Alkaako 25-vuotiaalla olemaan jo kiire yrittää vauvaa?

Taas tätä turhaa vastakkainasettelua. Nuorena voi saada lapsen, ja vähän vanhempana myös. Jokainen äiti on paras äiti lapselleen, tai jos ei olekaan, niin ei se iästä riipu. 

Itse tapasin mieheni 30-vuotiaana, lastan alettiin yrittää kun olin 32 ja se syntyy kun olen 35. Toki itseäni aavistuksen harmittaa tuo noinkin korkea synnytysikä, varsinkin kun toistakin toivottaisiin, mutta minun elämäni nyt meni näin, yksin en lasta olisi voinut tehdä vaan kyllä se mies aika oleellinen osa sitä prosessia on. Voi olla että nuorempana olisi tärppi käynyt nopeammin, mutta eipä sitäkään voi varmasti tietää. Uskon että pystyn näin "mummoäitinäkin" puuhailemaan lasteni kanssa siinä missä muutamaa vuotta nuoremmatkin, ja mitä tulee lastenlasten näkemiseen, no niitä nyt ei välttämättä saa muutenkaan, ja ylipäänsä tuo asia tuntuu vielä aika kaukaiselta. Juuri nyt olen vain kovin onnellinen tästä tulevasta lapsesta, olkaa te muutkin omistanne. 

Olen 21, Suunnitellut lapset sinne vuosille 28-33...

Sain lapset 26- ja 29-vuotiaina, oikein hyvä ikä oli. Ja onneksi sain, 30-vuotiaana havaittiin ensimmäiset merkit ennenaikaisista vaihdevuosista ja nyt 38-vuotiaana hormonikorvaushoitoa on takana jo yli vuosi.

Mä olen 26-vuotias enkä vielä tiedä haluanko lapsia ollenkaan. Vaikka muiden mielipiteistä ei pitäisi välittää, niin silti koen paineita ulkopuolelta, että lapsia "pitäisi" alkaa jo tekemään. Jotenkin mun on niin vaikea nähdä itseni äitinä, en varmaan olisi siinä kovin hyvä. Tai olen huomannut, että ajattelen monista asioista eritavalla, jotenkin "väärin". Tuntuu, että pilaisin vain ne lapset. Toisaalta taas oma jälkeläinen olisi ihana, minun ja mieheni rakkauden hedelmä :D Olisi jotenkin ihana nähdä lapsessa mahdollisimman paljon mieheni piirteitä.

Elämäntilannekaan ei ole sellainen, että haluaisin vielä lapsia tehdä. Haluaisin matkustella ja tehdä kaikkea kivaa, mitä ei ole ollut varaa tehdä opiskelujen vuoksi. Ehkä odotan jotain tiettyä varmuudentunnetta siitä, että haluan lapsen. Nyt sitä ei kuitenkaan ole ja mietin tuleeko sellaista ikinä? Tai sitten liian myöhään. Ahistaa saatana. Pitäisi näin suuri asia päättää, mutta aikaa ei ole ikuisesti.

Nuoria äitejä kritisoivat eivät ehkä ymmärrä, että se elämä ei pysähdy sen vauvan saamiseen. Elämän ei tarvitse olla valmista eikä "tässä ja nyt", kun vauva syntyy. Minä sain lapseni 23-vuotiaana, olin tällöin juuri valmistunut terveydenhoitajaksi. No, 25-vuotiaana lähdin opiskelemaan luokanopettajaksi ja sain toisen lapseni opiskeluiden aikana. Kolmannen lapsen sain juuri ennen valmistumista. Miksi olisin odottanut kymmenen vuotta? Eivät pienet lapset koskaan kärsineet opiskeluistani, ja tilanne on nyt se, että minulla on hyvin vakaat tulot ja isot lapset, jaksamista ja varaa tehdä erinäisiä asioita. Kuten oli opiskellessanikin kyllä. Joku toinen olisi odottanut päälle kolmekymppiseksi ja hankkinut sitten lapsia. Olisiko saanut? Olisiko vauva-aika ollut niin nautinnollista, jos lapset olisi pitänyt tehdä peräjälkeen sen pelossa, että enempää ei tule? En tiedä, mutta sen tiedän, että lapset on ihan hyvä tehdä nuorena, jos niitä haluaa.

