Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni, tuleva kouluampuja?
12.02.2015 |
En pysty puhumaan tästä aiheesta leimaantumisen pelossa kenellekään, joten puran nyt asiat tähän. Toivon asiallisia, rakentavia kommentteja. Kuinka voisin auttaa poikaani?
Hän on 8-vuotias. Hän on aina ollut levottomampi ja jotenkin lapsellisempi kuin 6-vuotias pikkusiskonsa, joka on ollut ns. helppo lapsi. Poika on ollut pienestä asti väkivaltainen. Minä ja mieheni emme ole koskaan kurittaneet häntä fyysisesti, joten ihmettelen, mistä hän on oppinut lyömään.
Kun hän on läsnä, en uskalla esimerkiksi sohvalla maatessa rentoutua, koska hän saattaa alkaa leikkiä niin, että lyö minua vatsaan. Hänellä on todella kovat otteet. Ilmeisesti lyöminen etc. on hänen mielestään kivaa, koska silloin hän saa huomiota. Ihmettelen vaan, miksei häntä tunnu liikuttavan se, että hän satuttaa. Hän ei ole satuttanut pahasti pikkusiskoaan, mutten uskalla jättää heitä kahdestaan vailla valvontaa, koska suoraan sanottuna en luota poikaani.
Asiasta on keskusteltu usein, mutta keskustelemisen kanssa on ongelmia. Hän ei vastaa kysyttäessä mitään, jos kysyn, miksi löit. Hän ei ylipäänsä tykkää kommunikoida vanhempien kanssa. En saa häntä kertomaan, miten koulussa meni tai minkälaista oli jonkun luokkakaverin synttäreillä. Häntä ei kiinnosta jakaa mitään. Hän tykkää pelata pleikkarilla ja muilla laitteilla, mitä rajoitamme. Nyt on kokonaan pelikiellossa, mutta tuntuu, että se on ainut asia, mitä hän todella tykkää tehdä. Hän on lopettanut kaikki harrastuksensa, mihin olemme yrittäneet häntä raahata. Tällä hetkellä hän on ilmeisen vihainen pelikiellosta ja siitä, että olen kysellyt häneltä eräästä asiasta. Hän suoraan sanottuna v****ee jatkuvasti. Tänään näytti keskisormea, kun kysyin, haluaako hän syödä spagettia vai pennepastaa. Tämä on niin jokapäiväistä, etten jaksanut suuttua kunnolla. Kysyin, miksi hän näytti keskisormea. Hän sanoi, että siksi, ettei halua syödä mitään.
Jos kaikki menee juuri niin kuin hän haluaa, hän osaa olla myös kiva ja iloinen. Mutta pienetkin vastoinkäymiset ajavat hänet suoranaiseen vihaan. En ymmärrä, miten 8-vuotiaassa voi olla niin paljon vihaa.
Koulussa on ollut väkivaltaisuuden takia ensimmäiseltä luokalta lähtien ongelmia. Hänellä on kavereita, mutta säännöllisin väliajoin koululta tulee ilmoitus, että hän on lyönyt. Syy, miksi kirjoitan nyt, on se, että eilen tapahtui kamala asia. Hän oli tönäissyt luokkakaveriaan, joka oli kierinyt portaat alas. En tiedä, mitä pojalle tapahtui. Hänen vanhempansa hakivat hänet eikä ambulanssia tarvittu. Minulla ei ole ollut voimia olla pojan vanhempiin yhteydessä.
Asian ottaminen esiin pojan kanssa ei onnistu. Hän lähtee karkuun tai sulkee korvansa. Mistään ikävästä tai hankalasta hän ei halua puhua. Hän on kärsimätön. Hän ei myöskään kykene siivoamaan omaa huonettaan ja minun täytyy viedä hänet kouluun, muuten hän lintsaa, eikä häntä vähääkään kiinnosta rangaistukset. Hän vaan jää kotiin ja viettää päivän tyytyväisesti pelaten.
