Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni, tuleva kouluampuja?
12.02.2015 |
En pysty puhumaan tästä aiheesta leimaantumisen pelossa kenellekään, joten puran nyt asiat tähän. Toivon asiallisia, rakentavia kommentteja. Kuinka voisin auttaa poikaani?
Hän on 8-vuotias. Hän on aina ollut levottomampi ja jotenkin lapsellisempi kuin 6-vuotias pikkusiskonsa, joka on ollut ns. helppo lapsi. Poika on ollut pienestä asti väkivaltainen. Minä ja mieheni emme ole koskaan kurittaneet häntä fyysisesti, joten ihmettelen, mistä hän on oppinut lyömään.
Kun hän on läsnä, en uskalla esimerkiksi sohvalla maatessa rentoutua, koska hän saattaa alkaa leikkiä niin, että lyö minua vatsaan. Hänellä on todella kovat otteet. Ilmeisesti lyöminen etc. on hänen mielestään kivaa, koska silloin hän saa huomiota. Ihmettelen vaan, miksei häntä tunnu liikuttavan se, että hän satuttaa. Hän ei ole satuttanut pahasti pikkusiskoaan, mutten uskalla jättää heitä kahdestaan vailla valvontaa, koska suoraan sanottuna en luota poikaani.
Asiasta on keskusteltu usein, mutta keskustelemisen kanssa on ongelmia. Hän ei vastaa kysyttäessä mitään, jos kysyn, miksi löit. Hän ei ylipäänsä tykkää kommunikoida vanhempien kanssa. En saa häntä kertomaan, miten koulussa meni tai minkälaista oli jonkun luokkakaverin synttäreillä. Häntä ei kiinnosta jakaa mitään. Hän tykkää pelata pleikkarilla ja muilla laitteilla, mitä rajoitamme. Nyt on kokonaan pelikiellossa, mutta tuntuu, että se on ainut asia, mitä hän todella tykkää tehdä. Hän on lopettanut kaikki harrastuksensa, mihin olemme yrittäneet häntä raahata. Tällä hetkellä hän on ilmeisen vihainen pelikiellosta ja siitä, että olen kysellyt häneltä eräästä asiasta. Hän suoraan sanottuna v****ee jatkuvasti. Tänään näytti keskisormea, kun kysyin, haluaako hän syödä spagettia vai pennepastaa. Tämä on niin jokapäiväistä, etten jaksanut suuttua kunnolla. Kysyin, miksi hän näytti keskisormea. Hän sanoi, että siksi, ettei halua syödä mitään.
Jos kaikki menee juuri niin kuin hän haluaa, hän osaa olla myös kiva ja iloinen. Mutta pienetkin vastoinkäymiset ajavat hänet suoranaiseen vihaan. En ymmärrä, miten 8-vuotiaassa voi olla niin paljon vihaa.
Koulussa on ollut väkivaltaisuuden takia ensimmäiseltä luokalta lähtien ongelmia. Hänellä on kavereita, mutta säännöllisin väliajoin koululta tulee ilmoitus, että hän on lyönyt. Syy, miksi kirjoitan nyt, on se, että eilen tapahtui kamala asia. Hän oli tönäissyt luokkakaveriaan, joka oli kierinyt portaat alas. En tiedä, mitä pojalle tapahtui. Hänen vanhempansa hakivat hänet eikä ambulanssia tarvittu. Minulla ei ole ollut voimia olla pojan vanhempiin yhteydessä.
Asian ottaminen esiin pojan kanssa ei onnistu. Hän lähtee karkuun tai sulkee korvansa. Mistään ikävästä tai hankalasta hän ei halua puhua. Hän on kärsimätön. Hän ei myöskään kykene siivoamaan omaa huonettaan ja minun täytyy viedä hänet kouluun, muuten hän lintsaa, eikä häntä vähääkään kiinnosta rangaistukset. Hän vaan jää kotiin ja viettää päivän tyytyväisesti pelaten.
