] Sulla menee suloisesti sekaisin psykoottisuus ja psykopatia, ei päätä eikä häntää tuossa selostuksessa. Jätä nämä asiat ammattilaisille, jooko...
[/quote]
Täsmälleen samaa mieltä. Selostus ei kestä millään tavalla tarkastelua. Kaikki on sulassa sekasotkussa ja käsitteet sekaisin
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:14"]
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
[/quote]
Ei ap:n poika sytytele tulipaloja, siis taietoisesti halua polttaa rakennuksia. Hän on pahimmassa "viikari-iässä" jolloin aivan yleisesti kärtsätään suurennuslasilla asioita, näprätään kynttilöitä, katsotaan, palaako pihalta löytynyt karahka jne.
Enkä nyt sano, että ap:n lapsi on ok ja normaalilta vaikuttava. Minustakin hänet pitää tutkia. Mutta tuli nyt vaan mieleen tuosta kommentistasi, että pienet lapset - pojat varsinkin on oikeastaan aina kiinnostuneita tulesta. Ja kun ei ole älliä kunnolla miettiä kaikkia potentiaalisia seuraamuksia, ei lapsen ulottuville pidä niitä tulitikkuja tai sytkäreitä jättää. Kuten ap on toiminutkin.
39
[/quote]
Ei asia ole noin. Lasten eräs huolestuttava psyykknen oire on juurikin tulipalojen sytyttely. Ja sitä ap-n lapsi on tehnyt
[/quote]
Minusta lehtien polttelu ei ole tulipalon sytyttämistä. Panepa lähde, jossa tuollaiset tulella leikkimiset ovat lapsilla huolestuttava psyykkinen oire.
Toden sanoakseni sinä minusta puhut täyttä paskaa, ja huolestutat ap:n lisäksi liki jokaisen tuon ikäisen pikkupojan äitejö turhaan. Et selvästikään itse ole poikien äiti.
39
[/quote] ei mun lapsi oo sytytellyt lehtikasoja yms. Mikäli oisi niin olisin kiidättänyt kiireen vilkkaa lääkärille.
[/quote]
Minunkaan pokani ei ole tulella leikkinyt. Jos olisi, olisin erittäin huolestunut
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:32"]
Kiitos vastauksista. Ekalla kävi neurologilla, mutta ei löytynyt mitään (asperger, adhd tmv.) Tosin jälkeenpäin tuntuu, että diagnoosi tehtiin aika hätäisesti. Ajateltiin myös, että lyöminen loppuu iän myötä, mitä ei ole tapahtunut. Tuntuu, että se on jopa pahentunut. Täytyy varmaan mennä uudestaan. Poika kävi myös hetken pienryhmässä koulua, mutta eihän se ole lopullinen ratkaisu. Pitäähän pojan oppia toimimaan normaalissa luokkatilanteessa.
Kieltämättä olen itsekin miettinyt, että pitäisikö minun vaan antaa hänelle selkään, mutta jos teen sen ja tilanne pahenee siitä...Tutkitusti fyysinen kurittaminen ei mitenkään tue lapsen kehitystä. Mutta jos siitä seuraisi jonkinalinen havahtuminen.
Välillä olen tuudittautunut siihen, että tämä on sukupuolikysymys, siksi pikkusisko käyttäytyy eri tavalla kuin veljensä. Mutta kun vein pojan ja hänen koulukaverinsa autolla erääseen paikkaan ja matkan aikana kyselin tämän koulukaverin kuulumisia, meinasin purskahtaa itkuun. Hän vastasi herttaisesti ja monisanaisesti. Ja kysyi vielä minulta takaisin, mitä minulle kuuluu (ok, tällaista ei voi odottaa kaikilta 8-vuotiailta). Oma poikani vastaisi korkeintaan "emmätiiä", jos joku vieras kysyisi hänen kuulumisiaan. Minulle hän ei luultavasti vaivautuisi vastaamaan.
Ai niin, hänellä on vielä yksi toinen huolestuttava taipumus. Olemme joutuneet piilottamaan tulitikut talosta, koska poika tykkää polttaa asioita. Ei ole sisällä sytyttänyt tulipaloa, mutta ulkona on yrittänyt sytyttää kaikenlaista. Ei siis mitään roskiksia vaan lähinnä kokeillut, syttyykö ämpäri tai neulasia täynnä oleva oksa. Olemme ehdottomasti kieltäneet polttamisen, mutta jotenkin hän aina välillä onnistuu saamaan jostain tulitikkuaja tai sytkärin ja jää taas kiinni polttamisesta.
Ap
[/quote]
Toisin sanoen, teillä on siellä kasvamassa psykopaatti. Pojan olisi parasta päästä laitoshoitoon jo nyt, koska hän on vahingollinen luokkakavereilleen.