Mikä hänestä on tulossa ja miten pärjään hänen kanssaan, kun hän on teini? Olemme käyttäneet jäähyrangaistusta, mutta se tuntuu olevan pojalle pelkkä vitsi. Pelikielto taas saa hänet raivokkaaksi ja pelottavaksi. Hänen luokkakavereiden äidit varmaankin ajattelevat, että olen itsekin täysi hirviö, kun poikani mukiloi muita. Hävettää. Mitä olen tehnyt väärin? Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (182)
Ap, anna selkäsauna. Se ei tapa ketään, ja on nykyajan hömpötystä, ettei sitä muka ikinä saisi käyttää. Nyt on äärimmäinen tilanne, eikä piperrys auta. Poika alkaa kunnioittaa sua kertaheitolla - tuu sitten tänne kehumaan muuttunutta käytöstä! USKO JO!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:08"]Katso elokuva let's talk about Kevin
[/quote]
we need to talk about kevin
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:11"]Lapsestasi tulee menestyjä. Tunteettomuus on nykyajan ihanne ainakin ylemmissä tuloluokissa. [/quote] Plaaplaa ja jaapajaa. Tutkimusten mukaan keskivertoa varakkaammat (eli usein koulutetuimmat) esimerkiksi huolehtivat lapsistaan paremmin kuin keskivertoa köyhemmät, esim lukevat lapsilleen todennäköisemmin. Minusta kuulostaa pikemminkin siltä, että ap:n poika putoaa tuota menoa kaikkien tukiverkostojen ulkopuolelle ja päätyy vankilaan. :(
[/quote]
Plaaplaa itsellesi. Olen mielestäni koulutettu ja välitän lapsistani, mutta en ymmärrä nykyistä arvomaailmaa jossa raha on kaikkein tärkeintä ja empatia, ihmisarvo ja toisten kunnioitus on köyhien luusereiden juttu.
[/quote]
Täh? Lue tuo edellinen kommenttini uudestaan huolellisesti.
Kiitos 33 vertaistuesta! Hienoa kuulla, että teillä ongelmat ratkesivat. Olen ehkä ollut melko kärsimätön, kun vastauksia ei ole tullut.
Pitäisi varmaan istuttaa poika väkisin alas ja kertoa, mitä häneltä odotetaan. Vaikka vaikuttaisi siltä, ettei hän kuuntele, ehkä jotain saattaisi mennä perille. Jotenkin kuvittelin, että jokaisella on sisäänrakennetusti taju siitä, ettei saa lyödä, mutta eihän se välttämättä ole niin.
Poika kyllä tietää, ettei saisi lyödä/töniä, mutta ehkä hänelle pitää vielä tarkemmin selittää, miksi ja mihin se johtaa. Portailta tönäisystä tullaan keskustelemaan koulussa. Koulussa on aikaisemminkin reagoitu hyvin ja ilmoitettu aina välikohtauksista. Tällä hetkellä itsestä tuntuu kuitenkin siltä, että haluaisi kadota maan alle. En millään haluaisi mennä julkisesti setvimään näitä asioita...ihan vaan, koska se on henkisesti raskasta.
Välillä olemme yrittäneet pitää kiinni riehuvasta pojasta, mutta se on yleensä johtanut mykkäkouluun, joten olemme luopuneet siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:11"]Lapsestasi tulee menestyjä. Tunteettomuus on nykyajan ihanne ainakin ylemmissä tuloluokissa. [/quote] Plaaplaa ja jaapajaa. Tutkimusten mukaan keskivertoa varakkaammat (eli usein koulutetuimmat) esimerkiksi huolehtivat lapsistaan paremmin kuin keskivertoa köyhemmät, esim lukevat lapsilleen todennäköisemmin. Minusta kuulostaa pikemminkin siltä, että ap:n poika putoaa tuota menoa kaikkien tukiverkostojen ulkopuolelle ja päätyy vankilaan. :(
[/quote]
Plaaplaa itsellesi. Olen mielestäni koulutettu ja välitän lapsistani, mutta en ymmärrä nykyistä arvomaailmaa jossa raha on kaikkein tärkeintä ja empatia, ihmisarvo ja toisten kunnioitus on köyhien luusereiden juttu.
[/quote]
Keskusteletkohan ihan oikeasta aiheesta nyt. Kyllä varmasti vanhemmat välittävät lapsistaan, oli varallisuus mikä tahansa. Siis sinä olet varakas ja pidät huolta lapsista, muut varakkaat eivät? Vain köyhät rakastavat? Mitä oikein yrität sanoa?
