Alkaako 25-vuotiaalla olemaan jo kiire yrittää vauvaa?

Kyllä ne mahdollisuudet saada lapsi pienenevät aika reippaasti, kum ikää alkaa olla 35 tai enemmän. Tunnen kaksi, jotka eivät sitten saaneetkaan kuin yhden, toista ei tuon ikäisenä koskaan kuulunut vuosien yrityksistä huolimatta.

25v. on jo ihan aikuinen ihminen ja monet ovat sen aikaisen puolisonsa kanssa loppuelämänsä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:43"]

Itse haluaisin tehdä lapseni ennen kuin olen 30. Olen nyt 24-vuotias. En halua olla vanha äiti ja haluan että lasten jälkeenkin jää vielä omaa elämää elettäväksi ja että saa nähdä lapsenlapsensa. :)

[/quote]

50-60-vuotiaanako ajattelit siirtyä "parempaan maailmaan", jos tulee kiire nähdä lapsenlapset? Minä en todellakaan vielä tuossa iässä halua manan maille.

Minä ainakin olen toivottavasti 60-vuotiaana vielä oikein vireässä kunnossa, ehkä vielä työelämässä. Mahdollisesti eläkevuodet tuosta muutaman vuoden kuluttua tulossa, jolloin saa alkaa vihdoinkin käyttämään aikaa omille harrastuksille ja kaikille muille mukaville asioille. Toivottavasti olen vielä 70-, 80- ja 90-vuotiaanakin hyvässä kunnossa ja pystyisin elämään onnellista elämää.

Osimoilleen näin. Tuossa on noin 5 vuoden lisämarginaali, kun biologinen naisen kello tikittää armotta ja erityisen kovaäänisesti. Tämän ikäiset naiset hakevat yleensä sopivaa isäkandidaattia vauvaprojektiinsa. Suurin osa onnistuu, toiset ei.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:43"]

Itse haluaisin tehdä lapseni ennen kuin olen 30. Olen nyt 24-vuotias. En halua olla vanha äiti ja haluan että lasten jälkeenkin jää vielä omaa elämää elettäväksi ja että saa nähdä lapsenlapsensa. :)

[/quote]

50-60-vuotiaanako ajattelit siirtyä "parempaan maailmaan", jos tulee kiire nähdä lapsenlapset? Minä en todellakaan vielä tuossa iässä halua manan maille.

Minä ainakin olen toivottavasti 60-vuotiaana vielä oikein vireässä kunnossa, ehkä vielä työelämässä. Mahdollisesti eläkevuodet tuosta muutaman vuoden kuluttua tulossa, jolloin saa alkaa vihdoinkin käyttämään aikaa omille harrastuksille ja kaikille muille mukaville asioille. Toivottavasti olen vielä 70-, 80- ja 90-vuotiaanakin hyvässä kunnossa ja pystyisin elämään onnellista elämää.

[/quote]

Emme voi tietää, onko keskustelijoilla joitain vakavia sairauksia, joiden vuoksi he eivät oleta pysyvänsä elossa tai toimintakykyisinä kovin pitkään. Useimmlla on varmasti kysymys vain elämänkokemuksen puutteesta tai suppeasta elämänpiiristä: kuusikymppinen ei voi kokea enää mitään muuta kuin lapsenlapsia. Hirveän epäreilu ajattelutapa omia lapsia kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:51"]

Häh? No ei todellakaan. Eikö tuossa iässä vielä eletä iloista opiskelijaelämää.

[/quote]

EI kaikki ole ikiteinejä :D

Ensinnäkin: siellä hedelmöityshoidoissa käydään usein myös miesten heikkolaatuisen sperman vuoksi, mahdollisesti jopa useammin kuin naisen hedelmällisyyden seurauksena.

Toisekseen: miten ihmeessä ne 35v voi olla jotenkin huonompi ikä lisääntymiselle jos on kuitenkin ihan on olla tuon ikäinen isä. Miehet kuolevatkin aiemmin. Pitäisikö tätä älytöntä nettipaasausta ja valitusta mennä harrastamaan hei ennemmin vaikka jonnekin miesvaltaiselle keskustelupalstalle.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:51"] Häh? No ei todellakaan. Eikö tuossa iässä vielä eletä iloista opiskelijaelämää. [/quote]   EI kaikki ole ikiteinejä :D   [/quote] No mielummin teini vielä 25-vuotiaana kun 45-vuotiaana yrittää elää sitä "kadotettua nuoruutta".