Mikä hänestä on tulossa ja miten pärjään hänen kanssaan, kun hän on teini? Olemme käyttäneet jäähyrangaistusta, mutta se tuntuu olevan pojalle pelkkä vitsi. Pelikielto taas saa hänet raivokkaaksi ja pelottavaksi. Hänen luokkakavereiden äidit varmaankin ajattelevat, että olen itsekin täysi hirviö, kun poikani mukiloi muita. Hävettää. Mitä olen tehnyt väärin? Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (182)
Jos lapsi näyttää väkivaltaisia merkkejä jo pienenä, pitäisi viedä heti psykiatrille.
Todella törkeää kuitenkin, ettei sinulla "ole ollut voimia ottaa yhteyttä" tuohon, jonka lapsesi on tönäissyt alas. Mieti jos se olisi ollut tyttäresi ja jonkun toisen lapsi olisi tönäissyt hänet alas. Miltä sinusta tuntuisi, kun vanhempi kertoisi, ettei vain jaksanut ottaa yhteyttä.
Selkeästi pojan kanssa pitäisi ainakin ottaa tiukemmat otteet, ei kyselyjä siitä mitä tahtoo syödä, pelivehkeet pois ja myös viekää sinne psykiatrille/psykologille.
Saattaahan se myös olla, että joku tehnyt pojalle jotain ja nyt tällä tavalla se paha olo purkautuu ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan?
En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
Hei en kerennyt lukea kaikkia vastauksia joten sori jos tätä on jo ehdotettu..
riehakkaalle ja väkivaltaan/uskaliaisiin temppuihin energiaansa purkava lapsi olisi hyvä ohjata jonkun harrastuksen pariin jossa näitä on sallittuja tehdä. Esimerkiksi nyrkkeily, taistelulajit, miekkailu, sirkus... Meidän perhetutuissa oli yksi poika joka oli tosi hurjapää ja rauhoittui miekkailuharrastuksen myötä. Näissä harrastuksissa myös oppii kurinalaisuutta ja käskyjen ottoa kiihtyneessä tilassa.
Sitten lapselle kerrotaan että siellä harrastuksessa saa toteuttaa näitä piirteitä, muualla ei.
Suosittelen myös psykologin apua.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:28"]
Muuan yksityiskohta ap:n tarinassa kiinnitti huomioni, ja voi olla, että se tosiaan on vain merkityksetön yksityiskohta - mutta voi olla myös, että se kuvastaa käyttäytymismallejanne muutoinkin. Kysyit pojaltasi, tehdäänkö pennepastaa vai spagettia. Miksi? Etkö osaa itse päättää, mitä tekisit ruuaksi? Kyllä tuon ikäinen lapsi ahdistuu, jos häneltä kysellään neuvoja arkisiin asioihin. Vanhempien tehtävä on päättää asioista, jopa noin pienistä asioista. Pyydän sinua miettimään, ap, onko tuollainen vanhemman osoittama heikkous perheessänne niin tavallista, ettet ole sitä itse huomannut? Toistan: voin olla väärässä ja kyseessä oli vain merkityksetön yksityiskohta, mutta mieti tämä asia ihan peripohjin ja rehellisesti.
[/quote]
Kiinnitin huomion samaan ja ihmettelin.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:14"]
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
[/quote]
Ei ap:n poika sytytele tulipaloja, siis taietoisesti halua polttaa rakennuksia. Hän on pahimmassa "viikari-iässä" jolloin aivan yleisesti kärtsätään suurennuslasilla asioita, näprätään kynttilöitä, katsotaan, palaako pihalta löytynyt karahka jne.