Itse en olisi saanut enää mitään siitä opiskelu/bile/matkustuselämästä, jota vietin ikäkausina 15-22. Tässä voisi ottaa muuten huomioon senkin, että jotkut ihmiset alkavat elää vasta yliopistossa. Heillä ei ole takanaan kokemusrikasta teini-ikää, vaan ovat asuneet jossain landella tai istuneet kotona. Tällaiselle ihmiselle yliopisto avaa aivan uuden maailman, minulle ei. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:51"] Häh? No ei todellakaan. Eikö tuossa iässä vielä eletä iloista opiskelijaelämää. [/quote]   EI kaikki ole ikiteinejä :D   [/quote] No mielummin teini vielä 25-vuotiaana kun 45-vuotiaana yrittää elää sitä "kadotettua nuoruutta".

[/quote]

Öh? Mihin ihmeeseen se "nuoruus" katoaisi vaikka olisi kotona ja olisi lapsia? Itse olen 24-v, ei ole lapsia, mutta en todellakaan vietä mitään biletyselämää koska sellainen ei kiinnosta. Leivon, luen ja harrastan seksiä kotona :)

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 04:59"]

Hui. Sain esikoiseni 35v. ja olen näin jälkikäteen onnellinen, etten saanut lasta yhtään aikaisemmin. 25-35 ikävuosiin mahtuu ero pitkäaikaisesta poikaystävästä, opiskelua, uusi ura, avioliitto lasten isän kanssa, vakituinen työ (josta pari vuotta ulkomailla), reissailua käytännössä maailman ympäri, omaisuuden ja yleissivistyksen kartuttaminen, aikuistuminen. Sitä niin uskoi olevansa kypsä aikuinen 25 vuotiaana, mutta kymmenen vuotta myöhemmin huomaa miten väärässä olin silloin. Onneksi näin.

[/quote]

Se, että sinä et ollut kypsä kaksvitosena, ei tarkoita, etteikö joku muu voisi olla. Kaikki meistä eivät vietä ikinuoruutta....

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:51"] Häh? No ei todellakaan. Eikö tuossa iässä vielä eletä iloista opiskelijaelämää. [/quote]   EI kaikki ole ikiteinejä :D   [/quote] No mielummin teini vielä 25-vuotiaana kun 45-vuotiaana yrittää elää sitä "kadotettua nuoruutta".

[/quote]

Öh? Mihin ihmeeseen se "nuoruus" katoaisi vaikka olisi kotona ja olisi lapsia? Itse olen 24-v, ei ole lapsia, mutta en todellakaan vietä mitään biletyselämää koska sellainen ei kiinnosta. Leivon, luen ja harrastan seksiä kotona :)

[/quote]

Niinpä, eikä elämä pysähdy lapsen saamiseen. Joku tuossa kirjoitti, mitä kaikkea oli ehtinyt ikävuosina 25-35. No, kyllä kaikkea äiti-ihminenkin ehtii kymmenessä vuodessa. Sääli, että niin monet mummoäidit luulevat, että elämä ja mahdollisuudet loppuvat lapsen saamiseen, ja että ennen lapsen saamista "pitää elää kuin viimeistä päivää", ettei sitten "kaduta". Kaikki eivät nauti irtosuhteista ja juomisesta, matkustelu onnistuu lapsen kanssa- mikä muu ei?

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 08:32"]Miksi niin hirveästi alapeukkuja niille, jotka ovat saaneet elämässään toivomansa asiat, myös sen lapsen vähän vanhemmalla iällä?  [/quote] siksi että tilastojen valossa ovat poikkeuksia, ja valavat turhaa luottamusta niihinkin, jotka välttämättä eivät ole. Hyvää haluan minäkin kaikille nuorille ja vanhoille äideille, mutta syytä on tiedostaa biologiset faktat. Jos ei ole varma, haluaako lasta, tai ei ole kumppania, niin ei ole kiire. Mutta jos tietää lapsia haluavansa ja se on mahdollista, niin kolmeakymppiä lähestyvän kannattaa jo miettiä, onko vitkuttelustakaan iloa. Ja kivaa on tämäkin, että 30v olen kaksi lastani saanut jo, ikäeroa lähes 4 v toivotusti, sai rauhassa ekan jälkeen levätä. Jos kolmatta alkaa toivoa on reilusti aikaa yrittää, ja jos olen se joka ei enää raskaudukaan, on kaksi lasta kodin onnena jo. Olen maisteri ja työelämässä muuten.