Kaikki "oireet" kuulostivat erittäin samoilta, joista pikkuveljeni kärsi lapsuusiällä. Varhaisnuoruudessa hänellä todettiin Aspergerin syndrooma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:56"]
Kiitos 33 vertaistuesta! Hienoa kuulla, että teillä ongelmat ratkesivat. Olen ehkä ollut melko kärsimätön, kun vastauksia ei ole tullut.
Pitäisi varmaan istuttaa poika väkisin alas ja kertoa, mitä häneltä odotetaan. Vaikka vaikuttaisi siltä, ettei hän kuuntele, ehkä jotain saattaisi mennä perille. Jotenkin kuvittelin, että jokaisella on sisäänrakennetusti taju siitä, ettei saa lyödä, mutta eihän se välttämättä ole niin.
Poika kyllä tietää, ettei saisi lyödä/töniä, mutta ehkä hänelle pitää vielä tarkemmin selittää, miksi ja mihin se johtaa. Portailta tönäisystä tullaan keskustelemaan koulussa. Koulussa on aikaisemminkin reagoitu hyvin ja ilmoitettu aina välikohtauksista. Tällä hetkellä itsestä tuntuu kuitenkin siltä, että haluaisi kadota maan alle. En millään haluaisi mennä julkisesti setvimään näitä asioita...ihan vaan, koska se on henkisesti raskasta.
Välillä olemme yrittäneet pitää kiinni riehuvasta pojasta, mutta se on yleensä johtanut mykkäkouluun, joten olemme luopuneet siitä.
[/quote]
Saatta se olla raskasta sille tönäistyllekin, mutta mitäs jostain kakarasta kunhan ei vain supermammalle tule paha mieli oman pojan toilailuista.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:32"]Kiitos vastauksista. Ekalla kävi neurologilla, mutta ei löytynyt mitään (asperger, adhd tmv.) Tosin jälkeenpäin tuntuu, että diagnoosi tehtiin aika hätäisesti. Ajateltiin myös, että lyöminen loppuu iän myötä, mitä ei ole tapahtunut. Tuntuu, että se on jopa pahentunut. Täytyy varmaan mennä uudestaan. Poika kävi myös hetken pienryhmässä koulua, mutta eihän se ole lopullinen ratkaisu. Pitäähän pojan oppia toimimaan normaalissa luokkatilanteessa.
Kieltämättä olen itsekin miettinyt, että pitäisikö minun vaan antaa hänelle selkään, mutta jos teen sen ja tilanne pahenee siitä...Tutkitusti fyysinen kurittaminen ei mitenkään tue lapsen kehitystä. Mutta jos siitä seuraisi jonkinalinen havahtuminen.
Välillä olen tuudittautunut siihen, että tämä on sukupuolikysymys, siksi pikkusisko käyttäytyy eri tavalla kuin veljensä. Mutta kun vein pojan ja hänen koulukaverinsa autolla erääseen paikkaan ja matkan aikana kyselin tämän koulukaverin kuulumisia, meinasin purskahtaa itkuun. Hän vastasi herttaisesti ja monisanaisesti. Ja kysyi vielä minulta takaisin, mitä minulle kuuluu (ok, tällaista ei voi odottaa kaikilta 8-vuotiailta). Oma poikani vastaisi korkeintaan "emmätiiä", jos joku vieras kysyisi hänen kuulumisiaan. Minulle hän ei luultavasti vaivautuisi vastaamaan.
Ai niin, hänellä on vielä yksi toinen huolestuttava taipumus. Olemme joutuneet piilottamaan tulitikut talosta, koska poika tykkää polttaa asioita. Ei ole sisällä sytyttänyt tulipaloa, mutta ulkona on yrittänyt sytyttää kaikenlaista. Ei siis mitään roskiksia vaan lähinnä kokeillut, syttyykö ämpäri tai neulasia täynnä oleva oksa. Olemme ehdottomasti kieltäneet polttamisen, mutta jotenkin hän aina välillä onnistuu saamaan jostain tulitikkuaja tai sytkärin ja jää taas kiinni polttamisesta.