[/quote]

Öh? Mihin ihmeeseen se "nuoruus" katoaisi vaikka olisi kotona ja olisi lapsia? Itse olen 24-v, ei ole lapsia, mutta en todellakaan vietä mitään biletyselämää koska sellainen ei kiinnosta. Leivon, luen ja harrastan seksiä kotona :)

[/quote]

Niinpä, eikä elämä pysähdy lapsen saamiseen. Joku tuossa kirjoitti, mitä kaikkea oli ehtinyt ikävuosina 25-35. No, kyllä kaikkea äiti-ihminenkin ehtii kymmenessä vuodessa. Sääli, että niin monet mummoäidit luulevat, että elämä ja mahdollisuudet loppuvat lapsen saamiseen, ja että ennen lapsen saamista "pitää elää kuin viimeistä päivää", ettei sitten "kaduta". Kaikki eivät nauti irtosuhteista ja juomisesta, matkustelu onnistuu lapsen kanssa- mikä muu ei?

[/quote]

Spontaanius ei onnistu lasten kanssa.

Elämä on sillä tavalla erikoinen juttu että sitä ei voi ennakoida. Omassa tuttavapiirissä on ollut näitäkin tapauksia että nuorena ei lapsenteko onnistanut, useita keskenmenoja tai plussattomia kiertoja vain tuli. Homma paussille useammaksi vuodeksi ja lähempänä 35 uutta yritystä, ja molemmat tapaukset oitis raskaana ja raskaudet etenivät paremmin kuin kirjan mukaan.

Sitten taas itselläni oli juuri toisinpäin että 32v lääkäri totesi että minasolujen määrä ja laatu vastasi 10vanhempaa. Onneksi olin jo kaksi ihanaa poikaa synnyttänyt nuorempana.

Lapset siis tulevat, jos tulevat, silloin kun heidän aikansa on. 35v on aivan yhtä hyvä ikä heidän saamiselleen kuin 25v. Aika useat miehetkin ovat tuon ikäisiä esikoisensa saadessaan eikä heitä silti haukuta vaari-isiksi.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:41"]

Tuntuu, että kaikilla ikäisilläni alkaa jo olla ainakin yksi lapsi. -ap

[/quote]

Asutko jossain raamattuvyöhykkeellä?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 23:59"]Huomauttaisin tässä yhteydessä että milloinkaan Suomessa alle 20 vuotias ei ole tehnyt perhesurmaa, mutta vanhimmat ovat yli 50 vuotiaita.

Nuorempana sitä vaan jaksaa ja sopeutuu paremmin.
[/quote]

Perus matematiikkaa. Alle 20v ehtii elää perhe-elämää vain muutaman vuoden, ja heitä on lukumäärällisestikin vähemmän. Yli 50v jo suurempi osa on ollut äitejä ja monet jo useita vuosikymmeniä.

no ei ole kiire

Hui. Sain esikoiseni 35v. ja olen näin jälkikäteen onnellinen, etten saanut lasta yhtään aikaisemmin. 25-35 ikävuosiin mahtuu ero pitkäaikaisesta poikaystävästä, opiskelua, uusi ura, avioliitto lasten isän kanssa, vakituinen työ (josta pari vuotta ulkomailla), reissailua käytännössä maailman ympäri, omaisuuden ja yleissivistyksen kartuttaminen, aikuistuminen. Sitä niin uskoi olevansa kypsä aikuinen 25 vuotiaana, mutta kymmenen vuotta myöhemmin huomaa miten väärässä olin silloin. Onneksi näin.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 04:17"]

Elämä on sillä tavalla erikoinen juttu että sitä ei voi ennakoida. Omassa tuttavapiirissä on ollut näitäkin tapauksia että nuorena ei lapsenteko onnistanut, useita keskenmenoja tai plussattomia kiertoja vain tuli. Homma paussille useammaksi vuodeksi ja lähempänä 35 uutta yritystä, ja molemmat tapaukset oitis raskaana ja raskaudet etenivät paremmin kuin kirjan mukaan. Sitten taas itselläni oli juuri toisinpäin että 32v lääkäri totesi että minasolujen määrä ja laatu vastasi 10vanhempaa. Onneksi olin jo kaksi ihanaa poikaa synnyttänyt nuorempana. Lapset siis tulevat, jos tulevat, silloin kun heidän aikansa on. 35v on aivan yhtä hyvä ikä heidän saamiselleen kuin 25v. Aika useat miehetkin ovat tuon ikäisiä esikoisensa saadessaan eikä heitä silti haukuta vaari-isiksi.