[/quote]

Minusta taas tuntuu, että juuri hedelmällisyyden "romahtamista" liioitellaan. Eiköhän valtaosa 30-40-vuotiaina aloittaneista saa toivomansa määrän lapsia.

25-vuotiaalla tai kolmekymppiselläkään ei ole vielä kiire, ja ihmettelen mikä on motiivi sen kiireen lietsomiselle. Halutaanko, että nuoret naiset tekevät peruuttamattomia virheitä ura- ja koulutusvalinnoissa sekä sen lapsen kannalta tärkeimmässä eli parinvalinnassa vain siksi, että "nyt on jo kiire".

Samaa sarjaa on tämä keskustelupalstojen viisaus, ettei oikeaa aikaa lapsentekoon pidä odottaa koska sellaista ei koskaan tule. Itse harkitsisin vakavasti vapaaehtoista lapsettomuutta jos kokisin, ettei ikinä ole oikea aika.

Alapeukut laulamaan.

Siitä vaan! Mutta kysy mieluummin: alkaako olla. Jos haluat käyttää muotoa olemaan, niin pane eteen sana rupeaako.

Ja kyllä, tiedän, että kielitoimisto hyväksyi nyt sitten myös tuon alkaa olemaan kun sitä käytetään niin yleisesti, mutta hyvää suomenkieltä se ei kuitenkaan ole.

Joten sanothan alkaa olla ja rupeaa olemaan. Kiitos!

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:38"]

Mitä mieltä olette sopivasta iästä yrittää vauvaa? Oletteko katuneet myöhäistä lapsensaanti-ikää?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 08:32"]Miksi niin hirveästi alapeukkuja niille, jotka ovat saaneet elämässään toivomansa asiat, myös sen lapsen vähän vanhemmalla iällä?  [/quote] siksi että tilastojen valossa ovat poikkeuksia, ja valavat turhaa luottamusta niihinkin, jotka välttämättä eivät ole. Hyvää haluan minäkin kaikille nuorille ja vanhoille äideille, mutta syytä on tiedostaa biologiset faktat. Jos ei ole varma, haluaako lasta, tai ei ole kumppania, niin ei ole kiire. Mutta jos tietää lapsia haluavansa ja se on mahdollista, niin kolmeakymppiä lähestyvän kannattaa jo miettiä, onko vitkuttelustakaan iloa. Ja kivaa on tämäkin, että 30v olen kaksi lastani saanut jo, ikäeroa lähes 4 v toivotusti, sai rauhassa ekan jälkeen levätä. Jos kolmatta alkaa toivoa on reilusti aikaa yrittää, ja jos olen se joka ei enää raskaudukaan, on kaksi lasta kodin onnena jo. Olen maisteri ja työelämässä muuten.

[/quote]

Minusta taas tuntuu, että juuri hedelmällisyyden "romahtamista" liioitellaan. Eiköhän valtaosa 30-40-vuotiaina aloittaneista saa toivomansa määrän lapsia.

25-vuotiaalla tai kolmekymppiselläkään ei ole vielä kiire, ja ihmettelen mikä on motiivi sen kiireen lietsomiselle. Halutaanko, että nuoret naiset tekevät peruuttamattomia virheitä ura- ja koulutusvalinnoissa sekä sen lapsen kannalta tärkeimmässä eli parinvalinnassa vain siksi, että "nyt on jo kiire".

Samaa sarjaa on tämä keskustelupalstojen viisaus, ettei oikeaa aikaa lapsentekoon pidä odottaa koska sellaista ei koskaan tule. Itse harkitsisin vakavasti vapaaehtoista lapsettomuutta jos kokisin, ettei ikinä ole oikea aika.

Alapeukut laulamaan.