Ap
[/quote]
Ymmärrän, mutta mietin että tajuaako pojan lyömisen ja muun oikeasti sattuvan? Kun saisi omasta lyömisestä tuntea myös kuritusta, luulen että se voisi loppua. Eihän se nimittäin tunnu kivalta ja voisi tajuta sen. Muut keinot eivät toimi? Itse olen lapsena saanut selkään ja loppui ne pahat teot ja ei traumoja ole...
-2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:56"]
Kiitos 33 vertaistuesta! Hienoa kuulla, että teillä ongelmat ratkesivat. Olen ehkä ollut melko kärsimätön, kun vastauksia ei ole tullut.
Pitäisi varmaan istuttaa poika väkisin alas ja kertoa, mitä häneltä odotetaan. Vaikka vaikuttaisi siltä, ettei hän kuuntele, ehkä jotain saattaisi mennä perille. Jotenkin kuvittelin, että jokaisella on sisäänrakennetusti taju siitä, ettei saa lyödä, mutta eihän se välttämättä ole niin.
Poika kyllä tietää, ettei saisi lyödä/töniä, mutta ehkä hänelle pitää vielä tarkemmin selittää, miksi ja mihin se johtaa. Portailta tönäisystä tullaan keskustelemaan koulussa. Koulussa on aikaisemminkin reagoitu hyvin ja ilmoitettu aina välikohtauksista. Tällä hetkellä itsestä tuntuu kuitenkin siltä, että haluaisi kadota maan alle. En millään haluaisi mennä julkisesti setvimään näitä asioita...ihan vaan, koska se on henkisesti raskasta.
Välillä olemme yrittäneet pitää kiinni riehuvasta pojasta, mutta se on yleensä johtanut mykkäkouluun, joten olemme luopuneet siitä.
[/quote]
33:lla oli paljon hyviä pointteja. Lisään mielestäni yhden hyvän ohjeen, joka toimii yleisesti sellaisilla eritislapsilla, joilla on kommunikaation ja/tai sosiaalisen käytöksen kanssa ongelmia.
Kun kiellät jotain, kerro aina oikea tapa.
Eli kun esim. kiellät lyömisen, kerro, mitä lapsi SAA tehdä, kun suututtaa tai toisen käytös turhauttaa. Vaikka huutaa tai polkea voimalla maata.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä lasten - normaalien ja erityisten - kanssa tulee aikuisen usein kiellettyä asioita ilman, että lapselle käy ilmi, että miten sitten OLISI pitänyt toimia. Aikuiselle se voi olla itsestäänselvää tai aikuisen on muutenkin helpompi hillitä itseään, mutta lapselle - kahdeksanvuotiaallekin - se ei ole itsestäänselvää.
39 vai mikä se nyt olikaan...
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:56"]Kiitos 33 vertaistuesta! Hienoa kuulla, että teillä ongelmat ratkesivat. Olen ehkä ollut melko kärsimätön, kun vastauksia ei ole tullut.
Pitäisi varmaan istuttaa poika väkisin alas ja kertoa, mitä häneltä odotetaan. Vaikka vaikuttaisi siltä, ettei hän kuuntele, ehkä jotain saattaisi mennä perille. Jotenkin kuvittelin, että jokaisella on sisäänrakennetusti taju siitä, ettei saa lyödä, mutta eihän se välttämättä ole niin.
Poika kyllä tietää, ettei saisi lyödä/töniä, mutta ehkä hänelle pitää vielä tarkemmin selittää, miksi ja mihin se johtaa. Portailta tönäisystä tullaan keskustelemaan koulussa. Koulussa on aikaisemminkin reagoitu hyvin ja ilmoitettu aina välikohtauksista. Tällä hetkellä itsestä tuntuu kuitenkin siltä, että haluaisi kadota maan alle. En millään haluaisi mennä julkisesti setvimään näitä asioita...ihan vaan, koska se on henkisesti raskasta.
Välillä olemme yrittäneet pitää kiinni riehuvasta pojasta, mutta se on yleensä johtanut mykkäkouluun, joten olemme luopuneet siitä.