[/quote]

Muistelisin jostain lukeneeni, että pco voi "rauhoittua" iän myötä, ehkä kavereillasi kävi niin, ken tietää.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 04:59"]Hui. Sain esikoiseni 35v. ja olen näin jälkikäteen onnellinen, etten saanut lasta yhtään aikaisemmin. 25-35 ikävuosiin mahtuu ero pitkäaikaisesta poikaystävästä, opiskelua, uusi ura, avioliitto lasten isän kanssa, vakituinen työ (josta pari vuotta ulkomailla), reissailua käytännössä maailman ympäri, omaisuuden ja yleissivistyksen kartuttaminen, aikuistuminen. Sitä niin uskoi olevansa kypsä aikuinen 25 vuotiaana, mutta kymmenen vuotta myöhemmin huomaa miten väärässä olin silloin. Onneksi näin.
[/quote]
Näin se menee. Silloin kun itse kuvittelee olevansa fiksu ja aikuinen niin just sillon sitä kaikkein vähiten on. Elämänkokemuksen ja iän karttuessa sen oman lapsellisuutensa sitten tajuaa.

35 on hyvä ikä esikoisen saamiseksi.

Miksi niin hirveästi alapeukkuja niille, jotka ovat saaneet elämässään toivomansa asiat, myös sen lapsen vähän vanhemmalla iällä? 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 08:32"]Miksi niin hirveästi alapeukkuja niille, jotka ovat saaneet elämässään toivomansa asiat, myös sen lapsen vähän vanhemmalla iällä? 
[/quote] siksi että tilastojen valossa ovat poikkeuksia, ja valavat turhaa luottamusta niihinkin, jotka välttämättä eivät ole. Hyvää haluan minäkin kaikille nuorille ja vanhoille äideille, mutta syytä on tiedostaa biologiset faktat. Jos ei ole varma, haluaako lasta, tai ei ole kumppania, niin ei ole kiire. Mutta jos tietää lapsia haluavansa ja se on mahdollista, niin kolmeakymppiä lähestyvän kannattaa jo miettiä, onko vitkuttelustakaan iloa. Ja kivaa on tämäkin, että 30v olen kaksi lastani saanut jo, ikäeroa lähes 4 v toivotusti, sai rauhassa ekan jälkeen levätä. Jos kolmatta alkaa toivoa on reilusti aikaa yrittää, ja jos olen se joka ei enää raskaudukaan, on kaksi lasta kodin onnena jo. Olen maisteri ja työelämässä muuten.

No ei :D Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 tai 29. Päättele siitä. 25-vuotias on nykypäivänä nuori äiti.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:43"]

Itse haluaisin tehdä lapseni ennen kuin olen 30. Olen nyt 24-vuotias. En halua olla vanha äiti ja haluan että lasten jälkeenkin jää vielä omaa elämää elettäväksi ja että saa nähdä lapsenlapsensa. :)

[/quote]

50-60-vuotiaanako ajattelit siirtyä "parempaan maailmaan", jos tulee kiire nähdä lapsenlapset? Minä en todellakaan vielä tuossa iässä halua manan maille.

Minä ainakin olen toivottavasti 60-vuotiaana vielä oikein vireässä kunnossa, ehkä vielä työelämässä. Mahdollisesti eläkevuodet tuosta muutaman vuoden kuluttua tulossa, jolloin saa alkaa vihdoinkin käyttämään aikaa omille harrastuksille ja kaikille muille mukaville asioille. Toivottavasti olen vielä 70-, 80- ja 90-vuotiaanakin hyvässä kunnossa ja pystyisin elämään onnellista elämää.