Enkä nyt sano, että ap:n lapsi on ok ja normaalilta vaikuttava. Minustakin hänet pitää tutkia. Mutta tuli nyt vaan mieleen tuosta kommentistasi, että pienet lapset - pojat varsinkin on oikeastaan aina kiinnostuneita tulesta. Ja kun ei ole älliä kunnolla miettiä kaikkia potentiaalisia seuraamuksia, ei lapsen ulottuville pidä niitä tulitikkuja tai sytkäreitä jättää. Kuten ap on toiminutkin.
39
[/quote]
Ei asia ole noin. Lasten eräs huolestuttava psyykknen oire on juurikin tulipalojen sytyttely. Ja sitä ap-n lapsi on tehnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Itseasiassa, vaikka osittain olen samaa mieltä, en siinä ole samaa mieltä, että koska toinen lapaista on tullut normaaliksi, on kasvatuksessa kaikki ok.
Omalla kohtallani omaa sistartani palvottiin ja annettiin kaikki, minulta taas odotettiin paljon, mutta ei annettu mitään. Minulla ei ollut mitään omaa rauhaa talossa ja mitään uutta en koskaan saanut, vaan siskoni jämiä jos häneltä jäi, kuten vaatteita tai puhelimia.
Se että toinen on normaali, ei tarkoita, että kasvatus on ollut oikeanlaista, päinvastoin, jotain on tehty väärin sen lapsen kanssa, joka oikuttelee. Se että tahtovatko vanhemmat myöntää sitä, on toinen juttu.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
Hae apua. Psykiatrista hoitoa vaativat yksilöt eivät aina ole kotioloissa traumatisoituneita. Lapsella voi olla todella korkea persoonallisuuspiirre 'psykoottisuus' tai muutoin olla esim. psykopaatti. Se ei ole sinun vikasi. Olen varma, että olette yrittäneet kaikkenne ja olleet riittävän hyviä vanhempia. Tälle lapselle se ei vain riitä. Nyt viimeistään on hakeuduttava lääkäriin ja hoitotahoille, sillä voin luvata että parin vuoden päästä lapsi on käytöksensä vuoksi tai sinä olet itse hengenvaarassa.
[/quote]
Asia ei ole näin. Ei ole olemassakaan ko psykoottisuus persoonallisuuspiirteenä eikä psykopaattisuutta tms. Useimmiten mielenterveyshäiriöisillä lapsilla on taustalla vaikeita kokemuksia. Ja psykopaattisuus kehityy erittäin vaikeissa olosuhteiissa. Diagnoosia ei lapsille tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea kaikkia viestejä, joten saattaa olla vain toistoa tämä kommentti. Poikasi käytös ei vaikuta normaalilta. Ei kannata pelätä leimautumista tai mitään sellaista vaan hakea apua ongelmiin. Neuvolan, perheneuvolan, kouluterveydenhoitajan tms. kautta pääsette varmasti eteenpäin ja tutkimuksiin. Ongelmanne vaikuttavat sen verran isoilta, että en jäisi niiden kanssa yksin. Fyysinen rankaiseminen ja kuritus saattaa auttaa hetkellisesti, mutta ei ratkaise mitään. En siis kannata minkäänlaista fyysistä kurittamista.
Meidän neljävuotiaalla on pieniä haasteita päiväkodissa ja meitä on heti ohjattu eteenpäin. Tällä hetkellä jonotetaan toimintaterapia-arvioon ja käydään perheneuvolassa juttelemassa. Ei siis mitään isoja ongelmia, mutta asioihin puututaan ajoissa, jotta suunta saadaan oikeaksi. Mitä nopeammin haette apua, sitä paremmat mahdollisuudet pojalla on kasvaa kelvollisesti yhteiskunnan jäseneksi ja sinun ei tarvitse pelätä, että hänestä tulisi isompana väkivaltainen. Poika selvästi oirii jostain, mutta koska en ole alan asiantuntija, en aio esittää mitään diagnoosiepäilyjä.
Voimia ja tsemppiä teille!
