Kuinka paljon saatte isovanhemmilta apua?

Meillä isovanhemmat eivät hoida yhtään lapsia. Eivät koskaan osta mitään välineitä. Joululahjaksi kymppi kirjekuoressa, synttäreitä eivät muista. Lapset eivät nykyään halua köydä heidän luonaan. Kun aiemmin kävimme kylässä, kaikki syötävät oli piilotettu. Näkyvillä vain makaronipussit ja jauhoja. Ettei vaan syödä keksejä tms. Mitään ei tarjottu.

Meillä on hyvät välit kaikkiin isovanhempiin. Jokainen on elossa ja jäänyt eläkkeelle. Kumpikin pari asuu sadan kilometrin säteellä. Emme saa heiltä mitään hoitoapua, toisaalta emme ole koskaan pyytäneetkään. Minun vanhempani ovat mieltyneet pulloon siinä määrin, etten edes antaisi lapsiamme sinne yökylään.

Minun vanhempani tulevat käymään parin kuukauden välein ja halailevat ja leikittävät lapsia silloin kovasti. Heiltä tulee jouluna ja synttärinä lähinnä vaatelahjoja, isäni myös laittaa aina synttärirahaa parisataa euroa lasten tilille. Heiltä on tullut meille myös minun vanhoja juttujani, kun he ovat siivonneet varastoa, esim. leluja ja lasten keinutuoli ja pulkka.

Miehen vanhemmat asuvat lähempänä mutta eivät käy koskaan kylässä. Heiltä tulee joululahjaksi lelu tai vaate ja tykkäävät kyllä nähdä lapsia, kun käymme siellä kylässä joskus.

Lasten ja isovanhempien suhde on siis ihan hyvä, mutta mitään hoitoapua heiltä emme saa, emmekä kaipaakaan. Me emme tarvitse suhteenhoitoaikaa kahden kesken jossain kylpylässä tms. vaan parisuhteemme voi hyvin muutenkin. Menot ja harrastukset järjestetään niin, että toinen on aina kotona lasten perään katsomassa, kun toisella on meno, tai sitten hoidamme asioita päiväsaikaan esim. ruokatunnilla, kun lapset ovat tarhassa.

Meillä vanhemmat auttaisivat vaikka miten paljon, mutta ovat sitten joka kerta vähintään viikon meillä "kun nyt reissuun lähdettiin" -mentaliteetilla. Eli kun tarvitsen yhden illan apua, tulevat edellisenä oäivänä ja ovat meillä viikon. Ottavat talon haltuunsa, ovat kuin kotonaan ja selittävät tätä sillä, kun heistä on niin paljon apua ja miten mukava on tulla, kun on kutsuttu lasten kanssa olemaan.

Joten en jaksa pyytää heitä, koska jos sanoo, että nyt ei enää tarvita, voitte lähteä, niin isovanhemmat loukkaantuvat, että eivät saa olla enempää lasten kanssa ja vetoavat siihen,voin kutsua MLL:n hoitajan, jos en halua, että he ovat lasten kanssa. Että ei isovanhempien ja lastenlasten suhde saa olla kiinni siitä, miten vanhemmat haluaa omaa aikaa.

Osallistuvia isovanhempia ovat, mutta aika raskasta se on elää niin, että on aikuisenakin heidän määrättävänään.

Miten sinut on kasvatettu, ap, kun et osaa vieläkään katkaista napanuoraa vaan roikut lapsuudenperheessä? Eikö ole ihan itsestäänselvää, että vanhemmat huolehtivat itse lapsistaan ja isovanhemmat ovat ylimääräinen bonus, eivät mikään apuautomaatti.

Kun kotiäidit hoiti lapset, näistä tuli itsenäisiä ja ymmärivät, että kotoa lähtö tarkoittaa elämistä omillaan. Päiväkodissa hoidetut roikkuu vanhemmissaan ikuisesti rahapyyntöineen.

Meillä ei kukaan isovanhempi auta. Mitenkään. Tosin jos siirtäisimme omat lapsuutemme mieheni kanssa nykypäivään niin meidät molemmat olisi huostannotettu. Eipä siinä mitään, onneksi meidän lapset saavat erilaisen lapsuuden.

Toiset isovanhemmat kaukana ja valitettavan harvoin tapaavat lapsenlapsiaan. Synttärinä ja jouluna muistavat lelulahjoilla. Toiset lähellä ja usein kyläilemme. Hoitoapua saamme yleensä jos pyydämme. Emme kuitenkaan pyydä usein kun pakottavaa tarvetta ei ole. Ehkä kaksi kertaa lapset olleet yökylässä. Esikoinen nyt kuusi. Nyt alkavat itsekin pyytää hoitoon mummolaan ja eiköhän mummi ota, joten uskoisin että jatkossa enemmän apuja. Ostavat lahjaksi synttäreinä ja jouluna mielellään jotain tarpeellista (pyöriä, luistimia, suksia jne)

Meillä vasta ihan pieni vauva. Mutta molemmat isovanhemmat ovat ihanan hullaantuneita. Sairasvakuutus on maksettu ja tarvikkeita ostettu. Molemmat ovat myös käyneet katsomassa pari tuntia nukkuvaa vauvaa kun olen käynyt kaupassa. Vauva on ollut heidänkin osaltaan niin odotettu että haluan antaa heille mahdollisuuden luoda läheisen siteen häneen. aion myös tulevaisuudessa antaa niin paljon hoitoon kun haluavat tai saavat kylällä meillä jos eivät koe olevansa valmiita hoitamaan itsenäisesti. En ole mielestäni itsekäs, päin vastoin. He asuvat n 20 km säteellä meistä.