[/quote]
Eli poikanne pompottaa teitä. Huomaatko? Miksi mykkäkoulu on niin kaameaa? Ajatteletko olevasi huono äiti, kun lapsi ei omasta mielestään ansaitse rangaistusta. Jos lapsi tietäisi, mikä hänelle on parasta, hän voisi muuttaa omilleen heti kohdusta päästyään. Monilla lapsilla on vielä kouluiässäkin vaikeuksia ymmärtää tekojensa seurauksia. Olin sijaisopena erityisluokalla ja siellä oli käytäntö, että tunnin jälkeen eräälle tietylle oppilaalle väritettiin vihreitä lehtiä vihkoon, kun tunti oli mennyt hyvin ja sitten keskusteltiin miten oli mennyt. Jos tunti oli ollut levoton, vihreää tuli vähemmän ja jos taas tunti oli katastrofi niin ei saanut yhtään vihreää. Poika oli 10-vuotias mutta huusi ja sylki minulle suoraa huutoa miten inhottava kusipää olin, kun en värittänyt vihreää - vaikka monta kertaa selitin, ettei vihreää tullut sen takia, että löi kaveria kesken tunnin, karkasi pulpetistaan, huusi open puheen päälle ja mitä kaikkea. Mutta ei, minä olen se syy ja inhottava. Omasta mielestäänhän olisi joka tunti ansainnut täyden vihreän merkinnän. Kaikki lapset eivät ole sosiaalisesti kehittyneitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole missään vaiheessa väittänyt olevani mikään supermamma. Oloni on kaikkea muuta kuin supermamma. Siksi juuri kirjoitin tänne, koska tuntui vaikealta kestää, että oma lapsi on aiheuttanut viattomalle tahallaan kipua ja tämän vanhemmille huolta. Enkä ole mielestäni mitenkään puolustellut pojan käytöstä. Totta kai tuomitsen väkivallan, vaikka tekijä olisi oma poika.
Tuota noin. Minun kiltti poikani myös erehtyi joskus tekemään tuota satuttamista, mutta ei tehnyt monta kertaa, koska kiukuspäissäni löin takaisin. Se ei ole asia josta olisin ylpeä, ei todellakaan. Olin itseeni hyvin pettynyt. Mutta seuraus oli se, että lyömiset jäivät pojalta siihen. Hän ei ollut ilmeisesti käsittänyt, että lyöminen sattuu, ennen kuin kokiessaan tämän omissa nahoissaan. Tämä tapahtui vain kerran, ja se asia myös puhuttiin heti kiukun haihduttua halki. Enkä missään tapauksessa halua suositellea kenellekään lapsen lyömistä! Jotenkin lapsi on vain saatava tajuamaan. Parempi tietenkiin olisi, jos tajuaisi muutoin kuin väkivallan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:38"]
Joku mielenterveysongelma tulee ensimmäisenä mieleen. Asperger? Lievä autismi? Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Nyt poika psykiatrille.
[/quote]
Autismi ja as ei ole mielenterveyden ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:32"]Kiitos vastauksista. Ekalla kävi neurologilla, mutta ei löytynyt mitään (asperger, adhd tmv.) Tosin jälkeenpäin tuntuu, että diagnoosi tehtiin aika hätäisesti. Ajateltiin myös, että lyöminen loppuu iän myötä, mitä ei ole tapahtunut. Tuntuu, että se on jopa pahentunut. Täytyy varmaan mennä uudestaan. Poika kävi myös hetken pienryhmässä koulua, mutta eihän se ole lopullinen ratkaisu. Pitäähän pojan oppia toimimaan normaalissa luokkatilanteessa.
Kieltämättä olen itsekin miettinyt, että pitäisikö minun vaan antaa hänelle selkään, mutta jos teen sen ja tilanne pahenee siitä...Tutkitusti fyysinen kurittaminen ei mitenkään tue lapsen kehitystä. Mutta jos siitä seuraisi jonkinalinen havahtuminen.
Välillä olen tuudittautunut siihen, että tämä on sukupuolikysymys, siksi pikkusisko käyttäytyy eri tavalla kuin veljensä. Mutta kun vein pojan ja hänen koulukaverinsa autolla erääseen paikkaan ja matkan aikana kyselin tämän koulukaverin kuulumisia, meinasin purskahtaa itkuun. Hän vastasi herttaisesti ja monisanaisesti. Ja kysyi vielä minulta takaisin, mitä minulle kuuluu (ok, tällaista ei voi odottaa kaikilta 8-vuotiailta). Oma poikani vastaisi korkeintaan "emmätiiä", jos joku vieras kysyisi hänen kuulumisiaan. Minulle hän ei luultavasti vaivautuisi vastaamaan.