En uskoo että tulee koulun ampujaa, viekää hänet harrastukeen jossa hän saa purkaa omaa energiansa :))). Jotain judo tai jujutsu jossa on opettaja /ohjaaja ja hyvä ryhmää. Antakaa hänelle aika,rajat ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Vahinko alapeukku. Olen samaa mieltä. Perheissä ei lapsia kohdella samalla tavalla. Useimiten vanhemmat ei sitä itse huomaa
Itseasiassa, vaikka osittain olen samaa mieltä, en siinä ole samaa mieltä, että koska toinen lapaista on tullut normaaliksi, on kasvatuksessa kaikki ok.
Omalla kohtallani omaa sistartani palvottiin ja annettiin kaikki, minulta taas odotettiin paljon, mutta ei annettu mitään. Minulla ei ollut mitään omaa rauhaa talossa ja mitään uutta en koskaan saanut, vaan siskoni jämiä jos häneltä jäi, kuten vaatteita tai puhelimia.
Se että toinen on normaali, ei tarkoita, että kasvatus on ollut oikeanlaista, päinvastoin, jotain on tehty väärin sen lapsen kanssa, joka oikuttelee. Se että tahtovatko vanhemmat myöntää sitä, on toinen juttu.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:15"]
Pako kommentoida, että tuo polttaminen on ihan normaalia poikien touhua. Sanon vaan pojan äitinä ja siskona. Polttamisen ja räjäyttelynhalu tuntuu kumpuavan monille pojille ihan sisältäpäin. Tytöt ja naiset ostavat aika harvoin ilotulitteitakaan... Tämä siis ihan ohiksena.
[/quote]
Juuri näin.
39
[/quote]
Ei ole. Se on vakava oire. Tässä esimerkkinä käytöshäiriöistä. Tässäkin tulipaljojen sytyttely on yksi oire.
http://www.peda.net/veraja/etuinfo/perusopetus/etuki/oppimisvaikeus/kayth
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä!
Kysyin, laitetaanko pennepastaa vai spagettia, koska halusin rikkoa hiljaisuuden ja olla ystävällinen. Saada pojan tuntemaan, että hän on täysvaltainen perheenjäsen. Ajattelin myös, että on hyvä kysyä, koska jos hän on odottanut saavansa spagettia ja tuleekin penneä, voi olla, ettei hän suostu syömään.
Mutta ymmärrän itsekin, että kysymys oli tyhmä. Poika varmaan luulee olevansa minun yläpuolellani, kun kyselen sellaista. Pitäisi vaan olla tiukka ja antaa pojan jäädä nälkäiseksi jos ruoka ei kelpaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:53"]
Kiitos viesteistä!
Kysyin, laitetaanko pennepastaa vai spagettia, koska halusin rikkoa hiljaisuuden ja olla ystävällinen. Saada pojan tuntemaan, että hän on täysvaltainen perheenjäsen. Ajattelin myös, että on hyvä kysyä, koska jos hän on odottanut saavansa spagettia ja tuleekin penneä, voi olla, ettei hän suostu syömään.
Mutta ymmärrän itsekin, että kysymys oli tyhmä. Poika varmaan luulee olevansa minun yläpuolellani, kun kyselen sellaista. Pitäisi vaan olla tiukka ja antaa pojan jäädä nälkäiseksi jos ruoka ei kelpaa.
Ap
[/quote]
Tottakai on ok kysyä lapselta kumpaa pastaa keitettäisiin. Se on normaalia ja oikea tapa tomia...