[/quote]

Joka viides yli 35-vuotias nainen, joka saa lapsen, on hedelmöityshoidoissa ennen sitä. On myös heitä, jotka eivät saa. Tätä asiaa ei kyllä liioitella. Se, että jotkut saavat lapsia, ei tarkoita sitä, että kaikki. Ja ne jotka yrittävät ja epäonnistuvat, eivät siitä huutele. Lähes kolmannes helsinkiläisistä neljäkymppisistä on lapsettomia. Vain 5% parikymppisistä sanoo, että ei halua koskaan lapsia. Lähemmäs 25% on siis vasten tahtoaan lapseton. Voi myös miettiä sitä, voiko suhteesta koskaan olla varma? Jos saa lapsen esim. 25-vuotiaana, on lapsi on lähes aikuinen kun olet nelikymppinen. Voi olla, että sitä jää vain odottamaan hyvää miestä sinne hamaan päälle kolmenkympin ikään, mutta ne hyvät miehet vietiinkin silloin 25-30-vuoden iässä. Voi olla, että kolmevitosena se lapsi pitää tehdä yksin tai huonon miehen kanssa. Ei se, että on vanhempi, tarkoita että olisi sitä vakaampi. Monilla naisilla kello tikittää ja miestä ei löydy, ja lapsi tehdään viimeisillä hetkillä. Näistäkin pitäisi keskustella avoimesti! Joku löytyy unelmien miehen 35-vuotiaana, toinen löysi sen 25-vuotiaana. Joku ei koskaan. 

Ymmärrät varmasti myös sen, että miesten määrä on vakio. Perhekeskeiset, "hyvät miehet", pariutuvat melko aikaisin ja pysyvät parisuhteissaan. Hyviä miehiä on markkinoilla enemmän, mitä nuoremmissa ikäluokissa liikutaan. Tilastollisesti naisen on kyllä helpompaa löytää hyvä, mieleisensä mies, 25-vuotiaana kuin 35-vuotiaana. Tämä ei tarkoita, että pitäisi heti hankkia lapsia, mutta jos niitä haluaa VARMASTI, niin silloin kannattaa alkaa toimiin kun mahdollisuudet hedelmöittymiselle ovat parhaimmat.

Naisen munasolut ovat olemassa, kun nainen syntyy, muodostuvat siis kohdussa. Niitä ei enää koskaan sen jälkeen muodostu lisää. 25-vuotiaalla naisella on keskimäärin 65 000 munasolua, 35-vuotiaalla 18 000. Kyllä ero on hurja. Munasolut ikääntyvät, eli kuika terveellisesti vain. Ja kun ne ikääntyvät, ne heikkenevät. Ne väsyvät ja muuttavat muotoaan, ja sikiön kromosomipoikkeavuuksien riski lisääntyy. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:06"]Mun mielestä ainut ongelma lastenteon lykkäämisessä ei ole se, että jääkö lapset saamatta, vaan se, että omassa lähipiirissäni niitä sitten tehdään se 3-4 pienellä ikäerolla kun on hirveä kiire ja sitten ei jakseta kun ollaan niin vanhoja. Usein yli 35 vuotiaat ovat niin tottuneita vapaaseen elämäänsä, että lapsen tuoma vastuu ja rajoitteet tulevat järkytyksenä eikä sopeutuminen ole yhtä helppoa kuin parikymppisillä. Puhumattakaan riskitekijöistä jotka kohoavat iän mukana. [/quote] Tämä riippuu varmaan näkökulmasta. Minun tutuissani taas nuorena lapset tehneet ovat joutuneet venymään äärimmilleen ja tehneet paikoitellen aika pahoja virheitäkin, koska eivät itse olleen ihan täysin aikuisia vanhemmiksi tullessaan. On ihan tutkittua, että kovin nuorilla vanhemmilla on todennäköisemmin hankalia lapsia. [/quote] Jep, riippuu varmasti täysin tuttavapiiristä! :) Omalle kohdalleni on vaan osunut näitä vanhempia äitejä jotka sitten haluaisivat vauvahuuman jälkeen mennä ja elää kuten ennenkin ja jossain määrin sitten laiminlyöneet lasten asioita laittamalla omat halunsa etusijalle. Tuntemani nuoret äidit 19-23 vuotiaina lapsensa saaneet) taas sattuvat olemaan fiksuja ja heillä ei menojalka vipata samaan tahtiin näiden vanhempina (35-41 vuotiaina ensimmäisen lapsensa saaneet) äideillä. Mutta tosiaan, riippuu paljon ihmisistä! t. 55

[/quote]

Entäs ne tähän väliin jäävät äidit? Ne 24 - 34 -vuotiaina lapsensa saaneet? Mitä he ovat? Normaalejako?

Miksi tuntuu, että kun puhutaan äitiydestä, puhutaan vaan niistä ääripäistä eli "teiniäideistä" ja "mummoäideistä". Ihan kuin mitään muuta ei olisi olemassa ja sinun pitää valita näiden kahden välillä. 