Ai niin, hänellä on vielä yksi toinen huolestuttava taipumus. Olemme joutuneet piilottamaan tulitikut talosta, koska poika tykkää polttaa asioita. Ei ole sisällä sytyttänyt tulipaloa, mutta ulkona on yrittänyt sytyttää kaikenlaista. Ei siis mitään roskiksia vaan lähinnä kokeillut, syttyykö ämpäri tai neulasia täynnä oleva oksa. Olemme ehdottomasti kieltäneet polttamisen, mutta jotenkin hän aina välillä onnistuu saamaan jostain tulitikkuaja tai sytkärin ja jää taas kiinni polttamisesta.
Ap
[/quote]
Ymmärrän, mutta mietin että tajuaako pojan lyömisen ja muun oikeasti sattuvan? Kun saisi omasta lyömisestä tuntea myös kuritusta, luulen että se voisi loppua. Eihän se nimittäin tunnu kivalta ja voisi tajuta sen. Muut keinot eivät toimi? Itse olen lapsena saanut selkään ja loppui ne pahat teot ja ei traumoja ole...
-2
[/quote]
Sama. Kun olin 3-vuotias, purin kaikkia suuttuessani. Siis oikeasti purin kovaa ja jätin äitiin monet hampaanjäljet. Kerran isältä paloi hermo ja hän puri takaisin. En koskaan purrut ketään sen jälkeen, sehän sattui!
Hämmästelen, ettei kukaan ei ole vielä kysynyt, mitä pelejä poika sillä rakkaalla pelikoneellaan pelaa. Älkää käsittäkö väärin, videopelit eivät ole kaiken pahan alku ja juuri (toisin kuin joskus luullaan), mutta olethan varma, etteivät pelit ole k-18? Videopelit, niin kuin elokuvatkin, on ikärajoitettu sisällön, ei esimerkiksi "vaikeustason" mukaan. En väitä, että k-18 räiskintäpelit tekisivät yhdestäkään kahdeksanvuotiaasta psykopaattia, mutta jos hän altistuu jatkuvasti liian rajulle materiaalille, pakko sillä on olla vaikutuksia.
Alue: Aihe vapaa
Minun poikani oli suurinpiirtein samanlainen samanikäisenä. Oli ajoittain arvaamaton ja väkivaltainen luokkatovereita kohtaan, ei pystynyt kommunikoimaan tunteistaan. Ei kiinnostunut juuri mistään paitsi pelaamisesta.
Meillä tilanne alkoi helpottaa, kun vietin enemmän aikaa pojan kanssa. Opettelimme kommunikoimaan tunnekuohuissa, puhumaan vihasta ja tunteista. Yritin antaa nimiä tunteille, joille hän ei tiennyt nimeä. Aluksi kommunikaatio tapahtui siten, että hän puristi kättäni, jos oli samaa mieltä. Sitten siirryimme kommunikoimaan tekstareilla käyttäen hymiöitä. Opettelimme myös rentoutumaan. Opetin poikaani, miten oikealla hengitystekniikalla, musiikkia kuuntelemalla ja hieronnalla pystyy rentouttamaan itsensä.
Yksi tekijä, joka ehkä vähensi väkivaltaisuutta, oli myös se, että annoin pojan tehdä hieman pelottavia asioita, jotta hän ei turhautuisi: mennä yksi bussilla kaupungille, hypätä 5. kerroksesta uimahallissa jne.
Poikani on edelleen huono keskittymään mihinkään pitkäveteiseen, on ajoittain vihainen sekä osittain netti-ja peliriippuvainen, mutta hän ei ainakaan tietääkseni ole enää käyttäytynyt väkivaltaisesti. Koulu menee kohtuullisen hyvin ja hänellä on urheiluharrastus, joka tarjoaa vauhtia ja vaaratilanteita laillisella tavalla (ja valitettavasti myös loukkaantumisriskin).
Meillä on myös kaksi muuta lasta, jotka ovat ihan erilaisia luonteeltaan..
Älä luovuta vielä!