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:08"]Katso elokuva let's talk about Kevin
[/quote]
Mulla tuli aivan sama mieleen, kirja oli vielä pahempi. En tiedä onko nyt kuitenkaan ap:lle hyväksi mennä lukemaan/katsomaan sitä juuri nyt tähän tilanteeseen. Ap voisi hakea .nyt apua, vaikka kouluterkkarin kautta. Voimia sinulle ap, toivottavasti löytyy joku väylä ja pääsette purkamaan tilannetta.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:28"]
Muuan yksityiskohta ap:n tarinassa kiinnitti huomioni, ja voi olla, että se tosiaan on vain merkityksetön yksityiskohta - mutta voi olla myös, että se kuvastaa käyttäytymismallejanne muutoinkin. Kysyit pojaltasi, tehdäänkö pennepastaa vai spagettia. Miksi? Etkö osaa itse päättää, mitä tekisit ruuaksi? Kyllä tuon ikäinen lapsi ahdistuu, jos häneltä kysellään neuvoja arkisiin asioihin. Vanhempien tehtävä on päättää asioista, jopa noin pienistä asioista. Pyydän sinua miettimään, ap, onko tuollainen vanhemman osoittama heikkous perheessänne niin tavallista, ettet ole sitä itse huomannut? Toistan: voin olla väärässä ja kyseessä oli vain merkityksetön yksityiskohta, mutta mieti tämä asia ihan peripohjin ja rehellisesti.
[/quote]
Kiinnitin huomion samaan ja ihmettelin.
[/quote]
No voi jeesus mitä hiusten halkomista. Kyllä meilläkin kysytään haluutko spagettia vai makaronia, mutta silti ei saa riisiä tai ranskalaisia, jos se ei ruokaan sovi. Pakkasella puetaan talvivaatteet eikä verkkareita, nukkumaan mennään kun aika on jne. Mutta äidin vikahan se on kaikki tässä maailmassa. Toivottavasti ap haet ja taistelet avun saannin puolesta. Opiskeluaikoja olen lastenpsykiatrian kanssa hieman tullut kosketuksiin ja aika samanlaisia tarinan alkuja siellä oli. Ja nämä syyllistämispuheet, vaikka kotiolot ovat usein oireilevilla lapsilla huonot niin kuitenkin löytyy niitä sairastuneita lapsia, joiden perheoloista ei voida löytää mitään poikkeavaa ja sisarukset ovat normaaleita. Aika sairasta olisi ajatella, että lapsella voi olla synnynnäisiä virheitä esim. raajojen kehityshäiriöitä, mutta psyykepuolella kaikki olisi vain ympäristön muokkaamaa. Puhuu täysin tutkimustietoja vastaan miten esim. skitsofrenia on osittain periytyvää eikä puhtaasti kasvuympäristön tuotos.
Kiitos tästä ketjusta. Sain varmistusta siitä, että omalla 6-vuotiaallakin on käytöshäiriö. Tarhassa on enkeli, fiksu ja empaattinen. Kotona raivoaa, rikkoo tavaroita ja hakkaa perhettään. Tämä on tosi vaikeaa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:53"]Kiitos viesteistä!
Kysyin, laitetaanko pennepastaa vai spagettia, koska halusin rikkoa hiljaisuuden ja olla ystävällinen. Saada pojan tuntemaan, että hän on täysvaltainen perheenjäsen. Ajattelin myös, että on hyvä kysyä, koska jos hän on odottanut saavansa spagettia ja tuleekin penneä, voi olla, ettei hän suostu syömään.
Mutta ymmärrän itsekin, että kysymys oli tyhmä. Poika varmaan luulee olevansa minun yläpuolellani, kun kyselen sellaista. Pitäisi vaan olla tiukka ja antaa pojan jäädä nälkäiseksi jos ruoka ei kelpaa.
Ap
[/quote]
Ap kuulostat hyvältä, välittävältä ja kasvatuksessa johdonmukaiselta vanhemmalta. Luulen, että kaikilta tavisvanhemmilta loppuisi konstit ennen pitkään haasteellisen poikasi kanssa. Kannattaa lähteä hakemaan apua.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen sielussa asuu paha henki eli hän on riivattu. Ota yhteyttä paikalliseen helluntaiseurakuntaan ja pyydä pahojen henkien ulosajamista.