Ei ole mitään hätää tai kiirettä, sillä jäljellä on keskimäärin 15 vuotta hyvää lapsentekoikää:) 25-vuotiaana voi keskittyä vielä näkemään ja kokemaan, baareja, festareita, matkoja jne.

En sanoisi että 25-vuotiaalla olisi kiire, mutta tuossa iässä olisi jo hyvä olla ainakin käsitys siitä haluaako lapsia ja mahdollisesti suuntaa-antava lukumäärä, että montako. Toiset saavat lapsen alulle hyvinkin helposti, joillain se vie aikaa. Jollei 25-vuotiaana ole miestä jonka kanssa voisi edes harkita lapsia niin siinä mielessä joitain muutoksia elämässä tulisi parin vuoden sisällä tehdä.

Ei. 38v alkaa olla kiire.

Oletko aloittaja tosissasi? Olen 24 js valmistun vasta 29-vuotiaana, alalle josta ei saa vakipaikkaa. Eli teen lapsia vasta joskus kolmevitosena enkä ota mitään ressiä siitä :D

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:31"]Oletko aloittaja tosissasi? Olen 24 js valmistun vasta 29-vuotiaana, alalle josta ei saa vakipaikkaa. Eli teen lapsia vasta joskus kolmevitosena enkä ota mitään ressiä siitä :D
[/quote]

Ja ajattelin tuonne valmistumiseen asti elellä opiskelijaelämää :D

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:41"]Olen 26-v ja kyllä tunnen paineita löytää miehen jo, vähiin käy vuodet.
[/quote]
Mulla oli kanssa paineita, mutta ihan turhaan kyllä! Ehtii sitä myöhemminkin, joskin ymmärrän, että alkaa olla paniikki, kun ikä alkaa kolmosella eikä edes äijää löydy.

Yle uutisoi jo pari vuotta sitten seuraavaa:

Tutkimus: Naisten hedelmällisyys saavuttaa huippunsa kolmekymppisenä

http://yle.fi/uutiset/tutkimus_naisten_hedelmallisyys_saavuttaa_huippunsa_kolmekymppisena/6742548

Hedelmällisyyteen vaikuttavat perimän lisäksi elämäntavat hyvin paljon. Mielenkiintoinen tiedonjyvä on sekin, että käsityksemme naisen hedelmällisyyden kestosta perustuu hyvin pitkälti vanhoihin tutkimuksiin, jotka on tehty siis 1900-luvun alkupuolella. Silloin ihmisten perusterveys oli aivan eri kantimissa kuin tänä päivänä, millä on myös väistämättä vaikutusta hedelmällisyyteen. 

Syy, miksi suuri osa lapsista syntyy alle 35-vuotiaille naisille on myös kulttuurinen: koska katsotaan edelleen, että silloin on se sopiva ikä perustaa perhe - myös meillä Pohjoismaissa. Ja moni niistä, jotka eivät perusta perhettä, on lapseton omasta tahdostaan, ei siksi ettei voisi saada lapsia. 

Se on toki totta, että esim. epämuodostumien ja komplikaatioiden todennäköisyys kasvaa synnyttäjän iän myötä. Mutta niitä tulee myös nuorille synnyttäjille - jopa niille teiniäideille. Lasten hankkiminen alle 35-vuotiaana (tai alle 25-vuotiaana) ei ole takuu mistään. 

Ja sitten ovat vielä ne sosio-ekonomiset syyt. Sitäkin on tutkittu, miten vanhempien varallisuus ja muu yhteiskunnallinen asema vaikuttaa lapsen kehitykseen. Ja vaikuttaahan se. Jopa niin paljon, että sitä on valmis ottamaan riskin, kunhan voi varmistaa sen, että on yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti itse riittävän vakaalla pohjalla tarjotakseen lapselleen parhaan mahdollisen alun (myös sen vauvaiän jälkeen. Lapsi on lapsi 18-vuotiaaksi asti ja sen vanhemman lapsi vielä sen jälkeenkin). 

Tämäkin oli mielenkiintoinen artikkeli: 

HS: 35 ikävuotta ei olekaan äitiyden takaraja

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1388205127004

t: nimim. "Äidiksi 31-vuotiaana eikä hetkeäkään liian aikaisin tai myöhään"