[/quote]

No ei kai se riitä että ehtii vilaukselta nähdä ensimmäisen lapsenlapsen ennenkuin heittää lusikan nurkkaan tai dementia iskee että ei tunne enää ketään. Kyllä se on huomattavasti mukavampi olla isovanhempi viisi-kuusikymppisenä kuin seitsemän-kahdeksankymppisenä, aika outoa että kaikki olettavat olevansa vanhana kuin Aira Samulin, mutta aika monet ovat seitsemänkymppisinä raihnaisia ja sairaita ja kahdeksankymppisenä ei ole muuta kuin kuoleman odotus kun on sairastanut jo niin kauan. Ei se elämä vanhuksena ole niin ruusuista. 

Minulla oli nuori äiti, ja itse olin nuori äiti, ja nyt esikoiseni on jo samassa iässä kuin minä hänet saadessani, ja tytär kyllä suunnittelee että viimeistään 25v. pitäisi lapsia alkaa tehdä, koska hän haluaa että isoäitinsä, eli minun äitini olisi vielä hengissä ja hengen ja sielun voimissa, samaa toivoo äitini.
[/quote]

Tämä juurikin pointtinani. Haluan olla osa lapsenlapsien elämää (mikäli niitä tulee). Itselläni vaarit kuolleet sydän ja verisuonitauteihin toinen 51-vuotiaana, toinen 67. Mummot vielä elossa (ikää+70), mutta hyvin sairaita. On minusta naiivia kuvitella elävänsä terveenä 80-90-vuotiaaksi.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 09:34"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:43"]

Itse haluaisin tehdä lapseni ennen kuin olen 30. Olen nyt 24-vuotias. En halua olla vanha äiti ja haluan että lasten jälkeenkin jää vielä omaa elämää elettäväksi ja että saa nähdä lapsenlapsensa. :)

[/quote]

50-60-vuotiaanako ajattelit siirtyä "parempaan maailmaan", jos tulee kiire nähdä lapsenlapset? Minä en todellakaan vielä tuossa iässä halua manan maille.

Minä ainakin olen toivottavasti 60-vuotiaana vielä oikein vireässä kunnossa, ehkä vielä työelämässä. Mahdollisesti eläkevuodet tuosta muutaman vuoden kuluttua tulossa, jolloin saa alkaa vihdoinkin käyttämään aikaa omille harrastuksille ja kaikille muille mukaville asioille. Toivottavasti olen vielä 70-, 80- ja 90-vuotiaanakin hyvässä kunnossa ja pystyisin elämään onnellista elämää.

[/quote]

No ei kai se riitä että ehtii vilaukselta nähdä ensimmäisen lapsenlapsen ennenkuin heittää lusikan nurkkaan tai dementia iskee että ei tunne enää ketään. Kyllä se on huomattavasti mukavampi olla isovanhempi viisi-kuusikymppisenä kuin seitsemän-kahdeksankymppisenä, aika outoa että kaikki olettavat olevansa vanhana kuin Aira Samulin, mutta aika monet ovat seitsemänkymppisinä raihnaisia ja sairaita ja kahdeksankymppisenä ei ole muuta kuin kuoleman odotus kun on sairastanut jo niin kauan. Ei se elämä vanhuksena ole niin ruusuista. 

Minulla oli nuori äiti, ja itse olin nuori äiti, ja nyt esikoiseni on jo samassa iässä kuin minä hänet saadessani, ja tytär kyllä suunnittelee että viimeistään 25v. pitäisi lapsia alkaa tehdä, koska hän haluaa että isoäitinsä, eli minun äitini olisi vielä hengissä ja hengen ja sielun voimissa, samaa toivoo äitini.
[/quote]

Tämä juurikin pointtinani. Haluan olla osa lapsenlapsien elämää (mikäli niitä tulee). Itselläni vaarit kuolleet sydän ja verisuonitauteihin toinen 51-vuotiaana, toinen 67. Mummot vielä elossa (ikää+70), mutta hyvin sairaita. On minusta naiivia kuvitella elävänsä terveenä 80-90-vuotiaaksi.
[/quote] olen eri kommentoija, mutta eiköhän myös nuorena lapsen hankkivat halua olla 70-, 80-, ja 90-vuotiaina hyvässä kunnossa. Vaan tietävät et elämä ei aina oo siitä halusta kiinni.